Ahdistaa kun tajusin että minäkin olen vielä joku päivä kuollut

"Uskonnot on luotu, että ihmisellä olisi jokin lohtu elämässä."

Miksi kenenkään pitäisi rakentaa "lohtunsa" valheen pohjalle?

Jokainen toki taaplatkoon tyylillään täällä, en minä sitä sano. Mutta ihmettelen... Kun kivikovaa faktaakin on olemassa.

"Kuolemaa ei ole. Sielu on ikuinen. Se on kuin käärmeen nahanluonti. Kun suljet silmäsi "kuolet" kun taas avaat silmäsi, olet taivaassa."

 Ja ne todisteet tästä ovat... Ai niin, eihän niitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin mielenkiinnolla odotan mitä kuoleman jälkeen tapahtuu sitten kun sen aika on. Uskominen siihen, että jotakin hyvää ja mielenkiintoista tapahtuu antaa suuren lohdutuksen.

Jos sitten ei mitään tapahtuisikaan, niin en tule siitä tietoiseksi enkä koe pettymystä.

Et usko että voisi tapahtua jotain pahaa, kuten kadotus?

Itse olen asentointunut tähän elämään matkana joka päättyy aikanaan . En odota syntyväni tai jatkavani elämääni taivaassa tai muuallakaan. Olisi myös muutenkin hyvä jos ihmiset kuolisi kaikki viimeistään vaikka 70 vuotiaina , siitä olisi maapalolle ja ihmiskunnalle paljon hyötyä. Kyllä jo 70 vuotias on yhteiskunnalle taakka .

Vierailija kirjoitti:

"Uskonnot on luotu, että ihmisellä olisi jokin lohtu elämässä."

Miksi kenenkään pitäisi rakentaa "lohtunsa" valheen pohjalle?

Jokainen toki taaplatkoon tyylillään täällä, en minä sitä sano. Mutta ihmettelen... Kun kivikovaa faktaakin on olemassa.

Kivikovaa faktaa siitä, ettei ole mitään kuoleman jälkeen? Miten se ilmenee?

Nytkö vasta tajusit?

Vierailija kirjoitti:

kannattaako tuhlata aikaa pelkoon?

Jos olet terve , kaunis ja varakas

Elä kuten Sara Sieppi opettaa:)

Sara instakuvan nappasee

Tilille tuhannet eurot kahmaisee.

Sara ei pelkää kuolemaa

Ei yksinäistä vanhuuutta

Ei köyhyyttä tai sairautta.

Seuraa Saraa..elä kuin Sieppi!!

Elä päivä kerrallaan.

Itse ajattelen, että Jumala vastaa siitä milloin on kenenkin vuoro ja se on hänen päätettävissään.

Näin 75 vuotiaana en ole kenellekään taakka,

Minä taas olen sitä mieltä vahvasti, että ihmisen tietoisuus ei pääty kuolemaan. Minne se energia, "sielu" menisi? Hälvenisi kuin tuhka tuuleen? Eihän tässä hemmetin elämässä olisi mitään järkeä, jos kaikki olisi sitten siinä. En usko siihen. Elämä ei lopu, mutta se vain muuttaa muotoaan.

Minusta on taas helpottava ajatus, että elämä loppuu aikanaan. Vaikka elämäni onkin kaikin puolin ok, en silti haluaisi elää ikuisesti. Ihmiset ovat kuin rikkaruohoja; kaikilla on oma elinkaari, ja jossain välissä lakastutaan ja kuollaan pois. Tilalle kasvaa sitten uusia rikkaruohoja.

Vaikka ruumis vanhenee ja joku päivä ei enää kanna niin mihin se menee, se asia mikä tekee sinusta sinut? Sielusi, joka asuu ruumiissasi? Sielu ei vanhene. Lisäksi monella kautta historian on kokemuksia henkimaailmasta, aaveista on aina puhuttu, eikai maailmassa niin monta samanlaista hullua voi olla, jotka väittää samaa? Minä uskon, että ihmisen sielu jatkaa omaa matkaansa, minne sitten liekään, sitä en osaa sanoa, mutta kai se sitten selviää ajallaan.

Väitän, että maailmassa on paljon asioita, joita ihminen ei tiedä eikä ymmärrä. Ajattelen, että kuolema on kuin ovi. Kun yksi menee kiinni, toinen aukeaa.

Kohtasin kuoleman väistämättömyyden jo nuorena ja minun piti kuolla, vaan enpäs kuollutkaan. Ei se ajatus silloin ahdistanut, minä vain en halunnut kuolla. Päätin etten anna periksi helpolla(ihan kuin oikeasti olisin voinut mitään tehdä). Ehkä tämän takia minua ei edelleenkään vuosikymmeniä myöhemmin ahdista ajatus kuolevaisuudestani yhtään. Enkä myöskään tarvitse jumalia tai uskontoja kestääkseni elämää ja kuolemaa. Minä riitän. Olen vain kiitollinen elämälle jokaisesta lisäpäivästä.

Jokuhan se sanoi jotain tähän tyyliin: jonain päivänä me kuolemme, mutta kaikkina muina päivinä olemme elossa. Auttaisiko näkemään tämän hetken tärkeyden?

Vierailija kirjoitti:

50 luvunlapsi kirjoitti:

Ei kuolema voi kovin vaikeata olla koska niin moni sen kokee.

Kuoleminen alkaa kun synnymme, kuoleman tapahtuessa kuoleminen ja kuoleman pelko loppuu.

Olet tainnu sekoittaa kuolemisen ja vanhenemisen merkityksen. Kuoleminen alkaa siitä, kun elintoiminnot loppuu. Kuoleminen on helpointa elämässä ja samalla se ainoa pakollinen asia.

Kun synnymme saamme kuolemantuomion, kuoleminen on aluksi pientä se lisääntyy kunnes kuolemme jolloin kuoleminen loppuu. Kuolema on vain silmänräpäys ja se on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ruumis vanhenee ja joku päivä ei enää kanna niin mihin se menee, se asia mikä tekee sinusta sinut? Sielusi, joka asuu ruumiissasi? Sielu ei vanhene. Lisäksi monella kautta historian on kokemuksia henkimaailmasta, aaveista on aina puhuttu, eikai maailmassa niin monta samanlaista hullua voi olla, jotka väittää samaa? Minä uskon, että ihmisen sielu jatkaa omaa matkaansa, minne sitten liekään, sitä en osaa sanoa, mutta kai se sitten selviää ajallaan.

Kyllä, mielenkiintoisia näkökulmia on myös että kun sielu poistuu, vain maallinen kuori jää jälkeen. Ja että sielu on itseasiassa energiaa joka vaan aina kiertää maailmassa katoamatta. On tosiaan ihmisillä myös kokemuksia edellisistä elämistä, ja jokuhan persoonamme= sielumme määrittää. Emme ole syntyessäkään kuin tyhjiä papereita.

Samoin. Mutta ensin joudun todennäköisesti hautaamaan vanhempani .( Olen 41, mutta mieleni tekee lapsenomaisesti huutaa "Ei äiskä ja iskä kuole ikinä, ei varpilla!"

Vaikka ajatus ikiunesta, tiedottomuudesta  kuulostaa hyvältä niin toisaalta ahdistaa pirusti se ettei minua sitten enää vaan ole. En kävele syksyn lehdissä kahvia siemaillen, en naura hassulle elokuvalle, en mitään.  Ja kun en ole mikään julkkis, muu maailma ei edes tiedä että¨joku "Maija Möttönen" on täällä kävellyt.

Vierailija kirjoitti:

Jokuhan se sanoi jotain tähän tyyliin: jonain päivänä me kuolemme, mutta kaikkina muina päivinä olemme elossa. Auttaisiko näkemään tämän hetken tärkeyden?

Ai niinkö. Että kuolinpäiväsi jälkeen olet taas elossa?

Päättömiä sananlaskuja teillä.

Jos kukaa ei kuolisi miten ihmeessä systeemi saataisiin toimimaan kun joku Julius Cesar palloilisi yhä täällä. Samoin sinun isoisoisoäitisi. Mikä liikakansoitus! Ja tuhatvuotiaiden valitus nykymenosta.