Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Maatilan jako sisarussuhteet
07.03.2021 |
Niin, miten maatilan sukupolvenvaihdoksessa nykyisin toimitaan että sisarusten ja vanhempien välit pysyisivät hyvinä? Miten olette toimineet sinun tilallasi? Oma kokemukseni on tämä: veli osti tilan ihan pilkkahintaan, sisarukset eivät saaneet mitään, en sentin senttiä. Nykyisin välit ovat kiristyneet todella äärimmileen koska sisarusten mielestä ei ole oikein että yksi saa ison talon,pellot, koneet, ison metsän äärettömän halvalla, kun sisarukset ovat joutuneet pankin kanssa naimisiin kun ovat asumuksiansa rakentaneet jne. Tällainen sukupolvenvaihdos ei ole mielestäni toimiva, se tuhoaa sisarusten välit! Ennen oli kait olemassa sisarosuudet? Eikö niitä ole enää? Miksi?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi omistaja ostaa tilan myyjältä käytännössä alimpaan mahdolliseen verottajan hyväksymään hintaan. Jos hinta on alhaisempi, seurauksena on lahjavero. Nykyaikana maatilan "jako" on yrityskauppa, mihin muilla kuin myyjällä ja ostajalla ei ole osuutta. Perinnöt jaetaan sitten kun perittävä kuolee.
Juu mutta ei siinä muita lapsia kannata sorsia antamalla liki koko omaisuuden "yrityskauppana". Ei kaikki edes jatka tilaa vaan myyvät pois isolla voitolla.
Jos ns. jatkaja myy tilan välittömästi isolla voitolla, vanhemmat voivat huomioida sen testamentissa. Siitä tilasta ei todellakaan kannata olla kateellinen, varsinkaan jos itse ei ole olult halukas hankkimaan itselleen työpaikkaa elinikäisellä velalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
100ha viljatila pääsee normaalilla 4000kg/ha sadolla n. 110 000€ liikevaihtoon maataloustuet mukaanlukien.
Tulokseksi siitä jää 20 000-30 000€/v.
Tottahan tuollaisen rahasammon ostajan pitää sisaruksille maksaa vähintään 100 000€/nuppi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille kaikille vastanneille!! Oikein nousi suupielet ylöspäin kun tuli niin hauskoja vastauksia!! Tiedän tasan tarkkaan mistä puhun koska olen itse karjatilalla emäntänä piakkoin 20 vuotta töitä paiskinut. Aikanaan tämä tila appivanhemmilta ostettiin,sisarosuudet maksettiin ja pankin kanssa naimisissa oltiin n 14 vuotta. Tarkasti on eletty,katsottu tarkoin mihin on markka sijoitettu ja tarkasti se myös yritetty jostain saada. Tilamme ei ole kovinkaan suuri, lehmiä tällä hetkellä vajaa 30, peltoa n40, metsää n20 ha. Kun nyt vertaan mitä veli on tehnyt: osti suuren tilan halvemmalla kuin me aikanaan omamme, myi heti karjan pois, on kaatanut kymmeniä ja kymmeniä hehtaareita metsää (aukkoja) eli mielestäni tuhonnut kotitilan metsiä. Varoillaan ostellut tuliteriä koneita, tehnyt typeriä konekauppoja, hän on juuri sellainen näennäisviljelijä että oikein pahaa tekee! Vaimokin vaan on kotona lapsen kanssa, ei tarvitse edes töihin mennä kun vaan tilaa koneen taas metsää kaatamaan! Itse olen lapseni hoitanut samalla kun karjaakin. Olen siis tarkkaan selvillä mistä puhun. En vaan voi hyväksyä sitä, miten eriarvoiseen asemaan vanhemmat asettivat lapsensa suosimalla poikaansa niin räikeästi. Tiedän myös että silloin kun me ostimme tämän tilan, oli olemassa sisarosuudet eli kaikki sisaret saivat samankokoisen rahasumman maksamastamme tilan varotusarvosta. Veli sai tilansa alle lahjaverohinnan!! Mieheni sisaruksiin on hyvät välit, koska kaikkia kohdeltiin tasapuolisesti emmekä me saaneet valmista, helppoa elämää hopeavadilla kuten veli sai. Ihan hauskaa jos joku vielä kommentoisi :))
En yleensä hyväksy näitä kateus kurjoitteluja, mutta sinusta paistaa katkera kateus veljeä kohtaan.
Miksi hyväksyitte vanhempien tehdä näin?
Se voidaan lukea myös ennakkoperinnöksi mikäli ovat lahjoittaneet tilan.Me olemme ostaneet 25v sitten suht ison tilan ja sisaruksille maksettiin kohtuullinen korvaus. Se ei riittänyt vaan välit meni sisaruksiin vaikka heistä ei kukaan halunnut tilalla jatkaa.
Tilalle olisi jatkajia omista lapsista, mutta olen sanonut ettei velvoiteta jatkamaan ja olen kannustanut opiskelemaan hyvät ammatit, koska ei tälläistä kitumista halua omille lapsilleen suositella.
Olemme toisten mielestä rikkaita tukiaisilla eläjiä, mutta rahat ei vaan riitä oikein mihinkään vaikka töitä tehdään todella paljon.Millälailla ne välit menivät??
Maksoimme kuulema liian vähän ja kettuilivat siitä, niin eipä ole tullut paljon yhteyksissä oltua.
Ja emme edes itse määritelleet maksua vaan maatalouskeskus mikä sukupolvenvaihdoksen hoiti.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille kaikille vastanneille!! Oikein nousi suupielet ylöspäin kun tuli niin hauskoja vastauksia!!
Miksi nousi suupielet ylös kun ihan selvästi olet katkera veljellesi?
Vierailija kirjoitti:
100ha viljatila pääsee normaalilla 4000kg/ha sadolla n. 110 000€ liikevaihtoon maataloustuet mukaanlukien.
Tulokseksi siitä jää 20 000-30 000€/v.Tottahan tuollaisen rahasammon ostajan pitää sisaruksille maksaa vähintään 100 000€/nuppi!
Onneksi Itä-Suomessa on vähän noin isoja tiloja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille kaikille vastanneille!! Oikein nousi suupielet ylöspäin kun tuli niin hauskoja vastauksia!! Tiedän tasan tarkkaan mistä puhun koska olen itse karjatilalla emäntänä piakkoin 20 vuotta töitä paiskinut. Aikanaan tämä tila appivanhemmilta ostettiin,sisarosuudet maksettiin ja pankin kanssa naimisissa oltiin n 14 vuotta. Tarkasti on eletty,katsottu tarkoin mihin on markka sijoitettu ja tarkasti se myös yritetty jostain saada. Tilamme ei ole kovinkaan suuri, lehmiä tällä hetkellä vajaa 30, peltoa n40, metsää n20 ha. Kun nyt vertaan mitä veli on tehnyt: osti suuren tilan halvemmalla kuin me aikanaan omamme, myi heti karjan pois, on kaatanut kymmeniä ja kymmeniä hehtaareita metsää (aukkoja) eli mielestäni tuhonnut kotitilan metsiä. Varoillaan ostellut tuliteriä koneita, tehnyt typeriä konekauppoja, hän on juuri sellainen näennäisviljelijä että oikein pahaa tekee! Vaimokin vaan on kotona lapsen kanssa, ei tarvitse edes töihin mennä kun vaan tilaa koneen taas metsää kaatamaan! Itse olen lapseni hoitanut samalla kun karjaakin. Olen siis tarkkaan selvillä mistä puhun. En vaan voi hyväksyä sitä, miten eriarvoiseen asemaan vanhemmat asettivat lapsensa suosimalla poikaansa niin räikeästi. Tiedän myös että silloin kun me ostimme tämän tilan, oli olemassa sisarosuudet eli kaikki sisaret saivat samankokoisen rahasumman maksamastamme tilan varotusarvosta. Veli sai tilansa alle lahjaverohinnan!! Mieheni sisaruksiin on hyvät välit, koska kaikkia kohdeltiin tasapuolisesti emmekä me saaneet valmista, helppoa elämää hopeavadilla kuten veli sai. Ihan hauskaa jos joku vielä kommentoisi :))
En yleensä hyväksy näitä kateus kurjoitteluja, mutta sinusta paistaa katkera kateus veljeä kohtaan.
Miksi hyväksyitte vanhempien tehdä näin?
Se voidaan lukea myös ennakkoperinnöksi mikäli ovat lahjoittaneet tilan.Me olemme ostaneet 25v sitten suht ison tilan ja sisaruksille maksettiin kohtuullinen korvaus. Se ei riittänyt vaan välit meni sisaruksiin vaikka heistä ei kukaan halunnut tilalla jatkaa.
Tilalle olisi jatkajia omista lapsista, mutta olen sanonut ettei velvoiteta jatkamaan ja olen kannustanut opiskelemaan hyvät ammatit, koska ei tälläistä kitumista halua omille lapsilleen suositella.
Olemme toisten mielestä rikkaita tukiaisilla eläjiä, mutta rahat ei vaan riitä oikein mihinkään vaikka töitä tehdään todella paljon.
Mitenkä tuota nyt voisi lähteä vastustamaan?
Ennakkoperintöinähän näitä tehdään, katsotaan tarkasti summat, että just sen alle, että asian pystyisi (tai kannattaisi) riitauttaa.
Varmaan eri tilanne "oikealla" maatilalla, jossa on viljelyä ja ehkä karjaa, jokapäiväistä työtä. Tällöin sukupolvenvaihdos lähtee enemmän aidosta halusta jatkaa tilaa ja sitä työtä.
Mutta metsätilan osalta tilanne on eri. Kun yhtä halutaan suosia, hänelle sukupolvenvaihdoksessa annetaan se metsä käytännössä täysin ilmaiseksi muiden saadessa usein tietää järjestelystä vasta vanhempansa kuollessa. Sisaruksille jää hommassa lakiosa. Vaikka olisi halua ja kiinnostusta hoitaa sitä metsätilaa kaikkien yhteisenä, se kun ei vaadi päivittäistä paikalla olemista, vaan pikemminkin sen metsänhoidon osaamista niin paperilla kuin käytännössäkin.
Sitten yksi saa kaatokuntoista metsää satoja hehtaareja, ei tarvitse ikinä tehdä töitä, kun säällisesti elelee. Välit sisaruksiin menee, serkussuhteet menee. Jäljelle jäävän lesken välit omiin lapsiinsa menee, lapsenlapsiinsa menee välit. Ehkä voi sitten vanhana miettiä, oliko kaikki sen arvoista?
Meillä isä ilmoitti kauppahinnan ja sanoi, että myy tilan sille, joka ennen kaupantekoa tekee tilalla töitä koko vuoden ilman palkkaa. Tuo vuosi otetaan sitten huomioon tilan hinnassa.
Jostain kummallisesta syystä kumpikaan veljistäni perheineen ei pitänyt tätä hyvänä ideana, joten vuoden kuluttua minä ostin tilan. Aina, kun kälyt nostavat tästä äläkän, voin muistuttaa, että heillä oli samat mahdollisuudet, he eivät vain halunneet nähdä sitä vaivaa, jonka tilan hankkiminen (ja töiden oppiminen) olisi aiheuttanut.
Tuon vuoden aikana olin omissa töissä osa-aikaisesti eli pidin huolta siitä, että jos joku asia sittenkin mättää kunnolla, niin voin palata takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille kaikille vastanneille!! Oikein nousi suupielet ylöspäin kun tuli niin hauskoja vastauksia!! Tiedän tasan tarkkaan mistä puhun koska olen itse karjatilalla emäntänä piakkoin 20 vuotta töitä paiskinut. Aikanaan tämä tila appivanhemmilta ostettiin,sisarosuudet maksettiin ja pankin kanssa naimisissa oltiin n 14 vuotta. Tarkasti on eletty,katsottu tarkoin mihin on markka sijoitettu ja tarkasti se myös yritetty jostain saada. Tilamme ei ole kovinkaan suuri, lehmiä tällä hetkellä vajaa 30, peltoa n40, metsää n20 ha. Kun nyt vertaan mitä veli on tehnyt: osti suuren tilan halvemmalla kuin me aikanaan omamme, myi heti karjan pois, on kaatanut kymmeniä ja kymmeniä hehtaareita metsää (aukkoja) eli mielestäni tuhonnut kotitilan metsiä. Varoillaan ostellut tuliteriä koneita, tehnyt typeriä konekauppoja, hän on juuri sellainen näennäisviljelijä että oikein pahaa tekee! Vaimokin vaan on kotona lapsen kanssa, ei tarvitse edes töihin mennä kun vaan tilaa koneen taas metsää kaatamaan! Itse olen lapseni hoitanut samalla kun karjaakin. Olen siis tarkkaan selvillä mistä puhun. En vaan voi hyväksyä sitä, miten eriarvoiseen asemaan vanhemmat asettivat lapsensa suosimalla poikaansa niin räikeästi. Tiedän myös että silloin kun me ostimme tämän tilan, oli olemassa sisarosuudet eli kaikki sisaret saivat samankokoisen rahasumman maksamastamme tilan varotusarvosta. Veli sai tilansa alle lahjaverohinnan!! Mieheni sisaruksiin on hyvät välit, koska kaikkia kohdeltiin tasapuolisesti emmekä me saaneet valmista, helppoa elämää hopeavadilla kuten veli sai. Ihan hauskaa jos joku vielä kommentoisi :))
En yleensä hyväksy näitä kateus kurjoitteluja, mutta sinusta paistaa katkera kateus veljeä kohtaan.
Miksi hyväksyitte vanhempien tehdä näin?
Se voidaan lukea myös ennakkoperinnöksi mikäli ovat lahjoittaneet tilan.Me olemme ostaneet 25v sitten suht ison tilan ja sisaruksille maksettiin kohtuullinen korvaus. Se ei riittänyt vaan välit meni sisaruksiin vaikka heistä ei kukaan halunnut tilalla jatkaa.
Tilalle olisi jatkajia omista lapsista, mutta olen sanonut ettei velvoiteta jatkamaan ja olen kannustanut opiskelemaan hyvät ammatit, koska ei tälläistä kitumista halua omille lapsilleen suositella.
Olemme toisten mielestä rikkaita tukiaisilla eläjiä, mutta rahat ei vaan riitä oikein mihinkään vaikka töitä tehdään todella paljon.Mitenkä tuota nyt voisi lähteä vastustamaan?
Ennakkoperintöinähän näitä tehdään, katsotaan tarkasti summat, että just sen alle, että asian pystyisi (tai kannattaisi) riitauttaa.
Varmaan eri tilanne "oikealla" maatilalla, jossa on viljelyä ja ehkä karjaa, jokapäiväistä työtä. Tällöin sukupolvenvaihdos lähtee enemmän aidosta halusta jatkaa tilaa ja sitä työtä.
Mutta metsätilan osalta tilanne on eri. Kun yhtä halutaan suosia, hänelle sukupolvenvaihdoksessa annetaan se metsä käytännössä täysin ilmaiseksi muiden saadessa usein tietää järjestelystä vasta vanhempansa kuollessa. Sisaruksille jää hommassa lakiosa. Vaikka olisi halua ja kiinnostusta hoitaa sitä metsätilaa kaikkien yhteisenä, se kun ei vaadi päivittäistä paikalla olemista, vaan pikemminkin sen metsänhoidon osaamista niin paperilla kuin käytännössäkin.
Sitten yksi saa kaatokuntoista metsää satoja hehtaareja, ei tarvitse ikinä tehdä töitä, kun säällisesti elelee. Välit sisaruksiin menee, serkussuhteet menee. Jäljelle jäävän lesken välit omiin lapsiinsa menee, lapsenlapsiinsa menee välit. Ehkä voi sitten vanhana miettiä, oliko kaikki sen arvoista?
Oma kokemus on, että todella harvoin meillä on yhdellä omistajalla kaatokuntoista metsää satoja hehtaareja. Verottaja pitää lisäksi huolen siitä, että ilmaiseksi voi lahjoittaa, mutta lahjavero on tuollaisessa metsässä satojatuhansia euroja.
Tila jos ostetaan lahjaluontoisella kaupalla, lahjan määrä huomioidaan lopullisessa perinnönjaossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvenvaihdoksessa ei kannata jakaa osuuksia muille sisaruksille koska tuleva isäntä ajautuisi konkurssiin. Tärkeintä on tilan jatkuvuus.
Isäntä? Kyllä monet tyttäretkin jäävät jatkamaan, kutsutaanko heitä isänniksi?
Maatilayrittäjiksi nykyisin. Meillä tosin puolisoani eli miestäni, monet kutsuu myös isännäksi. Sisarus osuuksia ei ole maksettu. Välit on ihan kunnossa. Ei sisarukset olisi halunneet maatilaa jatkaa, enkä toki minäkään ilman puolisoani.
Meillä jonkinmoinen metsätila itsellä. Kolme teiniikäistä lasta joista yhtä metsä kiinnostaa jopa ammattina. Yhtä ei kiinnosta lainkaan. Tämä nuorin jutteli minulle joskus että aiotaanko me sijoittaa kaikki säästöt metsään ja mitä niille sitten tehdään myöhemmin.
Kerroin tälle fiksulle 13 vuotiaalle että jos me vanhemmat kuollaan ja metsät vielä meidän silloin niin voitte myydä ne vieraille hyvällä voitolla ja jakaa rahat teidän kolmen kesken. Tai yksi lapsista ostaa me toisilta järkevällä hinnalla. Tai sitten voitte perustaa metsäyhtymän ja sovitte minkälaista palkkaa maksatte sen hoidosta joko vieraalle tai niille teistä osakkaista jotka haluavat metsiä hoitaa ja sitten kulujen jälkeen jäävän tulon jaatte kaikille kolmelle. Tai sitten liitätte metsät johonkin yhteismetsään ja muut hoitavat ne ja saatte vuosittain sieltä tuloa. Tämän selityksen jälkeen nuorimmainen oli hyvin tyytyväinen. Ymmärrän että oli tuntunut kurjalta jos ajatteli että ostetaan paljon metsää ja käytetään paljon aikaa metsien hoitoon ja sitten yksi saisi kaikki metsät halvalla tai ilmaiseksi.
Puhuttiin sitten asiasta myöhemmin vielä koko perheellä ja toivon että tämä että asiasta voidaan puhua ajoissa auttaa siinä ettei tulisi mitään isompia ongelmia myöhemminkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille kaikille vastanneille!! Oikein nousi suupielet ylöspäin kun tuli niin hauskoja vastauksia!! Tiedän tasan tarkkaan mistä puhun koska olen itse karjatilalla emäntänä piakkoin 20 vuotta töitä paiskinut. Aikanaan tämä tila appivanhemmilta ostettiin,sisarosuudet maksettiin ja pankin kanssa naimisissa oltiin n 14 vuotta. Tarkasti on eletty,katsottu tarkoin mihin on markka sijoitettu ja tarkasti se myös yritetty jostain saada. Tilamme ei ole kovinkaan suuri, lehmiä tällä hetkellä vajaa 30, peltoa n40, metsää n20 ha. Kun nyt vertaan mitä veli on tehnyt: osti suuren tilan halvemmalla kuin me aikanaan omamme, myi heti karjan pois, on kaatanut kymmeniä ja kymmeniä hehtaareita metsää (aukkoja) eli mielestäni tuhonnut kotitilan metsiä. Varoillaan ostellut tuliteriä koneita, tehnyt typeriä konekauppoja, hän on juuri sellainen näennäisviljelijä että oikein pahaa tekee! Vaimokin vaan on kotona lapsen kanssa, ei tarvitse edes töihin mennä kun vaan tilaa koneen taas metsää kaatamaan! Itse olen lapseni hoitanut samalla kun karjaakin. Olen siis tarkkaan selvillä mistä puhun. En vaan voi hyväksyä sitä, miten eriarvoiseen asemaan vanhemmat asettivat lapsensa suosimalla poikaansa niin räikeästi. Tiedän myös että silloin kun me ostimme tämän tilan, oli olemassa sisarosuudet eli kaikki sisaret saivat samankokoisen rahasumman maksamastamme tilan varotusarvosta. Veli sai tilansa alle lahjaverohinnan!! Mieheni sisaruksiin on hyvät välit, koska kaikkia kohdeltiin tasapuolisesti emmekä me saaneet valmista, helppoa elämää hopeavadilla kuten veli sai. Ihan hauskaa jos joku vielä kommentoisi :))
En yleensä hyväksy näitä kateus kurjoitteluja, mutta sinusta paistaa katkera kateus veljeä kohtaan.
Miksi hyväksyitte vanhempien tehdä näin?
Se voidaan lukea myös ennakkoperinnöksi mikäli ovat lahjoittaneet tilan.Me olemme ostaneet 25v sitten suht ison tilan ja sisaruksille maksettiin kohtuullinen korvaus. Se ei riittänyt vaan välit meni sisaruksiin vaikka heistä ei kukaan halunnut tilalla jatkaa.
Tilalle olisi jatkajia omista lapsista, mutta olen sanonut ettei velvoiteta jatkamaan ja olen kannustanut opiskelemaan hyvät ammatit, koska ei tälläistä kitumista halua omille lapsilleen suositella.
Olemme toisten mielestä rikkaita tukiaisilla eläjiä, mutta rahat ei vaan riitä oikein mihinkään vaikka töitä tehdään todella paljon.Millälailla ne välit menivät??
Maksoimme kuulema liian vähän ja kettuilivat siitä, niin eipä ole tullut paljon yhteyksissä oltua.
Ja emme edes itse määritelleet maksua vaan maatalouskeskus mikä sukupolvenvaihdoksen hoiti.
Näitähän riittää. Erityisesti sisarusten puolisot laskeskelevat tilojen hintoja, koneet ynnätään yhteen vastaavien myynti-ilmoitusten mukaan, pelto- ja metsähehtaarit korkeimpien toteutuneiden kauppahintojen mukaan.
Näin saadaan keskikokoisen tilan käyväksi arvoksi miljoonan euron luokkaa olevia hintoja.
Tällaisen sukulaisen kanssa on mahdotonta päästä asiasta sopuun.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille kaikille vastanneille!! Oikein nousi suupielet ylöspäin kun tuli niin hauskoja vastauksia!! Tiedän tasan tarkkaan mistä puhun koska olen itse karjatilalla emäntänä piakkoin 20 vuotta töitä paiskinut. Aikanaan tämä tila appivanhemmilta ostettiin,sisarosuudet maksettiin ja pankin kanssa naimisissa oltiin n 14 vuotta. Tarkasti on eletty,katsottu tarkoin mihin on markka sijoitettu ja tarkasti se myös yritetty jostain saada. Tilamme ei ole kovinkaan suuri, lehmiä tällä hetkellä vajaa 30, peltoa n40, metsää n20 ha. Kun nyt vertaan mitä veli on tehnyt: osti suuren tilan halvemmalla kuin me aikanaan omamme, myi heti karjan pois, on kaatanut kymmeniä ja kymmeniä hehtaareita metsää (aukkoja) eli mielestäni tuhonnut kotitilan metsiä. Varoillaan ostellut tuliteriä koneita, tehnyt typeriä konekauppoja, hän on juuri sellainen näennäisviljelijä että oikein pahaa tekee! Vaimokin vaan on kotona lapsen kanssa, ei tarvitse edes töihin mennä kun vaan tilaa koneen taas metsää kaatamaan! Itse olen lapseni hoitanut samalla kun karjaakin. Olen siis tarkkaan selvillä mistä puhun. En vaan voi hyväksyä sitä, miten eriarvoiseen asemaan vanhemmat asettivat lapsensa suosimalla poikaansa niin räikeästi. Tiedän myös että silloin kun me ostimme tämän tilan, oli olemassa sisarosuudet eli kaikki sisaret saivat samankokoisen rahasumman maksamastamme tilan varotusarvosta. Veli sai tilansa alle lahjaverohinnan!! Mieheni sisaruksiin on hyvät välit, koska kaikkia kohdeltiin tasapuolisesti emmekä me saaneet valmista, helppoa elämää hopeavadilla kuten veli sai. Ihan hauskaa jos joku vielä kommentoisi :))
En yleensä hyväksy näitä kateus kurjoitteluja, mutta sinusta paistaa katkera kateus veljeä kohtaan.
Miksi hyväksyitte vanhempien tehdä näin?
Se voidaan lukea myös ennakkoperinnöksi mikäli ovat lahjoittaneet tilan.Me olemme ostaneet 25v sitten suht ison tilan ja sisaruksille maksettiin kohtuullinen korvaus. Se ei riittänyt vaan välit meni sisaruksiin vaikka heistä ei kukaan halunnut tilalla jatkaa.
Tilalle olisi jatkajia omista lapsista, mutta olen sanonut ettei velvoiteta jatkamaan ja olen kannustanut opiskelemaan hyvät ammatit, koska ei tälläistä kitumista halua omille lapsilleen suositella.
Olemme toisten mielestä rikkaita tukiaisilla eläjiä, mutta rahat ei vaan riitä oikein mihinkään vaikka töitä tehdään todella paljon.Millälailla ne välit menivät??
Maksoimme kuulema liian vähän ja kettuilivat siitä, niin eipä ole tullut paljon yhteyksissä oltua.
Ja emme edes itse määritelleet maksua vaan maatalouskeskus mikä sukupolvenvaihdoksen hoiti.Näitähän riittää. Erityisesti sisarusten puolisot laskeskelevat tilojen hintoja, koneet ynnätään yhteen vastaavien myynti-ilmoitusten mukaan, pelto- ja metsähehtaarit korkeimpien toteutuneiden kauppahintojen mukaan.
Näin saadaan keskikokoisen tilan käyväksi arvoksi miljoonan euron luokkaa olevia hintoja.
Tällaisen sukulaisen kanssa on mahdotonta päästä asiasta sopuun.
Tämä just ja olen tuo 25v sitten tilan ostanut, niin en edes muistanut, että juuri sisarusten silloiset puolisot aiheutti tämän epäsovun ja ovat aikaa sitten eronneetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
100ha viljatila pääsee normaalilla 4000kg/ha sadolla n. 110 000€ liikevaihtoon maataloustuet mukaanlukien.
Tulokseksi siitä jää 20 000-30 000€/v.Tottahan tuollaisen rahasammon ostajan pitää sisaruksille maksaa vähintään 100 000€/nuppi!
Onneksi Itä-Suomessa on vähän noin isoja tiloja...
Suomessa on suurin osa pientiloja. Puolison lapsuuden kodin maat 35 ha. Niitä ei kannata kenenkään kadehtia. Silti on monessa perheessä välit menneet kun sukupolvenvaihdosta ei ole tehty avoimesti.
Puolison tilan tulos vuodessa 11 000 €.
Meillä perheen bruttotulot lähelle 100 000 €/v ja normaalit lomat ja työaika.
Vierailija kirjoitti:
Meillä jonkinmoinen metsätila itsellä. Kolme teiniikäistä lasta joista yhtä metsä kiinnostaa jopa ammattina. Yhtä ei kiinnosta lainkaan. Tämä nuorin jutteli minulle joskus että aiotaanko me sijoittaa kaikki säästöt metsään ja mitä niille sitten tehdään myöhemmin.
Kerroin tälle fiksulle 13 vuotiaalle että jos me vanhemmat kuollaan ja metsät vielä meidän silloin niin voitte myydä ne vieraille hyvällä voitolla ja jakaa rahat teidän kolmen kesken. Tai yksi lapsista ostaa me toisilta järkevällä hinnalla. Tai sitten voitte perustaa metsäyhtymän ja sovitte minkälaista palkkaa maksatte sen hoidosta joko vieraalle tai niille teistä osakkaista jotka haluavat metsiä hoitaa ja sitten kulujen jälkeen jäävän tulon jaatte kaikille kolmelle. Tai sitten liitätte metsät johonkin yhteismetsään ja muut hoitavat ne ja saatte vuosittain sieltä tuloa. Tämän selityksen jälkeen nuorimmainen oli hyvin tyytyväinen. Ymmärrän että oli tuntunut kurjalta jos ajatteli että ostetaan paljon metsää ja käytetään paljon aikaa metsien hoitoon ja sitten yksi saisi kaikki metsät halvalla tai ilmaiseksi.
Puhuttiin sitten asiasta myöhemmin vielä koko perheellä ja toivon että tämä että asiasta voidaan puhua ajoissa auttaa siinä ettei tulisi mitään isompia ongelmia myöhemminkään.
Haluaako tilaa joku jatkaa ja kykeneekö hoitamaan kuten te haluatte. Itse en ainakaan jatkaisi, vaikka haluaisitte sen lahjoittaa. Mieluummin suosittelisin myymään vieraalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvenvaihdoksessa ei kannata jakaa osuuksia muille sisaruksille koska tuleva isäntä ajautuisi konkurssiin. Tärkeintä on tilan jatkuvuus.
Isäntä? Kyllä monet tyttäretkin jäävät jatkamaan, kutsutaanko heitä isänniksi?
Maatilayrittäjiksi nykyisin. Meillä tosin puolisoani eli miestäni, monet kutsuu myös isännäksi. Sisarus osuuksia ei ole maksettu. Välit on ihan kunnossa. Ei sisarukset olisi halunneet maatilaa jatkaa, enkä toki minäkään ilman puolisoani.
Ei ne rehuntuojat kysee maatilayrittäjää, ne kysyy isäntää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
100ha viljatila pääsee normaalilla 4000kg/ha sadolla n. 110 000€ liikevaihtoon maataloustuet mukaanlukien.
Tulokseksi siitä jää 20 000-30 000€/v.Tottahan tuollaisen rahasammon ostajan pitää sisaruksille maksaa vähintään 100 000€/nuppi!
Onneksi Itä-Suomessa on vähän noin isoja tiloja...
Suomessa on suurin osa pientiloja. Puolison lapsuuden kodin maat 35 ha. Niitä ei kannata kenenkään kadehtia. Silti on monessa perheessä välit menneet kun sukupolvenvaihdosta ei ole tehty avoimesti.
Puolison tilan tulos vuodessa 11 000 €.
Meillä perheen bruttotulot lähelle 100 000 €/v ja normaalit lomat ja työaika.
Suomessa on enää noin 45 000 maatilaa ja määrä vähenee tuhansilla vuosittain.
Omistan metsää 35 ha ja pienen kesämökin, saan niistä tuloja noin 11 000 e/v.
Sisarosuudet oli ennenkin ihan vapaaehtoisia. Siinä vanhemmat luopui omasta osuudestaan muiden lastensa hyväksi. Siis se myyntihinta jaettiin vanhempien ja muiden sisarusten kesken. Vanhemmat teki tuon ihan vapaaehtoisesti. Antoivat saamastaan myyntihinnasta muille lapsille vähän kuin ennakkoperintöä. Mitään pakkoa tuohon ei ollu. Tilahan on vanhempien ja he yksin päättävät sen myymisestä, hinnasta ja siitä kelle sen myyvät. Sisaruksilla ei ole mitään osuuksia tilaan. Vanhemmathan elää, eikä eläviä peritä. Minusta on jopa törkeää että nämä sisarukset alkaa vaatia sisarosuuksia tai puuttuvat tilan myyntiin. Mitä se heille kuuluu? Vanhemmat tekee omalla omaisuudellaan mitä haluavat. Aikanaan vanhempien kuollessa voi sitten asettaa tilan myyntihinnan kyseenalaiseksi ja ehkä jopa vaatia perintöosuuteen lisää jos tila on myyty pilkkahinnalla. Aika usein kyllä sen myyntihinnan lisäksi ostajalle saattaa tulla niin paljon muita rasitteita että lopullinen ostohinta onkin ihan oikea.
Maatalous on niin surkea business, ettei kannataa liikaa kadehtia. Metsällä sentään onkin arvoa.
Alue: Aihe vapaa
Miksi hyväksyitte vanhempien tehdä näin? - siis mikä ihmeen kysymys tämä oikein on, aikuiset ihmiset saavat tehdä omaisuudellaan juuri sitä mitä haluavat, ei siihen tarvita lasten hyväksyntää.
En ymmärrä sitä, miksi vanhemmilla ei ole enää mitään oikeuksia, ainoastaan velvollisuuksia. Ei saa asua siellä, missä tahtoo, ei saa harrastaa sitä, mitä haluaa, ei saa tehdä rahoillaan, mitä haluaa jne. vaan aina täytyy ensin varmistaa aikuisilta lapsilta, että eihän tämä nyt loukkaa teistä ketään.
Maatiloja on kaupan satamäärin, sellaisen voi ostaa itselleen, jos haluaa maata viljellä. Jos kokee veljensä saaneen tilan pilkkahinnalla, niin kokemus on ihan oma.