Lue keskustelun säännöt.
En löydä paikkaani tästä maailmasta. Olen liian ujo ja herkkä työelämään. Elämä valuu hukkaan.
02.03.2021 |
Olen pian 40-vuotias nainen. Lapseton ikisinkku. En ole löytänyt paikkaani tästä maailmasta. Olen aika ujo ja liian kiltti. En tunne soveltuvani mihinkään työhön, koska olen liian ujo ja hiljainen. Olen tehnyt koko ikäni pelkkä pätkätyötä. En kelpaa vakituiseksi minnekään. Saan palautetta, että olen tunnollinen, ahkera, luottettava ja ammattitaitoinen, mutta ilmeisesti se ei riitä. Minusta ei sanota ikinä mitään hyvää. Olen kuullut huonoista luonteenpiirteistäni lapsesta asti.
Itsetuntoni on huono. Stressaan pätkätöitä ja työelämän sosiaamisia tilanteita. Pätkätyöt ovat laskeneet itsetuntoani entisestään. Olen ollut masentunut 14-vuotiaasta lähtien vaihdellen vakavasta lievempään.
Olen kai liian herkkä työelämään. Tällaisille ei oikein ole paikkaa maailmassa. Tunnen usein huonommuutta, alemmuutta, itseinhoa ja ulkopuolisuutta ja tunnen olevani ylimääräinen ihminen.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ujoutesi johtua ehkä turvattomuuden tunteesta ihmisten kanssa.. Oletko aina ja joka paikassa ujo?
Jostain syystä se puhelias ja aurinkoinen asennekaan ei aina riitä.. Minä olin ennen puhelias ja aurinkoisen positiivinen, mutta nykyään pidän visusti suuni supussa ja hymyn pyllyssä, koska olen saanut hyökkäyksiä puheliaisuuteni ja iloisuuteni vuoksi.. Se taitaa ärsyttää monia, jos näyttää liian itsevarmalta ja onnelliselta. Mutta vaaransa on myös totisuudellakin, siitäkin saa kuulla kunniansa jos ei ole messissä.. Ilkeät ja tunnekylmät ihmiset pärjäävät näköjään tässä maailmassa, vaikka käytöksensä olisi miten huonoa tahansa. Empaattiset, kiltit ja herkät ihmiset saavat jatkuvasti runtua ja syrjintää.Me emme tule kelpaamaan tälle maailmalle, vaikka tekisimme mitä. Se ei ole todellakaan meistä aina kiinni onko työyhteisössä hyvä olla, onko meille töitä, hyväksyykö ympäristö meitä, onko meillä liian suuria pelkoja, onko itsetuntomme jo miinuksen puolella..
Aina löytyy niitä onnekkaita, joiden ei ole tarvinnut kamppailla vastaavanlaisten ongelmien kanssa, jotka neuvovat "ottamaan niskasta kiinni ja toimimaan", mutta eivät ymmärrä, että ihmisen psykologia ei toimi nappia painamalla. Niistä ohjeista ei ole hyötyä, jos valmius on hukassa. On julmaa tukehduttaa ihminen, joka elää jo säästöliekillä.
Herkät ja kiltit ihmiset ovat enkelin kaltaisia, hentoja ja kauniita valoja kivipatsaiden seassa. 😉
Kauniisti kirjoitit.
Osaisimmepa jokainen asettua toisen asemaan, mutta valitettavasti emme osaa. Siksi varsinkin työelämä on raadollista meille "poikkeaville".
Toivoisinpa meidän joskus osuvan samaan työpaikkaan 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ujoutesi johtua ehkä turvattomuuden tunteesta ihmisten kanssa.. Oletko aina ja joka paikassa ujo?
Jostain syystä se puhelias ja aurinkoinen asennekaan ei aina riitä.. Minä olin ennen puhelias ja aurinkoisen positiivinen, mutta nykyään pidän visusti suuni supussa ja hymyn pyllyssä, koska olen saanut hyökkäyksiä puheliaisuuteni ja iloisuuteni vuoksi.. Se taitaa ärsyttää monia, jos näyttää liian itsevarmalta ja onnelliselta. Mutta vaaransa on myös totisuudellakin, siitäkin saa kuulla kunniansa jos ei ole messissä.. Ilkeät ja tunnekylmät ihmiset pärjäävät näköjään tässä maailmassa, vaikka käytöksensä olisi miten huonoa tahansa. Empaattiset, kiltit ja herkät ihmiset saavat jatkuvasti runtua ja syrjintää.Me emme tule kelpaamaan tälle maailmalle, vaikka tekisimme mitä. Se ei ole todellakaan meistä aina kiinni onko työyhteisössä hyvä olla, onko meille töitä, hyväksyykö ympäristö meitä, onko meillä liian suuria pelkoja, onko itsetuntomme jo miinuksen puolella..
Aina löytyy niitä onnekkaita, joiden ei ole tarvinnut kamppailla vastaavanlaisten ongelmien kanssa, jotka neuvovat "ottamaan niskasta kiinni ja toimimaan", mutta eivät ymmärrä, että ihmisen psykologia ei toimi nappia painamalla. Niistä ohjeista ei ole hyötyä, jos valmius on hukassa. On julmaa tukehduttaa ihminen, joka elää jo säästöliekillä.
Herkät ja kiltit ihmiset ovat enkelin kaltaisia, hentoja ja kauniita valoja kivipatsaiden seassa. 😉
Kauniisti kirjoitit.
Osaisimmepa jokainen asettua toisen asemaan, mutta valitettavasti emme osaa. Siksi varsinkin työelämä on raadollista meille "poikkeaville".
Toivoisinpa meidän joskus osuvan samaan työpaikkaan 🙂
💗
Muista, että Jumala rakastaa Sinua!
En ole minäkään paikkaani löytänyt. Haluaisin kokonaan pois jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas samanlaisii fiiliksii, mut oon päässy kyl vakkariks mut huono tuuri on sit aina silti kaikessa, eli esim et firma menee nurin tai jotaki vastaavaa.
Ja siis nii, en tunne ITSE olevani todellakaan liian herkkä, mutta ihmiset on hirveen pinnallisia ja tekee mun ulkonäön perusteella jo monesti päätelmiä että olisin kamalan herkkä, ja sit vielä kun oon hitaasti lämpeevä, niin se vaikeuttaa kamalasti ku mulla kestää aikaa että ns totun, sitten kun luotan muihin ja on positiivisia ihmisiä ympärillä niin totun, muuten usein en koska en edes haluaisi. :)
Ja sitten se, että ihmiset arvostaa tälasten hyvien ominaisuuksien edelle öykkäröintiä, kiusaamista, väkivaltaa ja tyhmyyttä niin kyllä se mua ärsyttää. En koe että oon millään lailla huonompi kun pellet.
Sama, muakin luullaan monesti jotenkin hirveän herkäksi. Olen ennemmin oikeudentuntoinen kuin herkkä. Huomaan myös työpaikkojen sosiaalisen pelin ja sen miten juuri naisten odotetaan pelaavan sitä tietyllä tavalla. Sitten kun toimii omalla tavallaan eli jopa haluaa olla yksin, jopa ne tauot niin katsotaan kieroon. Ei kiinnosta pelit vaan teen työni ja menen kotiin.
Mitähän ap:lle mahtaa kuulua nykyään...
Voisiko ujoutesi johtua ehkä turvattomuuden tunteesta ihmisten kanssa.. Oletko aina ja joka paikassa ujo?
Jostain syystä se puhelias ja aurinkoinen asennekaan ei aina riitä.. Minä olin ennen puhelias ja aurinkoisen positiivinen, mutta nykyään pidän visusti suuni supussa ja hymyn pyllyssä, koska olen saanut hyökkäyksiä puheliaisuuteni ja iloisuuteni vuoksi.. Se taitaa ärsyttää monia, jos näyttää liian itsevarmalta ja onnelliselta. Mutta vaaransa on myös totisuudellakin, siitäkin saa kuulla kunniansa jos ei ole messissä.. Ilkeät ja tunnekylmät ihmiset pärjäävät näköjään tässä maailmassa, vaikka käytöksensä olisi miten huonoa tahansa. Empaattiset, kiltit ja herkät ihmiset saavat jatkuvasti runtua ja syrjintää.
Me emme tule kelpaamaan tälle maailmalle, vaikka tekisimme mitä. Se ei ole todellakaan meistä aina kiinni onko työyhteisössä hyvä olla, onko meille töitä, hyväksyykö ympäristö meitä, onko meillä liian suuria pelkoja, onko itsetuntomme jo miinuksen puolella..
Aina löytyy niitä onnekkaita, joiden ei ole tarvinnut kamppailla vastaavanlaisten ongelmien kanssa, jotka neuvovat "ottamaan niskasta kiinni ja toimimaan", mutta eivät ymmärrä, että ihmisen psykologia ei toimi nappia painamalla. Niistä ohjeista ei ole hyötyä, jos valmius on hukassa. On julmaa tukehduttaa ihminen, joka elää jo säästöliekillä.
Herkät ja kiltit ihmiset ovat enkelin kaltaisia, hentoja ja kauniita valoja kivipatsaiden seassa. 😉