Maatilan jako sisarussuhteet
Niin, miten maatilan sukupolvenvaihdoksessa nykyisin toimitaan että sisarusten ja vanhempien välit pysyisivät hyvinä? Miten olette toimineet sinun tilallasi? Oma kokemukseni on tämä: veli osti tilan ihan pilkkahintaan, sisarukset eivät saaneet mitään, en sentin senttiä. Nykyisin välit ovat kiristyneet todella äärimmileen koska sisarusten mielestä ei ole oikein että yksi saa ison talon,pellot, koneet, ison metsän äärettömän halvalla, kun sisarukset ovat joutuneet pankin kanssa naimisiin kun ovat asumuksiansa rakentaneet jne. Tällainen sukupolvenvaihdos ei ole mielestäni toimiva, se tuhoaa sisarusten välit! Ennen oli kait olemassa sisarosuudet? Eikö niitä ole enää? Miksi?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvenvaihdoksessa ei kannata jakaa osuuksia muille sisaruksille koska tuleva isäntä ajautuisi konkurssiin. Tärkeintä on tilan jatkuvuus.
Isäntä? Kyllä monet tyttäretkin jäävät jatkamaan, kutsutaanko heitä isänniksi?
Maatilayrittäjiksi nykyisin. Meillä tosin puolisoani eli miestäni, monet kutsuu myös isännäksi. Sisarus osuuksia ei ole maksettu. Välit on ihan kunnossa. Ei sisarukset olisi halunneet maatilaa jatkaa, enkä toki minäkään ilman puolisoani.
Ei ne rehuntuojat kysee maatilayrittäjää, ne kysyy isäntää!
Ei multa ole koskaan kysytty. Ne kysyy mihin nämä puretaan, tosin sitä nykyisin aika harvoin kun tietävät sen jo ennestään.
Minulta on kysynyt niin rehukuski kuin sähköyhtiön miehet. Tai nimeä papereihin/vastaanottoilmoitukseen ne kyselee eikä kukaan ole vielä sanonut, että maataousyrittäjän nimi pitäisi saada.
Näinhän se varmasti on, mutta veroilmoitukseen ei voi kirjoittaa ammatiksi isäntä tai emäntä.
Virallinen ammattinimike on maatalousyrittäjä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä sukupolven vaihdokset on tainneet aina riitoja ja katkeruuksia aiheuttaa.
Usein vielä niin, että oma sisarus ei vaatisi vaan hänen puoliso siellä takana vaatii.
Yleistä on myös, että sisarukset tulee kuin kotiinsa vuosikymmeniä vaikka siellä asuu perheineen tilan ostanut.
Meilläkin tuli vielä miehen vanha täti hakemaan aitasta tavaroita kuin omiaan vaikka oli tilalta ollut pois jo 50 vuotta.
Usein myös katkeruus voi iskeä toisen menestyksen takia vaikka olisi ihan itse ansaittua tuotantosuunnan muutoksella, mutta nähdään vain jotta sai tuonkin vaihdoksesta ja nyt rikastuu.
Meillä oli tila ostettaessa navetta siinä kunnossa, että ei kannattanut korjata vaan olisi uusi pitänyt rakentaa ja miljoonia ei huvittanut sitoa siihen eli olemme itse vaihtaneet täysin tuotantosuunnan eläimistä pois ja näen ettei tilakaupassa meille ollut hyötyä saada vanhaa navettaa eläimineen.Eli saitte halpakorkoista lainaa paljon vähemmän kuin ne, jotka jatkaa vanhalla tuotantosuunnalla?
Saatiin "halpakorkoista" lainaa kyllä ihan riittävästi, koska vaihdoimme suuntaa muutaman vuoden päästä vaihdoksesta.
Olipa kiva maksella sitä halpakorkoista 5% lainaa, kun vapailla markkinoilla oli korko alhaisempi lopulta.Joku sun tarinassa ei nyt täsmää. Ensin navetta oli korjauskelvoton ja sitten sun lainassa on oudon iso korko. Et osannut neuvotella vai oli vuosi 1983?
Vuosi oli 1994 ja navetta on edelleen pystyssä, mutta tyhjänä ja se oli liian pieni sekä vanhanaikainen harjoittaa eu ajan karjataloutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvenvaihdoksessa ei kannata jakaa osuuksia muille sisaruksille koska tuleva isäntä ajautuisi konkurssiin. Tärkeintä on tilan jatkuvuus.
Isäntä? Kyllä monet tyttäretkin jäävät jatkamaan, kutsutaanko heitä isänniksi?
Maatilayrittäjiksi nykyisin. Meillä tosin puolisoani eli miestäni, monet kutsuu myös isännäksi. Sisarus osuuksia ei ole maksettu. Välit on ihan kunnossa. Ei sisarukset olisi halunneet maatilaa jatkaa, enkä toki minäkään ilman puolisoani.
Ei ne rehuntuojat kysee maatilayrittäjää, ne kysyy isäntää!
Ei multa ole koskaan kysytty. Ne kysyy mihin nämä puretaan, tosin sitä nykyisin aika harvoin kun tietävät sen jo ennestään.
Minulta on kysynyt niin rehukuski kuin sähköyhtiön miehet. Tai nimeä papereihin/vastaanottoilmoitukseen ne kyselee eikä kukaan ole vielä sanonut, että maataousyrittäjän nimi pitäisi saada.
Niihinkin on aina kelvannut minun nimeni. Mutta toki niissä tilauksissakin on molempien nimi sekä isännän että minun.
Rehukuskit sen lisäksi ajaa nykyisin täällä aika usein yöllä tai hyvin varhain aamusta ei ne tule alekirjoitusta varten herättelemään. En edes muista milloin viimeksi olisi allekirjoittanut, saati pyytänyt etsimään isäntää sitä allekirjoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvenvaihdoksessa ei kannata jakaa osuuksia muille sisaruksille koska tuleva isäntä ajautuisi konkurssiin. Tärkeintä on tilan jatkuvuus.
Isäntä? Kyllä monet tyttäretkin jäävät jatkamaan, kutsutaanko heitä isänniksi?
Maatilayrittäjiksi nykyisin. Meillä tosin puolisoani eli miestäni, monet kutsuu myös isännäksi. Sisarus osuuksia ei ole maksettu. Välit on ihan kunnossa. Ei sisarukset olisi halunneet maatilaa jatkaa, enkä toki minäkään ilman puolisoani.
Ei ne rehuntuojat kysee maatilayrittäjää, ne kysyy isäntää!
Ei multa ole koskaan kysytty. Ne kysyy mihin nämä puretaan, tosin sitä nykyisin aika harvoin kun tietävät sen jo ennestään.
Minulta on kysynyt niin rehukuski kuin sähköyhtiön miehet. Tai nimeä papereihin/vastaanottoilmoitukseen ne kyselee eikä kukaan ole vielä sanonut, että maataousyrittäjän nimi pitäisi saada.
Niihinkin on aina kelvannut minun nimeni. Mutta toki niissä tilauksissakin on molempien nimi sekä isännän että minun.
Rehukuskit sen lisäksi ajaa nykyisin täällä aika usein yöllä tai hyvin varhain aamusta ei ne tule alekirjoitusta varten herättelemään. En edes muista milloin viimeksi olisi allekirjoittanut, saati pyytänyt etsimään isäntää sitä allekirjoittamaan.
En ole tuo kenelle kommentoit, mutta meillä luomutila ja pitää olla paperit sekä allekirjoitukset kunnossa, koska joka vuosi tarkastetaan ne.
Mieheni osti kotitilansa maksamalla puolet tilan arvosta sisarosuuksina sisaruksilleen ja toisen puolen maksoi siten, että maksoi puolet rahana ja toinen puoli syytinkinä äidille. Pakkomyyntiin meni alkumetreillä kun tulot ei riittäneet kuin häthätää toiminnan pyörittämiseen, velan maksuun tai omaan elämiseen ei jäänyt mitään. Niitä velkoja mitä vielä jäi maksettiin sitten 15 vuotta ja mies oli luottokelvoton, ei edes kännykkäliittymää myyneet hänelle.
Miksi tehdä sukupolvenvaihdoksia tai ennakkoperintöjä? Meillä ainakin 80-v vanhemmat jatkaa kuten ennenkin. Ei puhettakaan eläkkeelle jäämisestä tms. Kait se on valittu elämäntapa. Lapset keski ikäisiä ja omat talot ja työt. Kotona autellaan monenmoisissa töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvenvaihdoksessa ei kannata jakaa osuuksia muille sisaruksille koska tuleva isäntä ajautuisi konkurssiin. Tärkeintä on tilan jatkuvuus.
Isäntä? Kyllä monet tyttäretkin jäävät jatkamaan, kutsutaanko heitä isänniksi?
Maatilayrittäjiksi nykyisin. Meillä tosin puolisoani eli miestäni, monet kutsuu myös isännäksi. Sisarus osuuksia ei ole maksettu. Välit on ihan kunnossa. Ei sisarukset olisi halunneet maatilaa jatkaa, enkä toki minäkään ilman puolisoani.
Ei ne rehuntuojat kysee maatilayrittäjää, ne kysyy isäntää!
Ei multa ole koskaan kysytty. Ne kysyy mihin nämä puretaan, tosin sitä nykyisin aika harvoin kun tietävät sen jo ennestään.
Minulta on kysynyt niin rehukuski kuin sähköyhtiön miehet. Tai nimeä papereihin/vastaanottoilmoitukseen ne kyselee eikä kukaan ole vielä sanonut, että maataousyrittäjän nimi pitäisi saada.
Niihinkin on aina kelvannut minun nimeni. Mutta toki niissä tilauksissakin on molempien nimi sekä isännän että minun.
Rehukuskit sen lisäksi ajaa nykyisin täällä aika usein yöllä tai hyvin varhain aamusta ei ne tule alekirjoitusta varten herättelemään. En edes muista milloin viimeksi olisi allekirjoittanut, saati pyytänyt etsimään isäntää sitä allekirjoittamaan.
Ei meillä ole korona aikaan pyydetty mitään allekirjoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tehdä sukupolvenvaihdoksia tai ennakkoperintöjä? Meillä ainakin 80-v vanhemmat jatkaa kuten ennenkin. Ei puhettakaan eläkkeelle jäämisestä tms. Kait se on valittu elämäntapa. Lapset keski ikäisiä ja omat talot ja työt. Kotona autellaan monenmoisissa töissä.
Viljelevät edelleen? Eläimiä? Aika moni haluaa joskus eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvenvaihdoksessa ei kannata jakaa osuuksia muille sisaruksille koska tuleva isäntä ajautuisi konkurssiin. Tärkeintä on tilan jatkuvuus.
Isäntä? Kyllä monet tyttäretkin jäävät jatkamaan, kutsutaanko heitä isänniksi?
Maatilayrittäjiksi nykyisin. Meillä tosin puolisoani eli miestäni, monet kutsuu myös isännäksi. Sisarus osuuksia ei ole maksettu. Välit on ihan kunnossa. Ei sisarukset olisi halunneet maatilaa jatkaa, enkä toki minäkään ilman puolisoani.
Ei ne rehuntuojat kysee maatilayrittäjää, ne kysyy isäntää!
Ei multa ole koskaan kysytty. Ne kysyy mihin nämä puretaan, tosin sitä nykyisin aika harvoin kun tietävät sen jo ennestään.
Minulta on kysynyt niin rehukuski kuin sähköyhtiön miehet. Tai nimeä papereihin/vastaanottoilmoitukseen ne kyselee eikä kukaan ole vielä sanonut, että maataousyrittäjän nimi pitäisi saada.
Niihinkin on aina kelvannut minun nimeni. Mutta toki niissä tilauksissakin on molempien nimi sekä isännän että minun.
Rehukuskit sen lisäksi ajaa nykyisin täällä aika usein yöllä tai hyvin varhain aamusta ei ne tule alekirjoitusta varten herättelemään. En edes muista milloin viimeksi olisi allekirjoittanut, saati pyytänyt etsimään isäntää sitä allekirjoittamaan.
En ole tuo kenelle kommentoit, mutta meillä luomutila ja pitää olla paperit sekä allekirjoitukset kunnossa, koska joka vuosi tarkastetaan ne.
Kaikkiin viralisiin papereihin ilmoituksiin, hakemuksiin ja niin edelleen pyydetään maatilayrittäjien allekirjoitukset ja ne allekirjoittaa molemmat. Rahtikirjoja ei ole tarvetta allekirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvenvaihdoksessa ei kannata jakaa osuuksia muille sisaruksille koska tuleva isäntä ajautuisi konkurssiin. Tärkeintä on tilan jatkuvuus.
Isäntä? Kyllä monet tyttäretkin jäävät jatkamaan, kutsutaanko heitä isänniksi?
Maatilayrittäjiksi nykyisin. Meillä tosin puolisoani eli miestäni, monet kutsuu myös isännäksi. Sisarus osuuksia ei ole maksettu. Välit on ihan kunnossa. Ei sisarukset olisi halunneet maatilaa jatkaa, enkä toki minäkään ilman puolisoani.
Ei ne rehuntuojat kysee maatilayrittäjää, ne kysyy isäntää!
Ei multa ole koskaan kysytty. Ne kysyy mihin nämä puretaan, tosin sitä nykyisin aika harvoin kun tietävät sen jo ennestään.
Minulta on kysynyt niin rehukuski kuin sähköyhtiön miehet. Tai nimeä papereihin/vastaanottoilmoitukseen ne kyselee eikä kukaan ole vielä sanonut, että maataousyrittäjän nimi pitäisi saada.
Niihinkin on aina kelvannut minun nimeni. Mutta toki niissä tilauksissakin on molempien nimi sekä isännän että minun.
Rehukuskit sen lisäksi ajaa nykyisin täällä aika usein yöllä tai hyvin varhain aamusta ei ne tule alekirjoitusta varten herättelemään. En edes muista milloin viimeksi olisi allekirjoittanut, saati pyytänyt etsimään isäntää sitä allekirjoittamaan.
En ole tuo kenelle kommentoit, mutta meillä luomutila ja pitää olla paperit sekä allekirjoitukset kunnossa, koska joka vuosi tarkastetaan ne.
Ei meillä pyydetä allekirjoituksia mihinkään kuljetuksiin enää Koronan takia. Ei luomutilalla kuormakirjoja tarkisteta eikä muuallakaan. Laskut ne on mitkä merkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille kaikille vastanneille!! Oikein nousi suupielet ylöspäin kun tuli niin hauskoja vastauksia!! Tiedän tasan tarkkaan mistä puhun koska olen itse karjatilalla emäntänä piakkoin 20 vuotta töitä paiskinut. Aikanaan tämä tila appivanhemmilta ostettiin,sisarosuudet maksettiin ja pankin kanssa naimisissa oltiin n 14 vuotta. Tarkasti on eletty,katsottu tarkoin mihin on markka sijoitettu ja tarkasti se myös yritetty jostain saada. Tilamme ei ole kovinkaan suuri, lehmiä tällä hetkellä vajaa 30, peltoa n40, metsää n20 ha. Kun nyt vertaan mitä veli on tehnyt: osti suuren tilan halvemmalla kuin me aikanaan omamme, myi heti karjan pois, on kaatanut kymmeniä ja kymmeniä hehtaareita metsää (aukkoja) eli mielestäni tuhonnut kotitilan metsiä. Varoillaan ostellut tuliteriä koneita, tehnyt typeriä konekauppoja, hän on juuri sellainen näennäisviljelijä että oikein pahaa tekee! Vaimokin vaan on kotona lapsen kanssa, ei tarvitse edes töihin mennä kun vaan tilaa koneen taas metsää kaatamaan! Itse olen lapseni hoitanut samalla kun karjaakin. Olen siis tarkkaan selvillä mistä puhun. En vaan voi hyväksyä sitä, miten eriarvoiseen asemaan vanhemmat asettivat lapsensa suosimalla poikaansa niin räikeästi. Tiedän myös että silloin kun me ostimme tämän tilan, oli olemassa sisarosuudet eli kaikki sisaret saivat samankokoisen rahasumman maksamastamme tilan varotusarvosta. Veli sai tilansa alle lahjaverohinnan!! Mieheni sisaruksiin on hyvät välit, koska kaikkia kohdeltiin tasapuolisesti emmekä me saaneet valmista, helppoa elämää hopeavadilla kuten veli sai. Ihan hauskaa jos joku vielä kommentoisi :))
Kateus on rumaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvenvaihdoksessa ei kannata jakaa osuuksia muille sisaruksille koska tuleva isäntä ajautuisi konkurssiin. Tärkeintä on tilan jatkuvuus.
Isäntä? Kyllä monet tyttäretkin jäävät jatkamaan, kutsutaanko heitä isänniksi?
Maatilayrittäjiksi nykyisin. Meillä tosin puolisoani eli miestäni, monet kutsuu myös isännäksi. Sisarus osuuksia ei ole maksettu. Välit on ihan kunnossa. Ei sisarukset olisi halunneet maatilaa jatkaa, enkä toki minäkään ilman puolisoani.
Ei ne rehuntuojat kysee maatilayrittäjää, ne kysyy isäntää!
Ei multa ole koskaan kysytty. Ne kysyy mihin nämä puretaan, tosin sitä nykyisin aika harvoin kun tietävät sen jo ennestään.
Minulta on kysynyt niin rehukuski kuin sähköyhtiön miehet. Tai nimeä papereihin/vastaanottoilmoitukseen ne kyselee eikä kukaan ole vielä sanonut, että maataousyrittäjän nimi pitäisi saada.
Niihinkin on aina kelvannut minun nimeni. Mutta toki niissä tilauksissakin on molempien nimi sekä isännän että minun.
Rehukuskit sen lisäksi ajaa nykyisin täällä aika usein yöllä tai hyvin varhain aamusta ei ne tule alekirjoitusta varten herättelemään. En edes muista milloin viimeksi olisi allekirjoittanut, saati pyytänyt etsimään isäntää sitä allekirjoittamaan.
En ole tuo kenelle kommentoit, mutta meillä luomutila ja pitää olla paperit sekä allekirjoitukset kunnossa, koska joka vuosi tarkastetaan ne.
Kaikkiin viralisiin papereihin ilmoituksiin, hakemuksiin ja niin edelleen pyydetään maatilayrittäjien allekirjoitukset ja ne allekirjoittaa molemmat. Rahtikirjoja ei ole tarvetta allekirjoittaa.
Sähköisestihän kaikki nykyään hoidetaan. Mitä ihmeen allekirjoituksia ihmettelen minäkin. Lietelannan luovutussopimus on ainoa paperisena meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvenvaihdoksessa ei kannata jakaa osuuksia muille sisaruksille koska tuleva isäntä ajautuisi konkurssiin. Tärkeintä on tilan jatkuvuus.
Isäntä? Kyllä monet tyttäretkin jäävät jatkamaan, kutsutaanko heitä isänniksi?
Maatilayrittäjiksi nykyisin. Meillä tosin puolisoani eli miestäni, monet kutsuu myös isännäksi. Sisarus osuuksia ei ole maksettu. Välit on ihan kunnossa. Ei sisarukset olisi halunneet maatilaa jatkaa, enkä toki minäkään ilman puolisoani.
Ei ne rehuntuojat kysee maatilayrittäjää, ne kysyy isäntää!
Ei multa ole koskaan kysytty. Ne kysyy mihin nämä puretaan, tosin sitä nykyisin aika harvoin kun tietävät sen jo ennestään.
Minulta on kysynyt niin rehukuski kuin sähköyhtiön miehet. Tai nimeä papereihin/vastaanottoilmoitukseen ne kyselee eikä kukaan ole vielä sanonut, että maataousyrittäjän nimi pitäisi saada.
Niihinkin on aina kelvannut minun nimeni. Mutta toki niissä tilauksissakin on molempien nimi sekä isännän että minun.
Meillä vain isännän nimi eli minun. Heidi voi varsin hyvin olla isännänkin nimi, vaikka puoliso olisi Sauli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvenvaihdoksessa ei kannata jakaa osuuksia muille sisaruksille koska tuleva isäntä ajautuisi konkurssiin. Tärkeintä on tilan jatkuvuus.
Isäntä? Kyllä monet tyttäretkin jäävät jatkamaan, kutsutaanko heitä isänniksi?
Maatilayrittäjiksi nykyisin. Meillä tosin puolisoani eli miestäni, monet kutsuu myös isännäksi. Sisarus osuuksia ei ole maksettu. Välit on ihan kunnossa. Ei sisarukset olisi halunneet maatilaa jatkaa, enkä toki minäkään ilman puolisoani.
Ei ne rehuntuojat kysee maatilayrittäjää, ne kysyy isäntää!
Ei multa ole koskaan kysytty. Ne kysyy mihin nämä puretaan, tosin sitä nykyisin aika harvoin kun tietävät sen jo ennestään.
Minulta on kysynyt niin rehukuski kuin sähköyhtiön miehet. Tai nimeä papereihin/vastaanottoilmoitukseen ne kyselee eikä kukaan ole vielä sanonut, että maataousyrittäjän nimi pitäisi saada.
Niihinkin on aina kelvannut minun nimeni. Mutta toki niissä tilauksissakin on molempien nimi sekä isännän että minun.
Meillä vain isännän nimi eli minun. Heidi voi varsin hyvin olla isännänkin nimi, vaikka puoliso olisi Sauli.
Aika ikävää jos täytyy tulla hommista jotain rahtikirjan allekirjoittamaan, mitä kukaan ei edes kaipaa sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tehdä sukupolvenvaihdoksia tai ennakkoperintöjä? Meillä ainakin 80-v vanhemmat jatkaa kuten ennenkin. Ei puhettakaan eläkkeelle jäämisestä tms. Kait se on valittu elämäntapa. Lapset keski ikäisiä ja omat talot ja työt. Kotona autellaan monenmoisissa töissä.
Oletko käynyt katsomassa missä kunnossa tila on kun 80 v. on siellä pyörähdellyt traktorin kanssa. Harva tuon ikäinen on enää siinä kunnossa, että viljelisi yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvenvaihdoksessa ei kannata jakaa osuuksia muille sisaruksille koska tuleva isäntä ajautuisi konkurssiin. Tärkeintä on tilan jatkuvuus.
Isäntä? Kyllä monet tyttäretkin jäävät jatkamaan, kutsutaanko heitä isänniksi?
Maatilayrittäjiksi nykyisin. Meillä tosin puolisoani eli miestäni, monet kutsuu myös isännäksi. Sisarus osuuksia ei ole maksettu. Välit on ihan kunnossa. Ei sisarukset olisi halunneet maatilaa jatkaa, enkä toki minäkään ilman puolisoani.
Ei ne rehuntuojat kysee maatilayrittäjää, ne kysyy isäntää!
Ei multa ole koskaan kysytty. Ne kysyy mihin nämä puretaan, tosin sitä nykyisin aika harvoin kun tietävät sen jo ennestään.
Minulta on kysynyt niin rehukuski kuin sähköyhtiön miehet. Tai nimeä papereihin/vastaanottoilmoitukseen ne kyselee eikä kukaan ole vielä sanonut, että maataousyrittäjän nimi pitäisi saada.
Niihinkin on aina kelvannut minun nimeni. Mutta toki niissä tilauksissakin on molempien nimi sekä isännän että minun.
Meillä vain isännän nimi eli minun. Heidi voi varsin hyvin olla isännänkin nimi, vaikka puoliso olisi Sauli.
Olisit kirjoittanut nimimerkiksisi Heidi isäntä, mutta ihan sama allekirjoitatko paperit nimellä isäntä vai Heidi pääasia että se riittää rehutoimittajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvenvaihdoksessa ei kannata jakaa osuuksia muille sisaruksille koska tuleva isäntä ajautuisi konkurssiin. Tärkeintä on tilan jatkuvuus.
Isäntä? Kyllä monet tyttäretkin jäävät jatkamaan, kutsutaanko heitä isänniksi?
Maatilayrittäjiksi nykyisin. Meillä tosin puolisoani eli miestäni, monet kutsuu myös isännäksi. Sisarus osuuksia ei ole maksettu. Välit on ihan kunnossa. Ei sisarukset olisi halunneet maatilaa jatkaa, enkä toki minäkään ilman puolisoani.
Ei ne rehuntuojat kysee maatilayrittäjää, ne kysyy isäntää!
Ei multa ole koskaan kysytty. Ne kysyy mihin nämä puretaan, tosin sitä nykyisin aika harvoin kun tietävät sen jo ennestään.
Minulta on kysynyt niin rehukuski kuin sähköyhtiön miehet. Tai nimeä papereihin/vastaanottoilmoitukseen ne kyselee eikä kukaan ole vielä sanonut, että maataousyrittäjän nimi pitäisi saada.
Niihinkin on aina kelvannut minun nimeni. Mutta toki niissä tilauksissakin on molempien nimi sekä isännän että minun.
Meillä vain isännän nimi eli minun. Heidi voi varsin hyvin olla isännänkin nimi, vaikka puoliso olisi Sauli.
Isäntä taitaa vapaalla olla kupin tai pullon äärellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tehdä sukupolvenvaihdoksia tai ennakkoperintöjä? Meillä ainakin 80-v vanhemmat jatkaa kuten ennenkin. Ei puhettakaan eläkkeelle jäämisestä tms. Kait se on valittu elämäntapa. Lapset keski ikäisiä ja omat talot ja työt. Kotona autellaan monenmoisissa töissä.
Oletko käynyt katsomassa missä kunnossa tila on kun 80 v. on siellä pyörähdellyt traktorin kanssa. Harva tuon ikäinen on enää siinä kunnossa, että viljelisi yhtään mitään.
Joo seuraavalla onkin sitten mukava jatkaa, kun pellot on hoidettu miten hoidettu. Puhumattakaan jos on tuotantoeläimiä. Huh huh.
Miksi tämä meni jankkausketjuksi isännän allekirjoituksista...
Unohtakaa jo.
Niihinkin on aina kelvannut minun nimeni. Mutta toki niissä tilauksissakin on molempien nimi sekä isännän että minun.