Oletko koskaan kärsinyt väkivaltaisista ajatuksista?
Onko sulle koskaan tullut mieleen väkivaltaisia ajatuksia? Ketä kohtaan ja minkälaisissa tilanteissa? Huom. ajatukset on ajatuksia ja eri asia kuin teot. Itselle tulee riitatilanteissa mieleen väkivaltaisia ajatuksia tyyliin "halkaisen tuon ihmisen pään kahtia". Kun vihan ja raivon tunteet menee ohi, niin ihmettelen miten olen voinut ajatella niin. Muita?
Kommentit (24)
Jep. Vauvan itkiessä koliikkiaan mietin, miten heittäisin hänet ikkunasta ulos. Oikeasti en voisi missään tapauksessa tehdä pahaa lapsilleni, se oli vain ajatus, jota en aikonutkaan toteuttaa. Purin turhautumistani uskaltamalla edes ajatella tekeväni lapselleni jotain kamalaa.
Minuuusta väkivalta jos sitä pitäiiisi kuvata jollain adjektiivilla niin se on ikääänkuin tukehtumista. Eli kun sanat loppuuu niiin ei saaa tavallaan happea. Itse en ole käytttänyt väkivaltaaa, mutta onhan sitä nähty sodissa ja muutoin. SUomesssahan se on hyvä painottaa että meillä nimenomaan on PUOLUSTUSVOIMAT.
Vierailija kirjoitti:
Minuuusta väkivalta jos sitä pitäiiisi kuvata jollain adjektiivilla niin se on ikääänkuin tukehtumista. Eli kun sanat loppuuu niiin ei saaa tavallaan happea. Itse en ole käytttänyt väkivaltaaa, mutta onhan sitä nähty sodissa ja muutoin. SUomesssahan se on hyvä painottaa että meillä nimenomaan on PUOLUSTUSVOIMAT.
ELii puolustetaan arvoja jotka meilllä on ja jotka ovat arvokkaita ja niiitä on siten syytä myös puolustaaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuuusta väkivalta jos sitä pitäiiisi kuvata jollain adjektiivilla niin se on ikääänkuin tukehtumista. Eli kun sanat loppuuu niiin ei saaa tavallaan happea. Itse en ole käytttänyt väkivaltaaa, mutta onhan sitä nähty sodissa ja muutoin. SUomesssahan se on hyvä painottaa että meillä nimenomaan on PUOLUSTUSVOIMAT.
ELii puolustetaan arvoja jotka meilllä on ja jotka ovat arvokkaita ja niiitä on siten syytä myös puolustaaa.
Ja myöös se että näkee että olemmme niitä motivoituneita puolustamaaan mikä tarkoittaaa että koemme ne yhteneväisiksi ja tärkeiiksi.
Nautin työnnellessäni pitkiä, teräviä neuloja veemäisen naapurini näköiseen voodoonukkeen.
👹👺☠️
Mun monesti tekee mieli paiskoa ja rikkoa tavaroita, ehkä on tehnyt mieli heittää jokin esinekin miestä päin riitatilanteissa joskus, muttei koskaan mikään esine lennellyt eikä lennä.
Väkivaltaisista ajatuksista kärsii niiden kokija, vasta teoista kärsivät muut. Ei varmaan kenestäkään ole kivaa ajatella, että tekisi läheiselleen jotain pahaa. Väsyneenä, vihaisena, stressaantuneena sellainen ajatus voi tulla vain mieleen. AJATUS.
Koulukiusattuna on tullut mieleen että haluaisin tappaa jonkun. Siis ei tekona vain ajatuksena. Lapsen koliikkiaikana tuli sama ajatus. Ex miehen kanssa riidellessä kyllä, onneksi jo aikaa siitä
Se, että ihminen pystyy mielikuvissaan käsittelemään aggressioitaan on pelastanut tässä maailmassa miljardeja ihmisiä.
Tää kysymys on vähän kuin Peppi Pitkätossusta, kun Peppi näki pisamatuotemainoksen "kärsitkö sinäkin pisamista" kosmetiikkaliikkeen ikkunassa ja meni tokaisemaan myyjälle, että en kärsi. Myyjä sanoi, että tyttö rakas, kasvosihan ovat täynnä pisamia. Mutta en kärsi niistä, sanoi Peppi.
Kyllä, kuvittelen usein ampuvani jonkun vihaamani ihmisen tai ajavani tämän päältä autolla
Kyllä, minulla on pakkoajatuksia. Ei niille mitään voi. Hyväksyn ne enkä ota stressiä niistä. Ne on vain ajatuksia. Ei totta.
Niitä on ollut mutten kärsi niistä. Päinvastoin, ne auttavat purkamaan vihan tunteita. Tiedän, etten koskaan toimisi niiden pohjalta. Lapsena ja nuorena niitä oli väkivaltaista vanhempaa kohtaan, masentuneena itseäni ja nykyään metelöivää naapuria, liikenteessä törttöilijöitä ym. mlkkuja kohtaan.
Ei varsinaisesti ajatuksia, mutta unia. Jossain vaiheessa elämää näin usein unia, joissa joku ihminen tavalla toisella ärsytti, ja raivo jotenkin kävi niin sietämättömäksi, että rupesin hakkaamaan tätä ihmistä. Ihmiset ja tilanteet vaihtuivat, mutta silmitön viha ja väkivalta toistuivat. Unet olivat äärimmäisen todentuntuisia, ja olin hyvin ahdistunut siitä, että tällainenko todella olen sisimmässäni - normaalisti olen aika sovitteleva ja jopa vähän konfliktikammoinen. En ole keksinyt mitään tiettyä syytä näille unille, kai sitä silti kantoi jotain patoutunutta vihaa. En edes yleisesti usko unien sisällöllä olevan mitään tähdellistä merkitystä satunnaisten kuvien ja kokemusten sijaan, mutta tämä toistuva ja todentuntuinen öinen väkivalta laittoi kyllä miettimään mistä on kyse.
19, voisiko kyse olla siitä että olet tosielämässä liian kiltti ja sisälle jäänyt patoutunutta vihaa?
On tullut, sekä muita että itseäni kohtaan. En kyllä ikipäivänä niitä alkaisi toteuttamaan