Onko vastuutonta psykologilta kannustaa enemmän tai vähemmän heikkolahjaista tytärtäni psykologian opintoihin?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan hyvä, että nuorelle kerrotaan realiteetit, eikä tsempata, että kyllä sä pystyt mihin vaan, jos on selvää, että ei pysty.

Mulla lukiolainen haaveili kovin teknillisestä korkeakoulusta ja innokkaasti otti pitkän matematiikan, fysiikan jne.

Kun sitten matematiikan numerot oli luokkaa 4 ja 5 ja fysiikasta tuli se 6 sanottiin ihan suoraan, että noilla numeroilla ei tekuun mennä, mutta muita hyviä vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla ja lapsi toivoo nyt pääsevänsä AMK 😊

Se ei tee lapsesta yhtään sen huonompaa, ettei ole huippunumeroita, realiteetit on vaan hyvä ymmärtää itsekin

Siis miten niin ei tee huonompaa? Kyllähän paremmat numerot ovat parempia kuin huonommat numerot ja jos saa huonompia numeroita, tosi monet ovet sulkeutuvat ja vaihtoehdoksi jää juuri joku AMK.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan hyvä, että nuorelle kerrotaan realiteetit, eikä tsempata, että kyllä sä pystyt mihin vaan, jos on selvää, että ei pysty.

Mulla lukiolainen haaveili kovin teknillisestä korkeakoulusta ja innokkaasti otti pitkän matematiikan, fysiikan jne.

Kun sitten matematiikan numerot oli luokkaa 4 ja 5 ja fysiikasta tuli se 6 sanottiin ihan suoraan, että noilla numeroilla ei tekuun mennä, mutta muita hyviä vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla ja lapsi toivoo nyt pääsevänsä AMK 😊

Se ei tee lapsesta yhtään sen huonompaa, ettei ole huippunumeroita, realiteetit on vaan hyvä ymmärtää itsekin

Miksi ihmeessä sanoitte? Se lyttäys on aina väärin ja joskus ne myöhemmin heräävät voivat päätyä mihin tahansa. Mutta eivät he, joiden vanhemmat lyttää.

Ei mikään ihme, jos tytärtä ahdistaa se, että äiti pitää heikkolahjaisena. Stressi ja kohonneet kortisolitasot heikentävät oppimisen tuloksia. Enpä usko, että valitustasi tutkittaisiin - ennemmin omaa käytöksesi voisi aiheuttaa arveluita. Tytärtäsi ahdistaa selvästi, ja jos tyttären äiti valittaa psykologista, joka tsemppaa opinnoissa, ei tämä välttämättä anna vanhemmista täysin tervettä kuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan hyvä, että nuorelle kerrotaan realiteetit, eikä tsempata, että kyllä sä pystyt mihin vaan, jos on selvää, että ei pysty.

Mulla lukiolainen haaveili kovin teknillisestä korkeakoulusta ja innokkaasti otti pitkän matematiikan, fysiikan jne.

Kun sitten matematiikan numerot oli luokkaa 4 ja 5 ja fysiikasta tuli se 6 sanottiin ihan suoraan, että noilla numeroilla ei tekuun mennä, mutta muita hyviä vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla ja lapsi toivoo nyt pääsevänsä AMK 😊

Se ei tee lapsesta yhtään sen huonompaa, ettei ole huippunumeroita, realiteetit on vaan hyvä ymmärtää itsekin

Siis miten niin ei tee huonompaa? Kyllähän paremmat numerot ovat parempia kuin huonommat numerot ja jos saa huonompia numeroita, tosi monet ovet sulkeutuvat ja vaihtoehdoksi jää juuri joku AMK.

Kamalaa ajattelua!

Ja mikään ovi ei sulkeudu kenenkään koulutiellä!

Tuttuni korotti pitkän matikan cum lauden lukion jälkeen laudaturiin juurikin sen vuoksi, että elämään tuli kerrankin tsemppaava ihminen, joka ei lytistä.

Onko pakko joka päivälle keksiä uusi aloitus? Onko oma elämä niin köyhää että oikeista asioista ei keksi mitään keskusteltavaa vaan pitää sepittää tarinoita? Vai saatko tästä palkkaa? Vastaus kysymykseesi: Olet hullu!

Matematiikka ei ole niitä ykkösjuttuja, joita psykologin opintoihin tarvitaan.

Ja kaipa psykologia on keskusteluissaan lapsen kanssa todennut, että lapsella on vahva motivaatio alkka opisekella psykologiaa.

Eikös se ole parempi, etttä nuori hakeutuu alalle joka häntä kiinnostaa, silloin opiskelukin sujuu hyvin.

Vierailija kirjoitti:

En nyt hullusta tiedä mutta kuulostaa siltä, että sekaannut liikaa tyttäresi elämään. Mitä nuo asiat sinulle kuuluvat? Ahdistuksen aiheuttajia keksin tässä tapauksessa muitakin kuin koenumerot.

Smaa mietin. Aloittaja, rva von Münchausen vois keskittyä vaan omaan napaansa, varsinkaan kun lapsi ei ole heikkolahjainen vaan ihan keskiverto, onpahan vaan eri tavalla suuntautunut kuin mamma haluaisi.

Mahdollisesti lapsella on motivaatio-ongelma nimenoman mutsinsa takia. Ihe tärppästikku ole.

Karmeaa, että äiti kutsuu aivan normaalia tai ehkä lahjakastakin lastaan heikkolahjaiseksi. Noin nujertavassa ympäristössä on vaikea kasvaa tuntemaan itseään ja mahdollisuuksiaan. Aloittajan tulisi itse mennä juttelemaan terapeutin kanssa.

Onneksi aloitus on varmaan provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan hyvä, että nuorelle kerrotaan realiteetit, eikä tsempata, että kyllä sä pystyt mihin vaan, jos on selvää, että ei pysty.

Mulla lukiolainen haaveili kovin teknillisestä korkeakoulusta ja innokkaasti otti pitkän matematiikan, fysiikan jne.

Kun sitten matematiikan numerot oli luokkaa 4 ja 5 ja fysiikasta tuli se 6 sanottiin ihan suoraan, että noilla numeroilla ei tekuun mennä, mutta muita hyviä vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla ja lapsi toivoo nyt pääsevänsä AMK 😊

Se ei tee lapsesta yhtään sen huonompaa, ettei ole huippunumeroita, realiteetit on vaan hyvä ymmärtää itsekin

Siis miten niin ei tee huonompaa? Kyllähän paremmat numerot ovat parempia kuin huonommat numerot ja jos saa huonompia numeroita, tosi monet ovet sulkeutuvat ja vaihtoehdoksi jää juuri joku AMK.

Varmaan tarkoitti että ei tee ihmisenä huonompaa, että onko sitä nyt insinööri vai diplomi-insinööri vai sairaanhoitaja tai lääkäri tai kampaaja tai roskakuski. 

-sivusta

Onko matikka ollut tytöllesi aina vaikeaa? Onko dyskalkulia tutkittu? Matikkavaikeuksiin voi saada koululta tukea tai ainakin tukiopetusta.

Vierailija kirjoitti:

Onko matikka ollut tytöllesi aina vaikeaa? Onko dyskalkulia tutkittu? Matikkavaikeuksiin voi saada koululta tukea tai ainakin tukiopetusta.

Jatkan vielä: lopeta tyttäresi haukkuminen heikkolahjaiseksi. Hän huomaa kyllä, jos vähättelet häntä etkä ole hänen tukenaan. Vaikeudet koulussa voivat osittain johtua siitäkin, että tyttäresi lytätään jatkuvasti.

Psykiatrinen sairaanhoitaja on ihan realistinen haave. Tai terveydenhoitaja, joka keskittyisi mielenterveyteen.

Älä paina lastasi alas. Lukiossa oleva ei ole heikkolahjainen.

Siis jos tämä on totta eikä provo, niin ei voi muuta sanoa kuin että huh huh. 

Keskinkertaisia numeroita lukiossa saava nuori ei ole heikkolahjainen. Heikkolahjaiset eivät opiskele lukiossa, ja useimmiten he suorittavat peruskoulun mukautetun oppimäärän mukaisesti ja/tai erityisluokalla. 

Keskinkertaisten numeroiden taustalla voi sitä paitsi olla moninaisia syitä, joilla ei useimmiten ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Taustalla saattaa olla esimerkiksi elämäntilanteesta johtuvat motivaatio-ongelmat. Olen työskennellyt koulunsa keskeyttäneiden nuorten parissa, jotka ovat suoriutuneet huonosti peruskoulussa ja jotkut toisella asteellakin.  Taustalla on ollut mm. vanhempien päihde- tai mielenterveysongelma, omat mielenterveysongelmat kuten masennus tai diagnosoimaton kaksisuuntainen mielialahäiriö, taloudellisia vaikeuksia, diagnosoimaton lukihäiriö tai ADHD jne. 

Olen nähnyt monta tapausta joissa ongelmien ratkettua motivaatio koulunkäyntiin on palannut ja numerot nousseet kohisten. Heidänkin kohdallaan oli tärkeää, että joku uskoi heihin eikä leimannut toivottomaksi tapaukseksi saati heikkolahjaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Lukiolainen ei ole heikkolahjainen. Näkisitpä sen, joka meillä asuu...huhhuh.

Ainahan sitä voi asioita tavoitella ja jos ei näytä onnistuvan, vaihtaa tavoitetta.

Puhut törkeästi lapsestasi.

Vierailija kirjoitti:

"psyka on kivaa"?

Kyllä joku on tässä ketjussa nyt melko pihalla.

Taitaa palstateinin pikku iltasatu.

Vähän ohis, mutta nuorisopsykiatrian polit on sattuneesta syystä täynnä nuoria, jotka haluaa psykologiksi... Kyllä se siitä sitten ajallaan useimmille selviää, miten realistista juuri tuosta alasta haaveilu on.