Anne ei ole käynyt missään vuoteen, ei edes kaupassa

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki toimisivat kuin Anne, meillä ei olisi nyt minkäänlaista korona-ongelmaa, eikä olisi koskaan tullutkaan. Miettikääpä sitä.

Tiedätkö että asia ei ole noin yksinkertainen, kun tämä on jonakin päivänä ohi ja ilmoitetaan että on turvallista liikkua joka paikassa. Monelta on mennyt jo fyysinen kyky liikkua ja kova kynnys palata "normaaliin" elämään.  Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi IS tekee tällaisen jutun? Ei tuo ihminen ole  koronaeristäytynyt, vaan psyykkisesti sairas. Ahdistunut ja masentunut ainakin ja vaikea-asteisesti. Elämänlaatu ja arjen toimintakyky heikko. Ei pysty eikä jaksa harrastaa eikä olemaan ystäviinsä yhteydessä, monia opitun avuttomuuden merkkejä. Lisäksi psykosomaattiset oireet mm. sormissa ja etukäteen voimakkaasti ahdistunut rokotukseen mahdollisesti liittyvästä kuumeesta. Tarvitsisi ehdottomasti psyykelääkityksen JA terapian. Terapia alkuun netissä jos ei muuhun pysty mutta terapian pitäisi sisältää myös arkea aktivoivaa ja ahdistukselle altistavia elementtejä. Esim. lukujärjestys/päiväohjelma, jossa joka päivä pitäisi tehdä pieniä arjen asioita. Koronasta huolimatta myös altistusta liikkumiseen, kuten ensiksi kaupan ohi ajaminen autolla, sitten kaupan ovella käyminen, sitten kaupassa yhden tuotteen ostaminen, sitten kahden tuotteen jne. ja myös äidin luona vierailu pitäisi olla altistusohjelmassa. 

terveisin av:n päivystävä psykologi 

Miksi ihmeessä kaupassakäynti on joku mielenterveyden mittari, tuoko ihmisille juuri kauppaan meno sisältöä elämään? Kaikki tuntemani riskiryhmäläiset hoitavat kaupassakäynnin niin, että pariskunnan terveempi osapuoli käy kaupassa tai tilaavat ruoat netistä. Minä olen korona-aikana käynyt esimerkiksi hammaslääkärissä ja ravintolassa syömässä ja silti kaupassa vain pari kertaa koko vuonna, viimeksi kesällä.

No ei tietenkään kaupassakäynti ole mikään mielenterveyden mittari, paitsi silloin jos ihmisellä on vaikka sellainen ahdistuneisuushäiriö tai määräkohtainen fobia, ettei hän PYSTY menemään kauppaan. Ero on siis siinä, että sinun mielenterveytesi ei oletettavasti järkkyisi kaupassa käymisestä jos olisi syystä tai toisesta pakko käydä kaupassa. Tämän iltiksen jutun naisella asia on toisin. Häntä ahdistaa jo ajatus kaupassa käymisestä, se ei ole normaalia. Hän on täysin lukkiutunut kotiin ja kotona ollessaan hänen elämänlaatu ja toimintakyky ovat varsin heikot. Ei jaksa olla yhteydessä ystäviin, ei tehdä aiemmin mukavia asioita, kokee jo fyysisenkin terveyden romahtavan. Kertoo vain itkevänsä joka päivä pelosta lamaantuneena. Kyllä silloin terapian isona tavoitteena täytyy olla tuon ihmisen arjen toimintakyvyn aktivointi, tarkoittakoon se sitten vaikka kaupassa käyntiä tai jotain muuta toimintaa. 

terveisin palstaileva psykologi 

Kerropa missä pahan fobian saa kaikkein todennäköisimmin hoidettua? Ei onnistu missään perusterapiassa, on kokeiltu.

Kognitiivisella käyttäytymisterapialla on eniten tutkittua vaikuttavuutta fobioiden hoidossa, tarvittaessa lääkehoitoon yhdistettynä. Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa sana kognitiivinen viittaa tiedollisiin prosesseihin, eli tavoitteena on auttaa potilasta muuttamaan omia ajatusprosessejaan, sana käyttäytyminen viittaa taas siihen, että terapian pitää sisältää käyttäytymisen muutoksia arjessa, eli harjoittelua, altistuksia jne. Fobioiden terapia ei siis saisi olla sellaista, että puhutaan vaan jostain lapsuudesta, vatvotaan ongelmia jne. vaan pitää oikeasti aktiivisesti muuttaa virheellisiä ajatuskuvioita ja ydinuskomuksia (esim. maailma on vaarallinen paikka, jos paha asia tapahtuu, en selviydy siitä) ja samalla pitää myös olla valmis altistamaan itseään ahdistaville asioille arkielämässä. Vaatii paljon myös terapiassa olevalta, terapeutti ei voi tehdä noita toisen puolesta. Pitää olla valmis tekemään töitä ja kotitehtäviä myös vapaa-ajalla vaikka se tuntuisikin epämukavalta. Koska terapia voi etenkin alkuun lisätä ahdistusta, niin lääkehoito + kognitiivinen käyttäytymisterapia on hyvä yhdistelmä. 

Olisipa ihmisille jotain samanlaisia kuiskaajia kuin koirille ja hevosille, että pääsee irti pelkotiloistaan. Ihmisen kannalta on ongelmallista, kun ei ole sosiaalisesti kovin hyväksyttävää mennä tuonne jonnekin julkiselle paikalle ryömimään ja tärisemään. Koira ei tajua siitä mitään. 

Koronakauhun uhrit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki toimisivat kuin Anne, meillä ei olisi nyt minkäänlaista korona-ongelmaa, eikä olisi koskaan tullutkaan. Miettikääpä sitä.

Tiedätkö että asia ei ole noin yksinkertainen, kun tämä on jonakin päivänä ohi ja ilmoitetaan että on turvallista liikkua joka paikassa. Monelta on mennyt jo fyysinen kyky liikkua ja kova kynnys palata "normaaliin" elämään.  Valitettavasti.

Asia on juuri niin yksinkertainen. Jos ihmiset noudattavat ohjeita, eivät tapaa toisiaan ja lentele ympäri maailmaa, virus ei leviä. Mutta kun ei, pitää päästä laskettelemaan, salille, lasten pitää päästä kouluun ja kavereiden luokse, kampaajalla on pakko käydä, ravintolassakin syömässä, muuten hajoaa pää. Ja sitten täällä kyseenalaistetaan sellaisen ihmisen mielenterveys, joka oikeasti noudattaa annettuja ohjeita. Hävetkää.

Ihmiskunta saa tasan sitä mitä tilaa.

Kuolemanpelko on yksi suurimmista peloista. Media ei asiaa hänen osaltaan helpota

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa surullinen juttu. Niin nuori ihminen vielä, että esikoinenkin kirjoittanut ylioppilaaksi vasta viime keväänä, ja silti eristäytynyt kaikesta eikä pidä edes ystäviinsä mitään yhteyttä vedoten siihen, ettei ole älypuhelinta. Järjettömän yksinäisiä ja ankeita vuosia tiedossa hänelle tuota menoa. 

Mistä te tiedätte kyseisen henkilön iän? Jo muutama hokenut tuota "nuori"- sanaa. Olen lukenut jutun monta kertaa, mutta mainitaan vain ko. henkilön äidin olevan 83v. Ei jutun nainen kovin nuori ole, ulkonäöstä päätellen veikkaan jtn. 55-60v., joten mielestäni ei voi sanoa "NIIN nuori ihminen". Ja tuo ettei ole edes älypuhelinta (ei koe varmaan osaavansa käyttää ikänsä puolesta) ja kroppa pettää monesta kohdasta, on sairauksia, niin antaa osviittaa että ollaan jo iäkkäämpää sorttia. 

arvioit henkilön alle 60 vuotiaaksi, mutta veikkaat ettei ikänsä puolesta koe osaavansa käyttää älykännykkää? Voi haluu, niitä on ollut markkinoilla jo kymmenisen vuotta. Omissa sukulaisissani sekä työpaikallani kaikki alle 70 vuotiaat käyttä älykännykkää täysin sujuvasti...

Hän on 45-50 vuotias, aika nuori

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupastakin tuodaan kauppakassit . Ei sinne tarvitse itse ängetä. On taloudellista ja helppoa, ihan vaan näpyttelet ostoslistan ja da dam kauppakassit on eteisessäsi haluamasi tunnin aikana. Vaatii hiukan järjestelmällistä ajattelua vain.

Miksi tätä alapeukutetaan?

En ole kirjoittanut tuota tekstiä, mutta sehän on totta: tilaat netistä, maksat ja valitset kuljetusajankohdan.

Todella helppoa ja turvallista.

Olen hyödyntänyt tätä mahdollisuutta jo vuosia ollessani sairaana.

Toimii.

Nyt pois sieltä kuplasta! Asun itse 25 kilometrin päässä kaupungin keskustasta eikä täällä mikään kauppa tpimita ostoksia kotiin. Puhumattakaan jostain Lapin syrjäseuduista... Tosella helppoa, joopa joo.

Ei voi olla totta, että joku ajattelee 60-luvulla oletettavasti syntyneen ihmisen olevan niin iäkäs, että luonnollisestikaan ei osaa käyttää nettiä tai puhelinta. 1930-luvulla syntynyt isoäitini käyttää noita ja on somessa. 50-luvulla syntyneet työkaverit ovat vuoden ajan tehneet etätöitä ja älypuhelimet on ollut kymmenen vuotta, netti työvälineenä neljännesvuosisadan. Facebook on täynnä yli 70-vuotiaita ja se onkin jäänyt ikäihmisten areenaksi. Tuon ihmisen lapsi on syntynyt vuonna 2001 ja moni on voinut tälläkin palstalla roikkua jo silloin, mutta hän on enintään nelikymppisenä ollut jo liian iäkäs oppiakseen?

Lapset on 16 ja 20

Eli on 40-50 v

Tämä pisti kyllä miettimään paljon. Toisaalta ymmärrän jutun naista sillä isoisäni kärsi pitkään hengenahdistuksesta ja se aiheutti paljon kipua hänelle ja oli kamalaa seurata, kun happi meinasi loppua. Tosin kuolema tapahtui jo vuosia sitten. Samalla en silti ymmärrä miksi ei voi elää silti tavallisempaa elämää ja kyllä totaalinen rajoitus saa varmasti mielen surkeaksi jos siihen ryhtyy. Olen itsekin silti sellainen joka ahdistuu väkijoukossa ja en voi kaikkiin paikkoihin mennä. Siinäkin mielessä ymmärrän tätä naista ja taustalla voi olla jokin pelko muutenkin. Läheisiä ei saisi unohtaa kuitenkaan ja pitäisi ymmärtää asiaa lasten ja iäkkään äidin kannalta myös. Etteivät he kärsisi äidin peloista ja surusta itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut monipuolisempi juttu jos joku lääkäri ja psykologi olisi kommentoinut Annen tilannetta ja ehdottanut toimintatapoja.

Ilta-Sanomat ja monipuolinen juttu. Hmmm...... En pidättäisi hengitystä tätä komboa odotellessani.

Vierailija kirjoitti:

Miten se estää koronan saamisen jos hän ei käy kaupassa vaan hänen aviomiehensä käy. Jos mies saa kaupassa käydessään tartunnan, niin on melko todennäköistä että hänkin tartunnan saa.

Henkisesti sairaan mieli ei toimi henkisesti terveen mielen tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Lapset on 16 ja 20

Eli on 40-50 v

Haloo. Lähemmäs 60 pakko olla. Mieti myös sitä hänen vanhempansa ikää eli 80+. Niihin aikoihin lapset saatiin nuorina, toisin kuin nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Todella arveluttavaa lehden haastattelu ja vielä kuvan kanssa, kun kysymys ei ole koronasta, vaan masennuksesta ja mielen ongelmista.

Arvaa kiinnostaako jonkun nollan kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on 16 ja 20

Eli on 40-50 v

Haloo. Lähemmäs 60 pakko olla. Mieti myös sitä hänen vanhempansa ikää eli 80+. Niihin aikoihin lapset saatiin nuorina, toisin kuin nykyisin.

Ohis, ei saatu kaikkia lapsia entisaikaankaan nuorena. Hän voi olla äitinsä kuopus, syntynyt vanhoilla päivillä. ja esimerkiksi oma mummoni, -26 syntynyt, ihankki lapset kolmekymppisenä vasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi millään ymmärtää, miksei Länsi-Savossa asuva ihminen uskaltanut edes viime kesänä kertaakaan ruokakauppaan koronan pelossa. 

Hän noudattaa suosituksia. Suositukset kieltävät riskiryhmäläisten kaupassakäynnin.

Suositukset ei kiellä yhtään mitään. Suositukset on suositeltavia toimintatapoja, ei kieltoja. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo onkin nyt esimerkki sellaisesta, joka ei oikeasti tee mitään suositusten vastaista. Hänellä olisi jo varaa alkaa tuomitsemaan muita halutessaan. Valtaosa valittaa muille rajoituksia, samalla kun itse kontaktoivat minkä kerkeävät.

Aivan! Ja näitä ihmisiä on vähitellen koko ajan enemmän. Kun vuosi on hoettu "eristäytykää, eristäytykää", niin sitten käy niin, että osa ihmisistä todellakin eristäytyy. He eivät vain enää koskaan palaa ennalleen. Todellinen vuoden eristäytyminen jättää kyllä ihmiseen jäljen, eikä se jälki ole positiivinen. Juuri siksi liiallinen hysteria koronan ympärillä on vaarallista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on 16 ja 20

Eli on 40-50 v

Haloo. Lähemmäs 60 pakko olla. Mieti myös sitä hänen vanhempansa ikää eli 80+. Niihin aikoihin lapset saatiin nuorina, toisin kuin nykyisin.

Höpsis. Ennen yli 35-vuotiailla oli enemmän raskauksia kuin nykyään.

Miten ihminen voi pysyä järjissään, jos on vuoden ns. neljän seinän sisällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi IS tekee tällaisen jutun? Ei tuo ihminen ole  koronaeristäytynyt, vaan psyykkisesti sairas. Ahdistunut ja masentunut ainakin ja vaikea-asteisesti. Elämänlaatu ja arjen toimintakyky heikko. Ei pysty eikä jaksa harrastaa eikä olemaan ystäviinsä yhteydessä, monia opitun avuttomuuden merkkejä. Lisäksi psykosomaattiset oireet mm. sormissa ja etukäteen voimakkaasti ahdistunut rokotukseen mahdollisesti liittyvästä kuumeesta. Tarvitsisi ehdottomasti psyykelääkityksen JA terapian. Terapia alkuun netissä jos ei muuhun pysty mutta terapian pitäisi sisältää myös arkea aktivoivaa ja ahdistukselle altistavia elementtejä. Esim. lukujärjestys/päiväohjelma, jossa joka päivä pitäisi tehdä pieniä arjen asioita. Koronasta huolimatta myös altistusta liikkumiseen, kuten ensiksi kaupan ohi ajaminen autolla, sitten kaupan ovella käyminen, sitten kaupassa yhden tuotteen ostaminen, sitten kahden tuotteen jne. ja myös äidin luona vierailu pitäisi olla altistusohjelmassa. 

terveisin av:n päivystävä psykologi 

Miksi ihmeessä kaupassakäynti on joku mielenterveyden mittari, tuoko ihmisille juuri kauppaan meno sisältöä elämään? Kaikki tuntemani riskiryhmäläiset hoitavat kaupassakäynnin niin, että pariskunnan terveempi osapuoli käy kaupassa tai tilaavat ruoat netistä. Minä olen korona-aikana käynyt esimerkiksi hammaslääkärissä ja ravintolassa syömässä ja silti kaupassa vain pari kertaa koko vuonna, viimeksi kesällä.

No ei tietenkään kaupassakäynti ole mikään mielenterveyden mittari, paitsi silloin jos ihmisellä on vaikka sellainen ahdistuneisuushäiriö tai määräkohtainen fobia, ettei hän PYSTY menemään kauppaan. Ero on siis siinä, että sinun mielenterveytesi ei oletettavasti järkkyisi kaupassa käymisestä jos olisi syystä tai toisesta pakko käydä kaupassa. Tämän iltiksen jutun naisella asia on toisin. Häntä ahdistaa jo ajatus kaupassa käymisestä, se ei ole normaalia. Hän on täysin lukkiutunut kotiin ja kotona ollessaan hänen elämänlaatu ja toimintakyky ovat varsin heikot. Ei jaksa olla yhteydessä ystäviin, ei tehdä aiemmin mukavia asioita, kokee jo fyysisenkin terveyden romahtavan. Kertoo vain itkevänsä joka päivä pelosta lamaantuneena. Kyllä silloin terapian isona tavoitteena täytyy olla tuon ihmisen arjen toimintakyvyn aktivointi, tarkoittakoon se sitten vaikka kaupassa käyntiä tai jotain muuta toimintaa. 

terveisin palstaileva psykologi 

Kerropa missä pahan fobian saa kaikkein todennäköisimmin hoidettua? Ei onnistu missään perusterapiassa, on kokeiltu.

Kognitiivisella käyttäytymisterapialla on eniten tutkittua vaikuttavuutta fobioiden hoidossa, tarvittaessa lääkehoitoon yhdistettynä. Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa sana kognitiivinen viittaa tiedollisiin prosesseihin, eli tavoitteena on auttaa potilasta muuttamaan omia ajatusprosessejaan, sana käyttäytyminen viittaa taas siihen, että terapian pitää sisältää käyttäytymisen muutoksia arjessa, eli harjoittelua, altistuksia jne. Fobioiden terapia ei siis saisi olla sellaista, että puhutaan vaan jostain lapsuudesta, vatvotaan ongelmia jne. vaan pitää oikeasti aktiivisesti muuttaa virheellisiä ajatuskuvioita ja ydinuskomuksia (esim. maailma on vaarallinen paikka, jos paha asia tapahtuu, en selviydy siitä) ja samalla pitää myös olla valmis altistamaan itseään ahdistaville asioille arkielämässä. Vaatii paljon myös terapiassa olevalta, terapeutti ei voi tehdä noita toisen puolesta. Pitää olla valmis tekemään töitä ja kotitehtäviä myös vapaa-ajalla vaikka se tuntuisikin epämukavalta. Koska terapia voi etenkin alkuun lisätä ahdistusta, niin lääkehoito + kognitiivinen käyttäytymisterapia on hyvä yhdistelmä. 

Olisipa ihmisille jotain samanlaisia kuiskaajia kuin koirille ja hevosille, että pääsee irti pelkotiloistaan. Ihmisen kannalta on ongelmallista, kun ei ole sosiaalisesti kovin hyväksyttävää mennä tuonne jonnekin julkiselle paikalle ryömimään ja tärisemään. Koira ei tajua siitä mitään. 

ERDM auttaa nopeasti. Terapeutit vähissä.