Miksi te ihmiset puhutte lemmikeistä sanalla ”hän”?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienompia otuksia eläimet on kuin yksikään ihminen. Ovat aina läsnä, lohduttamassa, tuottavat iloa ym ym

Voisitte koiraihmiset kerätä ne koiran tuottamat ilot teiden varsilta, kaikilla olisi tällöin vähempi haiseva ja mukavampi ympäristö.

Kyllä ne ihmisten jäljet tässä maailmassa enemmän haisevat kuin koirien, jos tarkastellaan kokonaisuutta.

Kyllä. Miksi siis lisätä sotkun määrää tahallaan?

Vierailija kirjoitti:

Hah. Minä puhun korostetusti eläimistä hänenä, koska tiedän että on ihmisiä, joita se ärsyttää. Muutenkin puhun näin, koska pidän eläimen persoonaa tärkeänä.

Olen myös omaksunut sen että viittaan kissaan vauvanani ja itseeni sen (adoptio)äitinä. Myös vauvani käyttäytyy pentumaisesti minua kohtaan, kuin olisin hänen äitinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienompia otuksia eläimet on kuin yksikään ihminen. Ovat aina läsnä, lohduttamassa, tuottavat iloa ym ym

Voisitte koiraihmiset kerätä ne koiran tuottamat ilot teiden varsilta, kaikilla olisi tällöin vähempi haiseva ja mukavampi ympäristö.

Kyllä ne ihmisten jäljet tässä maailmassa enemmän haisevat kuin koirien, jos tarkastellaan kokonaisuutta.

Kyllä. Miksi siis lisätä sotkun määrää tahallaan?

En lisääkään - en tee lapsia.

Mistä lähtöisin ajatus että eläimet on vähemmän arvokkaita kun ihmiset. Heillä on persoona. Ikävöivät, surevat, samoin kuin me. Aidompia, uskollisia. Elämä annettu. Kanssakulkijoita. Ajatelkaa jos ei olisi eläimiä.

Vierailija kirjoitti:

Hah. Minä puhun korostetusti eläimistä hänenä, koska tiedän että on ihmisiä, joita se ärsyttää. Muutenkin puhun näin, koska pidän eläimen persoonaa tärkeänä.

Suurinta huvia on, etteivät ärsyyntyjät voi mitään sille, millä pronominilla eläimiin viittaan. Kiehukoot:)

Vierailija kirjoitti:

IHmettelen samaa itsekin, kun suomen kieli on täynnä niin paljon muitakin mahdollisuuksia puhua lemmikistään. JOs ei tykkää sanasta se voi myös puhua lemmikin nimellä tai meidän perheen karvanaamasta/söpöliinistä/pikku tipusesta/ kiemurtelijasta jne. 

Inhoan myös, miten jotkut ovat lemmikkiensä vanhempia mamma tai pappa tai äiti tai isi yms. Näen silloin  silmissäni, miten puhuja synnyttää kissaa tai koiraa tai hämähäkkiä tai heinäsirkkaa tai akvaariokaloja ja yököttää. Mitä sillä vanhemmuuden roolilla  haetaan?

 

Aika pienestä sinäkin yökötyt, oletko harkinnut ammattilaiselle puhumista?

Tuleeko sinulle myös yököttäviä mielikuvia synnytyksestä joka kerta kun joku puhuu (ihmis)lapsistaan?

Meillä mies tykkää leipoa pitsaa ja leipää juureen, ja puhuu taikinajuuresta "muksuna". Kissallekin lässyttää.

Minä saatan jutella huonekasveille tyyliin "mitäs hänelle tänään kuuluu" ja pihan vanhalle omenapuulle myös. Itselleni on kyse yhteenkuuluvuuden tunteesta. Ei ole tarvetta erotella meitä ihmisiä ja talouden eläimiä tai muitakaan elollisia olentoja "hän" ja "se" kategorioihin.

Hän on perheenjäsen siinä missä muutkin joten miksi kutsuisin häntä muulla termillä?

Aina kutsun eläimiä niiden lempinimillä, lempinimimumuunnoksilla ja ilman niitä viitaten "se". Välitän eläimistäni paljon, mutta ne ovat vain eläimiä kuitenkin. Yleensä ammatti-ihmiset tekevät näin ja taas niille joilla on vain yksi/muutama eläin elämänsä aikana ovat hänittelijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Aina kutsun eläimiä niiden lempinimillä, lempinimimumuunnoksilla ja ilman niitä viitaten "se". Välitän eläimistäni paljon, mutta ne ovat vain eläimiä kuitenkin. Yleensä ammatti-ihmiset tekevät näin ja taas niille joilla on vain yksi/muutama eläin elämänsä aikana ovat hänittelijöitä.

Ei pidä paikkaansa. Ammatti-ihmisenä puhun eläimistä sujuvasti hänenä, ja tiedän että niin tekee moni muukin.

Itse tykkäsin käyttää koirastani hän sanaa. Minusta "se" on vähän liian vähättelevä, koska kyseessä oli minulle todella tärkeä ystävä. Muutenkin inhoan "se" sanan käyttämistä ihan ihmisistäkin, koska minä olin aina koulussa vaan "se". Ei melkein koskaan käytetty nimeä ja kiusattiin muutenkin. Koin tuon kaiken alentavana ja on jäänyt mieleen.

Ei kai...meillä kutsutaan hänen kuninkaallinen korkeutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kutsun eläimiä niiden lempinimillä, lempinimimumuunnoksilla ja ilman niitä viitaten "se". Välitän eläimistäni paljon, mutta ne ovat vain eläimiä kuitenkin. Yleensä ammatti-ihmiset tekevät näin ja taas niille joilla on vain yksi/muutama eläin elämänsä aikana ovat hänittelijöitä.

Ei pidä paikkaansa. Ammatti-ihmisenä puhun eläimistä sujuvasti hänenä, ja tiedän että niin tekee moni muukin.

Ja minulla taas päinvastainen kokemus. Töissäni olen päivittäin tekemisissä eri eläinkasvattajien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kutsun eläimiä niiden lempinimillä, lempinimimumuunnoksilla ja ilman niitä viitaten "se". Välitän eläimistäni paljon, mutta ne ovat vain eläimiä kuitenkin. Yleensä ammatti-ihmiset tekevät näin ja taas niille joilla on vain yksi/muutama eläin elämänsä aikana ovat hänittelijöitä.

Ei pidä paikkaansa. Ammatti-ihmisenä puhun eläimistä sujuvasti hänenä, ja tiedän että niin tekee moni muukin.

Ja minulla taas päinvastainen kokemus. Töissäni olen päivittäin tekemisissä eri eläinkasvattajien kanssa. 

Varmasti jakaumaa on heissäkin ihan yhtälailla kuin muidenkin ihmisten keskuudessa.

Mitäs se ap:n takapuolta kutittaa? Eläimillä on ihan samalla tavalla tietoisuus ja persoona kuin ihmisilläkin. Miksi teiltä tietyiltä ihmisiltä aina unohtuu, että ihminenkin on eläin. Noloa. 

Vierailija kirjoitti:

Aina kutsun eläimiä niiden lempinimillä, lempinimimumuunnoksilla ja ilman niitä viitaten "se". Välitän eläimistäni paljon, mutta ne ovat vain eläimiä kuitenkin. Yleensä ammatti-ihmiset tekevät näin ja taas niille joilla on vain yksi/muutama eläin elämänsä aikana ovat hänittelijöitä.

Hohhoijaa. Ja sinä olet VAIN ihminen. Et selkeästikään ymmärrä, millainen side kaikella elävällä on toisiinsa.

Mietitäänpä muita kieliä. Niissä kielissä joita osaan suomen lisäksi (ruotsi, englanti, saksa ja venäjä), on aivan luonnollista käyttää hän-sanaa kun puhutaan tietystä, tunnetusta eläimestä. Moniko sanoo esim. koirastaan "it needs to get its water bowl filled". Usemmat sanovat "he/she needs to get his/her water bowl filled", "nu måste jag ge honom/henne mat, han/hon är jättehungrig". Toki suomen kieli on omanlaisensa, mutta koska tuohon on muissa kielissä niin tottunut, en jaksa pöyristyä vaikka suomalainen sanoisikin lemmikistään hän.