Opiskelijan puheenvuoro: opiskelut ja korona

Vierailija kirjoitti:

Mua ei haittaa etäopiskelu tai itsenäinen työskentely, se on ihan mukavaa. 

Mulla hajoaa nuppi siihen että oon nyt ollut 16.3.2020 alkaen yksin 25 neliön parvekettomassa kerrostalokämpässä ja keikkatyötkin loppui samalla hetkellä. Alussa yritin käydä ulkoilemassa, mutta nykyään käyn vaan kauppareissuilla ulkona. Kesällä kävin puistokaljalla muutaman tutun kanssa n.5 kertaa kesä-elokuun välillä.

Siis kyllä ihminen on sosiaalinen eläin, tai ainakin minä olen, ja tuntuu raskaalta istua päivästä toiseen ja ainoa päivittäinen sosiaalinen kontakti on se luento jossa kukaan muu kuin proffa ei puhu mitään eikä mitään interaktiota ole. Tuntuu että aamusta iltaan istuu tietokoneella tekemässä niitä koulujuttuja kun muutakaan ei ole. Joka päivä tuntuu samalta. Ehkä oon masentunut? Ainakin passivoitunut enkä jaksa _tehdä_ mitään(muuta kuin niitä koulujuttuja). Siskon kanssa soittelen videopuheluita, mutta on töissä Saksassa ja ollaan nähty viimeksi jouluna 2019. Mulla ei ole muut perhettä kenelle soittaa tai missä käydä kylässä, ja opiskelukaverit on aika vieraita kun muutin uudelle paikkakunnalle opiskelujen perässä.

Mut jos et osaa asettua toisen asemaan niin ei kai siinä sit.

Kaikki fuksit, jotka muuttavat uudelle paikkakunnalle ovat samassa tilanteessa, joten luulisi olevan suht helppoa löytää juttuseuraa.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä sellainen ehkä tyhmäkin kysymys. Mutta omaan nuoruuteeni 90-luvulla kuului myös seksuaali-identiteetin löytyminen, kasvaminen ja vahvistuminen. Harrastatteko te nykynuoret seksiäkin vain etänä? Vai ainoastaan katsotte pornoa yksin? Vai ette kaipaa seksiä ylipäätään mihinkään?

Miksi opiskelijan pitäisi harrastaa seksiä? Ne harrastaa, joita kiinnostaa ne ei ,joita ei kiinnosta. Kaikilla ei ole seksi päällimmäisenä mielessä ja miksei voi hoidella itse itsensä jos siltä tuntuu? Säästyy monelta riesalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei haittaa etäopiskelu tai itsenäinen työskentely, se on ihan mukavaa. 

Mulla hajoaa nuppi siihen että oon nyt ollut 16.3.2020 alkaen yksin 25 neliön parvekettomassa kerrostalokämpässä ja keikkatyötkin loppui samalla hetkellä. Alussa yritin käydä ulkoilemassa, mutta nykyään käyn vaan kauppareissuilla ulkona. Kesällä kävin puistokaljalla muutaman tutun kanssa n.5 kertaa kesä-elokuun välillä.

Siis kyllä ihminen on sosiaalinen eläin, tai ainakin minä olen, ja tuntuu raskaalta istua päivästä toiseen ja ainoa päivittäinen sosiaalinen kontakti on se luento jossa kukaan muu kuin proffa ei puhu mitään eikä mitään interaktiota ole. Tuntuu että aamusta iltaan istuu tietokoneella tekemässä niitä koulujuttuja kun muutakaan ei ole. Joka päivä tuntuu samalta. Ehkä oon masentunut? Ainakin passivoitunut enkä jaksa _tehdä_ mitään(muuta kuin niitä koulujuttuja). Siskon kanssa soittelen videopuheluita, mutta on töissä Saksassa ja ollaan nähty viimeksi jouluna 2019. Mulla ei ole muut perhettä kenelle soittaa tai missä käydä kylässä, ja opiskelukaverit on aika vieraita kun muutin uudelle paikkakunnalle opiskelujen perässä.

Mut jos et osaa asettua toisen asemaan niin ei kai siinä sit.

Kaikki fuksit, jotka muuttavat uudelle paikkakunnalle ovat samassa tilanteessa, joten luulisi olevan suht helppoa löytää juttuseuraa.

Niin, niinhän sitä luulisi.

Vierailija kirjoitti:

Itseäkin rasittaa tämä, että annetaan kuva, että kaikki opiskelijat olisivat nyt jossain hengenhädässä. Joillekin tämä sopii paremmin, joillekin huonommin. Tilanteelle ei nyt ihan kauheasti mahda tällä hetkellä, mutta yliopisto-opinnot ovat ihan normaaliaikanakin todella itsenäisiä (ainakin omalla alallani), eikä kukaan niitä asioita opiskele puolestani.

Itseänikin rasittaa tämä, että annetaan kuva, että kaikki koronaan sairastuneet kuolevat. Joillekin käy paremmin, joillekin huonommin. Vai mitä?

En oikeasti usko että etäopiskelu olisi se suurin ongelma opiskelussa, vaan eristäytymisen seuraukset. Kuten Hohto-elokuvassa todettiin 'All work and no play makes Jack a dull boy'

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäkin rasittaa tämä, että annetaan kuva, että kaikki opiskelijat olisivat nyt jossain hengenhädässä. Joillekin tämä sopii paremmin, joillekin huonommin. Tilanteelle ei nyt ihan kauheasti mahda tällä hetkellä, mutta yliopisto-opinnot ovat ihan normaaliaikanakin todella itsenäisiä (ainakin omalla alallani), eikä kukaan niitä asioita opiskele puolestani.

Itseänikin rasittaa tämä, että annetaan kuva, että kaikki koronaan sairastuneet kuolevat. Joillekin käy paremmin, joillekin huonommin. Vai mitä?

En oikeasti usko että etäopiskelu olisi se suurin ongelma opiskelussa, vaan eristäytymisen seuraukset. Kuten Hohto-elokuvassa todettiin 'All work and no play makes Jack a dull boy'

Uskon minäkin että mielenterveyden puolesta tässä kärsii eniten he, jotka jäävät kotiin 100% etäkouluun tai etätöihin eikä ole perhettä tai muuta vastaavaa. Heidän, jotka ovat jo ennestään kotona terveysongelmien kanssa, tilanne vaan pahenee. Mt-ongelmat, addiktiot, nettipelaaminen, alkoholismi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uupumus"-taikasanan löytäneet uhriutujanuoret ovat kyllä äärimmäisen huvittavia. Joku parikymppinen jennajessica märisee somessa valtavaa uupumusta kun joutuu hengaamaan yhteiskunnan kustantamassa kämpässään päivällä etäluennoilla eikä illalla pääsekään enää rajoitusten vuoksi orgasmijoogaryhmään eikä konserttiin.

Millä itse opiskelit?

Sorry viivästynyt vastaus, kävin osa-aikatöissä opiskelun ohella vuosikaudet. Tein paljon mm. yövuoroja. En märissyt uupumusta, vaikka uuvuttikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä38170 kirjoitti:

Miten sulla voi sitten olla kokemusta normioloissa opiskelemisesta, johon alussa viittasit?

Ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat lähiopetuksessa vielä lukuvuoden alussa.

Ap

Eivätpä olleet ainakaan  Helsingin yliopistossa tai sitten meillä on erilainen käsitys mitä opetus ja lähiopetus ovat

/yliopistomies

Ainakin Jyväskylässä siirryttiin etäopetukseen vasta sen vaihtarien tartuntaryppään myötä. Oliko se tammikuussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tunneilla oikeasti kuulee mitä puhutaan eikä tarvitse kuunnella muiden supattelua ja kikatusta niin, että varsinainen opetus menee ohi."

Oletan, että kaikki keiden kanssa opiskelet ovat 18+. Mitä alaa opiskelet, kun aikuiset eivät osaa käyttäytyä oppitunnilla? Oman luokan kanssa ei ole ikinä ollut tuota ongelmaa vaan silloin kun opettaja luennoi niin kaikki ovat hiljaa. Pari vuotta ehdittiin samoilla tunneilla pyöriä ennen etäopetusta ja ikinä ei ollut häiriköitä.

Ei ainakaan yliopistossa. Luentoihin ei viitata tunteina, eikä tosiaan yliopistossa myöskään supatella "tuntien" aikana.

Yliopistossa ei myöskään puhuta "välitunneista". Ehkä "opiskelijakieli" ei oikein tartu etänä? Käytetään samoja termejä kuin peruskoulussa? Tosin ei siitä varmaan mitään varsinaista haittaakaan ole. Mietin vain tarttuuko oikeastaan mikään muukaan perusopintojen ulkopuolinen asia.

Ihan hyvin voi puhua. Minulle yliopisto on aina ollut koulu siinä missä muutkin. Itsensä korostamista, jos pitää aina puhua "yliopistosta". Ja mitä ne tauot luentojen välillä ovat "virallisesti" ja miksei voisi puhua välkistä, kun kaikki kuitenkin ymmärtää mistä puhutaan?

Korona on parasta, mitä opiskelulleni on käynyt. 200op maisteri nelosen keskiarvolla tulossa kahteen vuoteen ja vapaa-aikaa on ollut silti vaikka kuinka ja paljon. Parasta on huomata kuinka paljon sitä onkaan oikeasti oppinut kun on viimeinkin saanut opiskella kunnolla ja rauhassa.

Opiskelen yliopistossa vau kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tunneilla oikeasti kuulee mitä puhutaan eikä tarvitse kuunnella muiden supattelua ja kikatusta niin, että varsinainen opetus menee ohi."

Oletan, että kaikki keiden kanssa opiskelet ovat 18+. Mitä alaa opiskelet, kun aikuiset eivät osaa käyttäytyä oppitunnilla? Oman luokan kanssa ei ole ikinä ollut tuota ongelmaa vaan silloin kun opettaja luennoi niin kaikki ovat hiljaa. Pari vuotta ehdittiin samoilla tunneilla pyöriä ennen etäopetusta ja ikinä ei ollut häiriköitä.

Ei ainakaan yliopistossa. Luentoihin ei viitata tunteina, eikä tosiaan yliopistossa myöskään supatella "tuntien" aikana.

Yliopistossa ei myöskään puhuta "välitunneista". Ehkä "opiskelijakieli" ei oikein tartu etänä? Käytetään samoja termejä kuin peruskoulussa? Tosin ei siitä varmaan mitään varsinaista haittaakaan ole. Mietin vain tarttuuko oikeastaan mikään muukaan perusopintojen ulkopuolinen asia.

Ihan hyvin voi puhua. Minulle yliopisto on aina ollut koulu siinä missä muutkin. Itsensä korostamista, jos pitää aina puhua "yliopistosta". Ja mitä ne tauot luentojen välillä ovat "virallisesti" ja miksei voisi puhua välkistä, kun kaikki kuitenkin ymmärtää mistä puhutaan?

Noh, sinulle ne voi olla tunteja ja välitunteja ja muuta, mutta muut omaksuvat kyseiseen instituutioon kuuluvan sanaston helposti. Onko sinulla muutenkin vaikeuksia oppia uutta? Kyllä meillä olisi hieman erikoisesti suhtauduttu jos joku sanoisi menevänsä nyt välkälle, kun välitunti ja se että käydään pöydän ääreen keskustelemaan vaikkapa maailmanpolitiikasta ovat vähän erilaisia sävyltään.

Opiskelen yliopistossa vau kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tunneilla oikeasti kuulee mitä puhutaan eikä tarvitse kuunnella muiden supattelua ja kikatusta niin, että varsinainen opetus menee ohi."

Oletan, että kaikki keiden kanssa opiskelet ovat 18+. Mitä alaa opiskelet, kun aikuiset eivät osaa käyttäytyä oppitunnilla? Oman luokan kanssa ei ole ikinä ollut tuota ongelmaa vaan silloin kun opettaja luennoi niin kaikki ovat hiljaa. Pari vuotta ehdittiin samoilla tunneilla pyöriä ennen etäopetusta ja ikinä ei ollut häiriköitä.

Ei ainakaan yliopistossa. Luentoihin ei viitata tunteina, eikä tosiaan yliopistossa myöskään supatella "tuntien" aikana.

Yliopistossa ei myöskään puhuta "välitunneista". Ehkä "opiskelijakieli" ei oikein tartu etänä? Käytetään samoja termejä kuin peruskoulussa? Tosin ei siitä varmaan mitään varsinaista haittaakaan ole. Mietin vain tarttuuko oikeastaan mikään muukaan perusopintojen ulkopuolinen asia.

Ihan hyvin voi puhua. Minulle yliopisto on aina ollut koulu siinä missä muutkin. Itsensä korostamista, jos pitää aina puhua "yliopistosta". Ja mitä ne tauot luentojen välillä ovat "virallisesti" ja miksei voisi puhua välkistä, kun kaikki kuitenkin ymmärtää mistä puhutaan?

Kuulostaa hieman oudolta omaan korvaani... Kyllä ”koulu” ja ”välitunnit” ovat selvästi peruskoulusanastoa. Mitä ihmeen itsensä korostamista on puhua yliopistosta yliopistona, jos se kerran sellainen on? Tuollainen termin välttäminen vahvistaa vain luokkaeroja, kun ollaan olevinaan parempia kuin muualla opiskelevat.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen yliopistossa vau kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tunneilla oikeasti kuulee mitä puhutaan eikä tarvitse kuunnella muiden supattelua ja kikatusta niin, että varsinainen opetus menee ohi."

Oletan, että kaikki keiden kanssa opiskelet ovat 18+. Mitä alaa opiskelet, kun aikuiset eivät osaa käyttäytyä oppitunnilla? Oman luokan kanssa ei ole ikinä ollut tuota ongelmaa vaan silloin kun opettaja luennoi niin kaikki ovat hiljaa. Pari vuotta ehdittiin samoilla tunneilla pyöriä ennen etäopetusta ja ikinä ei ollut häiriköitä.

Ei ainakaan yliopistossa. Luentoihin ei viitata tunteina, eikä tosiaan yliopistossa myöskään supatella "tuntien" aikana.

Yliopistossa ei myöskään puhuta "välitunneista". Ehkä "opiskelijakieli" ei oikein tartu etänä? Käytetään samoja termejä kuin peruskoulussa? Tosin ei siitä varmaan mitään varsinaista haittaakaan ole. Mietin vain tarttuuko oikeastaan mikään muukaan perusopintojen ulkopuolinen asia.

Ihan hyvin voi puhua. Minulle yliopisto on aina ollut koulu siinä missä muutkin. Itsensä korostamista, jos pitää aina puhua "yliopistosta". Ja mitä ne tauot luentojen välillä ovat "virallisesti" ja miksei voisi puhua välkistä, kun kaikki kuitenkin ymmärtää mistä puhutaan?

Noh, sinulle ne voi olla tunteja ja välitunteja ja muuta, mutta muut omaksuvat kyseiseen instituutioon kuuluvan sanaston helposti. Onko sinulla muutenkin vaikeuksia oppia uutta? Kyllä meillä olisi hieman erikoisesti suhtauduttu jos joku sanoisi menevänsä nyt välkälle, kun välitunti ja se että käydään pöydän ääreen keskustelemaan vaikkapa maailmanpolitiikasta ovat vähän erilaisia sävyltään.

Tässä ketjussa on useampi, jolle välitunti ja koulu ovat ihan normisettiä yliopistossa. Välitunti tarkoittaa muuten tuntien välissä olevaa taukoa itseään. Sillä ei ole väliä hyppäätkö ruutua vai keskusteletko henkeviä. Me kyllä puhuttiin politiikasta jo yläasteen välkällä, mutta ehkä sinä olet kypsynyt myöhään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uupumus"-taikasanan löytäneet uhriutujanuoret ovat kyllä äärimmäisen huvittavia. Joku parikymppinen jennajessica märisee somessa valtavaa uupumusta kun joutuu hengaamaan yhteiskunnan kustantamassa kämpässään päivällä etäluennoilla eikä illalla pääsekään enää rajoitusten vuoksi orgasmijoogaryhmään eikä konserttiin.

Millä itse opiskelit?

Sorry viivästynyt vastaus, kävin osa-aikatöissä opiskelun ohella vuosikaudet. Tein paljon mm. yövuoroja. En märissyt uupumusta, vaikka uuvuttikin.

Valvomisuupumus ja etäuupumus ovat erityyppisiä. Kumpaakaan ei pidä vähätellä.

Kyllä yliopiston luennoillakin on usein supattelua. Tämän huomaaminen saattaa riippua ihan siitäkin miten helposti häiriintyy ylimääräisestä hälinästä. Itse tarvitsen hiljaisen ympäristön, joten tämä oman kodin rauhassa opiskelu on ihanaa. En pystynyt ennen tätä etäopiskelua hyödyntämään jotain parin tunnin taukoa luentojen välissä oikein mitenkään, kun yliopistolla ei ole yhtään oikeasti hiljaista opiskelunurkkausta.

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämää ap muuten vietät? Minä muutin pois lapsuuden kodista ja opiskelin ensimmäistä korkeakoulututkintoa 90-luvun lopulla. Minun on hirveän vaikea kuvitella viihtyneeni ja voineeni hyvin, jos olisin tuolloin etäopiskellut. Toki tuolloin ei ollut somea tms. Opiskelijaelämään kuului niin paljon kaikkea jännää, joka ei ollut varsinaista pänttäämistä. Uusia kavereita, pohdiskelevia illanistujaisia, yhteisiä lautapelejä, juhlia, puolison löytäminen jne. Eikö nykynuorilla ole enää muka kaipuuta tällaiseen? Vai eikö sinulla ole? Voiko kaiken korvata somella, ihan oikeasti? Miten teidän ammatillinen kasvu ja omaan alaan kasvaminen käynnistyy, kun kaikki toiset saman alan opiskelijat ovat ruudun takana?

Ei ap, mutta toisen vuoden opiskelijana sain maistaa vähän normaaliakin opiskelijan arkea ennen tätä pandemiaa. Totesin etteivät ne lautapeli-illat ja muut pippalot ole ollenkaan oma juttuni. Aiheutin itselleni vain ylimääräistä stressiä käymällä kaikenlaisissa tapahtumissa vain siksi, kun niissä nyt vaan pitää käydä jotta on oikeanlainen sosiaalinen opiskelija. Puoliso on ollut jo vuosia ja hän kulkeutui mukanani tänne opiskelupaikkakunnalle. Kavereitakin minulla on jo ennestään. Someja ei löydy, vähäiset sosiaaliset tarpeeni tyydyttyvät ihan sillä että rupattelen tuolle puolisolleni ja viestittelen kavereille.

Itse opiskelisin mieluummin kampuksella. Teoreettinen ja moderni fysiikka etäopiskelussa on melkoisen haastavaa. Toki ymmärrän tilanteen, ja pyrin parhaani mukaan oppimaan kaiken ilman konkreettisia käytännön esimerkkejä jota kampuksella voimme luoda.

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelisin mieluummin kampuksella. Teoreettinen ja moderni fysiikka etäopiskelussa on melkoisen haastavaa. Toki ymmärrän tilanteen, ja pyrin parhaani mukaan oppimaan kaiken ilman konkreettisia käytännön esimerkkejä jota kampuksella voimme luoda.

Niinpä, riippuu myös siitä, mitä opiskelee. Olen jo opiskeluni opiskellut, mutta olisi ollut kauhean vaikeaa suorittaa jotain fyssan labroja etänä kun taas englannin kurssit olisi ihan helposti voinut käydä etänäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uupumus"-taikasanan löytäneet uhriutujanuoret ovat kyllä äärimmäisen huvittavia. Joku parikymppinen jennajessica märisee somessa valtavaa uupumusta kun joutuu hengaamaan yhteiskunnan kustantamassa kämpässään päivällä etäluennoilla eikä illalla pääsekään enää rajoitusten vuoksi orgasmijoogaryhmään eikä konserttiin.

Millä itse opiskelit?

Sorry viivästynyt vastaus, kävin osa-aikatöissä opiskelun ohella vuosikaudet. Tein paljon mm. yövuoroja. En märissyt uupumusta, vaikka uuvuttikin.

En usko, ettet nostanut mitään tukia tai sitten asuit vanhemmillasi tai kouluttauduit kauan aikaa sitten. Tuo ei vain ole fyysiesti mahdollista, että työskentelisi yöt ja opiskelisi päivät ellei sitten teille tullut ollenkaan läksyjä, vaikka ei muita ihmisiä näkisikään ollenkaan tai harrastaisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämää ap muuten vietät? Minä muutin pois lapsuuden kodista ja opiskelin ensimmäistä korkeakoulututkintoa 90-luvun lopulla. Minun on hirveän vaikea kuvitella viihtyneeni ja voineeni hyvin, jos olisin tuolloin etäopiskellut. Toki tuolloin ei ollut somea tms. Opiskelijaelämään kuului niin paljon kaikkea jännää, joka ei ollut varsinaista pänttäämistä. Uusia kavereita, pohdiskelevia illanistujaisia, yhteisiä lautapelejä, juhlia, puolison löytäminen jne. Eikö nykynuorilla ole enää muka kaipuuta tällaiseen? Vai eikö sinulla ole? Voiko kaiken korvata somella, ihan oikeasti? Miten teidän ammatillinen kasvu ja omaan alaan kasvaminen käynnistyy, kun kaikki toiset saman alan opiskelijat ovat ruudun takana?

Ei ap, mutta toisen vuoden opiskelijana sain maistaa vähän normaaliakin opiskelijan arkea ennen tätä pandemiaa. Totesin etteivät ne lautapeli-illat ja muut pippalot ole ollenkaan oma juttuni. Aiheutin itselleni vain ylimääräistä stressiä käymällä kaikenlaisissa tapahtumissa vain siksi, kun niissä nyt vaan pitää käydä jotta on oikeanlainen sosiaalinen opiskelija. Puoliso on ollut jo vuosia ja hän kulkeutui mukanani tänne opiskelupaikkakunnalle. Kavereitakin minulla on jo ennestään. Someja ei löydy, vähäiset sosiaaliset tarpeeni tyydyttyvät ihan sillä että rupattelen tuolle puolisolleni ja viestittelen kavereille.

Huoh... miksi niihin tapahtumiin pitää mennä jos ne stressaa? Haloo, niissä käydään rentoutumassa.

Etäopiskelu on ihanaa, ei tarvi raahautua yliopistolle nähdäkseen luentoja vaan niitä voi katsoa silloin kun itselle sopii. Luentotallenteet saisivat jäädä vastaisuudessa tavaksi.

Lisäksi myös esim. graduseminaareissa ei tarvitse mennä luokan eteen esittämään mitään vaan saan ladata Youtubeen videon esityksestäni, jossa näkyy diat ja vain ääneni kuuluu. Parasta tällaiselle ihmiselle, jonka pahin pelko on joutua esittämään jotain ihmisten edessä.