Lue keskustelun säännöt.
Paniikihäiriö vai aivokasvain
Huolestunut
05.03.2021 |
Otsikko on hieman kärjistetty osa mun pelkoa.
Mulla on laaja kirjo eri oireita ja pelkään kuolevani, jos tää ei ookkaan paniikkihäiriötä. Oireet vaihtelee, välillä suonta vetää sikana jostain ruumiin osasta, välillä on paha olo, välillä päätä särkee, välillä tulee ns poissa olo kohtauksia joihin havahdun tai sit en saa happea. Välillä tuntuu et kurkussa ois jokin palanen. Nyt uusimpana tuntuu et näkö on huonontunut, ei varsinaisesti näkö hämärry, mutta tuntuu et en toisella silmällä näe kunnolla (toki sairastan migreeniäkin). Uutena myös tuntuu korvissa painetta. (Vähän on flunssaa ollut, mut alkoi tänään vasta tänä ja näkö) Välillä henkee ahistaa. Pää tuntuu raskaalta ja välillä tuntuu painetta.
Kaikeista tästä seuraa kauhee paniikki, ahistus ja itku. Pari kertaa oon soittanut lääkäriin, jossa he on vaan arvellut paniikkikohtausta ja ei oo ottanut tutkimuksiin. Päivystyksessä kävin ja eivät tutkineet mitään, käskivät soittaa vaan terkkaan. Terkkaan soitin maanantaina ja kävin siellä juttelemassa, testas kaulan, kilpisrauhasen, mittas verenpaineen ja kuunteli keuhkot, kaikki niissä ok. Verikokeet sain vasta ens viikolle.
Oon nyt sairastellut flunssaa useammin joulu-maaliskuun välillä kolme kertaa jo. Eikös se voi olla merkki syövästä?
Mua stressaa kauheesti et a) kuolen joko aivokasvaimeen tai syöpään ennen niitä verikokeita.
B) näkyykö tuommoset ees verikokeissa vaikka mulla olisikin? Entä jos ne ei löydä multa aivokasvainta vaikka se oliskin. (Tai jotain muuta vakavaa sairautta)
C) pelottaa hitosti et sieltä löytyy jotain ja ahdistun entisestään tästä oottelusta.
Onko kellään teistä ollut samantyylisiä oireita ja mitä on löytynyt. Musta tuntuu et kuolen tähän oottamiseen, jos en aivokasvaimeen.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa noista ei ole aivokasvaimen oireita, kuulostat stressaantuneelta. Yritä lohduttautua sillä, että terveydenhuollossa tunnistetaan aivokasvainten tyypilliset oireet. Tietenkään koskaan ei voi tietää, että onko ihmisella aivokasvain tai jokin muu vakava sairaus.
Omalla kohdallani aivokasvaimen oireet tunnistettiin melko nopeasti. Oma kokemukseni on, että oireet kyllä otetaan vakavasti jos oikeasti vaikuttaa todennäköiseltä, että jokin on pielessä.
Saako kysyä millaisia oireita sulla oli? 🥺 Mulla täsmäis korvien humina ja noi poissaolokohtaukset (koska ne voi olla epileptisiä kai)
Olin fyysisesti niin väsynyt, että en jaksanut kävellä yhden kerroksen portaita ylös vaan piti levätä puolessa välissä. Treenatessa päässä sumeni ja meinasin pyörtyä ihan jo ensimmäistä kyykkyä tehdessäni. Kuukautiseni loppuivat ja tuli muitakin hormonaalisia yleisoireita eli olin siis yleisesti todella huonossa kunnossa. Ennen diagnoosia taisin olla jonkinasteisessa psykoosissakin. Olin diagnoosin saadessani 24-vuotias.
Jos lohduttaa, niin minä saan tuollaisia poissaolokohtauksia ihan vaan kun olen väsynyt. Kasvain on siis vieläkin päässäni, mutta nuo "kohtaukset" eivät johdu siitä. Stressi ja väsymys vaan aiheuttaa sen, että aivot menee hitusen tilttiin hetkellisesti. Tsemppiä sulle! Kysele vaan jos on jotain mikä mieltä askarruttaa.
Voinia myös sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla alkoi kuukautiset just uudelleen 2.5 vuoden jälkeen. (Loppuivat minipillereiden alettua) ja nyt oon menos mahdollisesti vaihattaa pillerit kun vuodan vähän väliä, nyt helmikuussa mul ooi kahdet kuukautiset. Joten en tiedä voiko tällä olla jotain vaikutusta
Paniikkihäiriö. Kannattas mennä hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa lähinnä korvien väliselle ongelmalle... Esim. stressaantunut ihminen, tai sellainen joka muutenkin jatkuvasti "kuulostelee" omaa oloaan, voi kehittää jos jonkinnäköisiä fyysisiä oireita. Oireet siis tuntuu todelliselta vaikka niiden alkulähde on ennemmin henkisellä puolella.
Jos ei verikokeissakaan näy mitään häikkää arvoissa, niin voit olla suht huoletta ja lakata hysteerisesti pelkäämästä esim. juuri sitä syöpää.Näkyisikö syöpä verikokeissa?? 😬 Mul on hirvee sairauden ja kuolemanpelko ja oon harkinnu käyttäväni mun säästö magneettikuvauksesn
Useat syövät näkyvät muutoksina veriarvoissa. Aivokasvaimet yleensä oireilevat melko vakavastikin, joten ns. pienillä oireilla tuskin on syytä huoleen. Ja vakavasti oireillessaankin ne ovat useasti poistettavissa/hoidettavissa.
Koita saada lähete keskusteluapuun ja hoitoa ahdistuneisuuteen. Kuolemanpelon kanssa eläminen on todella vaikeaa ja siihen sinun olisi nyt oleellista saada apua. Ajattele asiaa niin, että oli sinulla syöpä tai ei, niin tarvitset henkisiin asioihin jokatapauksessa tukea. Terapeutti/psykiatrikin voi olla apuna tulkitsemassa, että onko kyse mt-ongelmasta vai olisiko taustalla muutakin.
Mua ärsyttää kun tiedostan sen että tää stressi ei oo hyvästä mut en osaa lopettaa. Tää myös purkautuu mulla usein bulimia kohtauksina... ja esim viimeisen viikon oon harrastanut syömistä ja oksentamista.
Mut mua pelottaa se et vielä on 5 päivää et pääsen verikokeisiin, et sinä aikana vaikka kuolla kupsahan..
Harvapa noista omin avuin pääsee eroon. Sinulla vielä ilmeisesti melko vakavaa psyykkista oireilua, joten hyvä jos hakeudut terapiaan tai muuhun vastaavaan. Ihan jo bulimia ja sen aiheuttama jatkuva energiavaje aiheuttaa helposti monenlaisia ikäviä oireita. Lisäksi olet varmaan ihan tuhottoman väsynyt, kun psyykkinen kuorma on noin valtava.
Ja hei, harva kuolla kupsahtaa tuosta noin vaan. Ja jos kupsahtaa niin eipä siitä sitten itse tajua mitään enää. Vakavatkin sairaudet on hoidettavissa ja jos sellainen tulisi vastaan, niin sitä sitten hoidettaisiin ja elettäisiin sen kanssa. Toki ymmärrän, että tieto vakavasta sairaudesta saattaa olla jopa henkisesti helpompaa kuin jatkuva vaikea kuolemanpelko. Been there. Jos lohduttaa, niin tuosta kuolemanpelostakin pääsee kyllä eroon, yleensä se vaatii vähän terapiaa. Koita saada nyt näille välipäiville muuta ajateltavaa ja muista, että tämä ajanjakso elämässäsi on joskus monen vuoden takaista ja sellaiset seesteisen hyvät ajat on kyllä tulossa vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa lähinnä korvien väliselle ongelmalle... Esim. stressaantunut ihminen, tai sellainen joka muutenkin jatkuvasti "kuulostelee" omaa oloaan, voi kehittää jos jonkinnäköisiä fyysisiä oireita. Oireet siis tuntuu todelliselta vaikka niiden alkulähde on ennemmin henkisellä puolella.
Jos ei verikokeissakaan näy mitään häikkää arvoissa, niin voit olla suht huoletta ja lakata hysteerisesti pelkäämästä esim. juuri sitä syöpää.Näkyisikö syöpä verikokeissa?? 😬 Mul on hirvee sairauden ja kuolemanpelko ja oon harkinnu käyttäväni mun säästö magneettikuvauksesn
Useat syövät näkyvät muutoksina veriarvoissa. Aivokasvaimet yleensä oireilevat melko vakavastikin, joten ns. pienillä oireilla tuskin on syytä huoleen. Ja vakavasti oireillessaankin ne ovat useasti poistettavissa/hoidettavissa.
Koita saada lähete keskusteluapuun ja hoitoa ahdistuneisuuteen. Kuolemanpelon kanssa eläminen on todella vaikeaa ja siihen sinun olisi nyt oleellista saada apua. Ajattele asiaa niin, että oli sinulla syöpä tai ei, niin tarvitset henkisiin asioihin jokatapauksessa tukea. Terapeutti/psykiatrikin voi olla apuna tulkitsemassa, että onko kyse mt-ongelmasta vai olisiko taustalla muutakin.
Mua ärsyttää kun tiedostan sen että tää stressi ei oo hyvästä mut en osaa lopettaa. Tää myös purkautuu mulla usein bulimia kohtauksina... ja esim viimeisen viikon oon harrastanut syömistä ja oksentamista.
Mut mua pelottaa se et vielä on 5 päivää et pääsen verikokeisiin, et sinä aikana vaikka kuolla kupsahan..
Harvapa noista omin avuin pääsee eroon. Sinulla vielä ilmeisesti melko vakavaa psyykkista oireilua, joten hyvä jos hakeudut terapiaan tai muuhun vastaavaan. Ihan jo bulimia ja sen aiheuttama jatkuva energiavaje aiheuttaa helposti monenlaisia ikäviä oireita. Lisäksi olet varmaan ihan tuhottoman väsynyt, kun psyykkinen kuorma on noin valtava.
Ja hei, harva kuolla kupsahtaa tuosta noin vaan. Ja jos kupsahtaa niin eipä siitä sitten itse tajua mitään enää. Vakavatkin sairaudet on hoidettavissa ja jos sellainen tulisi vastaan, niin sitä sitten hoidettaisiin ja elettäisiin sen kanssa. Toki ymmärrän, että tieto vakavasta sairaudesta saattaa olla jopa henkisesti helpompaa kuin jatkuva vaikea kuolemanpelko. Been there. Jos lohduttaa, niin tuosta kuolemanpelostakin pääsee kyllä eroon, yleensä se vaatii vähän terapiaa. Koita saada nyt näille välipäiville muuta ajateltavaa ja muista, että tämä ajanjakso elämässäsi on joskus monen vuoden takaista ja sellaiset seesteisen hyvät ajat on kyllä tulossa vielä.
Oon joo ollut tosi väsynyt... en oo saanut unta myöskään kohtausten takia. Oon yöpynyt äidin luona pari yötä kun en oo uskaltanut nukahtaa. En oo uskaltanu nukkuu pimeessä pitkään aikaan.
Ja kylhän ku näitä oireiden kirjoa lukee niiin kuulostaa itsellekkin et payykkistä kun on kaikenlaista, mutta silti mielessä on se et oisinki kuoleman sairas...
Terapiaan oon siis hakeutunassa jos vaan suinkaan mulle lähete irtoaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet noista oireista on myös koronan jälkioireita. Mä sain paniikkihäiriön sairastetun koronan seurauksena.
Vierailija kirjoitti:
Monet noista oireista on myös koronan jälkioireita. Mä sain paniikkihäiriön sairastetun koronan seurauksena.
Korona pitäs olla pois sulettu ku oon aika usein käynyt testissä, tammikuussa kävin neljä kertaa ja tällä viikolle kerran ja helmikuussa en oo sairastellut, joten epätodennäköistä, mut eihän se tietennään mahotonta oo!
Ei oo kyl tullu tietoon altistunisia, eikä kukaan tuttu oo sairastunut. Ellen toki töistä oo saanut kun oon tarjoilija
Hyvin mahdollista, kannattaa alkaa syödä monivitamiinia. Minun äidillä myös kilpparin vajaatoiminta ja minullakaan ei nuoruudessa ollut ongelmia sen kanssa, kunnes vanhemmaksi tullessani minulle se myös iski, ensiksi liikatoiminta ja sitten vajis.