Parisuhteessa koettu henkinen väkivalta ahdistaa vielä vuosien jälkeen
Niin, otsikossa asia onkin tiivistettynä. Miten ihmeessä tästä voisi toipua? Kokemani vaikuttaa minuun edelleen, usean vuoden jälkeen. Eksän käytökseen liittyi todella nöyryyttäviä piirteitä, julkista häpäisyä ym. Aloin eristäytyä tapahtumien jälkeen ja osittain teen sitä vieläkin. Häpeän tapahtunutta. Olen käynyt psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla muiden asioiden takia, mutta tästä en pysty puhumaan. Kuolisin häpeästä, jos tapahtumat kirjattaisiin yksityisesti jonnekin OmaKantaan, mistä kuka tahansa minua hoitava henkilö voisi ne lukea.
Mitä tehdä?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Miksi häpeät asiaa? Väkivalta on tekijän syytä, hänen pitäisi hävetä. Oletko harkinnut terapiaa?
Koska siihen liittyi julkista nöyryytystä ja häpäisyä, myös netissä... Mietin koko ajan, kuinka moni ihminen tietää asiasta. Nolottaa se, etten lähtenyt aikaisemmin. Minusta tuntuu, että mahdollistin sen ja että tapahtunut oli osittain oma vikani.
- ap
Terapiaa suosittelen lämpimästi tai sitten Naisten linjaa. Heillä on tarjolla toisinaan vertaistukiryhmiä. Mutta Terapia on tehokkaampi ja voi olla toipumisesi kannalta ratkaisevan tärkeää <3 Ole rohkea! Jos sulla on varaa, voit käydä yksityisellä pyytämässä lähetettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi häpeät asiaa? Väkivalta on tekijän syytä, hänen pitäisi hävetä. Oletko harkinnut terapiaa?
Koska siihen liittyi julkista nöyryytystä ja häpäisyä, myös netissä... Mietin koko ajan, kuinka moni ihminen tietää asiasta. Nolottaa se, etten lähtenyt aikaisemmin. Minusta tuntuu, että mahdollistin sen ja että tapahtunut oli osittain oma vikani.
- ap
Se ei ollut sinun vilkasi. Se, että ajattelet noin, on tyypillinen väkivallan seuraus.
Vierailija kirjoitti:
Terapiaa suosittelen lämpimästi tai sitten Naisten linjaa. Heillä on tarjolla toisinaan vertaistukiryhmiä. Mutta Terapia on tehokkaampi ja voi olla toipumisesi kannalta ratkaisevan tärkeää <3 Ole rohkea! Jos sulla on varaa, voit käydä yksityisellä pyytämässä lähetettä.
Kiitos. Katson tuon Naisten linjan. Minulla on psykiatriaika tässä kuussa, jos terapia-asia etenisi sitä kautta.
Itkettää...
- ap
Niin, sinä kannat häpeää, joka kuuluu eksälle.
Minä olin 20 vuotta henkisesti väkivaltaisessa suhteessa. Se onnistui sillä, että hän herätti minussa syyllisyyden. Toipumiseen meni vuosia. Luin, luin ja luin. Kyllä siitä pääsee irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi häpeät asiaa? Väkivalta on tekijän syytä, hänen pitäisi hävetä. Oletko harkinnut terapiaa?
Koska siihen liittyi julkista nöyryytystä ja häpäisyä, myös netissä... Mietin koko ajan, kuinka moni ihminen tietää asiasta. Nolottaa se, etten lähtenyt aikaisemmin. Minusta tuntuu, että mahdollistin sen ja että tapahtunut oli osittain oma vikani.
- ap
Se ei ollut sinun vilkasi. Se, että ajattelet noin, on tyypillinen väkivallan seuraus.
Hän haukkui, pilkkasi ja arvosteli suurinpiirtein joka ikistä asiaa elämässäni. En edes tiennyt, että ihmistä voi pilkata niin monella tavalla. Hän haukkui mm. ulkonäköni, painoni, asuinpaikkani, kaikki kaverini, kiinnostuksenkohteeni, kaiken mahdollisen. Hän hakkeroi Facebook-profiilini, häiriköi perheenjäseniäni ja tuttujani ja levitteli minusta ties mitä asioita (osa totta, osa keksittyä).
Pahinta oli se, että hän levitteli minusta intiimejä kuvia. Veikkaan, että mammojen sympatia ja ymmärrys loppuu tähän. Kun se tapahtui, halusin kuolla. Vieläkin oloni on ihan hirveä, kun asia tulee mieleen.
- ap
Ei ole mikään ihme, että väkivalta voi vaivata vielä pitkänkin ajan jälkeen. Ota yhteyttä Naisten linjaan, saat sieltä apua ja tukea. Heillä on puhelinneuvontaa, chatia, ryhmiä yms. Sua uskotaan, kuunnellaan ja autetaan eteenpäin. Ei tarvitse koko elämää painia ikävien muistojen kanssa, eikä pärjätä yksin. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Niin, sinä kannat häpeää, joka kuuluu eksälle.
Minä olin 20 vuotta henkisesti väkivaltaisessa suhteessa. Se onnistui sillä, että hän herätti minussa syyllisyyden. Toipumiseen meni vuosia. Luin, luin ja luin. Kyllä siitä pääsee irti.
Minun kohdallani se onnistui luultavasti jo entuudestaan kehnon itsetuntoni takia.
Kiitos sinullekin viestistä, hyvä että voit paremmin.
- ap
Olet seksuaalisen väkivallan uhri, vaikket itse tunnista sitä.
Ota yhteyttä tänne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi häpeät asiaa? Väkivalta on tekijän syytä, hänen pitäisi hävetä. Oletko harkinnut terapiaa?
Koska siihen liittyi julkista nöyryytystä ja häpäisyä, myös netissä... Mietin koko ajan, kuinka moni ihminen tietää asiasta. Nolottaa se, etten lähtenyt aikaisemmin. Minusta tuntuu, että mahdollistin sen ja että tapahtunut oli osittain oma vikani.
- ap
Se ei ollut sinun vilkasi. Se, että ajattelet noin, on tyypillinen väkivallan seuraus.
Hän haukkui, pilkkasi ja arvosteli suurinpiirtein joka ikistä asiaa elämässäni. En edes tiennyt, että ihmistä voi pilkata niin monella tavalla. Hän haukkui mm. ulkonäköni, painoni, asuinpaikkani, kaikki kaverini, kiinnostuksenkohteeni, kaiken mahdollisen. Hän hakkeroi Facebook-profiilini, häiriköi perheenjäseniäni ja tuttujani ja levitteli minusta ties mitä asioita (osa totta, osa keksittyä).
Pahinta oli se, että hän levitteli minusta intiimejä kuvia. Veikkaan, että mammojen sympatia ja ymmärrys loppuu tähän. Kun se tapahtui, halusin kuolla. Vieläkin oloni on ihan hirveä, kun asia tulee mieleen.
- ap
Voi hyvä ihminen, sinulla on ihan vääristynyt ajatusmaailma. Miksi kukaan lakkaisi antamasta sulle sympatiaa, jos sinun intiimejä kuvia levitellään? Se on väkivaltaa, ihan varmasti myös av-mummojen mielestä. Ei millään muotoa sinun syytäsi. Voisit hyötyä terapiasta.
Ota selvää pstd:stä eli post-traumaattisesta stressioireyhtymästä. Jo tieto saattaa helpottaa oireiden ymmärtämistä ja esim takaumien kestämistä. Vertaistukea löydät myös netistä ja muualta. Järkeilemällä nuo traumakokemukset eivät hälvene, mutta apua ja tietoa on paljon saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Olet seksuaalisen väkivallan uhri, vaikket itse tunnista sitä.
Ota yhteyttä tänne
Kieltämättä joskus on käynyt mielessä termi "henkinen raiskaus", vaikka en asiaa kovin pitkälle osannutkaan ajatella.
Kiitos...
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi häpeät asiaa? Väkivalta on tekijän syytä, hänen pitäisi hävetä. Oletko harkinnut terapiaa?
Koska siihen liittyi julkista nöyryytystä ja häpäisyä, myös netissä... Mietin koko ajan, kuinka moni ihminen tietää asiasta. Nolottaa se, etten lähtenyt aikaisemmin. Minusta tuntuu, että mahdollistin sen ja että tapahtunut oli osittain oma vikani.
- ap
Se ei ollut sinun vilkasi. Se, että ajattelet noin, on tyypillinen väkivallan seuraus.
Hän haukkui, pilkkasi ja arvosteli suurinpiirtein joka ikistä asiaa elämässäni. En edes tiennyt, että ihmistä voi pilkata niin monella tavalla. Hän haukkui mm. ulkonäköni, painoni, asuinpaikkani, kaikki kaverini, kiinnostuksenkohteeni, kaiken mahdollisen. Hän hakkeroi Facebook-profiilini, häiriköi perheenjäseniäni ja tuttujani ja levitteli minusta ties mitä asioita (osa totta, osa keksittyä).
Pahinta oli se, että hän levitteli minusta intiimejä kuvia. Veikkaan, että mammojen sympatia ja ymmärrys loppuu tähän. Kun se tapahtui, halusin kuolla. Vieläkin oloni on ihan hirveä, kun asia tulee mieleen.
- ap
Voi hyvä ihminen, sinulla on ihan vääristynyt ajatusmaailma. Miksi kukaan lakkaisi antamasta sulle sympatiaa, jos sinun intiimejä kuvia levitellään? Se on väkivaltaa, ihan varmasti myös av-mummojen mielestä. Ei millään muotoa sinun syytäsi. Voisit hyötyä terapiasta.
Kiitos...
- ap
Vierailija kirjoitti:
Ota selvää pstd:stä eli post-traumaattisesta stressioireyhtymästä. Jo tieto saattaa helpottaa oireiden ymmärtämistä ja esim takaumien kestämistä. Vertaistukea löydät myös netistä ja muualta. Järkeilemällä nuo traumakokemukset eivät hälvene, mutta apua ja tietoa on paljon saatavilla.
Kiitos. Olen joskus lukenut tuosta ja miettinyt, että minulla voisi olla se. Häpeä on osittain estänyt hakemasta kunnolla apua.
- ap
Oireista sen verran, että koen päivittäin erittäin pahaa ahdistusta sekä pelkotiloja. Pelkään oikeastaan kaikkea mahdollista (jostain syystä esim. tulopaloja ja onnettomuuksia). Tarkkailen fyysisiä oireitani ja pelkään olevani vakavasti sairas. Tuossa välillä pelkäsin iltoja ja nukkumaanmenoa - kärsin välillä unettomuudesta ja pelkään näkeväni painajaisia. Jos heräsin yöllä, olin todella ahdistunut.
Tuon henkisen pahoinpitelyn jälkeen joka ikinen parisuhdeviritelmäni on mennyt ihan päin helvettiä. Jossain vaiheessa olin erittäin vaativa ja kilahtelin pikkuasioista. Muutama kaverisuhdekin meni ihan pilalle. Ahdistaa ajatella, että olen aiheuttanut pahaa mieltä muille ja ehkä jopa traumatisoinut jonkun omalla käytökselläni. Voi v*ttu.
- ap
Tässä on narsistien uhrien tuen kanavalta kannatteleva meditaatio, josta voi olla sinulle apua tähän iltaan 😊
Ja jos häpeä vaivaa niin ainakin sellainen suomenkielinen kirja on kuin Häpeän hoito sekä Häpeän monet kasvot. Niistä voisi olla lisäksi apua noiden traumakokemusten ja narsistista selviämisen lisäksi.
Miksi häpeät asiaa? Väkivalta on tekijän syytä, hänen pitäisi hävetä. Oletko harkinnut terapiaa?