Ahdistaako muita masentava kevätaurinko? Olo surullinen,elämä ei koskaan muutu. Lumen alta paljastuu kak*aa. Plus vielä omat läskit, niin itku tulee.

Vierailija kirjoitti:

Huhtikuu on kuukausista julmin

Huhtikuu on kuukausista julmin,

se työntää sireenejä kuolleesta maasta,

sekoittaa muiston ja pyyteen,

kiihoittaa uneliaita juuria kevätsateella.

Talvi piti meidät lämpiminä,

kietomalla maan lumeen ja unohdukseen,

kätkemällä elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin

Eivätkö ne ole syreenejä? Sireeni on palosireeni. Pahoittelen autistista kommenttia.

Hei AP, MIKSI, siis miksi?!?!?! teet tämän saman aloituksen joka päivä? Oletko trolli vai hölmö? Mitä iloa saat siitä että ihmiset neuvovat sinua ja surkuttelevat, ja sinä vain jauhat tätä samaa mantraa päivästä toiseen? Pidä yksi valitusketju itselläsi, miksi teet joka päivä uuden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vielä ehdit saada kropan kesäkuntoon!

Mulla olis 60 kiloa ylipainoa ja niin huono kunto etten pääse juuri minnekään. Kerro ihmeessä miten mä pääsisin kesäkuntoon tässä reilussa 3kk, odotan innolla!

En usko että oikeasti edes haluat tehdä asialle mitään. Noin vakava ylipaino ei kerry hetkessä.

Olen yrittänyt laihduttaa marraskuusta lähtien, mutta en vaan pysty. Voihan olla etten oikeasti edes halua. Olen ollut näin ylipainoinen lähes 15 vuotta, mutta lapsesta asti lihava. Lopullinen paisuminen tapahtui kun lapsi syntyi ja tuntui että kaikki kontrolli elämästä katosi. Olen käynyt terapiassa ja syönyt lääkkeitä mutta niillä tuppaa olemaan päinvastainen vaikutus kuin mitä toivotaan. Marraskuussa maksoin niistä laihdutuskursseista yhteensä lähes 300 euroa vaikkeo olisi ollut varaa, mutta en vaan pysty. Tuossa sanottiin että viel ehtii kesäkuntoon, joten vastasin siihen.

Päätä että syöt 400 g erivärisiä kasviksia (osa marjoja) päivässä oli mikä oli. Pidä tämä vaikka söisit mitä muuta. Sitten alat karsimaan epäterveellisiä herkkuja arkiruuista ja korvaat ne paremmilla vaihtoehdoilla. Ja sit vielä jossain vaiheessa vähennät sokerin määrää ravinnosta. Anteeksi neuvominen, tiedän että se on ärsyttävää enkä itsekään jaksa aina noudattaa tätä mutta tämä on ainoa mikä toimii. Ai niin äläkä unohda proteiinia ravinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhtikuu on kuukausista julmin

Huhtikuu on kuukausista julmin,

se työntää sireenejä kuolleesta maasta,

sekoittaa muiston ja pyyteen,

kiihoittaa uneliaita juuria kevätsateella.

Talvi piti meidät lämpiminä,

kietomalla maan lumeen ja unohdukseen,

kätkemällä elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin

Eivätkö ne ole syreenejä? Sireeni on palosireeni. Pahoittelen autistista kommenttia.

Sireeni on toinen, (ainakin joillain alueilla) puhekieleen vakiintunut nimitys

T. Toinen autisti

Normaalisti rakastan kevättä, lisääntyvää auringonvaloa, lupausta tulevasta kesästä. Talvisin olen aina väsynyt pimeydessä, joulu-tammikuun matalissa mielialoissa, ja kevät herättää minut taas eloon. Mutta nyt tänä vuonna minuakin on ahdistanut kovasti. Talvella ei ollut niin sääli nysvätä kotona, mitä sitä muutenkaan tekisi. Mutta kevät ilman toivoa tulevasta saa vain surulliseksi. Mitä teen energialla, kun olen loukussa kaksiossani! Kesällä on odotettavissa vain asunnon tukahduttavaa kuumuutta ja sitä samaa sisällä istumista, unettomia öitä hikisissä lakanoissa. Ei uusia tuttavuuksia, ei öisiä seikkailuita. Ei mitään, mikä tekisi elämästä elämisen arvoista.

Olen aina vihannut kevättä. Raaka valo sattuu silmiin ja elämän tahti kiihtyy hengästyttäväksi. Tänä vuonna mieskin jätti ja joudun kohtaamaan kevään aivan yksin.

Laita pimennysverhot. Lisää kasviksia ruokavalioon. Lisää liikuntaa.

Äläkä ruoki tappiomielialaa vaan aamulla herätessä katso, kädet toimii, jalat toimii, olen vielä elossa.

Etsi aurinkolasit ja uudet lenkkarit kevääksi. Voit itse ohjata ajatuksiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhtikuu on kuukausista julmin

Huhtikuu on kuukausista julmin,

se työntää sireenejä kuolleesta maasta,

sekoittaa muiston ja pyyteen,

kiihoittaa uneliaita juuria kevätsateella.

Talvi piti meidät lämpiminä,

kietomalla maan lumeen ja unohdukseen,

kätkemällä elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin

Eivätkö ne ole syreenejä? Sireeni on palosireeni. Pahoittelen autistista kommenttia.

Sireeni on toinen, (ainakin joillain alueilla) puhekieleen vakiintunut nimitys

T. Toinen autisti

Pohjoisessa puhutaan sireenistä.

Ei ollenkaan, rakastan aurinkoa.

Vierailija kirjoitti:

Hei AP, MIKSI, siis miksi?!?!?! teet tämän saman aloituksen joka päivä? Oletko trolli vai hölmö? Mitä iloa saat siitä että ihmiset neuvovat sinua ja surkuttelevat, ja sinä vain jauhat tätä samaa mantraa päivästä toiseen? Pidä yksi valitusketju itselläsi, miksi teet joka päivä uuden?

Itse kyllä ymmärrän ap:ta; tämähän on ihan olevassaoleva ongelma ihmissuhteissa, kun osa ihmisistä haluaa apua ja neuvoja, ja osa ymmärrystä ja vertaistukea. Metsään mennään siinä, jos sydäntään avanneelle olkapään etsijälle lähtee oitis tekemään jotain toimintasuunnitelmaa, tai konkreettisempaa apua hakenut saa pelkkiä päänsilittelyjä.

Itsekin olen sellainen ihminen, joka haluaa lähinnä surkutella ja päästellä höyryjä. 😅

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhtikuu on kuukausista julmin

Huhtikuu on kuukausista julmin,

se työntää sireenejä kuolleesta maasta,

sekoittaa muiston ja pyyteen,

kiihoittaa uneliaita juuria kevätsateella.

Talvi piti meidät lämpiminä,

kietomalla maan lumeen ja unohdukseen,

kätkemällä elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin

Hyvää shittiä!

Ja lähdeviite runon tekijään puuttuu: T.S. Eliot. Mutta tämänhän me kaikki tietysti tiesimme;)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Autio_maa

Vierailija kirjoitti:

Laita pimennysverhot. Lisää kasviksia ruokavalioon. Lisää liikuntaa.

Äläkä ruoki tappiomielialaa vaan aamulla herätessä katso, kädet toimii, jalat toimii, olen vielä elossa.

Etsi aurinkolasit ja uudet lenkkarit kevääksi. Voit itse ohjata ajatuksiasi.

Se herääminen menee lähinnä siihen itkuun, että en sitten kuollut viime yönäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei AP, MIKSI, siis miksi?!?!?! teet tämän saman aloituksen joka päivä? Oletko trolli vai hölmö? Mitä iloa saat siitä että ihmiset neuvovat sinua ja surkuttelevat, ja sinä vain jauhat tätä samaa mantraa päivästä toiseen? Pidä yksi valitusketju itselläsi, miksi teet joka päivä uuden?

Itse kyllä ymmärrän ap:ta; tämähän on ihan olevassaoleva ongelma ihmissuhteissa, kun osa ihmisistä haluaa apua ja neuvoja, ja osa ymmärrystä ja vertaistukea. Metsään mennään siinä, jos sydäntään avanneelle olkapään etsijälle lähtee oitis tekemään jotain toimintasuunnitelmaa, tai konkreettisempaa apua hakenut saa pelkkiä päänsilittelyjä.

Itsekin olen sellainen ihminen, joka haluaa lähinnä surkutella ja päästellä höyryjä. 😅

Eikös ole parempi, että laittaa tänne ketjun, kun täällä voi jokainen ihan itse valita, kuunteleeko ja vastaako. 

Minulle tämä talvi on ollut todella vaikea ja joulukuun lopusta lähtien olen ollut todella surullinen ja levoton koko ajan. Oikeastaan kaikki alkoi jo viime kesänä, mutta paheni sitten talvella. Nyt helmikuun loppupuolella olen vihdoin palannut edes vähän siihen "vanhaan minään" ja olo vähän rauhoittunut. Sen takia en tiedä odottaa mitään ja pelkään seuraavaa romahdusta. Muuten talvi on yleensä ollut aika helppoa aikaa minulle ja kevätkin mennyt ihan kohtalaisesti. Lähinnä keväisin on väsyttänyt, mutta olo muuten ollut ihan hyvä. Kesä taas minulle sellainen vaihteleva ajanjakso ja olotila voi olla mitä vaan. Nyt en silti yhtään osaa ennustaa miten menee, kun olo ei ole mikään hyvä nytkään.

Itsekin olen työtön yksinäinen nuorempi ihminen. Ei ystäviä ja opiskelut asenteella taistellen eteenpäin. Kesäisin olo surullinen, kun ei tule mentyä yksin oikein minnekään. Tähän vielä muut ongelmat lisänä ja monesti olo on sellainen, että eihän missään ole enää järkeä. Yksi kevät tuli sellainen suma monia elämänsä päättäviä ja itkin vaan kokoajan, että miten itse enää jaksan eteenpäin. Nuoruus meni kiusattuna ja yksin ja en ole elämääni onnistunut paljoa muuttamaan. Koirani kuoleman jälkeen vähän sellainen tarpeeton olo tullut. Anteeksi valitus ja yritän nyt nauttia edes vähän siitä, että olo on parempi nyt kun viikkoja sitten. Jos pysyy tälläisenä niin kestän kyllä. Elämäni tosin ei ole sellaista kuin toivoin ja en edes vaadi kovin paljon. Nyt odotan lähinnä sitä, että jos menee hetken hyvin niin kohta sattuu taas jotain kamalaa. Näin käy usein.

Pitää tähän vielä lisätä, että itse laihduin monta kiloa, kun ei maittanut pariin kuukauteen syödä oikein mitään. Sekin todella ahdistavaa aikaa silti. Yleensä keväisin väsynyt olo, mutta toisaalta se valon määrä pahentaa epätodellista oloa ( dissosiaatio) ja kevät menee aika sumussa aina. Olen myös sellainen joka peilaa aika usein vuodenaikaan oloani. Talvisin olen itsekin "paremmin turvassa" ja kesässä pelottaa se elämänrytmin vilkastuminen ja myös yksinäisyyden tunne kasvaa.

Itsekin olen vähän fläsä, mutta en välitä asiasta.

Mitä hyötyä on hoikkuudesta, nuoruudesta ja kauneudesta, jos niistä ei osaa nauttia?

Itse en ole mitään noista enää, mutta nautin elämästä enemmän kuin nuorena.

Istutin syksyllä paljon kukkasipuleita ja nyt näin, että ne puskevat jo maasta. Ihanaa, kun tulee kesä!

Aina tulee uusi kesä, ja uusi mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Pitää tähän vielä lisätä, että itse laihduin monta kiloa, kun ei maittanut pariin kuukauteen syödä oikein mitään. Sekin todella ahdistavaa aikaa silti. Yleensä keväisin väsynyt olo, mutta toisaalta se valon määrä pahentaa epätodellista oloa ( dissosiaatio) ja kevät menee aika sumussa aina. Olen myös sellainen joka peilaa aika usein vuodenaikaan oloani. Talvisin olen itsekin "paremmin turvassa" ja kesässä pelottaa se elämänrytmin vilkastuminen ja myös yksinäisyyden tunne kasvaa.

Olet kyllä onnekas, kun masennus laihduttaa. Meillä oli lähipiirissä kuolemantapaus, lihoin hirvittävästi ennen hautajaisia :(

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloitusta on yläpeukutettu noin paljon?

Koska 90% ihmisistä tuntee samoin.

Ihan sama mikä vuodenaika on, kun tämä koronatouhu jatkuu vaan yhä edelleen eikä loppua näy. Jos olisin ylipainoinen, ehkä lihon vielä ennen kesää(?), tilaisin varmaan jostain hazmat puvun itselleni. Ehkä tilaan sen vaikka en lihoisi. Kökötän kotona ja liikun ulkona haalari sekä maski päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä38170 kirjoitti:

Olet siis masentunut, jos ainoa ilosi on syöminen. Ala työstää psyykettäsi ensin ja sitten ala kiinnittämään huomiota syömiseen ja liikkumiseen. Tosin nämä kaikki linkittyvät toisiinsa, joten jos vain jaksaisit, niin liikkumalla mielialasi kohentuisi.

Työttömänä on tietenkin raskasta mutta voisitko kääntää sen tässä asiassa eduksesi? Sulla on aikaa muuttaa tapojasi ja hoitaa itseäsi. Usein ei rankan työviikon aikana tai vkonloppuna jaksaa mitään muuta kuin levätä.

Älä aseta itsellesi mitään tiukkaa aikataulua vaan asia kerrallaan. Ajattele, millaisen haluaisit elämäsi olevan 2 tai 5 vuoden kuluttua ja pyri siihen.

Pystyt kyllä, jos muutosta oikeasti haluat 😊

Pari vuotta sitten talvella valmistuin uuteen ammattiin intoa puhuen,laihduin 12kg, rakastuin.

No keväällä 2019 en työllistynyt ollenkaan, mies hylkäsi wu viestillä, selittämättä. Lihoin takasin tuon 12kg plus 5kg lisää.

Eli vaikka yrittää, niin mikää ei koskaan muutu. Aloittaja

Mulla on vähän sama. Ainoastaan rakastuminen - joko ihmiseen tai muuhun kiinnostavaan asiaan elämässä - pitää minut hoikkana. Vetää niinkun narusta ylöspäin kohti tulevaisuutta.

Arvaa miltä miltä tuntuu kun menettää rakkauden...

No, ainahan on loputon tyhjyys