Älkää säästäkö tai sijoittako lapsillenne!

Tiedän perheen, jossa molemmat vanhemmat ovat työttömiä. Eivät saa toimeentulotukea, koska saivat perinnöksi sähköttömän kuivan maan mökin. Ja sama juttu 1000 euroa eläkettä saavalla, ei saa toimeentulotukea lääkkeisiin. Mutta kuten sanottu, toimeentulotuki on viimesijainen tuki ja sitä eivät kaikki saa.

Sijoittaminenhan kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain, vaikka ihan pikkuhiluilla. Olisin itsekin nyt paljon varakkaampi jos vanhemmat olisivat avanneet minulle sijoitustilin heti synnärillä. Oikeassa elämässä olen tienannut kaikki rahani itse, maksanut opinnot ja ostanut asunnon. Ei niistä tullut sen hohdokkaampia vaikka omasta selkänahasta ne saikin maksaa. Ehkä sijoitusvivulla asuisin nyt isommassa ja hienommassa asunnossa, tai raaskisin ostaa auton.

Meillä avattiin tilit lapsille heti kun sotu postissa tuli.

Itse taas omistin osakkeita jo 9-vuotiaana. Kaikki lapsilisärahat jne menivät -ja kyllä kannatti.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän perheen, jossa molemmat vanhemmat ovat työttömiä. Eivät saa toimeentulotukea, koska saivat perinnöksi sähköttömän kuivan maan mökin. Ja sama juttu 1000 euroa eläkettä saavalla, ei saa toimeentulotukea lääkkeisiin. Mutta kuten sanottu, toimeentulotuki on viimesijainen tuki ja sitä eivät kaikki saa.

Minun mielestä sellainen tilanne on mieletön, että ihmisillä olisi kesämökkejä ja asuntosäästötilejä makoilemassa ja silti kuittailtaisiin toimeentulotukea. Toimeentulotuki on viimesijainen etuus kun vaihtoehtona on nälkäkuolema, ei mikään universaali kaikille kuuluva etuus.

Tämä on taas tällainen "unelmointiketju".

Mä en ole säästänyt enkä myöskään sijoittanut lapsilleni yhtään mitään. Mun vanhimmat lapset ovat aikuisia. Heillä on ollut onnellinen, mukava lapsuus, on matkusteltu, lapsille ostettu ikäluokan mukaan juttuja, mopot, puhelimet, tietsikat, pelikonsolit ja merkkikuteet, tehty kaikkea kivaa ja kerrottu siinä samalla lapsille että kun käy koulut hyvin ja menee töihin niin elämä on tällaista. No niinhän ne teki. Kävi koulut hyvin ja nyt töissä. Tykkäävät työpaikoistaan, ensin osti toinen ja sitten toinen itselleen asunnon työpaikan läheltä. Ovat matkustelleet ja elävät kivaa elämää kavereita nähden. Ei mitään ongelmaa. Toisinaan ostelen itse jotain kivaa heille lahjaksi.

Kuulostaa aivan uskomattoman typerältä ja lapselliselta tämä ketju. Ei elämä ole vaikeaa eikä ikävää jos sulla ei ole tilillä äidin ja isin säästämiä euroja kun lähdet kotoa. Paitsi silloin jos olet luuseri ja työtävieroksuva idiootti jo valmiiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsille säästämisessä on se huono puoli, että eivät sitten saa tarvittaessa sossutukea.

Siis jos tulee välivuosi tms.

Ei se kotonaan välivuotta viettävä nuori muutenkaan mitään tukia saa. Paitsi ehkä jos vanhemmatkin on sossuloisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille säästämisessä on se huono puoli, että eivät sitten saa tarvittaessa sossutukea.

Siis jos tulee välivuosi tms.

Se onkin tosiaan hirveä tilanne ja suuri ongelma, että sossutukea tarvitaan vähemmän.

Moni menetti keräämänsä asuntorahaston viime vuonna lomautusten takia. Mutta hyvä, että heille ei makseta toimeentulotukea ja asuntorahasto on mennyt ruokaan ja vuokraan. Voivat nyt jatkaa vuokralla asumista, pankki kun vaatii, että on oltava tietty määrä tilillä rahaa asuntolainaa varten ja se meni monilla lomautusten myötä ruokaan ja vuokraan.

Hmm, olin viime vuonna lomautettuna ja sain siltä ajalta ansiosidonnaista päivärahaa. Toki vähemmän kuin palkkaa, mutta jos aiemmin on onnistunut säästämään palkastaan, niin kyllä silloin pitäisi tulla päivärahalla toimeen. Jotain on pielessä, jos talous menee sekaisin noin lyhyessä ajassa. Sitten on toki eri asia, jos tilanne pitkittyy, eikä ansiosidonnaista enää saa. Itse selvisin hyvin, eikä tarvinnut laittaa edes asuntolainaa lyhennysvapaalle. (Toki laitoin kaiken kulutuksen täysin minimiin.)

Vierailija kirjoitti:

Olikohan tämä toimittaja nyt ihan täysin ottanut selvää mistä puhuu. Siis mielipidekirjoitushan tuo oli, mutta pointti puuttui. Hänen mielestään lapsille ei pitäisi säästää, jotta omaisuus on sitten itse hankittua ja sitä osaa arvostaa. Eli onko nyt niin että hän itse kieltäytyy vanhempiensa perinnöstä? Ettei vain ole taivaasta tippunutta omaisuutta, jonka eteen hän ei ole tehnyt töitä. Vai onko perintö eri asia?

Aihetta on tutkittu ja faktaa on että syrjäytymisriski on pienempi säästöjä omaavalla, kuin nuorilla joilla ei ole säästöjä. Ja jos oma lapseni ei arvosta hänelle yksinhuoltajana duunari palkalla säästämiäni rahoja, niin joutuisin tuijottelemaan peiliin melko paljon ja miettimään että mikä meni näin pahasti vikaan kasvatuksessa.

No, itse katsoisin, että syrjäymisriski on suurempi työttömällä kouluttamattomalla kuin sellaisella, jolla ei ole säästöjä.

Lastani kasvatan ja kannustan kouluun ja töihin ja omaan aktiiviseen elämään. Rahaa sitten tulee tai ei.

En tajunnut ruveta rahastoon säästämään kun olivat pieniä, niin en säästänyt. Uskon kuitenkin lasteni pärjäävän oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille säästämisessä on se huono puoli, että eivät sitten saa tarvittaessa sossutukea.

Siis jos tulee välivuosi tms.

Se onkin tosiaan hirveä tilanne ja suuri ongelma, että sossutukea tarvitaan vähemmän.

Sossutuki on tosi pieni, kyllä itse säästäisin mielelläni lapselle tulevaisuuden varalle jos siihen on mahdollisuus, ois se oikeasti hienoa että lapsi voisi osataa mitä tarvitsee eikä tarvitse hakea sossusta ruokarahaa.

Moni irtisanotaan koronan myötä. Lapsiperhe ei saa ruokarahaa sossusta, jos perheellä on asuntolainaa, koska lainoja ei lasketa laskuiksi ja perheelle jää silloin ruokarahaa. Perheen vanhemmat päättävät ostavatko ruokaa ja jättävät lainat maksamatta tai toisinpäin.

Ensinnäkin asuntolainan saa lyhennysvapaalle. Tämä on monessa pankissa ihan ilmoitusasia. Toiseksi jos on hoitanut asiansa oikein, niin irtisanomisen jälkeen saa ansiosidonnaista päivärahaa. Eli mitään ylitsepääsemätöntä ongelmaa ei heti tule. Jos töitä ei löydy voi toki olla, että joutuu myymään asuntonsa, mutta mitä sitten. Muuttaa sitten sinne vuokralle ja saa niitä tällä palstalla kovasti himottuja tukiakin :).

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä saa kyllä jälkikasvuaan tukea rahallisesti aika tosissaan jos meinaa että sen LISÄKSI lapsen ei muka tarvitsisi paiskia hommia kuin pieni orava.

Kyllä se ennen onnistui. Viikko pari sitten tuli Yleltä dokumentti 1960- 70-lukujen taitteen nuorista joille kaikki maksettiin kotoa. Oli autot ja kämpät ja rahaa tilillä, eikä töissä tai koulussa paljon kiinnostanut käydä. Päivät kuluivat kahviloissa ja purjehdusseuran tai vastaavan elämäntapakerhon tiloissa hengaillessa, kun oli ensin herätty siinä puolilta päivin.

Toimittajan taustoja ja poliittisia suuntauksia sen kummemmin spekuloimatta, monelta tänä päivänä ei enää niin kovin nuorelta (johon jo kolmikymppiset kuuluu, muuan toimittaja mukaan lukien) (taitaa vielä olla lapseton?) ei pysty enää asettumaan nykynuorten tilanteeseen. Meistä, itseni mukaan lukien, on tullut boomerseja. Näin on vaivihkaa päässyt käymään. Jos aiemmin pystyi tekemään töitä kaupan kassalla ja muita hanttihommia, opintojen lisäksi, tai esim välivuotena, totuus nykyään on karu, ei niitä ole enää yhtä paljon kuin ennen.

Kun inflaatio ei saa tulta alleen ei palkatkaan nouse. Verotus kuitenkin kiristyy joka vuosi, samoin sosiaaliturvamaksut. Ostovoima heikentyy. Vuokrat nousee. Koitapa siinä säästellä ensiasuntoa varten, ainakaan Helsingissä. Ollaan myös parhaillaan leipomassa seuraavaa kadotettua sukupolvea. Mut niinhän se on, pysyy sillä lailla nuoriso kurissa, vaimitensemeni. Voisi muuten ruveta kapinoimaan.

Asiaan. Suomessa ei luokkaretkien tekeminen onnistu enää niin kuin ennen. Niiden aika on ohi. Se on karu totuus. Olen täysin samaa mieltä toimittajan kanssa siitä, että siinä on itseisarvoa siinä että ihmiset olisivat self made. Se yksinkertaisesti kertoo terveestä yhteiskunnasta, jossa ylipäätään on mahdollista ponnistaa omin voimin. Nyt näin ei ole. Paheksuttavaa ei ole lapselle säästäminen. Paheksuttavaa sen sijaan on se, ettei yhteiskunnassa pysty luokkaretkeilemään ja ponnistamaan. Haikeaa on se, että pitää turvata lasten mahdollisuudet tasoittamalla heidän tietään. Surullista on se, että huonot sosioekonomiset tilanteet periytyy yli sukupolvien. Puhutaan kolmannen ja neljännen polven toimeentuloasiakkaista. Ja ei. Asia ei ratkea vasemmistoliittoa äänestämällä.

Mikä on ratkaisu? Lapselle sijoittaminen on yksi. Mut ilman lapsen mukaan ottamista ja rahataitojen opettamista joudutaan ojasta ailikkoon. Hän saa pesämunan jeejee, mut ei osaa handlata sitä. Ottakaa mallia vauraista. Miettikää miten he osallistuttaa lapset räknäämään rahojaan ja pyörittämään yhtä puulaakia jo kovin nuoresta pitäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan tämä toimittaja nyt ihan täysin ottanut selvää mistä puhuu. Siis mielipidekirjoitushan tuo oli, mutta pointti puuttui. Hänen mielestään lapsille ei pitäisi säästää, jotta omaisuus on sitten itse hankittua ja sitä osaa arvostaa. Eli onko nyt niin että hän itse kieltäytyy vanhempiensa perinnöstä? Ettei vain ole taivaasta tippunutta omaisuutta, jonka eteen hän ei ole tehnyt töitä. Vai onko perintö eri asia?

Aihetta on tutkittu ja faktaa on että syrjäytymisriski on pienempi säästöjä omaavalla, kuin nuorilla joilla ei ole säästöjä. Ja jos oma lapseni ei arvosta hänelle yksinhuoltajana duunari palkalla säästämiäni rahoja, niin joutuisin tuijottelemaan peiliin melko paljon ja miettimään että mikä meni näin pahasti vikaan kasvatuksessa.

No, itse katsoisin, että syrjäymisriski on suurempi työttömällä kouluttamattomalla kuin sellaisella, jolla ei ole säästöjä.

Lastani kasvatan ja kannustan kouluun ja töihin ja omaan aktiiviseen elämään. Rahaa sitten tulee tai ei.

En tajunnut ruveta rahastoon säästämään kun olivat pieniä, niin en säästänyt. Uskon kuitenkin lasteni pärjäävän oikein hyvin.

Niin, tottakai syrjäytymisriski on suurempi kouluttautumattomalla työttömällä. Tämähän nyt on itsestäänselvyys, mutta vertailukohtana tässä oli säästölliset vs säästöttömät ja se nyt oli vain faktaan perustuvaa tietoa. Eihän säästäminen ole mikään elinehto, vaan jotkut vain haluavat niin tehdä helpottaakseen lapsensa elämää. Eihän jollain 20 000€ säästöillä koko loppuelämä ole siloitettu.

Miksi vanhemmat jotka eivät ole säästäneet mollaavat säästäviä? Eikö voisi vain hyväksyä toisten päätöksiä ja elää niiden omien ratkaisujen kanssa?

Röllit

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kannata säästää kuin tyynyn alle. Muuten joutuvat käytämään ensin säästönsä, kun hakevat toimeentulotukea täysi-ikäisiksi tultuaan.

Pyrin kasvattamaan lapseni siten, ettei heidän tarvitse edes miettiä toimeentulotukea.

Hohhoijakkaa, ei paljoa hetkauta toimittelijan pahat mielet toisten säästöistä. Kuka tarvii tuollaisia "self made" - määritelmiä?

Olen ostanu kaikille lapsilleni asunnot ja hyvin he niiden kanssa pärjää vaikka liian helpolla varmaan pääsivät jonkun mielestä. Itse nuorena kituutin köyhänä, joten miksi haluaisin omille rakkaille lapsilleni saman kohtalon? Tietenkin autan ja helpotan heidän elämäänsä koska voin. Eivätpä ole toimeentulotuen varassa, tekevät töitä ja ovat onnellisia elämässään. En usko, että heidän itsetuntonsa kärsii kun ei olekaan "self made".

Vierailija kirjoitti:

Toimittajan taustoja ja poliittisia suuntauksia sen kummemmin spekuloimatta, monelta tänä päivänä ei enää niin kovin nuorelta (johon jo kolmikymppiset kuuluu, muuan toimittaja mukaan lukien) (taitaa vielä olla lapseton?) ei pysty enää asettumaan nykynuorten tilanteeseen. Meistä, itseni mukaan lukien, on tullut boomerseja. Näin on vaivihkaa päässyt käymään. Jos aiemmin pystyi tekemään töitä kaupan kassalla ja muita hanttihommia, opintojen lisäksi, tai esim välivuotena, totuus nykyään on karu, ei niitä ole enää yhtä paljon kuin ennen.

Kun inflaatio ei saa tulta alleen ei palkatkaan nouse. Verotus kuitenkin kiristyy joka vuosi, samoin sosiaaliturvamaksut. Ostovoima heikentyy. Vuokrat nousee. Koitapa siinä säästellä ensiasuntoa varten, ainakaan Helsingissä. Ollaan myös parhaillaan leipomassa seuraavaa kadotettua sukupolvea. Mut niinhän se on, pysyy sillä lailla nuoriso kurissa, vaimitensemeni. Voisi muuten ruveta kapinoimaan.

Asiaan. Suomessa ei luokkaretkien tekeminen onnistu enää niin kuin ennen. Niiden aika on ohi. Se on karu totuus. Olen täysin samaa mieltä toimittajan kanssa siitä, että siinä on itseisarvoa siinä että ihmiset olisivat self made. Se yksinkertaisesti kertoo terveestä yhteiskunnasta, jossa ylipäätään on mahdollista ponnistaa omin voimin. Nyt näin ei ole. Paheksuttavaa ei ole lapselle säästäminen. Paheksuttavaa sen sijaan on se, ettei yhteiskunnassa pysty luokkaretkeilemään ja ponnistamaan. Haikeaa on se, että pitää turvata lasten mahdollisuudet tasoittamalla heidän tietään. Surullista on se, että huonot sosioekonomiset tilanteet periytyy yli sukupolvien. Puhutaan kolmannen ja neljännen polven toimeentuloasiakkaista. Ja ei. Asia ei ratkea vasemmistoliittoa äänestämällä.

Mikä on ratkaisu? Lapselle sijoittaminen on yksi. Mut ilman lapsen mukaan ottamista ja rahataitojen opettamista joudutaan ojasta ailikkoon. Hän saa pesämunan jeejee, mut ei osaa handlata sitä. Ottakaa mallia vauraista. Miettikää miten he osallistuttaa lapset räknäämään rahojaan ja pyörittämään yhtä puulaakia jo kovin nuoresta pitäen.

Köyhyys periytyy jos vanhemmat ajattelee, että eivät voi säästää lapselle, jotta hän saisi toimeentulotukea. Sanovatkohan he lapselleen, että "lapseni, kun sinä olet iso, niin elä mene töihin, vaan haet valtion ilmaista rahaa kuten mekin. Ei me sulle haluttu säästää, koska haluttiin tehdä sulle helpompi elämäntie".

Onhan se älytöntä, että säästöt kuluvat elämiseen, jos nuori jossain alun nivelvaiheessa tarvitsisi toimeentulotukea, muttei säästöjen vuoksi saa.

Itse en omaisuuksien vuoksi toimeentulotukea edes saisi, mutta pienistä tuloistani säästin lapsen tilille pesämunaa. Tajusin tämän järjettömyyden ja siirsin rahat omalle tililleni ennen lapsen aikuistumista. Annn sitten, kun tarvitsee.

Tämä oikeastaan opettaa tuhlaamaan kaiken, mitä saa. Turha säästää. Säästänyt joutuu elämään nuukasti ja jos joutuu toimeentulotuella, käyttämään säästönsä. Tuhlari saa nauttia ja saa toimeentulotuen kun tulot loppuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä saa kyllä jälkikasvuaan tukea rahallisesti aika tosissaan jos meinaa että sen LISÄKSI lapsen ei muka tarvitsisi paiskia hommia kuin pieni orava.

Kyllä se ennen onnistui. Viikko pari sitten tuli Yleltä dokumentti 1960- 70-lukujen taitteen nuorista joille kaikki maksettiin kotoa. Oli autot ja kämpät ja rahaa tilillä, eikä töissä tai koulussa paljon kiinnostanut käydä. Päivät kuluivat kahviloissa ja purjehdusseuran tai vastaavan elämäntapakerhon tiloissa hengaillessa, kun oli ensin herätty siinä puolilta päivin.

Montakoha nuorta oli tuossa tilanteessa koko Suomessa? Alle kymmenen?

Vierailija kirjoitti:

Sijoittaminenhan kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain, vaikka ihan pikkuhiluilla. Olisin itsekin nyt paljon varakkaampi jos vanhemmat olisivat avanneet minulle sijoitustilin heti synnärillä. Oikeassa elämässä olen tienannut kaikki rahani itse, maksanut opinnot ja ostanut asunnon. Ei niistä tullut sen hohdokkaampia vaikka omasta selkänahasta ne saikin maksaa. Ehkä sijoitusvivulla asuisin nyt isommassa ja hienommassa asunnossa, tai raaskisin ostaa auton.

Olisi kiva tietää, minkä ikäinen sinä olet nyt. Pikkurahalla sijoittaminen ei ole kovin vanha ilmiö. Yleensä perheillä ei ole hirveän paljon ylimääräistä tuossa vaiheessa, kun perheeseen syntyy lapsia.

Vasemmistolaisen katkeraa tilitystä, kun itse ei tajua säästää ja sijoittaa, vaan kuluttaa rahansa Kallion viinipaikoissa.

Työllä ei korkean ansiotuloverotuksen takia vaurastu. Ainoa keino on laittaa ne rahat tekemään myös puolestasi työtä.