Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa kun tajusin että minäkin olen vielä joku päivä kuollut
05.03.2021 |
Ja että kaikki loppuu siihen. Ei enää ikinä tätä elämää. Mun tietoisuus katoaa ja se on siinä. Ei enää ikinä pääse tähän maailmaan. Itkettää.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kun synnyt olet hetken maailman nuorin
ja kun kuolet olet pienen hetken maailman vanhin
tämä ajatus ainakin lohduttaa minua.
Kenen vajukin keksimä viisaus tuo on? Erittäin harva meistä on kuolinhetkellään maailman vanhin. Jos kuolet esimerkiksi nyt, väitätkö ettei maailmassa ole yhtään sua vanhempaa? 🤦♀️
Tarkoitetaankohan tässä oman elämänsä vanhin? Joka tapauksessa aika laiha lohtu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Onko se sitten valhe, jos emme tiedä totuutta?"
No, ainoakaan kivikova tieteellinen fakta ei osoita muuta kuin sen, että elämä päättyy kuolemaan. Tämän tietäminen sataprosenttisella varmuudella riittää itselleni.
Tiede on menetelmä. Se ei todista mitään.
Elämä on kärsimystä ja kärsimys loppuu vasta kun pääsee Nirvanaan.
Hyvä et tästäkin aiheesta täällä voi keskustella.
Toivon että mieheni kuolee ennen minua.
en halua hänen surevan...
Tämä on ainoa huoleni.
Tiedän että kumpikaan meistä ei mene uudestaan naimisiin, kun jää leskeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaako tuhlata aikaa pelkoon?
Jos olet terve , kaunis ja varakas
Elä kuten Sara Sieppi opettaa:)
Vierailija kirjoitti:
Elämä on kärsimystä ja kärsimys loppuu vasta kun pääsee Nirvanaan.
Siellä olisi ainakin laulajan paikka avoinna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Minä ainakin mielenkiinnolla odotan mitä kuoleman jälkeen tapahtuu sitten kun sen aika on. Uskominen siihen, että jotakin hyvää ja mielenkiintoista tapahtuu antaa suuren lohdutuksen."
Mielestäni ei ole järkevää perustaa elämäänsä valheen pohjalle. Parempi hyväksyi tosiasiat sellaisina kuin ne ovat.
Mikä oli tosiasia?
50 luvunlapsi kirjoitti:
Ei kuolema voi kovin vaikeata olla koska niin moni sen kokee.
Kuoleminen alkaa kun synnymme, kuoleman tapahtuessa kuoleminen ja kuoleman pelko loppuu.
Olet tainnu sekoittaa kuolemisen ja vanhenemisen merkityksen. Kuoleminen alkaa siitä, kun elintoiminnot loppuu. Kuoleminen on helpointa elämässä ja samalla se ainoa pakollinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolmenkympin kriiseilyssä tuokin hiersi, mutta järkeilin sitten että hyvää elämää ei kannata kuluttaa murehtimalla sitä että lähtö täältä tulee, koska se tapahtuu sitten vain YHTENÄ ainoana päivänä. Se on niin mitätön vaihe tässä kokonaisuudessa. Ja toisaalta mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän näen järkeä tässä elämässä. Pelkkää muista luopumista, kropan rapistumista, ponnistelua asioiden eteen joilla ei ole lopulta mitään merkitystä. Ihmiskunnan loputon tyhmyys ja pahuus varjostaa koko ajan, en jaksaisi toista moista täällä pyöriäkään.
Juu ikää myöten tää elämä alkaa tuntua yhä järjettömämmältä. Nuorena oli eri perspektiivi. Kaipaan välillä sitä poltteen tunnetta asioihin kun asiat oli uusia ja niitä ei ollut tullut koettua. Toisaalta ikääntymisessä on ollut positiivisiakin asioita koska hahmottaa asioita eri tavalla, toisaalta hiukan kyynisemminkin. Välillä tuntuu että kuolema tuntuu jopa helpottavalta asialta eikä tätä samaa jaksaisi loputtomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kun synnyt olet hetken maailman nuorin
ja kun kuolet olet pienen hetken maailman vanhin
tämä ajatus ainakin lohduttaa minua.
Kenen vajukin keksimä viisaus tuo on? Erittäin harva meistä on kuolinhetkellään maailman vanhin. Jos kuolet esimerkiksi nyt, väitätkö ettei maailmassa ole yhtään sua vanhempaa? 🤦♀️
Tarkoitetaankohan tässä oman elämänsä vanhin? Joka tapauksessa aika laiha lohtu.
Ei. Jokainenhan on kokoajan oman elämänsä vanhin. Eiköhän tuo ollu ajatusvirhe, yritti esittää nokkelampaa kuin onkaan. Vai muka sanonta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolemaa ei ole. Sielu on ikuinen. Se on kuin käärmeen nahanluonti. Kun suljet silmäsi "kuolet" kun taas avaat silmäsi, olet taivaassa.
Mutta minun uskontoni sanoo ihan toista. Kumpi on oikeassa?
Ei kumpikaan. Uskonnot on luotu, että ihmisellä olisi jokin lohtu elämässä. Totuus on sitten jotain muuta.
Varsinkin läheisen kuoleman jälkeen olen ajatellut asiaa melkein joka päivä.
En haluaisi ihan äkkikuolemaa, koska haluaisin saada edes vähän aikaa järjestellä asioitani kuntoon. Nolot paperit yms. tuhoon, tärkeät asiakirjat esiin, ehkä muutama lahja läksiäisiksi.
Miltä tuntuu ajatella, että en sitten tule näkemään kevättä/kesää/seuraavaa kuukautta...se kyllä mietityttää.
Itse kuolemaa en niinkään pelkää, enemmän sitä, että olisi loppuvaiheessa liian pettynyt elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nerokas oivallus.
Tuota sanotaan valaistumiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin läheisen kuoleman jälkeen olen ajatellut asiaa melkein joka päivä.
En haluaisi ihan äkkikuolemaa, koska haluaisin saada edes vähän aikaa järjestellä asioitani kuntoon. Nolot paperit yms. tuhoon, tärkeät asiakirjat esiin, ehkä muutama lahja läksiäisiksi.
Miltä tuntuu ajatella, että en sitten tule näkemään kevättä/kesää/seuraavaa kuukautta...se kyllä mietityttää.
Itse kuolemaa en niinkään pelkää, enemmän sitä, että olisi loppuvaiheessa liian pettynyt elämäänsä.
On sulla murheet jostain papereista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin läheisen kuoleman jälkeen olen ajatellut asiaa melkein joka päivä.
En haluaisi ihan äkkikuolemaa, koska haluaisin saada edes vähän aikaa järjestellä asioitani kuntoon. Nolot paperit yms. tuhoon, tärkeät asiakirjat esiin, ehkä muutama lahja läksiäisiksi.
Miltä tuntuu ajatella, että en sitten tule näkemään kevättä/kesää/seuraavaa kuukautta...se kyllä mietityttää.
Itse kuolemaa en niinkään pelkää, enemmän sitä, että olisi loppuvaiheessa liian pettynyt elämäänsä.
On sulla murheet jostain papereista...
Sama tuli itelle mieleen :D
Liisa59 kirjoitti:
Who wants to live forever? En minä ainakaan. Nytkin jo alkaa olla vaikeaa pysyä rattailla tämän maailman menossa. Ehkä vielä 10 vuotta, jos terveys säilyy edes tämmöisenä. Mutta todellakaan ei houkuttele ajatus siitä, että yksin ja mahdollisesti pyörin muistisairaana täällä kaksiossani. kotisairaanhoito käy puolen päivän aikaan antamassa aamulääkkeet ja klo 16 antamassa iltalääkkeet. Ja siinä ne kontaktit.
Kyllä' voit elää vielä monia vuosia. Olen 75 vuotias, sain vielä ajokortinkin viideksi vuodeksi, ei sairauksia, muisti toimii, ostin juuri uuden autonkin.
Kuolemaan kannattaa suhtautua kuin Tuntemattoman alik. Lehto. "Kuolemaa pahempaa ne ei voi tarjota, ja sen kanssa kyllä pärjää." Minun maalliset jäännökseni saa minun puolesta syöttää vaikka susille sen jälkeen kun niistä on henki erkaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin läheisen kuoleman jälkeen olen ajatellut asiaa melkein joka päivä.
En haluaisi ihan äkkikuolemaa, koska haluaisin saada edes vähän aikaa järjestellä asioitani kuntoon. Nolot paperit yms. tuhoon, tärkeät asiakirjat esiin, ehkä muutama lahja läksiäisiksi.
Miltä tuntuu ajatella, että en sitten tule näkemään kevättä/kesää/seuraavaa kuukautta...se kyllä mietityttää.
Itse kuolemaa en niinkään pelkää, enemmän sitä, että olisi loppuvaiheessa liian pettynyt elämäänsä.
On sulla murheet jostain papereista...
Papereissani on kyllä muutakin kuin ruokakaupan kuitteja. Kaikkea ei ole tarkoitettu muiden nähtäväksi. Lisäksi, vainajan asioita useankin kerran järjestelleenä tiedän, että on aina helpompaa, jos tärkeät asiakirjat löytyvät helposti.
Mutta minun uskontoni sanoo ihan toista. Kumpi on oikeassa?