Miten eteenpäin siitä kun ei ollutkaan oikeita ystäviä?

Elämä ilman ystäviä on just parasta, ei ole tilivelvollinen mistään kenellekään.

Minulla ei ole ollut oikeita ystäviä tai perhettä. Tilanteen selviäminen oli kipeä kokemus. Kavereita tulee ja menee. Perhe kun pettää, tuli suunnaton viha ja katkeruus joksikin aikaa. Nyt olen sinut asian kanssa.

Kun vanhempani kuolevat, käyn maistraatissa irtisanomassa sukulaisuhteeni jäljelle jääviin. En halua puolta miljoonaa jättää jälkeeni ihmisille, jotka olivat hirviöitä, kun kaikkein eniten heitä tarvitsin.

Mene eteenpäin. Itse, kun sain voimia niin lähdin. Olen yksinkin miljoona kertaa onnellisempi. 

... Tiedän kyllä, että on vaikeaa. Nyt kadun kuitenkin vain sitä, että jäin niinkin moniksi vuosiksi. Ehkä odottelemaan, että jokin muuttuisi? Mutta se vanha sanonta pitää paikkansa: "Mikään ei muutu, jos mitään ei muuta". 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut oikeita ystäviä tai perhettä. Tilanteen selviäminen oli kipeä kokemus. Kavereita tulee ja menee. Perhe kun pettää, tuli suunnaton viha ja katkeruus joksikin aikaa. Nyt olen sinut asian kanssa.

Kun vanhempani kuolevat, käyn maistraatissa irtisanomassa sukulaisuhteeni jäljelle jääviin. En halua puolta miljoonaa jättää jälkeeni ihmisille, jotka olivat hirviöitä, kun kaikkein eniten heitä tarvitsin.

Saako sukulaissuhteen irtisanoa? En tiennyt. Tämä muuttaa elämäni.

ei ap

Vierailija kirjoitti:

Elämä ilman ystäviä on just parasta, ei ole tilivelvollinen mistään kenellekään.

Tykkään yhä viettää aikaa muiden kanssa, mutta ällöttää kun tajuaa millaisia he pohjimmiltaan ovat.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut oikeita ystäviä tai perhettä. Tilanteen selviäminen oli kipeä kokemus. Kavereita tulee ja menee. Perhe kun pettää, tuli suunnaton viha ja katkeruus joksikin aikaa. Nyt olen sinut asian kanssa.

Kun vanhempani kuolevat, käyn maistraatissa irtisanomassa sukulaisuhteeni jäljelle jääviin. En halua puolta miljoonaa jättää jälkeeni ihmisille, jotka olivat hirviöitä, kun kaikkein eniten heitä tarvitsin.

miksi luulet saavasi sen puoli miljoonaa? jos olisin vanhempasi, en minäkään jättäisi sinulle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut oikeita ystäviä tai perhettä. Tilanteen selviäminen oli kipeä kokemus. Kavereita tulee ja menee. Perhe kun pettää, tuli suunnaton viha ja katkeruus joksikin aikaa. Nyt olen sinut asian kanssa.

Kun vanhempani kuolevat, käyn maistraatissa irtisanomassa sukulaisuhteeni jäljelle jääviin. En halua puolta miljoonaa jättää jälkeeni ihmisille, jotka olivat hirviöitä, kun kaikkein eniten heitä tarvitsin.

miksi luulet saavasi sen puoli miljoonaa? jos olisin vanhempasi, en minäkään jättäisi sinulle mitään.

Työtä tekemällä ja sijoittamalla olen omaisuuteni tehnyt. En odota vanhemmiltani penniäkään.

Tomppeli olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut oikeita ystäviä tai perhettä. Tilanteen selviäminen oli kipeä kokemus. Kavereita tulee ja menee. Perhe kun pettää, tuli suunnaton viha ja katkeruus joksikin aikaa. Nyt olen sinut asian kanssa.

Kun vanhempani kuolevat, käyn maistraatissa irtisanomassa sukulaisuhteeni jäljelle jääviin. En halua puolta miljoonaa jättää jälkeeni ihmisille, jotka olivat hirviöitä, kun kaikkein eniten heitä tarvitsin.

miksi luulet saavasi sen puoli miljoonaa? jos olisin vanhempasi, en minäkään jättäisi sinulle mitään.

Luetun ymmärtäminen? Kirjoittajalla itsellään on se puoli miljoonaa.

Alat panostamaan itseesi, niin sillä sitä selviää. Vähän sama kuin pitkän ja surkean parisuhteen jälkeen pidät taukoa. Mieti mitä haluat tehdä elämässä ja toteuta se.

Menee vaan eteenpäin, ei jää paikalleen makaamaan.

Mitä tarkoitat eteenpäin menemisellä, jos olet kauppaan menossa, niin ehkä ihan kävellen?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut oikeita ystäviä tai perhettä. Tilanteen selviäminen oli kipeä kokemus. Kavereita tulee ja menee. Perhe kun pettää, tuli suunnaton viha ja katkeruus joksikin aikaa. Nyt olen sinut asian kanssa.

Kun vanhempani kuolevat, käyn maistraatissa irtisanomassa sukulaisuhteeni jäljelle jääviin. En halua puolta miljoonaa jättää jälkeeni ihmisille, jotka olivat hirviöitä, kun kaikkein eniten heitä tarvitsin.

Tiedoksi: maistraatin kautta ei voi irtisanoa sukulaissuhteita.

Itselläni osa "hylänneistä" ystävistä on palannut elämään, ja pidän nyt jutut heidän kanssaan kevyemmällä tasolla, kun tiedän, mitä he kykenevät ja eivät kykene handlaamaan. Olen myös löytänyt pari uutta ystävää, joiden kanssa syvempi yhteys on mahdollinen.

Oleminen on muuttunut todella itsekeskeiseksi. Jokainen ajattelee asioita vain omasta näkökulmasta eikä perheenjäsentenkään ongelmat tunnu muuta kuin ärsyttävän suurinta osaa ihmisistä.

Kiusaaminen kukoistaa kouluissa ja työpaikoilla, kun ihan tavalliset käytöstavatkin ovat hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut oikeita ystäviä tai perhettä. Tilanteen selviäminen oli kipeä kokemus. Kavereita tulee ja menee. Perhe kun pettää, tuli suunnaton viha ja katkeruus joksikin aikaa. Nyt olen sinut asian kanssa.

Kun vanhempani kuolevat, käyn maistraatissa irtisanomassa sukulaisuhteeni jäljelle jääviin. En halua puolta miljoonaa jättää jälkeeni ihmisille, jotka olivat hirviöitä, kun kaikkein eniten heitä tarvitsin.

Tiedoksi: maistraatin kautta ei voi irtisanoa sukulaissuhteita.

Kyllä jotakin kautta voi, jos ei maistraaatti.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut oikeita ystäviä tai perhettä. Tilanteen selviäminen oli kipeä kokemus. Kavereita tulee ja menee. Perhe kun pettää, tuli suunnaton viha ja katkeruus joksikin aikaa. Nyt olen sinut asian kanssa.

Kun vanhempani kuolevat, käyn maistraatissa irtisanomassa sukulaisuhteeni jäljelle jääviin. En halua puolta miljoonaa jättää jälkeeni ihmisille, jotka olivat hirviöitä, kun kaikkein eniten heitä tarvitsin.

Senpä takia kirjoitan testamentin osittain sisarusten lapsille osittain Eestin lastenkodin parille 15 vuotiaalle jotka lentävät pihalle juuri siinä iässä maffian kynsiin. 

Jospa auttaisi parin nuoren elämän kustantamalla heille oikeuden asua lastenkodissa kunnes täyttävät 18 vuotta. 

Itse asiassa pitäisi perustaa säätiö tätä varten että nuorille annettaisiin mahdollisuus elämään. 

Käyttäjä2108 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut oikeita ystäviä tai perhettä. Tilanteen selviäminen oli kipeä kokemus. Kavereita tulee ja menee. Perhe kun pettää, tuli suunnaton viha ja katkeruus joksikin aikaa. Nyt olen sinut asian kanssa.

Kun vanhempani kuolevat, käyn maistraatissa irtisanomassa sukulaisuhteeni jäljelle jääviin. En halua puolta miljoonaa jättää jälkeeni ihmisille, jotka olivat hirviöitä, kun kaikkein eniten heitä tarvitsin.

Senpä takia kirjoitan testamentin osittain sisarusten lapsille osittain Eestin lastenkodin parille 15 vuotiaalle jotka lentävät pihalle juuri siinä iässä maffian kynsiin. 

Jospa auttaisi parin nuoren elämän kustantamalla heille oikeuden asua lastenkodissa kunnes täyttävät 18 vuotta. 

Itse asiassa pitäisi perustaa säätiö tätä varten että nuorille annettaisiin mahdollisuus elämään. 

Miten olet näihin lapsiin tutustunut?

Jos sinulla on "ystäviä ja ystäviä"  Tunnet olosi heidän seurassa altavastaajiksi, jätä heidät taaksesi huomat 2 viikon kuluttua voit paljon paremmin. Minulla ei ole ollut juuri kyseisestä syystä oikeita ystäviä.matkan takana on 1 aito ystävä nuoruudesta. Hänen elämä, perhe ja asema eri kuin minulla yskin asuvalla ja yksinäisellä. Mutta hän sempaa minua kaukaa kortein silloin tällöin.Pyytnyt liitymään f.b. olisi nopeampi parempi kontakti kaikin tavoin.En ole halunut lityä F.B. Kone ei korvaa ihistä tai ihmisä.Suhdetta sukuuni ei ole.Olen se 9 lapsi ,kuin palapelin pala joka ei kuulu mihinkään.Onhan se ymäretävää heillä  puolisot,asema eri ollut Taloudelisesti ,kuin minulla yksin tulon lähteenä ja nyt eläkeläisenä.Joten enää vanhana ei tunne edes tarvetta lähestyminen heihin,vaikka enemistö kuollut.Se side on särkynyt  heihin ajat sitten! Ystäviäni kuollutkin ja piiri siksi kaventunut ysin oloon.Uusia tulokaita tähän en halua.yksikin tuossa sanoi,kaipaisi ystävä kun ystävä kuollut.Kävin hänen luonna kahvilla joka päivä kello 14.oo. Hälytys kellot soi heti.En kai sido itseäni toisten aikoihin ja ala kotini taas keitellä toisille kahvia,ilman vasta vierilut .Kun niistä eroon päässyt. Lapset,nuoret,aikuiset jos olette vailla ystävää: Kerhot,joku harrstus ymm. Löydätte yhteen kuuluvuus  ja ystäviä.Älkää jääkö yksin. Elämä on teidän ainoa. Älkä pitäkö ystäviä jotka alentaa teidät,vain siksi että jäisitte yksin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut oikeita ystäviä tai perhettä. Tilanteen selviäminen oli kipeä kokemus. Kavereita tulee ja menee. Perhe kun pettää, tuli suunnaton viha ja katkeruus joksikin aikaa. Nyt olen sinut asian kanssa.

Kun vanhempani kuolevat, käyn maistraatissa irtisanomassa sukulaisuhteeni jäljelle jääviin. En halua puolta miljoonaa jättää jälkeeni ihmisille, jotka olivat hirviöitä, kun kaikkein eniten heitä tarvitsin.

Mihin et saanut apua?

Erittäin ajankohtainen kysymys. Vastausta en tiedä.

Minulle on käynyt useammankin kerran niin, että ystävinä pitämäni ihmiset eivät oikeastaan pidä minua minään. Viimeisin tilanne on päällä juuri nyt: minulle tärkeät ihmiset lopettivat minulle vastaamisen tai reagoivat minuun viiveellä. Kyseessä on pariskunta, joiden kanssa olemme mieheni kanssa olleet tiiviistikin tekemisissä. Pariskunnan mies on lapsemme kummi (pari ei ollut vielä yhdessä kun lapsemme kastettiin), minun mieheni on taas heidän lapsensa kummi. Sinänsä erikoista, että minua ei siis kummiksi heille kelpuutettu, vaikka olimme tuossa kohtaa olleet naimisissakin jo 10 vuotta. Yhdessä ajan viettäminen on kuitenkin aina ollut luontevaa ja mukavaa, he ovat kumpikin myös minulle ystävällisiä ja lämpimiä. Tuo kummiasia vaivasi pitkään, mutta olen päässyt siitä yli.

Nyt ihan vasta viime aikoina, n. 3kk sisällä, he ovat kuitenkin siis täysin lakanneet minun kanssa kommunikoinnin. Mieheni kanssa juttu luistaa yhä. Aluksi yritin sopeutua ja ajattelin, että en voi vaatia samanlaista vastavuoroisuutta kuin itse olen valmis antamaan. Mutta nyt mitta on täynnä. Enää en yrittä elvyttää näitä suhteita.

Surettaa, itkettää, harmittaa oma luottavaisuuteni. Mutta kaikkein eniten suututtaa. Mitä helvettiä liikkuu ihmisten päässä, jotka ilman tunnontuskia ghostaavat ja vieläpä niin, että ystäväpariskunnasta vain toinen jätetään?