Älkää säästäkö tai sijoittako lapsillenne!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt on niin vihervasemmistolaisen kirjoittama juttu että...

Itse köyhästä perheestä, kaikessa säästettiin, ikinä en saanut samoja leluja tai tavaroita kuin kaverit tai naapuruston lapset. Kyllä minä olen ylpeä, että olen joutunut taistelemaan kaikesta elämässäni ja olen päässyt tähän pisteeseen missä nyt olen. Onnellisempi toki olisin ollut jos vanhemmillani olisi ollut enemmän rahaa, eikä minun olisi opiskelun ohella tarvinnut töitä tehdä ja miettiä rahaa.

Sijoitin opiskeluaikanani rahoja mitä sain työssäkäynnistä (ja pienituloiset vanhempani muistivat aina käskeä lopettamaan kun "menetät rahasi!"). Noh, nyt korkeakoulutettuna reilu 30 vuotiaana kun on omistusasunto puoliksi maksettuna ja 150 000€ osakesalkku, voisin sanoa olevani eri mieltä kuin vanhempani olivat aikanaan. Ja todellakin säästän lapselleni hänen syntymästään asti (laskettu aika syksyllä), ei se tarkoita etten opettaisi hänelle ahkerointia ja omien unelmien luomista ja niiden tavoittelua vaikka säästäisin hänelle pesämunaa.

Joo ei raha takaa onnea, mutta auttaa siinä p*rusti. Sanoi vihervasemmistolainen tähän mitä tahansa.

Kyllä se tuollainen "oman onnensa seppä"-hehkutus lankeaa enempi oikealle, jos tarkkoja ollaan. Duunari tietää ettei kovalla perustyöllä rikastu, sehän on juuri yrittäjien/ rikollisten ja sijoittajien alaa?

Vierailija kirjoitti:

Tuollasella asenteella suomalainen yhteiskunta ei koskaan vaurastu. Jos kirjoittaja ymmärtäisi sijoittamisen päälle, hän sijottaisi lapsilleen ja opettaisi heitä tekemään töitä, säästämään ja sijoittamaan. Miksi opettaa lapsi käymään kouluja 25 vuotta tienatakseen 2000e nettona kuukaudessa jos vaihtoehtona on opettaa vaikka 6kk säästämistä ja sijoittamista, jolla pitkässä juoksussa saa osinkoina saman verran kuukaudessa ja voit ajallasi tehdä mitä haluat. 99.99% ihmisistä ei tiedä mitä 5000 eurolle tapahtuu 25, 50, 100, 150 vuodessa kun sen sijoittaa fiksusti.

Ja fiksulla sijoittamisella se arkikin helpottaa. Minun sijoittamisen tuotot kuukaudessa kattaa jo elämisen kulut kokonaan. On paljon helpompaa ja vähemmän stressaavaa työt ja yt:t työpaikalla kun on jo "pitäkää tunkkinne"-rahat tienannut. Ei olisi yhtään haitannut että olisi muutaman vuoden ajasta saanut pois jo vahempien avulla. Kaikkien pitäisi itse huolehtia siitä että ei tarvitse turvauta sosiaaliturvaan. Valtaosa työssä käyvistä voisi pienellä vaivalla säästää sellaisen omaisuuden, että pelkillä tuotoilla viettäisi vaatimatonta, mutta ihan mukavaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt on niin vihervasemmistolaisen kirjoittama juttu että...

Itse köyhästä perheestä, kaikessa säästettiin, ikinä en saanut samoja leluja tai tavaroita kuin kaverit tai naapuruston lapset. Kyllä minä olen ylpeä, että olen joutunut taistelemaan kaikesta elämässäni ja olen päässyt tähän pisteeseen missä nyt olen. Onnellisempi toki olisin ollut jos vanhemmillani olisi ollut enemmän rahaa, eikä minun olisi opiskelun ohella tarvinnut töitä tehdä ja miettiä rahaa.

Sijoitin opiskeluaikanani rahoja mitä sain työssäkäynnistä (ja pienituloiset vanhempani muistivat aina käskeä lopettamaan kun "menetät rahasi!"). Noh, nyt korkeakoulutettuna reilu 30 vuotiaana kun on omistusasunto puoliksi maksettuna ja 150 000€ osakesalkku, voisin sanoa olevani eri mieltä kuin vanhempani olivat aikanaan. Ja todellakin säästän lapselleni hänen syntymästään asti (laskettu aika syksyllä), ei se tarkoita etten opettaisi hänelle ahkerointia ja omien unelmien luomista ja niiden tavoittelua vaikka säästäisin hänelle pesämunaa.

Joo ei raha takaa onnea, mutta auttaa siinä p*rusti. Sanoi vihervasemmistolainen tähän mitä tahansa.

Kyllä se tuollainen "oman onnensa seppä"-hehkutus lankeaa enempi oikealle, jos tarkkoja ollaan. Duunari tietää ettei kovalla perustyöllä rikastu, sehän on juuri yrittäjien/ rikollisten ja sijoittajien alaa?

Yrittäjäksi ja sijoittajaksi voi alkaa kuka tahansa. Rikollista uraa en kannata. Niissä kuitenkin vähemmän noita taloudellisesti toimeentulevia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille säästämisessä on se huono puoli, että eivät sitten saa tarvittaessa sossutukea.

Siis jos tulee välivuosi tms.

Onko siis jotenkin normaalia tai oletettavaa, että pitäisi pystyä hakemaan sossutukea?

Ei todellakaan pitäisi olla. Toimeentulotulki on vasta viimesijianen tuki kun kaikki muut on koitettu ensin, alkaen työnteosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt on niin vihervasemmistolaisen kirjoittama juttu että...

Itse köyhästä perheestä, kaikessa säästettiin, ikinä en saanut samoja leluja tai tavaroita kuin kaverit tai naapuruston lapset. Kyllä minä olen ylpeä, että olen joutunut taistelemaan kaikesta elämässäni ja olen päässyt tähän pisteeseen missä nyt olen. Onnellisempi toki olisin ollut jos vanhemmillani olisi ollut enemmän rahaa, eikä minun olisi opiskelun ohella tarvinnut töitä tehdä ja miettiä rahaa.

Sijoitin opiskeluaikanani rahoja mitä sain työssäkäynnistä (ja pienituloiset vanhempani muistivat aina käskeä lopettamaan kun "menetät rahasi!"). Noh, nyt korkeakoulutettuna reilu 30 vuotiaana kun on omistusasunto puoliksi maksettuna ja 150 000€ osakesalkku, voisin sanoa olevani eri mieltä kuin vanhempani olivat aikanaan. Ja todellakin säästän lapselleni hänen syntymästään asti (laskettu aika syksyllä), ei se tarkoita etten opettaisi hänelle ahkerointia ja omien unelmien luomista ja niiden tavoittelua vaikka säästäisin hänelle pesämunaa.

Joo ei raha takaa onnea, mutta auttaa siinä p*rusti. Sanoi vihervasemmistolainen tähän mitä tahansa.

Kyllä se tuollainen "oman onnensa seppä"-hehkutus lankeaa enempi oikealle, jos tarkkoja ollaan. Duunari tietää ettei kovalla perustyöllä rikastu, sehän on juuri yrittäjien/ rikollisten ja sijoittajien alaa?

Duunari on tyhmä jos duunari ei sijoita pientä osaa palkkarahoistaan rahastoihin ja osakkeisiin tekemään työtä duunarille 24/7. Sitä kun tekee pari vuosikymmentä niin duunarikin huomaa olevansa vauras. Ja parhaassa tapauksessa voi haistattaa nilkkipomolle pitkät kun on FU-rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollasella asenteella suomalainen yhteiskunta ei koskaan vaurastu. Jos kirjoittaja ymmärtäisi sijoittamisen päälle, hän sijottaisi lapsilleen ja opettaisi heitä tekemään töitä, säästämään ja sijoittamaan. Miksi opettaa lapsi käymään kouluja 25 vuotta tienatakseen 2000e nettona kuukaudessa jos vaihtoehtona on opettaa vaikka 6kk säästämistä ja sijoittamista, jolla pitkässä juoksussa saa osinkoina saman verran kuukaudessa ja voit ajallasi tehdä mitä haluat. 99.99% ihmisistä ei tiedä mitä 5000 eurolle tapahtuu 25, 50, 100, 150 vuodessa kun sen sijoittaa fiksusti.

Ja fiksulla sijoittamisella se arkikin helpottaa. Minun sijoittamisen tuotot kuukaudessa kattaa jo elämisen kulut kokonaan. On paljon helpompaa ja vähemmän stressaavaa työt ja yt:t työpaikalla kun on jo "pitäkää tunkkinne"-rahat tienannut. Ei olisi yhtään haitannut että olisi muutaman vuoden ajasta saanut pois jo vahempien avulla. Kaikkien pitäisi itse huolehtia siitä että ei tarvitse turvauta sosiaaliturvaan. Valtaosa työssä käyvistä voisi pienellä vaivalla säästää sellaisen omaisuuden, että pelkillä tuotoilla viettäisi vaatimatonta, mutta ihan mukavaa elämää.

Ainoa huono puoli tässä sijoittamisessa on että kokeepahan aidosti kuinka "kevyesti verotettua" tämä sijoitusten tuotosta nauttiminen on. Montaa palkkatyötäistä alkaisi hikoiluttaa, kun ymmärtää kuinka paljon kireämmin tätä hupia oikeasti verotetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän molempia puolia. En pidä tavoittelemisen arvoisena yhteiskuntaa, missä kymmenien tuhansien eurojen pesämunat lapsille alkavat olemaan perusedellytys hyvälle vanhemmuudelle. Luo ihan älyttömän epätasa-arvoisen aloituksen elämälle, ja niitähän epätasa-arvoisia tekijöitä liittää muutenkin: geenit, vanhempien päihteidenkäyttö, tunnekylmyys...

Jossain vaiheessa näin varmaan tapahtuukin, että niitä ketkä eivät ole säästäneet lapsilleen pidetään huonoina vanhempina. Näin on helppo ajatella, jos siihen on itsellä mahdollisuus. Hyvässä vanhemmuudesta on kuitenkin kyse niin paljon muustakin kuin rahasta. Riittää, kunhan itse elättää omat lapsensa.

Miten niin jossain vaiheessa? Johan tuo sama oli yli 200 vuotta sitten eli hyvä vanhemmuus oli sitä, että pyrki tarjoamaan lapselleen mahdollisimman hyvät lähtökohdat myös taloudellisesti. Osa perheistä opetti lapset työntekoon ja säästäväisyyteen, jollain oudolla tavalla juuri noiden perheiden lapsille on "periytynyt" halu auttaa lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt on niin vihervasemmistolaisen kirjoittama juttu että...

Itse köyhästä perheestä, kaikessa säästettiin, ikinä en saanut samoja leluja tai tavaroita kuin kaverit tai naapuruston lapset. Kyllä minä olen ylpeä, että olen joutunut taistelemaan kaikesta elämässäni ja olen päässyt tähän pisteeseen missä nyt olen. Onnellisempi toki olisin ollut jos vanhemmillani olisi ollut enemmän rahaa, eikä minun olisi opiskelun ohella tarvinnut töitä tehdä ja miettiä rahaa.

Sijoitin opiskeluaikanani rahoja mitä sain työssäkäynnistä (ja pienituloiset vanhempani muistivat aina käskeä lopettamaan kun "menetät rahasi!"). Noh, nyt korkeakoulutettuna reilu 30 vuotiaana kun on omistusasunto puoliksi maksettuna ja 150 000€ osakesalkku, voisin sanoa olevani eri mieltä kuin vanhempani olivat aikanaan. Ja todellakin säästän lapselleni hänen syntymästään asti (laskettu aika syksyllä), ei se tarkoita etten opettaisi hänelle ahkerointia ja omien unelmien luomista ja niiden tavoittelua vaikka säästäisin hänelle pesämunaa.

Joo ei raha takaa onnea, mutta auttaa siinä p*rusti. Sanoi vihervasemmistolainen tähän mitä tahansa.

Kyllä se tuollainen "oman onnensa seppä"-hehkutus lankeaa enempi oikealle, jos tarkkoja ollaan. Duunari tietää ettei kovalla perustyöllä rikastu, sehän on juuri yrittäjien/ rikollisten ja sijoittajien alaa?

Duunari on tyhmä jos duunari ei sijoita pientä osaa palkkarahoistaan rahastoihin ja osakkeisiin tekemään työtä duunarille 24/7. Sitä kun tekee pari vuosikymmentä niin duunarikin huomaa olevansa vauras. Ja parhaassa tapauksessa voi haistattaa nilkkipomolle pitkät kun on FU-rahaa.

Näin on.

Kaikille pitäisi iskostaa päähän sääntö: Maksa ENSIN itselle, sitten muilla, lopuilla eletään ja jos jotain jää niin ne voi sitten tuhlata.  Minä maksan nettopalkasta 50% itselleni, 20% muille, 20% elän ja 10% käytän mihin lystää. Itselle maksaminen on siis sijoittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille säästämisessä on se huono puoli, että eivät sitten saa tarvittaessa sossutukea.

Siis jos tulee välivuosi tms.

Se onkin tosiaan hirveä tilanne ja suuri ongelma, että sossutukea tarvitaan vähemmän.

Moni menetti keräämänsä asuntorahaston viime vuonna lomautusten takia. Mutta hyvä, että heille ei makseta toimeentulotukea ja asuntorahasto on mennyt ruokaan ja vuokraan. Voivat nyt jatkaa vuokralla asumista, pankki kun vaatii, että on oltava tietty määrä tilillä rahaa asuntolainaa varten ja se meni monilla lomautusten myötä ruokaan ja vuokraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille säästämisessä on se huono puoli, että eivät sitten saa tarvittaessa sossutukea.

Siis jos tulee välivuosi tms.

Se onkin tosiaan hirveä tilanne ja suuri ongelma, että sossutukea tarvitaan vähemmän.

Moni menetti keräämänsä asuntorahaston viime vuonna lomautusten takia. Mutta hyvä, että heille ei makseta toimeentulotukea ja asuntorahasto on mennyt ruokaan ja vuokraan. Voivat nyt jatkaa vuokralla asumista, pankki kun vaatii, että on oltava tietty määrä tilillä rahaa asuntolainaa varten ja se meni monilla lomautusten myötä ruokaan ja vuokraan.

ja Fiksummilla taas ei kun ei ole rakentanut elämäänsä yhden tulolähteen varaan ja huolehtinut että kulutaso on sellainen että selviää vaikka moisia onnettumuuksia syntyykin.  Esim meidän perhe kärsii (vieläkin) koronalomautuksista, ja silti tulot ovat riittäneet kaikeen ja näänyt sijoituksiinkin reippaasti, joten tulot ovat jatkaneet kasvuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille säästämisessä on se huono puoli, että eivät sitten saa tarvittaessa sossutukea.

Siis jos tulee välivuosi tms.

Se onkin tosiaan hirveä tilanne ja suuri ongelma, että sossutukea tarvitaan vähemmän.

Sossutuki on tosi pieni, kyllä itse säästäisin mielelläni lapselle tulevaisuuden varalle jos siihen on mahdollisuus, ois se oikeasti hienoa että lapsi voisi osataa mitä tarvitsee eikä tarvitse hakea sossusta ruokarahaa.

Moni irtisanotaan koronan myötä. Lapsiperhe ei saa ruokarahaa sossusta, jos perheellä on asuntolainaa, koska lainoja ei lasketa laskuiksi ja perheelle jää silloin ruokarahaa. Perheen vanhemmat päättävät ostavatko ruokaa ja jättävät lainat maksamatta tai toisinpäin.

En ymmärrä miten se jalostaa nuorta, että hyvävaraiset vanhemmat ei auta taloudellisesti jolloin nuori voisi keskittyä rauhassa opiskelemaan itselleen hyvän ammatin ja päästä työelämään kunnolla kiinni, vaan ei sanotaan että itse pitää menestys luoda. Miksi se on parempi että saadaan nuori velkaantumaan, ahdistumaan taloudestaan, ja rahaa menee vuokraan koko ajan sen sijaan että voisi säästää omaan asuntoon.

Ymmärrän jos ei vanhemmilla ole mahdollista auttaa rahallisesti, mutta en ymmärrä sellaista rahakirstun päällä ihan periaatteesta istumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille säästämisessä on se huono puoli, että eivät sitten saa tarvittaessa sossutukea.

Siis jos tulee välivuosi tms.

Se onkin tosiaan hirveä tilanne ja suuri ongelma, että sossutukea tarvitaan vähemmän.

Sossutuki on tosi pieni, kyllä itse säästäisin mielelläni lapselle tulevaisuuden varalle jos siihen on mahdollisuus, ois se oikeasti hienoa että lapsi voisi osataa mitä tarvitsee eikä tarvitse hakea sossusta ruokarahaa.

Moni irtisanotaan koronan myötä. Lapsiperhe ei saa ruokarahaa sossusta, jos perheellä on asuntolainaa, koska lainoja ei lasketa laskuiksi ja perheelle jää silloin ruokarahaa. Perheen vanhemmat päättävät ostavatko ruokaa ja jättävät lainat maksamatta tai toisinpäin.

No miksi ei ole rakentanut sitä puskuria/tuottavaa varallisuutta ENNEN koronaa? Nyt kun aloittaa niin se voi olla kasassa ennen seuraavaa isoa kriisiä...

Onneksi yhtiölainaa ei lasketa enää laskuksi toimeentulotuessa, muut osakkaat maksavat laskun, jos joku jää taloyhtiössä työttömäksi. Taloyhtiölaina on osakkaiden yhteinen laina, josta ovat yhteisvastuussa.

Ei kiinnosta sijoittaminen, mutta onneksi perinnön turvin elelee sitten loppuikänsä työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille säästämisessä on se huono puoli, että eivät sitten saa tarvittaessa sossutukea.

Siis jos tulee välivuosi tms.

Se onkin tosiaan hirveä tilanne ja suuri ongelma, että sossutukea tarvitaan vähemmän.

Sossutuki on tosi pieni, kyllä itse säästäisin mielelläni lapselle tulevaisuuden varalle jos siihen on mahdollisuus, ois se oikeasti hienoa että lapsi voisi osataa mitä tarvitsee eikä tarvitse hakea sossusta ruokarahaa.

Moni irtisanotaan koronan myötä. Lapsiperhe ei saa ruokarahaa sossusta, jos perheellä on asuntolainaa, koska lainoja ei lasketa laskuiksi ja perheelle jää silloin ruokarahaa. Perheen vanhemmat päättävät ostavatko ruokaa ja jättävät lainat maksamatta tai toisinpäin.

No miksi ei ole rakentanut sitä puskuria/tuottavaa varallisuutta ENNEN koronaa? Nyt kun aloittaa niin se voi olla kasassa ennen seuraavaa isoa kriisiä...

No, kysyppä tuota asuntolainan ottajilta. Ja pankissa yhtiölainoja ei ole laskettu mukaan maksusuunnitelmaan. Saa muut osakkaat maksaa, jos joku osakas irtisanotaan töistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta sijoittaminen, mutta onneksi perinnön turvin elelee sitten loppuikänsä työttömänä.

Sama täällä, asuntoja ja mökki tulossa perinnöksi. Vuokraisäntä saa hommata uuden vuokralaisen. 1,6 miljoonaa eläkeläistä, perintöjä saa moni.

Niin ja irtisanotuilla ei ole oikeutta toimeentulotukeen, jos on mökki, ei edes lapsiperheellä. Moni tulee saamaan vain työmarkkinatuen 500 kuukaudessa.

Vuokralla asuvat saavat asumistuen ja toimeentulotuen, jos heidät irtisanotaan töistä.

Asuntolainan ottaminen on oma päätös.

Kaiken omaisuuden omasta selkänahasta repineenä voin sanoa ettei se tunnu yhtään sen jalommalta tai hienommalta kun vertaan itseäni muihin. Päinvastoin olisin arvostanut paljon sitä, että joku olisi antanut kunnon pesämunan alussa. Kukaan ei tarjoa kruunua kärsimyksistä.