Anne ei ole käynyt missään vuoteen, ei edes kaupassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmat on lisääntynyt kyllä paljon vuodenaikana.

Opetelkaa yhdyssanat, tässä jopa lauseen merkitys muuttuu kirjoitusvirheen vuoksi.

Minäkin luulin ensin, että tässä tarkoitettiin kevättä eikä kulunutta vuotta. Vuoden aikana, vuodenaikana.

Voit jankata maailman tappiin, mutta ei määrää. Karanteeniin määrätyille tulee ihan kirjallinen viranomaispäätös eikä niitä ihan lämpimikseen jaeta. Lääkärillä ei ole mitään valtaa eristää ihmisiä noin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi IS tekee tällaisen jutun? Ei tuo ihminen ole  koronaeristäytynyt, vaan psyykkisesti sairas. Ahdistunut ja masentunut ainakin ja vaikea-asteisesti. Elämänlaatu ja arjen toimintakyky heikko. Ei pysty eikä jaksa harrastaa eikä olemaan ystäviinsä yhteydessä, monia opitun avuttomuuden merkkejä. Lisäksi psykosomaattiset oireet mm. sormissa ja etukäteen voimakkaasti ahdistunut rokotukseen mahdollisesti liittyvästä kuumeesta. Tarvitsisi ehdottomasti psyykelääkityksen JA terapian. Terapia alkuun netissä jos ei muuhun pysty mutta terapian pitäisi sisältää myös arkea aktivoivaa ja ahdistukselle altistavia elementtejä. Esim. lukujärjestys/päiväohjelma, jossa joka päivä pitäisi tehdä pieniä arjen asioita. Koronasta huolimatta myös altistusta liikkumiseen, kuten ensiksi kaupan ohi ajaminen autolla, sitten kaupan ovella käyminen, sitten kaupassa yhden tuotteen ostaminen, sitten kahden tuotteen jne. ja myös äidin luona vierailu pitäisi olla altistusohjelmassa. 

terveisin av:n päivystävä psykologi 

Miksi ihmeessä kaupassakäynti on joku mielenterveyden mittari, tuoko ihmisille juuri kauppaan meno sisältöä elämään? Kaikki tuntemani riskiryhmäläiset hoitavat kaupassakäynnin niin, että pariskunnan terveempi osapuoli käy kaupassa tai tilaavat ruoat netistä. Minä olen korona-aikana käynyt esimerkiksi hammaslääkärissä ja ravintolassa syömässä ja silti kaupassa vain pari kertaa koko vuonna, viimeksi kesällä.

Kaupassa oon käynyt kerran pari viikossa ja nyt ffp2. Ulkoilen joka pvä vähintään tunti. Joskus käyn metrolla keskustassa ja koko ajan ffp2. Oman pojan tapaan ffp2 kasvoilla.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin viime vuonna kun kaikki oli vasta alussa ja luki liikaa nettipanikointia touhu meni siihen että paniikissa teippasin esim liesituulettimen aukon umpeen(puskee muista kämpistä ilmaa tänne) panikoin postiluukun vetoa, ja pesin kaikki ostokset ja pakkaukset mitä kotiinkuljetuksessakin tuli(joista osa meni sitten pilalle kun kastui) Sitten tajusin että ihan mielipuolistahan tälläinen on..Tiedän että koronan saaminen räppänöiden kautta on hyvin hyvin pieni mahdollisuus enkä enää pese paniikissa ostoksiani. 

Kannattaa pysyä kaukana superpaniikki-ketjuista. 

Täh? Oikeastiko on tällaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi IS tekee tällaisen jutun? Ei tuo ihminen ole  koronaeristäytynyt, vaan psyykkisesti sairas. Ahdistunut ja masentunut ainakin ja vaikea-asteisesti. Elämänlaatu ja arjen toimintakyky heikko. Ei pysty eikä jaksa harrastaa eikä olemaan ystäviinsä yhteydessä, monia opitun avuttomuuden merkkejä. Lisäksi psykosomaattiset oireet mm. sormissa ja etukäteen voimakkaasti ahdistunut rokotukseen mahdollisesti liittyvästä kuumeesta. Tarvitsisi ehdottomasti psyykelääkityksen JA terapian. Terapia alkuun netissä jos ei muuhun pysty mutta terapian pitäisi sisältää myös arkea aktivoivaa ja ahdistukselle altistavia elementtejä. Esim. lukujärjestys/päiväohjelma, jossa joka päivä pitäisi tehdä pieniä arjen asioita. Koronasta huolimatta myös altistusta liikkumiseen, kuten ensiksi kaupan ohi ajaminen autolla, sitten kaupan ovella käyminen, sitten kaupassa yhden tuotteen ostaminen, sitten kahden tuotteen jne. ja myös äidin luona vierailu pitäisi olla altistusohjelmassa. 

terveisin av:n päivystävä psykologi 

Miksi ihmeessä kaupassakäynti on joku mielenterveyden mittari, tuoko ihmisille juuri kauppaan meno sisältöä elämään? Kaikki tuntemani riskiryhmäläiset hoitavat kaupassakäynnin niin, että pariskunnan terveempi osapuoli käy kaupassa tai tilaavat ruoat netistä. Minä olen korona-aikana käynyt esimerkiksi hammaslääkärissä ja ravintolassa syömässä ja silti kaupassa vain pari kertaa koko vuonna, viimeksi kesällä.

No ei tietenkään kaupassakäynti ole mikään mielenterveyden mittari, paitsi silloin jos ihmisellä on vaikka sellainen ahdistuneisuushäiriö tai määräkohtainen fobia, ettei hän PYSTY menemään kauppaan. Ero on siis siinä, että sinun mielenterveytesi ei oletettavasti järkkyisi kaupassa käymisestä jos olisi syystä tai toisesta pakko käydä kaupassa. Tämän iltiksen jutun naisella asia on toisin. Häntä ahdistaa jo ajatus kaupassa käymisestä, se ei ole normaalia. Hän on täysin lukkiutunut kotiin ja kotona ollessaan hänen elämänlaatu ja toimintakyky ovat varsin heikot. Ei jaksa olla yhteydessä ystäviin, ei tehdä aiemmin mukavia asioita, kokee jo fyysisenkin terveyden romahtavan. Kertoo vain itkevänsä joka päivä pelosta lamaantuneena. Kyllä silloin terapian isona tavoitteena täytyy olla tuon ihmisen arjen toimintakyvyn aktivointi, tarkoittakoon se sitten vaikka kaupassa käyntiä tai jotain muuta toimintaa. 

terveisin palstaileva psykologi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin viime vuonna kun kaikki oli vasta alussa ja luki liikaa nettipanikointia touhu meni siihen että paniikissa teippasin esim liesituulettimen aukon umpeen(puskee muista kämpistä ilmaa tänne) panikoin postiluukun vetoa, ja pesin kaikki ostokset ja pakkaukset mitä kotiinkuljetuksessakin tuli(joista osa meni sitten pilalle kun kastui) Sitten tajusin että ihan mielipuolistahan tälläinen on..Tiedän että koronan saaminen räppänöiden kautta on hyvin hyvin pieni mahdollisuus enkä enää pese paniikissa ostoksiani. 

Kannattaa pysyä kaukana superpaniikki-ketjuista. 

Täh? Oikeastiko on tällaisia?

Mikään raha riitä siihen että nämä kaikki mielen ongelmat saadaan parsittua kuntoon kun korona loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin viime vuonna kun kaikki oli vasta alussa ja luki liikaa nettipanikointia touhu meni siihen että paniikissa teippasin esim liesituulettimen aukon umpeen(puskee muista kämpistä ilmaa tänne) panikoin postiluukun vetoa, ja pesin kaikki ostokset ja pakkaukset mitä kotiinkuljetuksessakin tuli(joista osa meni sitten pilalle kun kastui) Sitten tajusin että ihan mielipuolistahan tälläinen on..Tiedän että koronan saaminen räppänöiden kautta on hyvin hyvin pieni mahdollisuus enkä enää pese paniikissa ostoksiani. 

Kannattaa pysyä kaukana superpaniikki-ketjuista. 

Hyvä, että itsekin tajusit suojautumistoimenpiteiden menneen yli. Tuolla liesituulettimen ja muiden räppänöiden umpeen teippaamisella olisit aiheuttanut pidemmän päälle terveysongelmia itsellesi. Kodin ilmanvaihtoon ei pidä omin päin puuttua.

Siis... Tämän ihmisen todellinen ongelma ei taida olla koronatilanne?

Jos hän on eristäytynyt noin huolellisesti, hän olisi voinut 14 päivän jälkeen tavata äitiään vaikka joka päivä. Tai viimeistään kolmen viikon jälkeen, jos neuroottisen tarkka haluaa olla.

Ihan sekopään kuuloinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi IS tekee tällaisen jutun? Ei tuo ihminen ole  koronaeristäytynyt, vaan psyykkisesti sairas. Ahdistunut ja masentunut ainakin ja vaikea-asteisesti. Elämänlaatu ja arjen toimintakyky heikko. Ei pysty eikä jaksa harrastaa eikä olemaan ystäviinsä yhteydessä, monia opitun avuttomuuden merkkejä. Lisäksi psykosomaattiset oireet mm. sormissa ja etukäteen voimakkaasti ahdistunut rokotukseen mahdollisesti liittyvästä kuumeesta. Tarvitsisi ehdottomasti psyykelääkityksen JA terapian. Terapia alkuun netissä jos ei muuhun pysty mutta terapian pitäisi sisältää myös arkea aktivoivaa ja ahdistukselle altistavia elementtejä. Esim. lukujärjestys/päiväohjelma, jossa joka päivä pitäisi tehdä pieniä arjen asioita. Koronasta huolimatta myös altistusta liikkumiseen, kuten ensiksi kaupan ohi ajaminen autolla, sitten kaupan ovella käyminen, sitten kaupassa yhden tuotteen ostaminen, sitten kahden tuotteen jne. ja myös äidin luona vierailu pitäisi olla altistusohjelmassa. 

terveisin av:n päivystävä psykologi 

Miksi ihmeessä kaupassakäynti on joku mielenterveyden mittari, tuoko ihmisille juuri kauppaan meno sisältöä elämään? Kaikki tuntemani riskiryhmäläiset hoitavat kaupassakäynnin niin, että pariskunnan terveempi osapuoli käy kaupassa tai tilaavat ruoat netistä. Minä olen korona-aikana käynyt esimerkiksi hammaslääkärissä ja ravintolassa syömässä ja silti kaupassa vain pari kertaa koko vuonna, viimeksi kesällä.

No ei tietenkään kaupassakäynti ole mikään mielenterveyden mittari, paitsi silloin jos ihmisellä on vaikka sellainen ahdistuneisuushäiriö tai määräkohtainen fobia, ettei hän PYSTY menemään kauppaan. Ero on siis siinä, että sinun mielenterveytesi ei oletettavasti järkkyisi kaupassa käymisestä jos olisi syystä tai toisesta pakko käydä kaupassa. Tämän iltiksen jutun naisella asia on toisin. Häntä ahdistaa jo ajatus kaupassa käymisestä, se ei ole normaalia. Hän on täysin lukkiutunut kotiin ja kotona ollessaan hänen elämänlaatu ja toimintakyky ovat varsin heikot. Ei jaksa olla yhteydessä ystäviin, ei tehdä aiemmin mukavia asioita, kokee jo fyysisenkin terveyden romahtavan. Kertoo vain itkevänsä joka päivä pelosta lamaantuneena. Kyllä silloin terapian isona tavoitteena täytyy olla tuon ihmisen arjen toimintakyvyn aktivointi, tarkoittakoon se sitten vaikka kaupassa käyntiä tai jotain muuta toimintaa. 

terveisin palstaileva psykologi 

Kerropa missä pahan fobian saa kaikkein todennäköisimmin hoidettua? Ei onnistu missään perusterapiassa, on kokeiltu.

Siis miksi hänen mies sitten käy kaupassa? Jos mieheen tarttuu kaupassa virus, se on myös Annessa. Eikö tapaa myöskään lapsiaan enää?

Nyt en jumalauta ymmärrä. Itse on eristyksissä, mutta samaan aikaan perhe elää normaalisti ympärillä. Ja sitten kuitenkaan äitiään ei tapaa.

Ei tuo koronasta johdu enää.

Vierailija kirjoitti:

Onpa surullinen juttu. Niin nuori ihminen vielä, että esikoinenkin kirjoittanut ylioppilaaksi vasta viime keväänä, ja silti eristäytynyt kaikesta eikä pidä edes ystäviinsä mitään yhteyttä vedoten siihen, ettei ole älypuhelinta. Järjettömän yksinäisiä ja ankeita vuosia tiedossa hänelle tuota menoa. 

Mistä te tiedätte kyseisen henkilön iän? Jo muutama hokenut tuota "nuori"- sanaa. Olen lukenut jutun monta kertaa, mutta mainitaan vain ko. henkilön äidin olevan 83v. Ei jutun nainen kovin nuori ole, ulkonäöstä päätellen veikkaan jtn. 55-60v., joten mielestäni ei voi sanoa "NIIN nuori ihminen". Ja tuo ettei ole edes älypuhelinta (ei koe varmaan osaavansa käyttää ikänsä puolesta) ja kroppa pettää monesta kohdasta, on sairauksia, niin antaa osviittaa että ollaan jo iäkkäämpää sorttia. 

Vierailija kirjoitti:

Siis... Tämän ihmisen todellinen ongelma ei taida olla koronatilanne?

Jos hän on eristäytynyt noin huolellisesti, hän olisi voinut 14 päivän jälkeen tavata äitiään vaikka joka päivä. Tai viimeistään kolmen viikon jälkeen, jos neuroottisen tarkka haluaa olla.

Ihan sekopään kuuloinen ihminen.

Hän ei ole eristäytynyt, koska mies ja lapsi liikkuvat kodin ulkopuolella. Siinä mielessä epäloogista ajattelua häneltä, ettei itse mene minnekään mutta samassa taloudessa asuvat menevät. Ei liene riskin kannalta paljon eroa jos hän itse menisi kauppaan koska muu perhe voi tuoda tartunnan kotiin kuitenkin.

Artikkelin naisesta tuli mieleeni, että onkohan aktiivinen tällä palstalla? 🙂

Vierailija kirjoitti:

Just tuon näköiseksi ja yhtä ongelmaiseksi kuvittelen suuren osan palstalle kirjoittavista 😂😅

Veit sanat suustani. Kuvittelen myös nämä av-mammat juuri hänen oloisiksi ja näköisiksi.

Juupa, juu, jos valitsee märistä kaikesta, se on oma valinta. Olen vahvasti sydäntautinen, operoitukin pari kertaa. Koronakausi on ollut ihan leppoisaa. Ulkoillut olen aktiivisesti, tehnyt lihaskuntojumppia kotona youtubin ohjaajien kanssa. Lukenut tabletiltani kaikkea maan ja taivaan väliltä, kunnellut podcasteja, äänikirjoja ym ym, soitellut kauaskin tutuille ja sukulaisille. Kaikki olemme ilahtuneet yhteisistä puhelutunneista. Netin kautta hoidankaikki asiani, lainaan ja luen e-kirjoja ja e-lehtiä,,,, ihan ilmaiseksi

Toinen asia on , jos valitsee vali,vali, kitinän.

Moni asia on ihan omavalinta, vaikkei terve ja nuori olekaan. Olen 74v

Kaupastakin tuodaan kauppakassit . Ei sinne tarvitse itse ängetä. On taloudellista ja helppoa, ihan vaan näpyttelet ostoslistan ja da dam kauppakassit on eteisessäsi haluamasi tunnin aikana. Vaatii hiukan järjestelmällistä ajattelua vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa surullinen juttu. Niin nuori ihminen vielä, että esikoinenkin kirjoittanut ylioppilaaksi vasta viime keväänä, ja silti eristäytynyt kaikesta eikä pidä edes ystäviinsä mitään yhteyttä vedoten siihen, ettei ole älypuhelinta. Järjettömän yksinäisiä ja ankeita vuosia tiedossa hänelle tuota menoa. 

Mistä te tiedätte kyseisen henkilön iän? Jo muutama hokenut tuota "nuori"- sanaa. Olen lukenut jutun monta kertaa, mutta mainitaan vain ko. henkilön äidin olevan 83v. Ei jutun nainen kovin nuori ole, ulkonäöstä päätellen veikkaan jtn. 55-60v., joten mielestäni ei voi sanoa "NIIN nuori ihminen". Ja tuo ettei ole edes älypuhelinta (ei koe varmaan osaavansa käyttää ikänsä puolesta) ja kroppa pettää monesta kohdasta, on sairauksia, niin antaa osviittaa että ollaan jo iäkkäämpää sorttia. 

Iän puolesta ei osaa käyttää älypuhelinta 55-60-vuotiaana? Älä nyt viitsi!

Tai tuon ikäinen olisi jo iäkkäämpää sorttia?

Hirveää että hän on jättänyt äitinsä  yksin. Toivottavasti on muita sukulaisia tai tuttavia jotka käyvät vanhuksen luona, sen kotihoidon lisäksi.

Itsekin olen ollut pelkästään kotona viime keväästä. Ja kotona ollessa mulla on maski naamalla ja verhot ikkunassa, koska uutisissa sanottiin joskus, että kannattaa välttää katsekontaktia, koska se lisää tartuntariskiä.

Mitä nämä kotiinsa poteroituneet ihmiset oikein odottavat? Että joku kaunis päivä hallitus ilmoittaa, että "vaara ohi" ja voi mennä ulos?

Sitä päivää ei tule aikoihin, jos koskaan.