En löydä paikkaani tästä maailmasta. Olen liian ujo ja herkkä työelämään. Elämä valuu hukkaan.
Olen pian 40-vuotias nainen. Lapseton ikisinkku. En ole löytänyt paikkaani tästä maailmasta. Olen aika ujo ja liian kiltti. En tunne soveltuvani mihinkään työhön, koska olen liian ujo ja hiljainen. Olen tehnyt koko ikäni pelkkä pätkätyötä. En kelpaa vakituiseksi minnekään. Saan palautetta, että olen tunnollinen, ahkera, luottettava ja ammattitaitoinen, mutta ilmeisesti se ei riitä. Minusta ei sanota ikinä mitään hyvää. Olen kuullut huonoista luonteenpiirteistäni lapsesta asti.
Itsetuntoni on huono. Stressaan pätkätöitä ja työelämän sosiaamisia tilanteita. Pätkätyöt ovat laskeneet itsetuntoani entisestään. Olen ollut masentunut 14-vuotiaasta lähtien vaihdellen vakavasta lievempään.
Olen kai liian herkkä työelämään. Tällaisille ei oikein ole paikkaa maailmassa. Tunnen usein huonommuutta, alemmuutta, itseinhoa ja ulkopuolisuutta ja tunnen olevani ylimääräinen ihminen.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ujoutesi johtua ehkä turvattomuuden tunteesta ihmisten kanssa.. Oletko aina ja joka paikassa ujo?
Jostain syystä se puhelias ja aurinkoinen asennekaan ei aina riitä.. Minä olin ennen puhelias ja aurinkoisen positiivinen, mutta nykyään pidän visusti suuni supussa ja hymyn pyllyssä, koska olen saanut hyökkäyksiä puheliaisuuteni ja iloisuuteni vuoksi.. Se taitaa ärsyttää monia, jos näyttää liian itsevarmalta ja onnelliselta. Mutta vaaransa on myös totisuudellakin, siitäkin saa kuulla kunniansa jos ei ole messissä.. Ilkeät ja tunnekylmät ihmiset pärjäävät näköjään tässä maailmassa, vaikka käytöksensä olisi miten huonoa tahansa. Empaattiset, kiltit ja herkät ihmiset saavat jatkuvasti runtua ja syrjintää.Me emme tule kelpaamaan tälle maailmalle, vaikka tekisimme mitä. Se ei ole todellakaan meistä aina kiinni onko työyhteisössä hyvä olla, onko meille töitä, hyväksyykö ympäristö meitä, onko meillä liian suuria pelkoja, onko itsetuntomme jo miinuksen puolella..
Aina löytyy niitä onnekkaita, joiden ei ole tarvinnut kamppailla vastaavanlaisten ongelmien kanssa, jotka neuvovat "ottamaan niskasta kiinni ja toimimaan", mutta eivät ymmärrä, että ihmisen psykologia ei toimi nappia painamalla. Niistä ohjeista ei ole hyötyä, jos valmius on hukassa. On julmaa tukehduttaa ihminen, joka elää jo säästöliekillä.
Herkät ja kiltit ihmiset ovat enkelin kaltaisia, hentoja ja kauniita valoja kivipatsaiden seassa. 😉
Kauniisti kirjoitit.
Osaisimmepa jokainen asettua toisen asemaan, mutta valitettavasti emme osaa. Siksi varsinkin työelämä on raadollista meille "poikkeaville".
Toivoisinpa meidän joskus osuvan samaan työpaikkaan 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ujoutesi johtua ehkä turvattomuuden tunteesta ihmisten kanssa.. Oletko aina ja joka paikassa ujo?
Jostain syystä se puhelias ja aurinkoinen asennekaan ei aina riitä.. Minä olin ennen puhelias ja aurinkoisen positiivinen, mutta nykyään pidän visusti suuni supussa ja hymyn pyllyssä, koska olen saanut hyökkäyksiä puheliaisuuteni ja iloisuuteni vuoksi.. Se taitaa ärsyttää monia, jos näyttää liian itsevarmalta ja onnelliselta. Mutta vaaransa on myös totisuudellakin, siitäkin saa kuulla kunniansa jos ei ole messissä.. Ilkeät ja tunnekylmät ihmiset pärjäävät näköjään tässä maailmassa, vaikka käytöksensä olisi miten huonoa tahansa. Empaattiset, kiltit ja herkät ihmiset saavat jatkuvasti runtua ja syrjintää.Me emme tule kelpaamaan tälle maailmalle, vaikka tekisimme mitä. Se ei ole todellakaan meistä aina kiinni onko työyhteisössä hyvä olla, onko meille töitä, hyväksyykö ympäristö meitä, onko meillä liian suuria pelkoja, onko itsetuntomme jo miinuksen puolella..
Aina löytyy niitä onnekkaita, joiden ei ole tarvinnut kamppailla vastaavanlaisten ongelmien kanssa, jotka neuvovat "ottamaan niskasta kiinni ja toimimaan", mutta eivät ymmärrä, että ihmisen psykologia ei toimi nappia painamalla. Niistä ohjeista ei ole hyötyä, jos valmius on hukassa. On julmaa tukehduttaa ihminen, joka elää jo säästöliekillä.
Herkät ja kiltit ihmiset ovat enkelin kaltaisia, hentoja ja kauniita valoja kivipatsaiden seassa. 😉
Kauniisti kirjoitit.
Osaisimmepa jokainen asettua toisen asemaan, mutta valitettavasti emme osaa. Siksi varsinkin työelämä on raadollista meille "poikkeaville".
Toivoisinpa meidän joskus osuvan samaan työpaikkaan 🙂
💗
Voisiko ujoutesi johtua ehkä turvattomuuden tunteesta ihmisten kanssa.. Oletko aina ja joka paikassa ujo?
Jostain syystä se puhelias ja aurinkoinen asennekaan ei aina riitä.. Minä olin ennen puhelias ja aurinkoisen positiivinen, mutta nykyään pidän visusti suuni supussa ja hymyn pyllyssä, koska olen saanut hyökkäyksiä puheliaisuuteni ja iloisuuteni vuoksi.. Se taitaa ärsyttää monia, jos näyttää liian itsevarmalta ja onnelliselta. Mutta vaaransa on myös totisuudellakin, siitäkin saa kuulla kunniansa jos ei ole messissä.. Ilkeät ja tunnekylmät ihmiset pärjäävät näköjään tässä maailmassa, vaikka käytöksensä olisi miten huonoa tahansa. Empaattiset, kiltit ja herkät ihmiset saavat jatkuvasti runtua ja syrjintää.
Me emme tule kelpaamaan tälle maailmalle, vaikka tekisimme mitä. Se ei ole todellakaan meistä aina kiinni onko työyhteisössä hyvä olla, onko meille töitä, hyväksyykö ympäristö meitä, onko meillä liian suuria pelkoja, onko itsetuntomme jo miinuksen puolella..
Aina löytyy niitä onnekkaita, joiden ei ole tarvinnut kamppailla vastaavanlaisten ongelmien kanssa, jotka neuvovat "ottamaan niskasta kiinni ja toimimaan", mutta eivät ymmärrä, että ihmisen psykologia ei toimi nappia painamalla. Niistä ohjeista ei ole hyötyä, jos valmius on hukassa. On julmaa tukehduttaa ihminen, joka elää jo säästöliekillä.
Herkät ja kiltit ihmiset ovat enkelin kaltaisia, hentoja ja kauniita valoja kivipatsaiden seassa. 😉