En löydä paikkaani tästä maailmasta. Olen liian ujo ja herkkä työelämään. Elämä valuu hukkaan.

Ensin luettelet hirveän liudan kehuja joita saat ja sitten sanot ettei sinusta sanota koskaan mitään hyvää? Lopeta tuo itsesääli.

❤️

Mitä olet tehnyt asialle?

Ei ole kyse itsesäälistä vaan tuntuu, että huono luonteeni kumoaa kaiken. Pitäisi olla ulospäinsuuntautuva ja "aurinkoinen", että pärjäisi työelämässä.

Ap.

Jonnekin maaseudulle viljelemään ja hoitamaan eläimiä.

Aikalailla samanlaisia tunteita. Virtuaalihali ja paljon voimia! <3

Toivon että löydät ratkaisun, tarkoituksen ja onnen elämääsi. Älä vaivu liikaa epätoivoon, olet ainutlaatuinen ja arvokas ihminen. Harmi vaan että sitä ei arvosteta tarpeeksi tässä maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse itsesäälistä vaan tuntuu, että huono luonteeni kumoaa kaiken. Pitäisi olla ulospäinsuuntautuva ja "aurinkoinen", että pärjäisi työelämässä.

Ap.

Sinulla ei ole huono luonne, niillä ihmisillä jotka asettavat normit että "pitää olla ulospäinsuuntautunut, (aurinkoinen?) ja joka paikan höylä moniosaaja hyvä tyyppi" niin heillä se huono luonne taitaa olla. Aiheuttavat pahoinvointia ja riittämättömyyden tunteita ihmisille ahneudellaan ja kapeakatseisuudellaan. 

Ihmisen arvo ei ole se, mikä on hänen "hyötyarvonsa" työelämässä! Aikamme on aika sairas, kun moni määrittää oman arvonsa sen mukaan, kuinka hyvä työmuurahainen on. Sillä ei ole yhtikäs mitään tekemistä ihmisen todellisen arvon kanssa.

Jos nämä ovat aatteesi, pysähdy miettimään omia arvojasi. Haluatko todellakin utilitaristisesti mieltää, että ihmisen arvo määräytyy sen mukaan, kuinka hyvä mutteri hän on tässä järjestelmässä? Työhevosia voidaan arvioida noilla kriteereillä tai vaikka tuotantokoneita (tuottavuus, kestävyys) mutta ihmisille on ihan muut kriteerit. Varmasti myös sinun arvomaailmassasi, jos otat hetkisen todellisten arvojesi tuumaamiseen. Rakastatko ystäviäsi siksi, että he ovat hyviä työssään?

Miksi arvottaa itseään jonkun muun arvomaailman kautta?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse itsesäälistä vaan tuntuu, että huono luonteeni kumoaa kaiken. Pitäisi olla ulospäinsuuntautuva ja "aurinkoinen", että pärjäisi työelämässä.

Ap.

Mitä tarkoitat, ettet pärjää? Sitäkö, ettei sinua koskaan vakinaisteta, vaikka olet hyvä työntekijä? (Kuten kuvasit saamaasi palautetta).

Vai suretko sitä, että et saa työpaikalta kavereita, koska olet hiljainen ja vetäytyvä?

On totta, että ulospäinsuuntauneet energiapakkaukset kerääv kaikkien huomion. Mutta se huonio ei välttämättä ole aina myönteistä.

Onko sinulla joku harrastus -tai voitko aloittaa sellaisen-, missä tapaisit ihmisiä tai voisit yrittää saada työpaikalta harrastuseuraa?

Valoisaa kevättä sinulle!

Mulla taas samanlaisii fiiliksii, mut oon päässy kyl vakkariks mut huono tuuri on sit aina silti kaikessa, eli esim et firma menee nurin tai jotaki vastaavaa.

Ja siis nii, en tunne ITSE olevani todellakaan liian herkkä, mutta ihmiset on hirveen pinnallisia ja tekee mun ulkonäön perusteella jo monesti päätelmiä että olisin kamalan herkkä, ja sit vielä kun oon hitaasti lämpeevä, niin se vaikeuttaa kamalasti ku mulla kestää aikaa että ns totun, sitten kun luotan muihin ja on positiivisia ihmisiä ympärillä niin totun, muuten usein en koska en edes haluaisi. :)

Ja sitten se, että ihmiset arvostaa tälasten hyvien ominaisuuksien edelle öykkäröintiä, kiusaamista, väkivaltaa ja tyhmyyttä niin kyllä se mua ärsyttää. En koe että oon millään lailla huonompi kun pellet.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse itsesäälistä vaan tuntuu, että huono luonteeni kumoaa kaiken. Pitäisi olla ulospäinsuuntautuva ja "aurinkoinen", että pärjäisi työelämässä.

Ap.

Ihminen tulee sellaiseksi, mitä hän eniten ajattelee.

Siitä ei pääse mihinkään. Fakta on pakenematon.

Hyvä ainakin jos et elätä niitä valtion loisia verojen maksulla.

No miksi et alkaisi esim. taiteilijaksi?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse itsesäälistä vaan tuntuu, että huono luonteeni kumoaa kaiken. Pitäisi olla ulospäinsuuntautuva ja "aurinkoinen", että pärjäisi työelämässä.

Ap.

Ehkäpä, mutta mikä itseisarvo työelämässä pärjääminen on? Jos et voi pärjätä työelämässä omana (esim introverttina) itsenäsi niin silloin työelämässä on vikaa, ei sinussa. Kyseenalaista "totuudet" jotka saavat sinut mollaamaan itseäsi!

No sitten elämäsi valuu hukkaan ja ketään ei kiinnosta. Ellet itse ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy, niin kukaan ei sitä puolestasi tee. Tällaisen vastauksen ainakin miehet saa.

Olen aivan samanlainen kuin ap, mutta mies.

Työelämässähän just pärjää nykyään introvertit kun kaikki tekee tyyliin jotain etätöitä. :DDD??!!?

Pidätkö eläimistä?

Minä kans ujona yritin ja yritin. Opiskelin tutkinnon tekniikan alalta, pääsin töihin tehtaaseen ja sitä kautta olisi varmaan ollut kykyjä edetä, mutta seinä tuli vastaan. Itkin iltaisin, kun olin niin väsynyt työpäivistä. Kun piti esittää olevansa sosiaalisesti normaali. Olen ujo, hiljainen introvertti enkä muuksi muutu. Onnen kaupalla joku sattuma vei töihin eläinten pariin ja kaikki muuttui. Saan olla se mikä olen, ja olen hyvä tässä. Miten iloinen voikaan olla siitä, että kerrankin kelpaan, eläimet arvostaa meitä hissukoita :)

Taiteilijan työ vaatii muutakin kuin herkkyyttä. Mutta miksi taiteilijaksi?

Vierailija kirjoitti:

Mitä olet tehnyt asialle?

Ilmeisesti ei mitään.

Onhan se sitten vähän omakin vika, eikä universumin.