Kuka huolissaan nykylasten rajattomuudesta?

Vierailija kirjoitti:

No joo.

Siis tietyissä asioissa rajoittaminen on kasvanut aivan eksponentiaaliseti, konttauskypärät ja kaikki lapselle kiva fyysinen kokeileminen kielletään vaarallisena. Vrt. puissa kiipeileminen. Omassa lapsuudessa 70-luvulla tehtiin älyttömiäkin juttuja ja suunta ehdottomasti kaipasi muutosta, mutta sitten taas nyt on menty aivan ylisuojelemisen piiriin ja lapsista tulee motorisesti kömpelöitä ja henkisesti mielikuvituksettomia.

70-luvulla pikkulapsia ulkoilutettiin yleisesti talutushihnassa, joten en nyt aivan allekirjoittaisi tuota väitettä ylisuojelevuuden lisääntymisestä.

Kyllä minä saatan kaupassa kysyä lapselta, mitä hän haluaisi syödä. Meillä kaikki voivat esittää ruokaideoitaan, en ymmärrä miksi lapsi pitäisi sivuuttaa tässä? Viimeksi kaupassa lapsi pyysi, voitaisko tehdä kasvissosekeittoa ja siihen raejuustoa mukaan. Halusi myös, että otettais pakastemarjoja puuron kaveriksi. En ymmärrä, miten lapsi kasvaa kieroon, jos hänenkin ajatuksiaan kuunnellaan. Meillä kuitenkin tehdään joka päivä ruokaa, niin kyllä siihen joukkoon myös jokunen lapsen toive mahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tiukat säännöt ja rajat lapsilla. Kaikki aina ihailee miten kilttejä ja rauhallisia lapsia meillä on. Eivät olisi, jos en olisi heitä niin hyvin kasvattanut.

Tietävät että yh-äiskän remmi laulaa jos sanoo oman mielipiteen : DDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka uskaltaa viedä lapset isovanhemmilleen? Kysyy Hesari. Isovanhemmilla on konservatiivisia mielipiteitä.

Missä tällainen juttu on ollut?

Maksumuurin takana oleva juttu, jossa pohdittiin että mitä tehdä kun isovanhemmat heittävät ja opettavat lapsille rasistista skeidaa tai aloittavat sen vanhanaikaiseen jankutuksen miten "pojat ei itke, ei saa valittaa mistään" ym. Ihan asiallinen juttu mielestäni. 

Omat vanhempani ovat jo mullan alla, mutta appivanhemmat ovat mukana kuvioissa. Hienosti he ovat tajunneet että kehitys kehittyy ja ne vanhat metodit eivät ole enää tätä päivää. Appiukko on välillä suustaan aika kova, mutta ikinä hän ei sano lasten kuullen pahasti tai käytä esimerkiksi n-sanaa. Lisäksi ymmärtää hyvin lapsen tarpeita ja on kärsivällinen, eikä menetä malttiaan vaikka pojalta pääsee itku kun pyörällä kaatuu. Ja lapset tykkää ja tulee hyvin juttuun heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näitä näkee ihan ruokakaupassa ja paljonkin, missä nuoret vanhemmat kyselevät vaunuissa istuvalta lapseltaan, mitä haluaisit syödä. Eiköhän se ole aikuisen tehtävä päättää se mitä ruokalautasella on. Itse olen tarjonnut lapselleni kaikkea, olen näin huomannut että mistä pitää, en tietenkään tee tahallaan sellaista ruokaa mitä lapseni ei söisi, hänestä on kyllä kasvanut aikaslailla kaikkiruokainen, menee avokadot, oliviit, fetat, kalaruoat, liharuoat, no sisäelimiä meillä ei ole syöty, en niistä itsekään oikein pidä, paitsi maksasta hyvin laitettuna. Meillä syödään kasvikset raakana tai hieman keitettynä niin että niissä on purutuntuma, lapset eivät tykkää mössöstä. Meillä on puhuttu asioista, keskustelu on avain kaikkeen. Lasta voi tottakai kuunnella ja pitääkin mutta lapsen täytyy tuntea että aikuinen on se joka on ohjaksissa ja päättää. Lapsi väsyy jos hänen pitää kantaa vastuu vaikka nyt ihan perheen joka päiväisestä ruokailusta.

Ja lapset koettelee vanhempiaan ja kokeilee löytyykö niitä rajoja. Esim ruokailuista voi tulla yksi iso sirkus kun vanhemmat kyselevät mitä lapsi haluaa ja sitten ei haluakaan, lopulta mikään ei kelpaa.. Ja tarkoitan nyt tosiaan niitä pieniä jopa alle 3v lapsia. Saattavat syödä pelkät makkarat makkarakeitosta koska vanhemmat antavat aina vaan lisää makkaraa, eivätkä opeta että keitto tulisi syödä kokonaan ihan sellaisenaan. Kovasti muutenkin tuntuu yleistyneen nirsoilu ruokien suhteen ja se että ateriasta saatetaan syödä vaan yhtä ruokalajia, muut jätetään lautaselle ja sitten mangutaan lisää sitä yhtä. Ja vanhemmat antaa, kun ei jaksa tapella. Ei jaksa kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näitä näkee ihan ruokakaupassa ja paljonkin, missä nuoret vanhemmat kyselevät vaunuissa istuvalta lapseltaan, mitä haluaisit syödä. Eiköhän se ole aikuisen tehtävä päättää se mitä ruokalautasella on. Itse olen tarjonnut lapselleni kaikkea, olen näin huomannut että mistä pitää, en tietenkään tee tahallaan sellaista ruokaa mitä lapseni ei söisi, hänestä on kyllä kasvanut aikaslailla kaikkiruokainen, menee avokadot, oliviit, fetat, kalaruoat, liharuoat, no sisäelimiä meillä ei ole syöty, en niistä itsekään oikein pidä, paitsi maksasta hyvin laitettuna. Meillä syödään kasvikset raakana tai hieman keitettynä niin että niissä on purutuntuma, lapset eivät tykkää mössöstä. Meillä on puhuttu asioista, keskustelu on avain kaikkeen. Lasta voi tottakai kuunnella ja pitääkin mutta lapsen täytyy tuntea että aikuinen on se joka on ohjaksissa ja päättää. Lapsi väsyy jos hänen pitää kantaa vastuu vaikka nyt ihan perheen joka päiväisestä ruokailusta.

Nuoret vanhemmat varmaan haluavat, että lapselle kasvaa hyvä itsetunto, kun tämä saa päättää itse? Toisaalta on myös ymmärrettävää, että kun pakkosyöttö on nykyisin lasun aihe, niin on tullut välttämättömäksi kuunnella lapsen toiveita herkällä korvalla, jotta lapsen saisi syömään edes jotain.

Jos lapselle ei ruoka kelpaa, niin voit sanoa, että laitetaan ruoka pois ja syöt sitten seuraavalla aterialla. Kun nälissään odottaa sitä seuraavaa ateriaa ( ja mitään ei sitten välissä anneta) niin todellakin oppii yhdestä kerrasta syömään sitä mitä tarjotaan silloin kun tarjotaan. Lapsi ei lihapadan ääressä nälkään kuole, ei vaikka kerran jätettäisiin yksi ateria väliin.

Rajat on rakkautta. Sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tiukat säännöt ja rajat lapsilla. Kaikki aina ihailee miten kilttejä ja rauhallisia lapsia meillä on. Eivät olisi, jos en olisi heitä niin hyvin kasvattanut.

Kilttejä ja rauhallisia, vai pakotettuja ja lannistettuja? 

Siinä on vissi ero, jolla voi olla iso vaikutus yksilön myöhempiin vaiheisiin.

Valitetaan rajattomuudesta ja valitetaan rajoista. Miten päin sitä pitäisi olla? Minä toimin niin kuin parhaaksi näen.

Vaikutat aika mustavalkoiselta ja piiloaggressiiviselta tapaukselta. Toivottavasti et ole täysin samanlainen kasvatushommissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa kuulee lasten sanovan: mä otan, mä haluan, mä teen.

Tietysti kuulee. Nehän ovat lapsia. Ja aikuisen tehtävänä sinun on sanoa, että "et ota, et saa, et tee" ja perustella se.

Vai etkö uskalla sanoa lapsille vastaan?

Lapselle voi sanoa vastaan, mutta silti se tilanne saattaa ajautua siihen, että lapsi tekee mitä haluaa ja aikuinen katsoo lannistuneena vieressä. Aikuisella kun ei ole lupaa estää lasta.

Tämä on sinun omaa heikkouttasi. Päiväkodeissa on täysin oikeutettua puuttua lapsen huonoon käytökseen. Sitä ei ole kriminalisoitu. Heikot ja kasvattajiksi kykenemättömät piiloutuvat usein tuon argumentin taakse, vaikka syy on itsessä.

Ne valtuudet minkä nojalla voi konkreettisesti puuttua lapsen käytökseen ovat hyvin vähäiset tätä nykyä. Lähes kaikenlainen fyysisyys alkaa olla kiellettyä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näitä näkee ihan ruokakaupassa ja paljonkin, missä nuoret vanhemmat kyselevät vaunuissa istuvalta lapseltaan, mitä haluaisit syödä. Eiköhän se ole aikuisen tehtävä päättää se mitä ruokalautasella on. Itse olen tarjonnut lapselleni kaikkea, olen näin huomannut että mistä pitää, en tietenkään tee tahallaan sellaista ruokaa mitä lapseni ei söisi, hänestä on kyllä kasvanut aikaslailla kaikkiruokainen, menee avokadot, oliviit, fetat, kalaruoat, liharuoat, no sisäelimiä meillä ei ole syöty, en niistä itsekään oikein pidä, paitsi maksasta hyvin laitettuna. Meillä syödään kasvikset raakana tai hieman keitettynä niin että niissä on purutuntuma, lapset eivät tykkää mössöstä. Meillä on puhuttu asioista, keskustelu on avain kaikkeen. Lasta voi tottakai kuunnella ja pitääkin mutta lapsen täytyy tuntea että aikuinen on se joka on ohjaksissa ja päättää. Lapsi väsyy jos hänen pitää kantaa vastuu vaikka nyt ihan perheen joka päiväisestä ruokailusta.

Tämä. Muistan, kun aloitin uutena opena ja sovelsin 1. valvontaluokkaani ya:lla juuri opetusharjoittelussa saamiani opetusoppeja (vaikka aineopepuolella kylläkin keskitytään enempi didaktiikkaan eli oppiaineen opetukseen kuin pedagogiikkaan eli kasvatusoppiin) ja osallistutin oppilaita kurssin suunnitteluun kuten meitä oli harjoittelussa neuvottu. Järkytyin kuinka konservatiivisia ja perinteisten oppien kannattajia 90-luvun puolivälin oppilaat olivat - yleisin vastaus luokalla oli: "...päätä sinä mitä ja miten me tehdään, ei me haluta/jaksa osallistua...". Kotona joutuivat kuulemma päättää liian monesta asiasta ja olivat jo silloin väsyneitä asiaan. Nykyisin tilanne taitaa olla asiat vielä pahemmin eli metsään on menty kasvatusoppien suhteen viimeiset 20-30 vuotta osittain! Varmaan on tullut paljon hyvääkin, mutta olisiko vene keikahtanut nyt liikaa toiseen suuntaan?

Vierailija kirjoitti:

Rajat on rakkautta. Sanotaan.

Mutta kuri on vihaa. Eli mitään et voi jos lapsi pitää päänsä ja ylittää rajan ilman passia ja viisumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näitä näkee ihan ruokakaupassa ja paljonkin, missä nuoret vanhemmat kyselevät vaunuissa istuvalta lapseltaan, mitä haluaisit syödä. Eiköhän se ole aikuisen tehtävä päättää se mitä ruokalautasella on. Itse olen tarjonnut lapselleni kaikkea, olen näin huomannut että mistä pitää, en tietenkään tee tahallaan sellaista ruokaa mitä lapseni ei söisi, hänestä on kyllä kasvanut aikaslailla kaikkiruokainen, menee avokadot, oliviit, fetat, kalaruoat, liharuoat, no sisäelimiä meillä ei ole syöty, en niistä itsekään oikein pidä, paitsi maksasta hyvin laitettuna. Meillä syödään kasvikset raakana tai hieman keitettynä niin että niissä on purutuntuma, lapset eivät tykkää mössöstä. Meillä on puhuttu asioista, keskustelu on avain kaikkeen. Lasta voi tottakai kuunnella ja pitääkin mutta lapsen täytyy tuntea että aikuinen on se joka on ohjaksissa ja päättää. Lapsi väsyy jos hänen pitää kantaa vastuu vaikka nyt ihan perheen joka päiväisestä ruokailusta.

Nuoret vanhemmat varmaan haluavat, että lapselle kasvaa hyvä itsetunto, kun tämä saa päättää itse? Toisaalta on myös ymmärrettävää, että kun pakkosyöttö on nykyisin lasun aihe, niin on tullut välttämättömäksi kuunnella lapsen toiveita herkällä korvalla, jotta lapsen saisi syömään edes jotain.

Ei kieroon kasvaminen= hyvä itsetunto. Päinvastoin nämä lapset putoavat korkealta ja kovaa kun eivät siedä pettymyksiä ollenkaan. Ja ainoat vaihtoehdot on että annetaan 2v lapsen päättää kaikista syömisistään vs pakkosyöttö? Kyllä jotkut vanhemmat vaan todella ovat pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tiukat säännöt ja rajat lapsilla. Kaikki aina ihailee miten kilttejä ja rauhallisia lapsia meillä on. Eivät olisi, jos en olisi heitä niin hyvin kasvattanut.

Tietävät että yh-äiskän remmi laulaa jos sanoo oman mielipiteen : DDD

Ei laula remmi, enkä ole yh. Meillä on opetettu lapset kunnioittamaan ja tottelemaan vanhempiaan. Näin kun muutkin toimisivat, olisi meillä paljon rauhallisemmat koulut ja aikuisia kunnioittavat oppilaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa kuulee lasten sanovan: mä otan, mä haluan, mä teen.

Tietysti kuulee. Nehän ovat lapsia. Ja aikuisen tehtävänä sinun on sanoa, että "et ota, et saa, et tee" ja perustella se.

Vai etkö uskalla sanoa lapsille vastaan?

Lapselle voi sanoa vastaan, mutta silti se tilanne saattaa ajautua siihen, että lapsi tekee mitä haluaa ja aikuinen katsoo lannistuneena vieressä. Aikuisella kun ei ole lupaa estää lasta.

Tämä on sinun omaa heikkouttasi. Päiväkodeissa on täysin oikeutettua puuttua lapsen huonoon käytökseen. Sitä ei ole kriminalisoitu. Heikot ja kasvattajiksi kykenemättömät piiloutuvat usein tuon argumentin taakse, vaikka syy on itsessä.

Ne valtuudet minkä nojalla voi konkreettisesti puuttua lapsen käytökseen ovat hyvin vähäiset tätä nykyä. Lähes kaikenlainen fyysisyys alkaa olla kiellettyä.

No jos tarkoitat että lapsia ei saa pieksää niin totta tietysti. Mutta jos aikuisen keinot eivät riitä kuin pieksämiseen, niin taitaapa olla väärällä alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näitä näkee ihan ruokakaupassa ja paljonkin, missä nuoret vanhemmat kyselevät vaunuissa istuvalta lapseltaan, mitä haluaisit syödä. Eiköhän se ole aikuisen tehtävä päättää se mitä ruokalautasella on. Itse olen tarjonnut lapselleni kaikkea, olen näin huomannut että mistä pitää, en tietenkään tee tahallaan sellaista ruokaa mitä lapseni ei söisi, hänestä on kyllä kasvanut aikaslailla kaikkiruokainen, menee avokadot, oliviit, fetat, kalaruoat, liharuoat, no sisäelimiä meillä ei ole syöty, en niistä itsekään oikein pidä, paitsi maksasta hyvin laitettuna. Meillä syödään kasvikset raakana tai hieman keitettynä niin että niissä on purutuntuma, lapset eivät tykkää mössöstä. Meillä on puhuttu asioista, keskustelu on avain kaikkeen. Lasta voi tottakai kuunnella ja pitääkin mutta lapsen täytyy tuntea että aikuinen on se joka on ohjaksissa ja päättää. Lapsi väsyy jos hänen pitää kantaa vastuu vaikka nyt ihan perheen joka päiväisestä ruokailusta.

Nuoret vanhemmat varmaan haluavat, että lapselle kasvaa hyvä itsetunto, kun tämä saa päättää itse? Toisaalta on myös ymmärrettävää, että kun pakkosyöttö on nykyisin lasun aihe, niin on tullut välttämättömäksi kuunnella lapsen toiveita herkällä korvalla, jotta lapsen saisi syömään edes jotain.

Jos lapselle ei ruoka kelpaa, niin voit sanoa, että laitetaan ruoka pois ja syöt sitten seuraavalla aterialla. Kun nälissään odottaa sitä seuraavaa ateriaa ( ja mitään ei sitten välissä anneta) niin todellakin oppii yhdestä kerrasta syömään sitä mitä tarjotaan silloin kun tarjotaan. Lapsi ei lihapadan ääressä nälkään kuole, ei vaikka kerran jätettäisiin yksi ateria väliin.

Juu ei mutta nykyvanhemmat antavat sitten rusinoita ja pillimehua palkinnoksi siitå että on syönyt huonosti.

Itse ainakin lastenhoitajaa olen huomannut että todella moni "ongelma" lapsi kärsii ainoastaan vanhempia osaamattomuudesta asettaa rajoja. Vanhemmat taas haluavat diagnooseja välttääkseen omaa vastuuta siihen oikeaan ongelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin lastenhoitajaa olen huomannut että todella moni "ongelma" lapsi kärsii ainoastaan vanhempia osaamattomuudesta asettaa rajoja. Vanhemmat taas haluavat diagnooseja välttääkseen omaa vastuuta siihen oikeaan ongelmaan.

Saman olen huomannut! Vanhemmat aivan hukassa jo pienten lastensa kanssa. Mitenköhän sit kun lapset kasvavat? Tulevat murrosikään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa kuulee lasten sanovan: mä otan, mä haluan, mä teen.

Tietysti kuulee. Nehän ovat lapsia. Ja aikuisen tehtävänä sinun on sanoa, että "et ota, et saa, et tee" ja perustella se.

Vai etkö uskalla sanoa lapsille vastaan?

Lapselle voi sanoa vastaan, mutta silti se tilanne saattaa ajautua siihen, että lapsi tekee mitä haluaa ja aikuinen katsoo lannistuneena vieressä. Aikuisella kun ei ole lupaa estää lasta.

Tämä on sinun omaa heikkouttasi. Päiväkodeissa on täysin oikeutettua puuttua lapsen huonoon käytökseen. Sitä ei ole kriminalisoitu. Heikot ja kasvattajiksi kykenemättömät piiloutuvat usein tuon argumentin taakse, vaikka syy on itsessä.

Ne valtuudet minkä nojalla voi konkreettisesti puuttua lapsen käytökseen ovat hyvin vähäiset tätä nykyä. Lähes kaikenlainen fyysisyys alkaa olla kiellettyä.

No jos tarkoitat että lapsia ei saa pieksää niin totta tietysti. Mutta jos aikuisen keinot eivät riitä kuin pieksämiseen, niin taitaapa olla väärällä alalla.

Ruumiillinen kuritus eli sinun kielelläsi pieksäminen kiellettiin päiväkodeissa jo 70-luvulla. Sen jälkeen on sitten kielletty myös ne keinot jotka aikanaan tuotiin ruumiillisen kurituksen korvaajiksi, plus myös iso valikoima muita keinoja. Sallittuja keinoja on enää todella vähän olemassa, ja mikäli kehitys jatkuu nykytyyliin, niin ne jäljellä olevatkin keinot tullaan kieltämään lähivuosikymmeninä.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ainakaan ammattikasvattajat. Ammattikasvattajien mielestä kaikki ratkeaa sanoittamalla. Lasta ei tule heidän mukaan missään nimessä pakottaa tai rangaista, koska sellainen rikkoo lapsen oikeuksia ja aiheuttaa traumoja.

Voitko vielä selventää? Jos olemme vaikka kylässä ja 2v ei halua lähteä, niin en voi pakottaa häntä lähtemään? Odotamme kunnes hän päättää itse että haluaa lähteä? Hän siis määrää sekä meidän että ystäväperheen illan ohjelman?

”Mutta kun se meidän pikku Miro niin haluaa”