Oletko koskaan "hurahtanut" mihinkään?

Vierailija kirjoitti:

Hurahdin joskus kumparelaskuun. Nykyään varmaan olisi polvet entiset yhden laskun jälkeen.

Sama, molempiin kohtiin.

Harrastuksiin hurahdan aina täydellisesti. Minulle ei riitä se että harrastuksessa käydään kahtena iltana viikossa tunnin ajan. Jos minä innostun jostain harrastuksesta niin se on sitten sitä kaikki vapaa-aika.

Tarkoitatko innostunut?

Olen innostunut kaikista harrastuksistani, kielten opiskelusta, monista asioista.

En ole hurahtanut mihinkään. Joku muu voi pitää uskoontuloa hurahduksena, mutta kasvoin siihen vähitellen vuosia sitten ja se on parasta, mitä minulle on tapahtunut. Jeesus on ihana <3! Mutta arkielämä jatkuu, pyrin tekemään velvollisuuteni ja huomioimaan lähimmäiseni tässä taivastiellä, jossa saan Jumalan armosta edelleen taapertaa. Siunausta ja hyvää vappua kaikille keskustelijoille! 

Missäköhän menee hurahduksen ja innostuksen välinen ero? Innostunut olen ollut joistakin asioista, esim. liikuntaharrastuksesta mutta onko hurahdus jotain kokonaisvaltaista, että haluaa aina vaan ajatella ja toimia tuon kiinnostuksen kohteen parissa?

Sushiin. Sitten kyllästyin, enkä syönyt sitä pitkään aikaan. Nykyisin syön vegesushia, muuta sushia en halua syödä.

Vitosluokkalaisena hurahdin Take Thatiin, sitä kestikin sitten pari vuotta. Sen jälkeen on ollut hurahdusrintamalla hiljaista.

Mulla on tapana hurahtaa. Kun löydän jonkun kivan jutun teen sitä tiiviillä intensiteetillä.

Onneksi mun hurahdukset on olleet melko terveellisiä, jotkut jopa kehittäviä.

Mieleeni tulee: lenkkeily, ristipistotyöt, vaatteiden ompelu, ristisanatehtävät, lukeminen.

Olis ehkä muitakin varmaan.

En oikein. Saisin hurahtaa enemmän. Jotkut harrastukset innostavat todella paljon aluksi, mutta hyvin pian se 2 X vko tuntuu aivan liialliselta.

Joskus korkeintaan hurahdan johonkin kirjailijaan, jolloin on pakko lukea yhtä mittaa kirjailijan koko tuotanto, mutta näitäkin tapahtuu nykyään todella harvoin (tuntuu siltä, että 90% kaunokirjallisuudesta, jota olen viime aikoina lukenut, on pelkkää p*skaa ja suunnattu joillekin yläkouluikäisille).

Parisuhteeseen naisen kanssa.

Myönnän että hurahdan helposti kaikenlaisiin asioihin. Viimeisin hurahdus on saunan lauteiden alle sisustettava oma kolo. Nyt kokoajan mietin asiaa selailen instassa muiden sisustuksia ja mietin miten sisustaisin lisää, kun on vielä melko vaatimaton sisustus lauteiden alla. Tänään kun on perjantai ole pyrkinyt löytämään omaan aikaan jonkin ihanan viinin, jonka nautin yksin jne jne. 

Annas, kun mietin 🤔 Oon mä johonkin saattanut ehkä hurahtaa...ehkä...ihan vähän vaan 🤩🎢🎡🎠😍🥰

Olen nuorempana hurahtanut sijoittamiseen oikein kunnolla. Salkun arvon nousu on tuntunut ajoittain jopa huumaavalta. Nyt vanhempana suhtaudun sijoittamiseen tunteettomammin.

Huonekasveihin näköjään. Viimeksi kävin paikallisessa kukkaliikkeessä ja siellä oli vähemmän kasveja kuin minulla on kotona. Katselin vain, että minulla on tuo ja tuo ja tuo ja tuo ja tuo ja tuo, siis onko täällä mitään mitä ei löydy minulta kotoa?

Lasin keräilyyn 

Muutamia vuosia takaperin tuli vastaan joku juttu Kazakhstanista ja kuinka Kazakhit kuuluvat turkkilaisiin kansoihin.

Ihmettelin asiaa  mitä tekemistä (Turkin) Turkkilaisilla on ollut Keski-Aasian, mutta kun tutkin nopeasti asiaa selvisikin, että turkkilaiset kansat ovat lähtöisin jostain Altai-vuorten/Mongolian alueelta ja monissa eri aalloissa kulkeneet länteen päin ja muutamat pohjoiseen (esim. tämän päivän Jakuutit) ja, että "puhtaimmat" turkkilaiset ovat hyvin Itä-Aasialaisen näköisiä kun taas esim. Turkin Turkkilaisten esi-isät ovat vähä vähältä sekoittuneet muiden kansojen kanssa Keski-Aasian läpi kulkiessaan ja päätyessään Anatolian niemimaalle ja ovat hyvinkin erinäköisiä verratruna esi-isiinsä.

Varmaan lähemmäs kaksi vuotta tutkin ja opin kaikkea turkkilaisista kansoista. Tataaritkin kun kuuluvat osana tätä suurempaa kansanryhmää niin voi sanoa, että Suomessakin on ollut jo yli sata vuotta turkkilaisia.