Miksi masentuneen pitäisi lähteä kävelylle?

Siksi, kun neuvojalle tulee sellainen olo, että on nyt tehnyt jotain ja auttanut.

Ei se varmaan huonoksikaan ole, mutta jos lääke olisi näin simppeli ja yksioikoinen, niin koko sairautta ei olisi olemassakaan.

Mulle terapeutti nimenomaan neuvoi, että masentunut ei voi jäädä odottamaan että motivaatio tulee, koska masennukselle tyypillistä on että se motivaatio ei tule. Siksi pitää pyrkiä tekemään hiljalleen myös niitä vastenmieliseltä tuntuvia asioita, jotka kuitenkin on hyväksi sinulle.

Itselläni kaikki liikunta on selviytymiskeino. Jos on tullut vaikeuksia niin olen liikkunut todella paljon. Ehkä jopa maanisesti. Parasta on tanssi. Rakastan myös luonnon tarkkailua ja raitista ilmaa, vuodenaikojen vaihtelua.

Kohdallani on varmaa ,että masennus iskisi jos minulta vietäisiin oikeus liikkua.

Siis nimenomaan oikeus - voisiko masentunut ajatella asiaa näin. Kaikki on päin peetä mutta minulla on sentään oikeus ja vapaus liikkua, avata ovi ja hengittää raitista ilmaa.

En tiedä.

Vihaan kävelyillä käymistä. Aina samat maisemat, ihmisiä tulee vastaan ja useimmiten sääkin on paska.

Itse olen kävellyt ihan päivittäin viimeiset reilun 13 vuotta. Olen silti masentunut.

Olen ollut masentunut monta vuotta ja ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, että vaikka se ulos lähteminen tuntuisi melkein mahdottomalta ja vaikka se kävely sitä tehdessä tuntuisi kamalalta niin sen jälkeen on aina parempi, virkistyneempi olo. Kyllä ne kaikki tutkimukset aiheesta on ihan oikeilla jäljillä eikä liikuntaa tuputeta syyttä.

Myös esim. valoisaan aikaan kannattaa avata säleet ja herätessä kannattaa vaihtaa kunnolliset vaatteet päälle. Sitä omaa mieltä vastaan pitää taistella, jos vaan mitenkään pystyy.

Kävely on sellainen automaattinen toiminto, jota kaikki osaa tehdä ja kun masentunut usein ei jaksa liikkua, niin tätä ehdotetaan. Auttaisiko paremmin masennukseen joku todella rasittava liikunta, jossa syke nousee ja tulee kunnolla hiki, jos ajatellaan siltä kannalta, että hoidetaan masennusta sairautena. Masennus ei sulje pois muita sairauksia, joita voi tulla liikkumattomuuden takia, niin kai se on parempi edes kävellä jos ei ole muita liikuntatottumuksia. Pystyykö masentunut juoksemaan, no varmasti joku niin tekeekin, vaikka on masentunut.

Koska on ihan tutkittu että liikunnan puute lisää masennusta. Jos on väkinäistä ja huono sää niin voi keksiä muutakin tekemistä, mutta pidemmän päälle liikunnan ja ulkoilun laiminlyöminen on huonoa mielenterveydelle. Jos liikkuu hyvin, nukkuu hyvin ja hyvä uni on myös tärkeä osa kokonaisuutta.

Parhaat hyödyt saa menemällä luontoon, se aktivoi parasympaattista hermostoa.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, kun neuvojalle tulee sellainen olo, että on nyt tehnyt jotain ja auttanut.

Ei se varmaan huonoksikaan ole, mutta jos lääke olisi näin simppeli ja yksioikoinen, niin koko sairautta ei olisi olemassakaan.

Liikunta on osa kokonaisuutta. Masennukseen ei valitettavasti ole yhtä taikalääkettä, mutta paljon voi tehdä sen avuksi itse ja liikunnan lisääminen on tutkitustikin tärkeä keino.

Lähtisin kävelylle jos asuinympäristö olisi joku muu. Vihaan tätä paikkaa enkä pääse pois.

Vierailija kirjoitti:

Minulla menee talvet aina huonosti koska ulos lähteminen on liian vaivalloista, kun pitää erikseen pukea kaikki välikerrastot, ulkohousut, villasukat jne. Ulkona joutuu joko tarpomaan lumessa tai loskassa, ja hissuttelemaan liukkaita kohtia varoen. Puolen tunnin tai tunnin ulkoilua varten ihan liikaa vaivaa. Sen jälkeen kun lumet ovat sulaneet, keväästä syksyyn riittää kun laittaa lenkkarit jalkaan ja kylmemmillä ilmoilla takin päälle ja sen kun lähtee kävelemään, jaksaa jopa joinakin päivinä parikin kertaa jos huvittaa.

Tunnistan saman ongelman. Oma ratkaisu oli nastalliset icebugin talvisaappaat  ja kunnon hupulla varustettu pitkä untsikka. Noihin voi hypätä suoraa oloasuissaan ja joku tunnin kävely 20 asteen pakkasillakin menee ihan mainiosti, kunhan ei seisoskelemaan jää. pikkupakkasilla vähän turhankin lämmin jos ei hikoilusta tykkää. Toki lämpöiset kintaat pitää olla lisäksi ja jotain pipoa, kunnon huppukin kyllä lämmittää yllättävän hyvin.

Joo, päätin marraskuusta alkaen kävellä joka päivä vähintään tunnin. Usein tuli käveltyä jopa 2h per päivä. Ei se mieliala siitä kohentunut kahdessa kuukaudessa. Kuinka kauan tuota kävelyä pitäisi jaksaa, jotta se auttaisi? Lähdin sitten lomalle aurinkoisempaan &lämpimämpään maahan kun kävely ei tepsinyt. Vuorokausirytmi korjaantui heti ja olin täynnä energiaa. Suomessa ollessani nukun puolille päivin. Matkustaessani nousen viimeistään klo 8 luontevasti. Pitäiskö mun vaan suosiolla muuttaa etelämpään... Enkä nyt todellakaan tarkoita mitään Espanjaa! Onko muilla samoja ajatuksia?

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään siedä kävelylenkkejä, mutta aina kun rahtaan hanurini ulos, on olo kuitenkin parempi. Ja teen niistä lenkeistä kivoja, eli tapaan niillä ystäviäni. Ja toinen on se, että lenkkeilytämme koirat yhdessä mieheni kanssa. Välillä sattuu henkisesti ja fyysisesti lähteä, mutta kertaakaan en ole katunut. Kokeile, siihen jää melkein koukkuun.

Joo, hieno idea paitsi että mulla ei ole koiria eikä miestä. Ja näin korona aikana ihmiset välttelevät kontakteja. Enpä olekaan tässä vuoden mittaan ehdottanut kenelläkään lenkkeilyä :p miten hieno ja omalaatuinen idea! Nämä parisuhteellisten ja perheellisten ideat just make my day!

Vierailija kirjoitti:

Minulla menee talvet aina huonosti koska ulos lähteminen on liian vaivalloista, kun pitää erikseen pukea kaikki välikerrastot, ulkohousut, villasukat jne. Ulkona joutuu joko tarpomaan lumessa tai loskassa, ja hissuttelemaan liukkaita kohtia varoen. Puolen tunnin tai tunnin ulkoilua varten ihan liikaa vaivaa. Sen jälkeen kun lumet ovat sulaneet, keväästä syksyyn riittää kun laittaa lenkkarit jalkaan ja kylmemmillä ilmoilla takin päälle ja sen kun lähtee kävelemään, jaksaa jopa joinakin päivinä parikin kertaa jos huvittaa.

Kyllä me kaikki ollaan erilaisia. Minulla menee 3minuuttia siihen ,kun olen jo ulkona päätökseni jälkeen. Hyppään ylös lekottelemasta, pistän välihousut + lenkkihousut, untuvatakin ,pipon ,kinttaat ja huivin . Eiku

kengät jalkaan ( niissä on jo valmiina liukuesteet näitalvella)ja nitrot taskuun . Da dam ole jo ulkona sauvakävelyllä. Ei haittaa liukkaat.

Jos tunnin reippailen jää minulla vielä 24 tuntia laiskotteluun, koska olen jo 74v.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kävellyt ihan päivittäin viimeiset reilun 13 vuotta. Olen silti masentunut.

Olin hoitolassa ja siellä raahattiin ulos kävelemään. Kyllä siitä oli apua tosi paljon. 

Sinun pitää hommata heti toinen hoitokeino, jos noin moen vuoden jälkeen olet vielä masentunut. 

Olen harrastanut liikuntaa säännöllisen epäsäännöllisesti aina, syön terveellisesti, käytän harvoin alkoholia ja olen masentunut. Jostain syystä liikunta usein (ei aina) LISÄÄ minulla arvottomuuden tunnetta ja saa häpeäajatukset vellomaan. Etenkin kävellessä saattaa vuosien ja vuosikymmenten takaiset noloudet vallata pään. Usein alan myös hävetä ulkonäköäni.

Mitenhän te mahdatte masentuneet kävellä? Kävely ja liikuntasuoritus on ihan eri asia. Mielenterveyskävely on hortoilua. Sitä pysähdytään outoihin paikkoihin seisomaan ja tuijottamaan, katsellaan metsän ja puistojen elukat, istutaan puistonpenkillä, kiivetään kallioille, puhutaan ääneen asiat itselleen niin kuin ne on ( raivokävely on ehdoton lempparini kun mennään raivoamaan jonnekin itselleen) Sillä ei ole mitään liikunnallisia tavoitteita vaan mielenterveydellisiä. Kestoa ei ole määritelty.

Liikunta tutkitusti auttaa masennuksen ja tärkeä pitää myös fyysistä terveyttä yllä vaikka juuri sillä hetkellä ei huvittaisikaan. Kävely on helppo ja halpa laji. Jos harrastaa vaikka säännöllisesti jotain muuta liikuntaa, en usko että kukaan väkisin tuputtaa kävelyä.

Toki jos ei tuputtaa ei yhtään kuuntele, jos kertoo käyvänsä vaikka uimassa tai seinäkiipeilemässä niin ymmärrän että ärsyttää. Silloin kannattaa vaihtaa hoitotahoa.

Masentuneena ajatukset ja koko elämä jää helposti pyörimään kehää. Varsinkin tällaisena sosiaalisen eristäytymisen aikana on tärkeää että pääsee siitä omasta boksista välillä ulos, vaikka ihan vain lähtemällä päivittäiselle kävelylle. Se ei maksa mitään eikä se ole edes raskasta.

Käveleminen on muutenkin tutkitusti terveellistä, se saa veren kiertämään ja kehon toimimaan. Kävellessä tulee usein ajateltua asioita ja parempaan vireeseen huomaamattaankin. Raitis ilma on hyväksi kenelle tahansa, ja vielä parempi masentuneelle, etenkin jos siitä tekee jokapäiväisen rutiinin. Rakenteiden luominen auttaa elämänhallinnassa ja vääntäytyminen ylös sieltä alhon ahjosta antaa onnistumisen tunteita.

Kävelyllä voi vaikka hoitaa samalla juoksevia asioita, törmätä tuttuihin tai vaikkapa tutkia uusia reittejä ja ihailla luontoa. Siinä on hyvin vähän huonoja puolia mutta hurjasti hyviä puolia.

'Mitä tahansa teet on yhdentekevää, mutta on erittäin tärkeää että teet sen' ~ Gandhi

Kävely parantaa verenkiertoa masennuksen tukkimissa aivoissa. Saat todennäköisesti myös ajateltua asioita eri tavalla.