Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa kun tajusin että minäkin olen vielä joku päivä kuollut
05.03.2021 |
Ja että kaikki loppuu siihen. Ei enää ikinä tätä elämää. Mun tietoisuus katoaa ja se on siinä. Ei enää ikinä pääse tähän maailmaan. Itkettää.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ajatus ikiunesta, tiedottomuudesta kuulostaa hyvältä niin toisaalta ahdistaa pirusti se ettei minua sitten enää vaan ole. En kävele syksyn lehdissä kahvia siemaillen, en naura hassulle elokuvalle, en mitään. Ja kun en ole mikään julkkis, muu maailma ei edes tiedä että¨joku "Maija Möttönen" on täällä kävellyt.
Mutta sitten kun on kuollut, niin ei ole enää tietoinen mistään, eli ei voi myöskään kaivata sellaista mitä ei ole.
En myöskään ymmärrä, että miksi on niin tärkeää että joku muistelisi kun on kuollut. Eihän kuollut henkilö tiedä enää mistään mitään, joten on aivan sama että muisteleeko häntä kukaan vai ei. Muutenkin maailmassa on ollut ja tulee olemaan miljardeja ihmisiä, ja valtaosa on harmaata kasvotonta massaa, joiden olemassaoloa kukaan ei muista enää parin sukupolven jälkeen, ja miksi pitäisikään? Harva meistä on millään tapaa oikeasti merkityksellinen.
Tietysti on aika ikävää tajuta, ettei oma tai kenenkään läheisen elämä ole oikeasti millään tapaa merkityksellinen.
Jos elämä ei ole merkityksellistä, niin miksi kaikki vouhotus oikeasta ja väärästä ja siitä, miten tulisi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kun synnyt olet hetken maailman nuorin
ja kun kuolet olet pienen hetken maailman vanhin
tämä ajatus ainakin lohduttaa minua.
Kenen vajukin keksimä viisaus tuo on? Erittäin harva meistä on kuolinhetkellään maailman vanhin. Jos kuolet esimerkiksi nyt, väitätkö ettei maailmassa ole yhtään sua vanhempaa? 🤦♀️
Tarkoitetaankohan tässä oman elämänsä vanhin? Joka tapauksessa aika laiha lohtu.
No olethan sä tällä hetkelläkin oman elämäsi vanhin. Ei sitä varten tarvi kuolla.
Kaikki syntyy kaikki kuolee . Lohdullista että kaikki on saman edessä. Mutta tietoisuus ei katoa minkään uskonnon mukaan mutta Jeesuksessa elämä jatkuu kyllä taivaassa . Siunaa siis itsesi.
Tietoisuutemme samaistuu täysin kehoomme ja koko maailmaan. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Pölyä kuljettava tuuli on pohjimmiltaan puhdas, toisin sanoen tuulessa ei ole koskaan vikaa. Tuuli vain nostaa pölypilviä, joten näyttää siltä, että tuuli on hyvin likaista. Itse asiassa tuuli ei ole koskaan likainen”. Samaa voidaan sanoa sielusta ja tietoisuudesta. Sielun puhdas tietoisuus nostaa pölypilviä, joita kutsutaan materiaksi. Aineesta tulee keho, äly ja kaikki muu. Näin ollen fyysinen keho samaistuu ”tuuleen”, mutta se on ”pölyä”, eikä sillä ole mitään tekemistä ”tuulen” kanssa. Tuuli nosti pölyn, mutta jonkin ajan kuluttua pöly laskeutui ja tuuli jatkoi matkaansa. Sitten tuuli nostaa seuraavan pölykerroksen ja niin edelleen loputtomasti.
Pyhät kirjoitukset selittävät, että sielu ei ole mukana tässä maailmassa. Sielulla ei todellisuudessa ole mitään toimintaa tässä maailmassa. Tavallisesti toimintomme supistuvat syömiseen, nukkumiseen, puolustautumiseen ja lisääntymiseen. Mutta tällä kaikella ei ole mitään tekemistä sielun kanssa. Sielulla on vain yksi tehtävä — halu, toive. Kun haluja ja tarpeita ei voida tyydyttää, ihmiset uppoutuvat epätodelliseen, virtuaaliseen elämään, samalla kun he tuntevat olevansa todellisia hahmoja. Näin koko elämä voi mennä.
7u
Missä me olimme ennen syntymää, kas siinäpä kysymys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ahdistaisi jos täällä pitäisi ikuisesti olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on lyhyt ja lopulta kuollaan kaikki. Siksi en ikinä suostu tekemään paskaa duunia ja tuhlata 1/3 elämästä huonolla palkalla. Rahaa saa muullakin tapaa kun paiskimassa oravanpyörässä ja jää aikaa tehdä asioita joista oikeasti nauttii. Uskovaiset voivat vapaasti elää fantasioissaan ja hyvä niille jos siitä sen sisäisen rauhan saavat
Joskus sitä toivois et ois kuollu ja ehkä jopa lohduttaa, kun pääsee eroon tästä elämästä edes joskus. Asia on tietenkin eri, jos on saanut täysosuman geenilotossa ja elämässä ylipäätänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äkkikuolema tuntuisi helpolta, ei ehtisi tajuta koko asiaa. Kammottaa ajatus, että pitäisi odottaa kuolemaa parantumattomasti sairaana. Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat elää vaikka tietävät pian kuolevansa. Tuntuu, että itse lamaantuisin vain säälimään itseäni ja suremaan sitä mitä jäi kokematta ja valittelemaan huonoa onneani.
giljotiiniin
Kuka hitto sitä kuolemaa ehtii ajatella näinä aikoina?
Elämä on niin p#rkelen hetkistä ja kiireistä, että just ja just saa sen 7-8 tuntia yössä nukuttua.
Ei mulla ainakaan tulee edes mieleen pohtia mitään kuolemajuttuja.
Ja kyllä, kyllä on kokemusta kuolemasta ja surusta. Minulle läheinen vaari kuoli pari vuotta sitten.
Oli kova paikka ja mieli matalalla pitkän aikaa, suru on tuttu.
Ja paljon ollaan mummia autettu vaarin kuoleman jälkeen.
Samalla tajusimem sen, että pitää tehdä monet asiakirja valmiiksi ajoissa.
Ja se meidän pienessä tehtiinkin, tuo vaarin kuolema opetti paljon käytännön asioita ihmisen vanhenemisesta ja kuolemasta.
Nyt on tehty edunvalvontavaltuukset sun muut valmiiksi, jos esimerkiksi toinen meistä joutuu onnettomuuteen tai tapaturmaan ja tulee kykenetmättömäksi hoitamaan asioitaan.
Myös meillä on nyt testamennti joka turvaa lesken. Joku voi pitää tätä ylimitoitteuna ja hassuna, koska olemme vielä ns. nuoria ihmisiä. Joo, mutta kantapään eli kokemuksen kautta oppii elämstä monia asioita.
Tai ainakin meidän perhe oppi. M. 42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 luvunlapsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen asentointunut tähän elämään matkana joka päättyy aikanaan . En odota syntyväni tai jatkavani elämääni taivaassa tai muuallakaan. Olisi myös muutenkin hyvä jos ihmiset kuolisi kaikki viimeistään vaikka 70 vuotiaina , siitä olisi maapalolle ja ihmiskunnalle paljon hyötyä. Kyllä jo 70 vuotias on yhteiskunnalle taakka .
Olen 75 vuotias, hallitsen itseäni ja omaisuuttani, en tarvitse mitään apua elämässäni, ajokortinkin sain vielä viideksi vuodeksi, ostin autonkin, matkustelin paljon ennen koronaa, tein vapaaehtoistyötä ennen koronaa, olen useissa yhdistyksissä luottamustehtävissä.
MIKÄ TAAKKA OLEN SINULLE JA YHDYSKUNNALLE.
Monet nuoret joilla on elämänhallinta kateissa ovat todellakin taakka yhteiskunnalle. Työttömyyttä, syrjäytymistä, päihteitä, asunnottomuutta.
Voi vit%tu mitä paskaa kirjoittelet.
Tunnen yhden 80-vuotiaan yrittäjän, joka on vielä täysillä työelämässä. Siinä positiivista esimerkkiä somesukupolvelle.
Emmekö me ole loppupeleissä samaa merkityksetöntä biologista massaa, tällä hetkellä elävää sellaista, siinä missä muutkin eläinlajit ja biologiset eliöt vuosimiljardeja meitä ennen.
Kun asiaa ajattelee isossa kuvassa niin koko kuvion ainoa merkitysellinen asia on maapallo ja sen elämä kokonaisuudessaan ja vuosimiljardien evoluutio.
Mutta mitä ihminen on tekemässä? Tuhoamassa sen ainoan merkityksellisen asian. Vuosimiljardien kehitystyön.
Olen 75 vuotias, hallitsen itseäni ja omaisuuttani, en tarvitse mitään apua elämässäni, ajokortinkin sain vielä viideksi vuodeksi, ostin autonkin, matkustelin paljon ennen koronaa, tein vapaaehtoistyötä ennen koronaa, olen useissa yhdistyksissä luottamustehtävissä.
MIKÄ TAAKKA OLEN SINULLE JA YHDYSKUNNALLE.
Monet nuoret joilla on elämänhallinta kateissa ovat todellakin taakka yhteiskunnalle. Työttömyyttä, syrjäytymistä, päihteitä, asunnottomuutta.
Voi vit%tu mitä paskaa kirjoittelet.