Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa kun tajusin että minäkin olen vielä joku päivä kuollut
05.03.2021 |
Ja että kaikki loppuu siihen. Ei enää ikinä tätä elämää. Mun tietoisuus katoaa ja se on siinä. Ei enää ikinä pääse tähän maailmaan. Itkettää.
Kommentit (114)
Mitä niin hyvää tässä maailmassa on, että sitä pitää oikein kyynel silmässä tihrustella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä niin hyvää tässä maailmassa on, että sitä pitää oikein kyynel silmässä tihrustella?
No ihan vaan se että elää ja hengittää.
Äkkikuolema tuntuisi helpolta, ei ehtisi tajuta koko asiaa. Kammottaa ajatus, että pitäisi odottaa kuolemaa parantumattomasti sairaana. Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat elää vaikka tietävät pian kuolevansa. Tuntuu, että itse lamaantuisin vain säälimään itseäni ja suremaan sitä mitä jäi kokematta ja valittelemaan huonoa onneani.
Vierailija kirjoitti:
kun synnyt olet hetken maailman nuorin
ja kun kuolet olet pienen hetken maailman vanhin
tämä ajatus ainakin lohduttaa minua.
Tuo vanhin ei tietenkään pidä paikkaansa - viimeisin kuollut kyllä. Mistä tämä väärinkäsitys on peräisin?
Vierailija kirjoitti:
kun synnyt olet hetken maailman nuorin
ja kun kuolet olet pienen hetken maailman vanhin
tämä ajatus ainakin lohduttaa minua.
Kenen vajukin keksimä viisaus tuo on? Erittäin harva meistä on kuolinhetkellään maailman vanhin. Jos kuolet esimerkiksi nyt, väitätkö ettei maailmassa ole yhtään sua vanhempaa? 🤦♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kuin sinua olikaan, joku toinen ihminen tajusi myös kuolevaisuutensa. Hänestä tuli filosofi, synkkä runoilija tai hän tajusi nauttia elämästään.
Koska elämä on vain lyhyt hetki kahden olemattomuuden välissä.
Vierailija kirjoitti:
Äkkikuolema tuntuisi helpolta, ei ehtisi tajuta koko asiaa. Kammottaa ajatus, että pitäisi odottaa kuolemaa parantumattomasti sairaana. Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat elää vaikka tietävät pian kuolevansa. Tuntuu, että itse lamaantuisin vain säälimään itseäni ja suremaan sitä mitä jäi kokematta ja valittelemaan huonoa onneani.
No jep. Mä en ihmettele että ihmiset uskoo iänkaikkiseen elämään Jumalan luona tai sielunvaellukseen. Pitää varmaan itsekin lähtee johonkin sellaiseen kelkkaan, eihän tätä ajatusta kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas odotan, että tämä turha ja merkityksetön touhu loppuisi joskus.
Minä ainakin mielenkiinnolla odotan mitä kuoleman jälkeen tapahtuu sitten kun sen aika on. Uskominen siihen, että jotakin hyvää ja mielenkiintoista tapahtuu antaa suuren lohdutuksen.
Jos sitten ei mitään tapahtuisikaan, niin en tule siitä tietoiseksi enkä koe pettymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kun synnyt olet hetken maailman nuorin
ja kun kuolet olet pienen hetken maailman vanhin
tämä ajatus ainakin lohduttaa minua.
Kenen vajukin keksimä viisaus tuo on? Erittäin harva meistä on kuolinhetkellään maailman vanhin. Jos kuolet esimerkiksi nyt, väitätkö ettei maailmassa ole yhtään sua vanhempaa? 🤦♀️
Ikivanha trolli. Hähää lankesit tunnetko olos tyhmäks xDDD
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin sinua olikaan, joku toinen ihminen tajusi myös kuolevaisuutensa. Hänestä tuli filosofi, synkkä runoilija tai hän tajusi nauttia elämästään.
Koska elämä on vain lyhyt hetki kahden olemattomuuden välissä.
Jep. Mä haluan ottaa ton elämästä nauttimisen. Ja tehdä jotain hyvää maailmaan, että voin ajatella että jotain jää olemaan tai elämään senkin jälkeen kun mä lähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekin tuli eilen illalla taas vahvasti tuo ajatus päälle. Ei siinä auta kuin laittaa asiat mittasuhteisiin, ihmisen elämä on lyhyt ja pieni osa-alue kosmoksessa, eikä oikeastaan niin kovin iso edes ihmiskunnan historiassa. Aika jatkaa kulkuaan.
Mua on ahdistanu tää tieto jo jostain 13-vuotiaasta. Pakko yrittää olla ajattelematta, tai paniikkikohtausta pukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako ahdistua asiasta, johon kukaan ihminen maailman historiassa ei ole voinut vaikuttaa?
Minusta taas se uskonnollisten kirjoitusten ajatus, että kuoleman jälkeen olisi joku "toinen todellisuus" tai peräti uusia elämiä täällä maapallolla, on vähintäänkin epämiellyttävä. Lohdullisinta olisi se, että tietoisuus katoaisi kokonaan, kun aivot lakkaavat toimimasta.
Kuolleena et tunne mitään, et voi kaivata ketään, sinua ei ole olemassa muualla kuin eloon jääneiden muistoissa. Ei mitään syytä olla murheissaan,
Ihminen on kuollut sosiaalisesti kun hänen asuinsijansa ei häntä enää muista.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin mielenkiinnolla odotan mitä kuoleman jälkeen tapahtuu sitten kun sen aika on. Uskominen siihen, että jotakin hyvää ja mielenkiintoista tapahtuu antaa suuren lohdutuksen.
Jos sitten ei mitään tapahtuisikaan, niin en tule siitä tietoiseksi enkä koe pettymystä.
Joo, pitää itsekin ottaa nyt sellainen ajatus että mitäpä jos sieltä paljastuisikin uusi universumi, tai että tämä elämä on joku peli tms. Eikä ajatella että tulee vaan ikuinen olemattomuus. Se tässä ahdistaa. Hieman jos egon päälle käy, kun tajuaa että juuri minä itse katoan kokonaan maailmasta, ihan huvittais jos ei ois tullu näin surullinen olo :D
Me kaikki olemme kuoleman edessä tasa-arvoisia. Kaikki on ohi osaltasi, kun tietoisuus sammuu.
Ei se tänään tai huomennakaan tapahdu ja jos tapahtuisikin niin sittenhän sitä ei tarvitse enää pelätä. Relaa.
kun synnyt olet hetken maailman nuorin
ja kun kuolet olet pienen hetken maailman vanhin
tämä ajatus ainakin lohduttaa minua.