Miksi Opsiin ei kuulu esiintymiskurssit? Ihan normaalia luokan edessä olemista, lukemista, laulamista, "näyttelemistä"

Se on kumma, että lapset laitetaan vaan esiintymään, mutta ei oikeasti opeteta sitä.

Siksi, että ensin pitäisi lopettaa koulukiusaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuule ihan herttaisen yhdentekevää kuinka paljon sitä esiintymistä, puheen pitämistä jne. opetettaisiin ja harjoiteltaisiin, siltikään kaikista ei siihen ole.

Koko kouluajan välttelin esiintymistilanteita viimeiseen asti, ja otin ennemmin surkeita numeroita ja lisätehtäviä kuin pidin yhtäkään puhetta luokan edessä. Työelämässä olen kuitenkin pärjännyt hyvin ja pystyn ihan hyvin osallistumaan työhaastatteluihin, palavereihin yms. mutta yhtään ainutta puhetta/esitelmää jne. en kykene enkä halua missään tilanteessa pitää. Ei vaan pysty, tulee rintakipua, pyörryttää, sanat juuttuu kurkkuun jne.

Kuinka paljon siis olet saanut opetusta esiintymiseen? Esim. mitä tehdä jos pyöryttää ja sanat juuttuvat kurkkuun? Ja mitä tehdä tai ajatella, että noin ei kävisi? Mä väitän, että tuolla harjoittelulla ja asiaan liittyvällä tiedolla on suuri merkitys suurelle osalle ihmisistä.

T. Se koulupsykologi

Kuten sanottu, sama ongelma ollut ihan lapsuudesta asti. En ole ikinä tykännyt olla esillä tai esiintyä, kavereita löytyi jne. mutta koulunäytelmistä alkaen kaikki esiintymistilanteet ihan täyttä painajaista. Ala-asteen, ja vielä osan ylä-astetta ja jatko-opintoja, räpiköin jotenkuten osan esiintymistilanteista läpi pyörtymisen partaalla kunnes päätin että riittää. Ja, juu opinnoissa on ollut osana myös esiintymiskoulutusta, mutta ainakin minun osaltani täysin hukkaan heitettyä aikaa. Saisin olla aika hemmetin vahvoissa lääke"pöllyissä" ennen kuin kykenisin edes välttävästi minkään puheen pitämiseen. Kaikista ei siihen vaan ole, eikä tarvitsekaan olla. Pakolliset esiintymiset yms. kouluissa ei saa muuta kuin kammoa ja traumoja aikaiseksi. Aika harvassa ammatissa joudut kuitenkaan esitelmiä tai puheita pitämään, ja "puhekammoiset" tuskin opiskelee esim. opettajaksi.

Luulisi että noiden kokemusten jälkeen haluaisit että lapset ja nuoret opettelisivat esiintymistä siihen tutustuen pienestä pitäen. Ei tarvitsisi sitten isona jännittää.

Itse jännitin esiintymistä ennen ihan kamalasti. Yliopistossa oli kuitenkin niin hyvä puheilmaisun kurssi, että jännitykseni väheni ratkaisevasti. Esiinnyn nykyisin työssänikin ongelmitta.

Ensimmäisen kerran minäkin opettelin oikeasti esiintymistä yliopiston puheviestinnän kurssilla, ja voi että olisi elämä ollut helpompaa aiemmin jos samantapainen kurssi olisi järjestetty jo ala-asteella lasten tasolle sovitettuna!

En ymmärrä miksi esiintymistä ei samalla tavalla harjoiteltu peruskoulussa, heitettiin vain kylmiltään luokan eteen ja jos on muutenkin ujo eikä tykkää olla esillä, niin ei sillä lailla kovin hyväksi esiimtyjäksi opi.. En tiedä onko nykykoulussa yhtään paremmin asiat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuule ihan herttaisen yhdentekevää kuinka paljon sitä esiintymistä, puheen pitämistä jne. opetettaisiin ja harjoiteltaisiin, siltikään kaikista ei siihen ole.

Koko kouluajan välttelin esiintymistilanteita viimeiseen asti, ja otin ennemmin surkeita numeroita ja lisätehtäviä kuin pidin yhtäkään puhetta luokan edessä. Työelämässä olen kuitenkin pärjännyt hyvin ja pystyn ihan hyvin osallistumaan työhaastatteluihin, palavereihin yms. mutta yhtään ainutta puhetta/esitelmää jne. en kykene enkä halua missään tilanteessa pitää. Ei vaan pysty, tulee rintakipua, pyörryttää, sanat juuttuu kurkkuun jne.

Kuinka paljon siis olet saanut opetusta esiintymiseen? Esim. mitä tehdä jos pyöryttää ja sanat juuttuvat kurkkuun? Ja mitä tehdä tai ajatella, että noin ei kävisi? Mä väitän, että tuolla harjoittelulla ja asiaan liittyvällä tiedolla on suuri merkitys suurelle osalle ihmisistä.

T. Se koulupsykologi

Kuten sanottu, sama ongelma ollut ihan lapsuudesta asti. En ole ikinä tykännyt olla esillä tai esiintyä, kavereita löytyi jne. mutta koulunäytelmistä alkaen kaikki esiintymistilanteet ihan täyttä painajaista. Ala-asteen, ja vielä osan ylä-astetta ja jatko-opintoja, räpiköin jotenkuten osan esiintymistilanteista läpi pyörtymisen partaalla kunnes päätin että riittää. Ja, juu opinnoissa on ollut osana myös esiintymiskoulutusta, mutta ainakin minun osaltani täysin hukkaan heitettyä aikaa. Saisin olla aika hemmetin vahvoissa lääke"pöllyissä" ennen kuin kykenisin edes välttävästi minkään puheen pitämiseen. Kaikista ei siihen vaan ole, eikä tarvitsekaan olla. Pakolliset esiintymiset yms. kouluissa ei saa muuta kuin kammoa ja traumoja aikaiseksi. Aika harvassa ammatissa joudut kuitenkaan esitelmiä tai puheita pitämään, ja "puhekammoiset" tuskin opiskelee esim. opettajaksi.

Luulisi että noiden kokemusten jälkeen haluaisit että lapset ja nuoret opettelisivat esiintymistä siihen tutustuen pienestä pitäen. Ei tarvitsisi sitten isona jännittää.

Itse jännitin esiintymistä ennen ihan kamalasti. Yliopistossa oli kuitenkin niin hyvä puheilmaisun kurssi, että jännitykseni väheni ratkaisevasti. Esiinnyn nykyisin työssänikin ongelmitta.

Ja taas toistan itseäni > kaikki EI siitä esiintymiskammosta pääse eroon vaikka kuinka opeteltaisiin ja sellaiselle henkilölle ne tilanteet mm. koulussa on ihan silkkaa kidutusta. Tässäkin asiassa pitäisi oikeasti ottaa huomioon ne yksilön ominaisuudet, koska pakottamalla johonkin, johon ei luontaisesti eikä edes opettelemalla pysty, aiheutetaan vain pahimmillaan koko loppuelämän kestäviä traumoja. Katsos kun ihmiset on erilaisia. Ei kaikista ole myöskään matemaatikoiksi, vaikka kuinka opetettaisiin pienestä pitäen yhtälöitä. Oma esiintymiskammo on ollut olemassa jo ihan pikkulapsesta, eikä se siitä muuksi muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuule ihan herttaisen yhdentekevää kuinka paljon sitä esiintymistä, puheen pitämistä jne. opetettaisiin ja harjoiteltaisiin, siltikään kaikista ei siihen ole.

Koko kouluajan välttelin esiintymistilanteita viimeiseen asti, ja otin ennemmin surkeita numeroita ja lisätehtäviä kuin pidin yhtäkään puhetta luokan edessä. Työelämässä olen kuitenkin pärjännyt hyvin ja pystyn ihan hyvin osallistumaan työhaastatteluihin, palavereihin yms. mutta yhtään ainutta puhetta/esitelmää jne. en kykene enkä halua missään tilanteessa pitää. Ei vaan pysty, tulee rintakipua, pyörryttää, sanat juuttuu kurkkuun jne.

Kuinka paljon siis olet saanut opetusta esiintymiseen? Esim. mitä tehdä jos pyöryttää ja sanat juuttuvat kurkkuun? Ja mitä tehdä tai ajatella, että noin ei kävisi? Mä väitän, että tuolla harjoittelulla ja asiaan liittyvällä tiedolla on suuri merkitys suurelle osalle ihmisistä.

T. Se koulupsykologi

Kuten sanottu, sama ongelma ollut ihan lapsuudesta asti. En ole ikinä tykännyt olla esillä tai esiintyä, kavereita löytyi jne. mutta koulunäytelmistä alkaen kaikki esiintymistilanteet ihan täyttä painajaista. Ala-asteen, ja vielä osan ylä-astetta ja jatko-opintoja, räpiköin jotenkuten osan esiintymistilanteista läpi pyörtymisen partaalla kunnes päätin että riittää. Ja, juu opinnoissa on ollut osana myös esiintymiskoulutusta, mutta ainakin minun osaltani täysin hukkaan heitettyä aikaa. Saisin olla aika hemmetin vahvoissa lääke"pöllyissä" ennen kuin kykenisin edes välttävästi minkään puheen pitämiseen. Kaikista ei siihen vaan ole, eikä tarvitsekaan olla. Pakolliset esiintymiset yms. kouluissa ei saa muuta kuin kammoa ja traumoja aikaiseksi. Aika harvassa ammatissa joudut kuitenkaan esitelmiä tai puheita pitämään, ja "puhekammoiset" tuskin opiskelee esim. opettajaksi.

Luulisi että noiden kokemusten jälkeen haluaisit että lapset ja nuoret opettelisivat esiintymistä siihen tutustuen pienestä pitäen. Ei tarvitsisi sitten isona jännittää.

Itse jännitin esiintymistä ennen ihan kamalasti. Yliopistossa oli kuitenkin niin hyvä puheilmaisun kurssi, että jännitykseni väheni ratkaisevasti. Esiinnyn nykyisin työssänikin ongelmitta.

Ja taas toistan itseäni > kaikki EI siitä esiintymiskammosta pääse eroon vaikka kuinka opeteltaisiin ja sellaiselle henkilölle ne tilanteet mm. koulussa on ihan silkkaa kidutusta. Tässäkin asiassa pitäisi oikeasti ottaa huomioon ne yksilön ominaisuudet, koska pakottamalla johonkin, johon ei luontaisesti eikä edes opettelemalla pysty, aiheutetaan vain pahimmillaan koko loppuelämän kestäviä traumoja. Katsos kun ihmiset on erilaisia. Ei kaikista ole myöskään matemaatikoiksi, vaikka kuinka opetettaisiin pienestä pitäen yhtälöitä. Oma esiintymiskammo on ollut olemassa jo ihan pikkulapsesta, eikä se siitä muuksi muutu.

Oletko oikeasti käynyt läpi esiintymiskammoisten puhevisetintäkursseja tai jännittäminen osana elämää (kts. YTHS:n opas) kuntoutuskurssin tmv? Tuon tyyppiset kurssit ihmiset ovat kokeneet valtavan hyviksi. Itsessäni tapahtui suuri muutos ja väittäisin, että lähes kaikissa muissakin.

T. Se joku aiempi puheviestinnän kurssia hehkuttanut

[/quote]

Oletko oikeasti käynyt läpi esiintymiskammoisten puhevisetintäkursseja tai jännittäminen osana elämää (kts. YTHS:n opas) kuntoutuskurssin tmv? Tuon tyyppiset kurssit ihmiset ovat kokeneet valtavan hyviksi. Itsessäni tapahtui suuri muutos ja väittäisin, että lähes kaikissa muissakin.

T. Se joku aiempi puheviestinnän kurssia hehkuttanut[/quote]

Ihan normaaleja puheviestintäkursseja ollut opinnoissa. Mistään kuntoutuskursseista tuskin on apua, kun tämä "ominaisuus" on ollut ihan mukulasta asti ja se on ihan fine. Kaikkien ei tarvitse esiintymistä osata eikä sitä onneksi tehdä. Väitän edelleenkin että joillakin se esiintymispelko/kammo jne on vain osa yksilön ominaisuuksista. Se pitäisi ottaa huomioon myös kouluissa, ainakin omalla kohdalla ne pakolliset esiintymiset ja esiintymiskurssit saivat vain entisestään vihaamaan ja välttelemään ko. tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, tehdäänkö esiintymistä tarpeeksi, mutta aloitin koulunkäynnin vuonna 1981, ja ekalla oli laulukoe, luokan eteen piti tulla tekemään läksyjä taululle, joulujuhlassa ja kevätjuhlassa jokaisella oli rooli. Joulujuhlassa lauloin, keväällä lausuin runoa. Ensimmäinen kunnollinen esitelmä luokan edessä tehtiin nelosella. Sitä ennen oltiin tehty pieniä juttuja esim. luettiin ääneen videokameralle, tehtiin näytelmiä, joita esitettiin luokan edessä ja koko koululle, tehtiin ryhmätöitä ja esitettiin ne.

Nelosesta lähtien joka vuosi tehtiin esitelmä tai kaksi, esiteltiin ryhmätöitä ja väsättiin näytelmiä. Meillä oli näytelmäkerhokin jossa olin aktiivinen.

Silti olin äärimmäisen ujo, pelkäsin esiintymistä, punastelin ym. Esiintyminen oli todella vaikeaa teininä mutta ei helpottanut yliopistossakaan. Ainoa ero nykypäivään oli sillä, että ei ollut vaihtoehtoa, ei voinut kieltäytyä. Nykyään kukaan ei esiinny luokan edessä vaan open kanssa kaksin. Omana aikanani se vain oli pakko.

Nykyääm tosiaan ei pakoteta esiintymään vaan annetaan esiintymispaniikin kasvaa rauhassa ja levitä aina vaan laajemmalle.

Siksi että kaltaiseni kilttisnörtit ei sitten uskaltaisi opiskella mitään. AMK:ssa oli joku kurssi missä piti heti alussa vastata kameran edessä muiden kysymyksiin. En käynyt sen jälkeen siellä enää kertaakaan, mutta sain onneksi hyväksytyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kuule ihan herttaisen yhdentekevää kuinka paljon sitä esiintymistä, puheen pitämistä jne. opetettaisiin ja harjoiteltaisiin, siltikään kaikista ei siihen ole.

Koko kouluajan välttelin esiintymistilanteita viimeiseen asti, ja otin ennemmin surkeita numeroita ja lisätehtäviä kuin pidin yhtäkään puhetta luokan edessä. Työelämässä olen kuitenkin pärjännyt hyvin ja pystyn ihan hyvin osallistumaan työhaastatteluihin, palavereihin yms. mutta yhtään ainutta puhetta/esitelmää jne. en kykene enkä halua missään tilanteessa pitää. Ei vaan pysty, tulee rintakipua, pyörryttää, sanat juuttuu kurkkuun jne.

Kuinka paljon siis olet saanut opetusta esiintymiseen? Esim. mitä tehdä jos pyöryttää ja sanat juuttuvat kurkkuun? Ja mitä tehdä tai ajatella, että noin ei kävisi? Mä väitän, että tuolla harjoittelulla ja asiaan liittyvällä tiedolla on suuri merkitys suurelle osalle ihmisistä.

T. Se koulupsykologi

Kuten sanottu, sama ongelma ollut ihan lapsuudesta asti. En ole ikinä tykännyt olla esillä tai esiintyä, kavereita löytyi jne. mutta koulunäytelmistä alkaen kaikki esiintymistilanteet ihan täyttä painajaista. Ala-asteen, ja vielä osan ylä-astetta ja jatko-opintoja, räpiköin jotenkuten osan esiintymistilanteista läpi pyörtymisen partaalla kunnes päätin että riittää. Ja, juu opinnoissa on ollut osana myös esiintymiskoulutusta, mutta ainakin minun osaltani täysin hukkaan heitettyä aikaa. Saisin olla aika hemmetin vahvoissa lääke"pöllyissä" ennen kuin kykenisin edes välttävästi minkään puheen pitämiseen. Kaikista ei siihen vaan ole, eikä tarvitsekaan olla. Pakolliset esiintymiset yms. kouluissa ei saa muuta kuin kammoa ja traumoja aikaiseksi. Aika harvassa ammatissa joudut kuitenkaan esitelmiä tai puheita pitämään, ja "puhekammoiset" tuskin opiskelee esim. opettajaksi.

Luulisi että noiden kokemusten jälkeen haluaisit että lapset ja nuoret opettelisivat esiintymistä siihen tutustuen pienestä pitäen. Ei tarvitsisi sitten isona jännittää.

Itse jännitin esiintymistä ennen ihan kamalasti. Yliopistossa oli kuitenkin niin hyvä puheilmaisun kurssi, että jännitykseni väheni ratkaisevasti. Esiinnyn nykyisin työssänikin ongelmitta.

Ja taas toistan itseäni > kaikki EI siitä esiintymiskammosta pääse eroon vaikka kuinka opeteltaisiin ja sellaiselle henkilölle ne tilanteet mm. koulussa on ihan silkkaa kidutusta. Tässäkin asiassa pitäisi oikeasti ottaa huomioon ne yksilön ominaisuudet, koska pakottamalla johonkin, johon ei luontaisesti eikä edes opettelemalla pysty, aiheutetaan vain pahimmillaan koko loppuelämän kestäviä traumoja. Katsos kun ihmiset on erilaisia. Ei kaikista ole myöskään matemaatikoiksi, vaikka kuinka opetettaisiin pienestä pitäen yhtälöitä. Oma esiintymiskammo on ollut olemassa jo ihan pikkulapsesta, eikä se siitä muuksi muutu.

Oletko oikeasti käynyt läpi esiintymiskammoisten puhevisetintäkursseja tai jännittäminen osana elämää (kts. YTHS:n opas) kuntoutuskurssin tmv? Tuon tyyppiset kurssit ihmiset ovat kokeneet valtavan hyviksi. Itsessäni tapahtui suuri muutos ja väittäisin, että lähes kaikissa muissakin.

T. Se joku aiempi puheviestinnän kurssia hehkuttanut

En ole tuo jolta kysyt, mutta minä olen käynyt tuon kyseisen kurssin yliopistossa. Oli aivan helvettiä alusta loppuun ja esiintymiskammo paheni vaan. Monet muut kurssilaiset tosin kokivat hyötyneensä kurssista. Niin me vaan ollaan erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Koska joku pahoittaa siitä mielensä.

Olisin minäkin silloin pahoittanut, mutta nyt vanhempana antaisin mitä vain, että kouluissa olisi opetettu esiintymistä ja kommunikaatiota. Ei tarvitsisi aina pää punaisena sönköttää ohjausryhmän katseiden alla.

Kommentoijan pointti todistettu peukkujen määrästä päätellen :D