Lue keskustelun säännöt.
Miten käsitellä vihaa, joka on alkanut nousta tajuntaan entisiä kiisaajiani kohtaan?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun keskittyy siihen oman elämän parantamiseen, ei tule edes mieleen mitä jotkut tyhmät lapset on joskus keksineet tehdä.
Kun taas jos on ryssinyt sen oman elämänsä, sitten lähtee etsimään vikaa kaikista muista. Typerää, eikä paranna elämää yhtään. Päinvastoin vaan antaa niille kiusaajille mahdollisuuden yhä vaikuttaa elämään.
Elämä on liian lyhyt menneissä kurjuuksissa rypemiseen.
Sanoo hän, jolla ei taida olla kokemusta kiusatuksi tulemisesta. Kiusaamisessa ei ole kyse mistään viikon kestävästä naljailusta vaan ihan systemaattisesta, tietoisesti toista loukkaavasta toiminnasta.
Mikset katso lottoriviä, kun kerran näet noin? Kyllä minä olin kiusattu, tajusin vaan varhain, että ylivoimaisesti paras "kosto" on se että rakennan itselleni onnellisen elämän. Se kusipäisiä ihmisiä eniten kiukuttaa, kun heidän huonompana pitämä menestyy, ja on onnellinen.
Kun te märehditte vanhoissa, kiusaajat ovat onnistuneet pilaamaan lapsuuden lisäksi vielä aikuisuutennekin. Mutta te itse olette antaneet kiusaajille tämän vallan, kukaan muu ei sitä voi tehdä.
Tekeekö rypeminen teidät onnelliseksi?
Luuletko, että rypeminen on valinta, jonka voi tehdä itse? Hyvä jos on ollut sinulle, kaikki eivät ole samanlaisia. Eikä siinä asiassa tarvitse sen kummemmin rypeä, mutta tietää kyllä, mistä huono olotila juontaa juurensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut viime aikoina samanlaisia tuntemuksia. Eilen itse asiassa taas itkin ja toivoin kiusaajille pahaa. Tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta, että heillä menee hyvin ja minulla huonosti, koska he rikkoivat minut. Pitäisi jotenkin päästä näistä tuntemuksista eroon.
Sama, olen rikkinäinen aikuinen joka ei uskalla opiskella,pelkää esitelmiä ja sosiaalisia tilanteita.
Oli tulevaisuuden suunnitelmat, johon tarvittiin lukio. Lukion jouduin lopettamaan rajun kiusaamisen vuoksi.
Nyt vain amistutkinto, jonka alan töitä en ole päivääkään tehnyt.
Ikää 36v ja olen katkera e l ämäni pilaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut viime aikoina samanlaisia tuntemuksia. Eilen itse asiassa taas itkin ja toivoin kiusaajille pahaa. Tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta, että heillä menee hyvin ja minulla huonosti, koska he rikkoivat minut. Pitäisi jotenkin päästä näistä tuntemuksista eroon.
Sama, olen rikkinäinen aikuinen joka ei uskalla opiskella,pelkää esitelmiä ja sosiaalisia tilanteita.
Oli tulevaisuuden suunnitelmat, johon tarvittiin lukio. Lukion jouduin lopettamaan rajun kiusaamisen vuoksi.
Nyt vain amistutkinto, jonka alan töitä en ole päivääkään tehnyt.
Ikää 36v ja olen katkera e l ämäni pilaamisesta.
Voimia sinulle! Tiedän miltä se tuntuu, kun on tuossa tilanteessa. On tutkinto, mutta ei päivääkään kokemusta alalta. Lähinnä siksi että itsetunto- ja luottamus täysin tuhottu jo lapsuudessa. Sosiaaliset taidot nolla. Ikäkin on meillä sama.
Kiusaajat jalkapuuhun Kelan konttorin eteen. Mätiä tomaatteja ja kananmunia viereen. Jokainen voi ohikulkeissaan heittää tai potkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun keskittyy siihen oman elämän parantamiseen, ei tule edes mieleen mitä jotkut tyhmät lapset on joskus keksineet tehdä.
Kun taas jos on ryssinyt sen oman elämänsä, sitten lähtee etsimään vikaa kaikista muista. Typerää, eikä paranna elämää yhtään. Päinvastoin vaan antaa niille kiusaajille mahdollisuuden yhä vaikuttaa elämään.
Elämä on liian lyhyt menneissä kurjuuksissa rypemiseen.
Jos esim äiti hylkää ja lapsesta kehittyy aikaa myöten tunnekylmä ja kieroileva, patologisesti valehteleva ja julkisestikin uhkaileva psykopaatti jota kaikki pelkää - mitä olisi kaikkien edun nimissä tehtävä? tehtävissä?
Miten saada psykopaatin eri henkilöille muista kertomansa valhemylly stopattua?
Psykopaatti osaa keksiä aina uusia sensaatioita joita osa kuulijoista janoaa kun eivät ”tajua” totuutta - osa taas ymmärtää asian laidan mutta eivät uskalla puuttua.Mikä avuksi?
Usko puolet siitä mitä näet - älä usko mitään siitä minkä kuulet.
Missä on isä, mummot ja papat? Koulu, kaverit? Useimmat lapset selviävät kyllä menetyksistä, tarvittaessa ammattiavun kanssa. Kun se äiti ei ole lapsen koko elämä.
Kuulostaa vähän äitihullulta, syytetään omista ongelmista vanhempia, jotka ilmeisesti ovat olleet suht normaaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajat jalkapuuhun Kelan konttorin eteen. Mätiä tomaatteja ja kananmunia viereen. Jokainen voi ohikulkeissaan heittää tai potkaista.
Ja kun minä sanon että sinä olet kiusaaja, niin menetkö jalkapuuhun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut viime aikoina samanlaisia tuntemuksia. Eilen itse asiassa taas itkin ja toivoin kiusaajille pahaa. Tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta, että heillä menee hyvin ja minulla huonosti, koska he rikkoivat minut. Pitäisi jotenkin päästä näistä tuntemuksista eroon.
Sama, olen rikkinäinen aikuinen joka ei uskalla opiskella,pelkää esitelmiä ja sosiaalisia tilanteita.
Oli tulevaisuuden suunnitelmat, johon tarvittiin lukio. Lukion jouduin lopettamaan rajun kiusaamisen vuoksi.
Nyt vain amistutkinto, jonka alan töitä en ole päivääkään tehnyt.
Ikää 36v ja olen katkera e l ämäni pilaamisesta.
No sinne terapiaan sitten, ja kiireesti. Ja jatka lukiota, nykyään se on etälukio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut viime aikoina samanlaisia tuntemuksia. Eilen itse asiassa taas itkin ja toivoin kiusaajille pahaa. Tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta, että heillä menee hyvin ja minulla huonosti, koska he rikkoivat minut. Pitäisi jotenkin päästä näistä tuntemuksista eroon.
Sama, olen rikkinäinen aikuinen joka ei uskalla opiskella,pelkää esitelmiä ja sosiaalisia tilanteita.
Oli tulevaisuuden suunnitelmat, johon tarvittiin lukio. Lukion jouduin lopettamaan rajun kiusaamisen vuoksi.
Nyt vain amistutkinto, jonka alan töitä en ole päivääkään tehnyt.
Ikää 36v ja olen katkera e l ämäni pilaamisesta.No sinne terapiaan sitten, ja kiireesti. Ja jatka lukiota, nykyään se on etälukio.
Kummasti hävisi kaikki "uhrit", kun ehdotettiin että oman elämän eteen pitäisi ihan itse tehdä jotakin. Myös meidän kiusattujen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut viime aikoina samanlaisia tuntemuksia. Eilen itse asiassa taas itkin ja toivoin kiusaajille pahaa. Tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta, että heillä menee hyvin ja minulla huonosti, koska he rikkoivat minut. Pitäisi jotenkin päästä näistä tuntemuksista eroon.
Sama, olen rikkinäinen aikuinen joka ei uskalla opiskella,pelkää esitelmiä ja sosiaalisia tilanteita.
Oli tulevaisuuden suunnitelmat, johon tarvittiin lukio. Lukion jouduin lopettamaan rajun kiusaamisen vuoksi.
Nyt vain amistutkinto, jonka alan töitä en ole päivääkään tehnyt.
Ikää 36v ja olen katkera e l ämäni pilaamisesta.No sinne terapiaan sitten, ja kiireesti. Ja jatka lukiota, nykyään se on etälukio.
Kummasti hävisi kaikki "uhrit", kun ehdotettiin että oman elämän eteen pitäisi ihan itse tehdä jotakin. Myös meidän kiusattujen.
Sä et vaikuta kovin armolliselta muita ja itseäsi kohtaan. Tollaisella puskemisella pääsee ehkä tietyn matkaa eteenpäin, muttei ihminen ole kone. Itseäkin pitää kuunnella ja ymmärtää. Ei se ole heikkoutta, päin vastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaaminen on aina väärin ja se jättää traumat.
Niille varsinkin, jotka eivät silloin kiusaamisen yhteydessä ole puolustautuneet.
Ennen vanhaan, kun kiusaajia uhmasi nyrkein, niin sen jälkeen se loppui, ja niistä tyypeistä tuli jopa kavereita, kun ymmärsivät, etten jää tossun alle.
Ne jotka eivät puolustautuneet, saivat patoutumia - pahassa tapauksessa manifestoituvat äärimmäisyyksiin.
En kannata väkivaltaan, mutta aikoinaan se oli itsetunnon kehittämisen kannalta paras antaa kiusaajille pataan.
Mutta kannattaa muistaa, että on olemassa terapia, jotta asiat eivät mene pahemmaksi.
Itsellä alkoi nousta koulukiusaamisen jäljet uudelleen pintaan nuorena aikuisena vaikka olo oli jo aiemmin ollut parempi. Olin jo luullut tavallaan käsiteleeni tapahtuneet ja hämmennyin itsekin kun tosi vahvoja vihan ja ahdistuksen tunteinta alkoi tulla pintaan. Onneksi läheinen kannusti mua terapiaan, vaikka en aluksi olisi yhtään halunnut. Onneklsi löytyi myös tosi mukava tertapeutti, jonka kanssa tuntui luontevalta käydä niitä vanhoja juttuja läpi ja sen myötä ahdistus ja viha helpotti. Suosittelen siis kovasti terapiaa. Painotan kuitenkin, että on tosi tärkeää, että etsit sellaisen terapeutin, jonka kanssa sulla "synkkaa" ja tunnet luontevaksi jutella. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä säälin kiusaajiani. Muakin välillä vaivaa katkeruus menneisyyden kiusaamistapahtumista koska ne vaikutti mun terveyteen niin pitkäkantoisesti esim. yleinen ahdistuneisuus häiriö ja sosiaalinen ahdistuneisuus, apua olen yrittänyt saada ja terapiaan mut sinne pääsemiseen menee ihan hemmetisti aikaa ja energiaakin. Avun saamisesta on tehty vaikeaa ja monimutkaista. Tässä tilanteessa en olisi jos mua ei olisi koskaan kiusattukaan. Eli ihan oikeutettua on välillä olla katkera tai vihainen menneelle, olenhan ihminen ja mua on kohdeltu huonosti.
Mulla auttaa rauhoittumiseen se että säälin kiusaajiani kuinka ne eivät tajunneet miten tyhmiä ovat, heidän elämänsä tulee olemaan aika pintaliitoa ja kurjuutta pidemmällä välillä kun kunnolliset ihmiset tajuavat ettei heillä päässä käy järki saati empatia, toki ei aina näin käy mutta mulla auttaa silti se että kiusaajat ovat mielestäni reppanoita ja tavallaa kusivat omaan sukkaansa niin että olen nyt kiusattu traumatisoitunut työtön ja elän heidän verorahoillaan ja käytän enemmän terveyspalveluja joista tulee myös kustannuksia yhteiskunnalle :) toki tuosta kärsii myös kunnollisetkin ihmiset jotka työssä ovat mutta silti, näin käy jos ei pidä huolta muista aiheutatte työkyvyttömyyttä ja ongelmia muille ja sit ne elää rentoa rauhallista työttömän elämää. Nykyään olen muuten ihan onnellinen ihminen sen jälkeen kun parannuin masennuksesta vaikka työtön nuori olenkin.
Jos esim äiti hylkää ja lapsesta kehittyy aikaa myöten tunnekylmä ja kieroileva, patologisesti valehteleva ja julkisestikin uhkaileva psykopaatti jota kaikki pelkää - mitä olisi kaikkien edun nimissä tehtävä? tehtävissä?
Miten saada psykopaatin eri henkilöille muista kertomansa valhemylly stopattua?
Psykopaatti osaa keksiä aina uusia sensaatioita joita osa kuulijoista janoaa kun eivät ”tajua” totuutta - osa taas ymmärtää asian laidan mutta eivät uskalla puuttua.
Mikä avuksi?
Usko puolet siitä mitä näet - älä usko mitään siitä minkä kuulet.[/quote]
Up ja up.
Tässä tapauksessa on kyse paitsi kiusaamisesta niin uhkailevasta psykopaatista.
Kukaan ei puutu kun ei uskalla.
Päälle päinkin voi asioita nähdä kun jotakin on jo tapahtunutkin..
Vaan silti - kukaan ei puutu.
Uhkailujen takia väkivallan uhka on olemassa.
Mitä sitten kun tapahtuu, taas.
Sittenkö psykopaatin on mahdollista selvitä kun piiloutuu sairautensa taakse.??
Millä konstilla uhkailevan, väkivaltaan taipuvan, patologisesti valehteleva psykopaattin kanssa olisi toimittava ettei mitään peruuttamatonta hänen toimestaan tapahtuisi?
Kertokaa hyvät ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä kosto yms. Jutut voi jättää ihan omaan arvoonsa.
Kiusaaminen jättää kyllä helposti ihmiseen jäljen, ja muuttaa esim. Kykyä luottaa toisiin etc.
Itse olin koulukiusattu aikoinani, mutta parikymppisenä päätin, etten enää anna kiusaajille valtaa. Kirjoitin päiväkirjaan kaiken mitä koin heitä kohtaan, purin sen kiukun sinne. Helpotti osaltaan. Ikinä en ole lukenut mitä sinne kirjoitin. Puhuin myös asiasta esim. Siskoni kanssa. (kun olin kuullut, että yksi pahimmista oli kysellyt kuulumisiani.. Mietin miksi ihmeessä! Sain toki kuulla myös, että tällä kiusaajalla ollut vaikeat kotiolot, juoppo isä etc. Ehkä auttoi vähän ymmärtämään. Ei hyväksymään, mutta ymmärtämään. Itsessäni ei ollut vikaa, vaan hän voi pahoin.)
Kyllähän se muokkaa ihmistä, mutta asialle ei jälkikäteen oikein mitään voi. Toki, jos uskoo terapian tai vastaavan auttavan niin kannattaa. Mutta parasta olisi, ettei enää anna kiusaajille lisää valtaa heitä miettimällä.
Tsemppiä!
Hankit hakkaamistyynyn. Mikä tahansa vanha tyyny käy. Kun viha nousee, käyt mätkimässä itsesi väsyksiin sitä tyynyä. Mua tämä helpotti aina silloin kun muistin jotain ja aloin raivoontumaan. Parempi hakata tyynyä kuin purkaa vihaansa kanssaihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut viime aikoina samanlaisia tuntemuksia. Eilen itse asiassa taas itkin ja toivoin kiusaajille pahaa. Tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta, että heillä menee hyvin ja minulla huonosti, koska he rikkoivat minut. Pitäisi jotenkin päästä näistä tuntemuksista eroon.
Sama, olen rikkinäinen aikuinen joka ei uskalla opiskella,pelkää esitelmiä ja sosiaalisia tilanteita.
Oli tulevaisuuden suunnitelmat, johon tarvittiin lukio. Lukion jouduin lopettamaan rajun kiusaamisen vuoksi.
Nyt vain amistutkinto, jonka alan töitä en ole päivääkään tehnyt.
Ikää 36v ja olen katkera e l ämäni pilaamisesta.
Jos haluat opiskella, niin avoimen amk:n tai avoimen yliopiston nettikursseilla voisit aloittaa?
No mutta hei, good for you. Sulla se on onnistunut. En sanoisi, että minullakaan ulkoisesti huonosti menee - olen hyväpalkkaisessa työssä ja pyöritän vastuullisesti harrastustoimintaa, mutta mistä ne kiusaajat sen tietäisivät ja miettisivät valtaansa? Kuten sanoin, en mieti kiusaamista, mutta tiedän, mistä huono oloni johtuu ja miksi joudun käymään masennuksen vuoksi terapiassa. Tätä asiaa on alettu nyt käsitellä siellä ja toivon, että siitä olisi apua.