Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa kun tajusin että minäkin olen vielä joku päivä kuollut
05.03.2021 |
Ja että kaikki loppuu siihen. Ei enää ikinä tätä elämää. Mun tietoisuus katoaa ja se on siinä. Ei enää ikinä pääse tähän maailmaan. Itkettää.
Kommentit (114)
"Minusta taas se uskonnollisten kirjoitusten ajatus, että kuoleman jälkeen olisi joku "toinen todellisuus".
Monet uskikset ovat niin kauhean ahdasmielisiä ja pahoja ihmisiä, että moiseen helvettiin en edes haluaisi mennä heidän kanssaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas se uskonnollisten kirjoitusten ajatus, että kuoleman jälkeen olisi joku "toinen todellisuus" tai peräti uusia elämiä täällä maapallolla, on vähintäänkin epämiellyttävä. Lohdullisinta olisi se, että tietoisuus katoaisi kokonaan, kun aivot lakkaavat toimimasta.
No toisaalta joo, enhän minä sitä olemattomuutta tiedosta. Mutta tuli vaan niin kammottava olo kun tuli ajatus ikuisesta pimeydestä. Mutta niin, enhän minä siitä tiedä mitään, kun kerran kuolen. Tai toivottavasti en tiedä. Hyi kauhee jos jäisi vaan sellaiseen ikuiseen pimeyden limboon ja tiedostaisi sen.
Huhhuh. Tulee aina välillä tällaisia kuolemanpelkotiloja.
Vierailija kirjoitti:
Ei se tänään tai huomennakaan tapahdu ja jos tapahtuisikin niin sittenhän sitä ei tarvitse enää pelätä. Relaa.
Joo, mä yritän relata. Tuli jo parempi olo, kiitos vastauksista :)
Elämäämme tosiaan edeltää olemattomuus, johon kuoltuamme palaamme. Ei tämän sataprosenttisella varmuudella tietäminen minua ahdista.
Kuolema on elämän kruunu! Jotkut tosin luulevat jatkavansa sen jälkeen oloaan jossain paratiisissa ja toiset sitten siellä alakerrassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolema lopettaa kaiken. On uskiksien naivia haaveilua kuoleman pelossaan haaveilla ja uskoa johonkin paratiiseihin ja edesmenneiden tapaamiseen. Se on heille vaan tapa käsitellä vaikeaa asiaa. Ei kuoleman jälkeen ole mitään. Katoat maailmasta, ruumiisi poltetaan ja tuhka haudataan. Se maatuu. Olet pois.
Se varmaan helpottaa, kun ajattelee kaikilla ihmisillän olevan sama kohtalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Minä ainakin mielenkiinnolla odotan mitä kuoleman jälkeen tapahtuu sitten kun sen aika on. Uskominen siihen, että jotakin hyvää ja mielenkiintoista tapahtuu antaa suuren lohdutuksen."
Mielestäni ei ole järkevää perustaa elämäänsä valheen pohjalle. Parempi hyväksyi tosiasiat sellaisina kuin ne ovat.
Onko se sitten valhe, jos emme tiedä totuutta?
Kuoleman pelko on uskontojen alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita kuntoon asiat Jumalan kanssa ennen kuin kuolet.
On paljon mukavampi kohdata Jumala kun asiat on kunnossa.
"Onko se sitten valhe, jos emme tiedä totuutta?"
No, ainoakaan kivikova tieteellinen fakta ei osoita muuta kuin sen, että elämä päättyy kuolemaan. Tämän tietäminen sataprosenttisella varmuudella riittää itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmenkympin kriiseilyssä tuokin hiersi, mutta järkeilin sitten että hyvää elämää ei kannata kuluttaa murehtimalla sitä että lähtö täältä tulee, koska se tapahtuu sitten vain YHTENÄ ainoana päivänä. Se on niin mitätön vaihe tässä kokonaisuudessa. Ja toisaalta mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän näen järkeä tässä elämässä. Pelkkää muista luopumista, kropan rapistumista, ponnistelua asioiden eteen joilla ei ole lopulta mitään merkitystä. Ihmiskunnan loputon tyhmyys ja pahuus varjostaa koko ajan, en jaksaisi toista moista täällä pyöriäkään.
Vierailija kirjoitti:
"Onko se sitten valhe, jos emme tiedä totuutta?"
No, ainoakaan kivikova tieteellinen fakta ei osoita muuta kuin sen, että elämä päättyy kuolemaan. Tämän tietäminen sataprosenttisella varmuudella riittää itselleni.
Voi pölö, jos ei päätykään, niin eihän kukaan tietenkään sitä ole täällä enää kertomassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Who wants to live forever? En minä ainakaan. Nytkin jo alkaa olla vaikeaa pysyä rattailla tämän maailman menossa. Ehkä vielä 10 vuotta, jos terveys säilyy edes tämmöisenä. Mutta todellakaan ei houkuttele ajatus siitä, että yksin ja mahdollisesti pyörin muistisairaana täällä kaksiossani. kotisairaanhoito käy puolen päivän aikaan antamassa aamulääkkeet ja klo 16 antamassa iltalääkkeet. Ja siinä ne kontaktit.
Ei kuolema voi kovin vaikeata olla koska niin moni sen kokee.
Kuoleminen alkaa kun synnymme, kuoleman tapahtuessa kuoleminen ja kuoleman pelko loppuu.
Pakko kirjoittaa tähän, että itsekin voisin kuolla jo nuorempana. Minulla ei ole suurta elämänhalua ja samalla en koskaan tahtoisi syntyä tänne uudestaan jos vaikka mahdollisuus olisikin.
Kuolemaa ei ole. Sielu on ikuinen. Se on kuin käärmeen nahanluonti. Kun suljet silmäsi "kuolet" kun taas avaat silmäsi, olet taivaassa.
Semmosta se on. Hyvää lannoketta tuhkat pensaille. Pallo se vaan pyörii ympäri ja planeetat ja avaruus ja maailmankaikkeus ympärillä eikä kukaan muista enää sinua ikuisuudessa. Mitättömiä ollaan.
Kannattaa pitää hauskaa sen aikaa minkä ehtii eikä tuhrata aikaa joutavaan.
t. syövän sairastanut
No, kuolleena ei huomaa ajan kulumista, eikä sitä tiedä mitä yllätyksiä ~loputon maailmankaikkeus kuolleessaan ja uudelleensyntyessään tuo tulleessaan.
"Minä ainakin mielenkiinnolla odotan mitä kuoleman jälkeen tapahtuu sitten kun sen aika on. Uskominen siihen, että jotakin hyvää ja mielenkiintoista tapahtuu antaa suuren lohdutuksen."
Mielestäni ei ole järkevää perustaa elämäänsä valheen pohjalle. Parempi hyväksyi tosiasiat sellaisina kuin ne ovat.