Ahdistaako muita masentava kevätaurinko? Olo surullinen,elämä ei koskaan muutu. Lumen alta paljastuu kak*aa. Plus vielä omat läskit, niin itku tulee.
Pelottava kesä. Ei voi piiloutua, aurinko paistaa 24/7. Muilla ihmisellä työ, itse ikuisesti työtön ja ainoa ilo elämässä on syöminen.
Syksyllä sitä on elossa, pimeät viileät iltapäivät, tuleva joulu. Lapsetkin nauttii.
Ei ihme että keväällä tehdään eniten "niitä".
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sitä sanotaan.
Itse en masennuksesta kärsivänä ymmärrä alkuunkaan miten valo ja lämpö voi ahdistaa :D Kun on kylmää ja pimeää ja housujen vyötärö kiristää herkuista niin kyllä välillä ajattelee "sitä" (sinua lainaten).
Kesällä herään seitsemältä, laihdun monta kiloa nesteturvotusta ja elän parasta elämääni.
Onhan sitä jonkin verran tutkittukin, että lisääntyvä valo vaikuttaa joillakin aivoissa mielialaa alentavasti. Asia ei vaan ole ihan yhtä tunnettu kuin syysmasennus.
Mulla on masennustakin nyt, mutta unettomuutta aina, ja siksi kevät aiheuttaa ahdistusta kun valoisuus ja lintujen äänet ym lisääntyy ja se häiritsee entisestään nukkumista. Ja lisäksi ihmisten innostunut parveilu... plääh :D syksyllä laskeutuu vähän semmonen ihana pimeyden rauha, mutta osaan silti nauttia lämmöstä ja elämän helppoudesta mitä kesä taas tarjoaa.
Kaffepulla kirjoitti:
Vielä ehdit saada kropan kesäkuntoon!
Mulla olis 60 kiloa ylipainoa ja niin huono kunto etten pääse juuri minnekään. Kerro ihmeessä miten mä pääsisin kesäkuntoon tässä reilussa 3kk, odotan innolla!
Vierailija kirjoitti:
Miksi masentuisin maaliskuussa
juuri kun toivo herää
Ehkä huominen on parempi
Itseni keräänNäen lumen sulavan
Auringon kirkkaamman
Linnutkin laulaaTyöpaikan ikkunassa taivaan sinen nään
Muistan kun ei ollut ikkunoita
Jokin on siis paremmin tänäänEhkä tänään olen iloinen
Tai edes tyytyväinen
En minä tiedä
Jokin vaivaa mieltäLapsi kysyy mitä kirjoitan
En vastaa
Mennään ulos
En kirjoita enempää
Kiitos! Olipa ihana!
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vielä ehdit saada kropan kesäkuntoon!
Mulla olis 60 kiloa ylipainoa ja niin huono kunto etten pääse juuri minnekään. Kerro ihmeessä miten mä pääsisin kesäkuntoon tässä reilussa 3kk, odotan innolla!
En usko että oikeasti edes haluat tehdä asialle mitään. Noin vakava ylipaino ei kerry hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vielä ehdit saada kropan kesäkuntoon!
Mulla olis 60 kiloa ylipainoa ja niin huono kunto etten pääse juuri minnekään. Kerro ihmeessä miten mä pääsisin kesäkuntoon tässä reilussa 3kk, odotan innolla!
En usko että oikeasti edes haluat tehdä asialle mitään. Noin vakava ylipaino ei kerry hetkessä.
Olen yrittänyt laihduttaa marraskuusta lähtien, mutta en vaan pysty. Voihan olla etten oikeasti edes halua. Olen ollut näin ylipainoinen lähes 15 vuotta, mutta lapsesta asti lihava. Lopullinen paisuminen tapahtui kun lapsi syntyi ja tuntui että kaikki kontrolli elämästä katosi. Olen käynyt terapiassa ja syönyt lääkkeitä mutta niillä tuppaa olemaan päinvastainen vaikutus kuin mitä toivotaan. Marraskuussa maksoin niistä laihdutuskursseista yhteensä lähes 300 euroa vaikkeo olisi ollut varaa, mutta en vaan pysty. Tuossa sanottiin että viel ehtii kesäkuntoon, joten vastasin siihen.
Totta että kirkas auringonvalo saa kaiken talven alla piilossa olleen esiin, niin pölyt, läskit kuin kakatkin ja maisemakin näyttää harmaalta ja ankealta mustanpuhuvine lumikasoineen.
Mutta silti valo tuo toivoa, pian on lämmintä ja vihreää.
Mennään kaikki väsyneet tänään ulos kävelemään edes vartiksi? Ei laihdutuksen vuoksi vaan mielenpiristystarkoituksessa.
Käyttäjä38170 kirjoitti:
Olet siis masentunut, jos ainoa ilosi on syöminen. Ala työstää psyykettäsi ensin ja sitten ala kiinnittämään huomiota syömiseen ja liikkumiseen. Tosin nämä kaikki linkittyvät toisiinsa, joten jos vain jaksaisit, niin liikkumalla mielialasi kohentuisi.
Työttömänä on tietenkin raskasta mutta voisitko kääntää sen tässä asiassa eduksesi? Sulla on aikaa muuttaa tapojasi ja hoitaa itseäsi. Usein ei rankan työviikon aikana tai vkonloppuna jaksaa mitään muuta kuin levätä.
Älä aseta itsellesi mitään tiukkaa aikataulua vaan asia kerrallaan. Ajattele, millaisen haluaisit elämäsi olevan 2 tai 5 vuoden kuluttua ja pyri siihen.
Pystyt kyllä, jos muutosta oikeasti haluat 😊
Pari vuotta sitten talvella valmistuin uuteen ammattiin intoa puhuen,laihduin 12kg, rakastuin.
No keväällä 2019 en työllistynyt ollenkaan, mies hylkäsi wu viestillä, selittämättä. Lihoin takasin tuon 12kg plus 5kg lisää.
Eli vaikka yrittää, niin mikää ei koskaan muutu. Aloittaja
Minulle kevät on vaikea. Jotenkin se muistuttaa, mitä elämä voisi parhaimmillaan olla. Elämä tarkoittaa hyvin monelle ihmiselle aurinkoa, valoa ja iloa. Itse koen ulkopuolisuuden tunteita ja voimakasta tarvetta ryömiä erilaisuuteni kanssa takaisin kolooni.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä38170 kirjoitti:
Olet siis masentunut, jos ainoa ilosi on syöminen. Ala työstää psyykettäsi ensin ja sitten ala kiinnittämään huomiota syömiseen ja liikkumiseen. Tosin nämä kaikki linkittyvät toisiinsa, joten jos vain jaksaisit, niin liikkumalla mielialasi kohentuisi.
Työttömänä on tietenkin raskasta mutta voisitko kääntää sen tässä asiassa eduksesi? Sulla on aikaa muuttaa tapojasi ja hoitaa itseäsi. Usein ei rankan työviikon aikana tai vkonloppuna jaksaa mitään muuta kuin levätä.
Älä aseta itsellesi mitään tiukkaa aikataulua vaan asia kerrallaan. Ajattele, millaisen haluaisit elämäsi olevan 2 tai 5 vuoden kuluttua ja pyri siihen.
Pystyt kyllä, jos muutosta oikeasti haluat 😊
Pari vuotta sitten talvella valmistuin uuteen ammattiin intoa puhuen,laihduin 12kg, rakastuin.
No keväällä 2019 en työllistynyt ollenkaan, mies hylkäsi wu viestillä, selittämättä. Lihoin takasin tuon 12kg plus 5kg lisää.Eli vaikka yrittää, niin mikää ei koskaan muutu. Aloittaja
Lisään: tänään aloin itkemään ennen sängystä nousua, perjantaina ennen aamukahvia. Liikunta ja paremmat syömiset ovat viimeinen asia mielessä. Syöminen vie tuskan.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä38170 kirjoitti:
Olet siis masentunut, jos ainoa ilosi on syöminen. Ala työstää psyykettäsi ensin ja sitten ala kiinnittämään huomiota syömiseen ja liikkumiseen. Tosin nämä kaikki linkittyvät toisiinsa, joten jos vain jaksaisit, niin liikkumalla mielialasi kohentuisi.
Työttömänä on tietenkin raskasta mutta voisitko kääntää sen tässä asiassa eduksesi? Sulla on aikaa muuttaa tapojasi ja hoitaa itseäsi. Usein ei rankan työviikon aikana tai vkonloppuna jaksaa mitään muuta kuin levätä.
Älä aseta itsellesi mitään tiukkaa aikataulua vaan asia kerrallaan. Ajattele, millaisen haluaisit elämäsi olevan 2 tai 5 vuoden kuluttua ja pyri siihen.
Pystyt kyllä, jos muutosta oikeasti haluat 😊
Pari vuotta sitten talvella valmistuin uuteen ammattiin intoa puhuen,laihduin 12kg, rakastuin.
No keväällä 2019 en työllistynyt ollenkaan, mies hylkäsi wu viestillä, selittämättä. Lihoin takasin tuon 12kg plus 5kg lisää.Eli vaikka yrittää, niin mikää ei koskaan muutu. Aloittaja
Kuten sanoin, työstä psyykettäsi. Jos vastoinkäymiset elämässä, saa sut syömään liikaa, niin ongelma on korvien välissä ja työstettävissä.
Rakastin ennen kevättä ylikaiken... Mutta oma elämä tuntuu kevät keväältä enemmän vankilalta ja umpikujalta, jatkuvalta talvelta ja syksyltä. Stressaan kaikki päivät näin työttömänä, että mitä hemmettiä teen. Olen tässä stressannut jo pari vuotta, koska ratkaisua en löydä. Työkkärissä sanottiin, että se on joko kuntouttava tai ei mitään, kiitti vaan. Kukaan ei näin aikuista ihmistä pahemmin auta saavuttamaan asioita, monet tuomitsevat ja päättävät vain puolestani yhä joidenkin menneiden vaikeuksien perusteella, enkä siksi pääse elämässä eteenpäin. Ihan yksin pitäisi jostain keksiä, että miten kannattaisi omassa tilanteessa tehdä, sitten taikoa jostain voimavaroja sitä varten ja jotenkin vielä saada vakuutettua kaikki päättävät tahot, että tällä kertaa kyllä jaksaa ja pystyy. Sitten taikoa jostain vielä motivaatiota ja energiaa tarpeeksi ja pitkäksi ajaksi.
Olen yrittänyt saada kunnon apua jo kauan. Kaikki mitä saan on jankutus masennuslääkkeistä ja turhat liibalaaba keskustelut psyk. sairaanhoitajan kanssa, vuodesta toiseen. Kunpa lääkkeet poistaisivatkin tämän yksinäisyyden, menneiden haikailun ja katumuksen. Ja tulevaisuuden pelon.
Taas on koettava yksi tyhjä, mutta stressintäyteinen kevät ja kesäkin. Kevät oli aina ennen niin jännittävää ja piristävää aikaa, kuin odottaisi lähestyvää ulkomaanmatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin varmaan toi 30 kg kesäkuntoon... Siivosin tänään ja ajattelin pinnistää itseni ulos edes pienelle kävelylle. Jaksaisitko sinä, Ap?
Äh, lopetin liikunnan kk sitten, kun reippaalla elämäntapamuutoksella, (tunnin lenkki 5xvko neljän kuukauden ajan
)keräsinki 4kg lisää rasvaa.
Liikunnasta on hyötyä hyvinvoinnin ja terveyden kannalta, vaikkei paino putoaisikaan. Eikö lenkkeily muka parantanut jaksamistasi ja vointiasi yhtään? Paino ei muuten putoa pelkällä liikunnalla, kuten huomasit, pitää muuttaa myös ruokavaliota ja annoskokoja.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa.Maha kasvanut talvella ja kohta ei voi pitää enää takkia.Myös valoisuus,aurinko ja tästä syystä näkyvät pölyt ja liat näkyvät sisällä selvemmin.
Onnneksi on tunikat!
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä38170 kirjoitti:
Olet siis masentunut, jos ainoa ilosi on syöminen. Ala työstää psyykettäsi ensin ja sitten ala kiinnittämään huomiota syömiseen ja liikkumiseen. Tosin nämä kaikki linkittyvät toisiinsa, joten jos vain jaksaisit, niin liikkumalla mielialasi kohentuisi.
Työttömänä on tietenkin raskasta mutta voisitko kääntää sen tässä asiassa eduksesi? Sulla on aikaa muuttaa tapojasi ja hoitaa itseäsi. Usein ei rankan työviikon aikana tai vkonloppuna jaksaa mitään muuta kuin levätä.
Älä aseta itsellesi mitään tiukkaa aikataulua vaan asia kerrallaan. Ajattele, millaisen haluaisit elämäsi olevan 2 tai 5 vuoden kuluttua ja pyri siihen.
Pystyt kyllä, jos muutosta oikeasti haluat 😊
Pari vuotta sitten talvella valmistuin uuteen ammattiin intoa puhuen,laihduin 12kg, rakastuin.
No keväällä 2019 en työllistynyt ollenkaan, mies hylkäsi wu viestillä, selittämättä. Lihoin takasin tuon 12kg plus 5kg lisää.Eli vaikka yrittää, niin mikää ei koskaan muutu. Aloittaja
Mulla on vähän sama. Ainoastaan rakastuminen - joko ihmiseen tai muuhun kiinnostavaan asiaan elämässä - pitää minut hoikkana. Vetää niinkun narusta ylöspäin kohti tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin varmaan toi 30 kg kesäkuntoon... Siivosin tänään ja ajattelin pinnistää itseni ulos edes pienelle kävelylle. Jaksaisitko sinä, Ap?
Äh, lopetin liikunnan kk sitten, kun reippaalla elämäntapamuutoksella, (tunnin lenkki 5xvko neljän kuukauden ajan
)keräsinki 4kg lisää rasvaa.Liikunnasta on hyötyä hyvinvoinnin ja terveyden kannalta, vaikkei paino putoaisikaan. Eikö lenkkeily muka parantanut jaksamistasi ja vointiasi yhtään? Paino ei muuten putoa pelkällä liikunnalla, kuten huomasit, pitää muuttaa myös ruokavaliota ja annoskokoja.
Olo oli hyvä tunnin pari lenkin jälkeen,mutta lisäsi ruuan himoa. Seuraavana päivänä huomasi hyvän olon :)
Mutta iski tosiaan paniikki noin kuukausi takaperin, olin liikunnan aloittamisen myötä lihonut kilon per kuukausi. Jos oisi jatkanut esim juhannukseen asti, niin se oli ollut 9kg(!!!!) syyskuu-juhannus. En uskalla jatkaa. Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä38170 kirjoitti:
Olet siis masentunut, jos ainoa ilosi on syöminen. Ala työstää psyykettäsi ensin ja sitten ala kiinnittämään huomiota syömiseen ja liikkumiseen. Tosin nämä kaikki linkittyvät toisiinsa, joten jos vain jaksaisit, niin liikkumalla mielialasi kohentuisi.
Työttömänä on tietenkin raskasta mutta voisitko kääntää sen tässä asiassa eduksesi? Sulla on aikaa muuttaa tapojasi ja hoitaa itseäsi. Usein ei rankan työviikon aikana tai vkonloppuna jaksaa mitään muuta kuin levätä.
Älä aseta itsellesi mitään tiukkaa aikataulua vaan asia kerrallaan. Ajattele, millaisen haluaisit elämäsi olevan 2 tai 5 vuoden kuluttua ja pyri siihen.
Pystyt kyllä, jos muutosta oikeasti haluat 😊
Pari vuotta sitten talvella valmistuin uuteen ammattiin intoa puhuen,laihduin 12kg, rakastuin.
No keväällä 2019 en työllistynyt ollenkaan, mies hylkäsi wu viestillä, selittämättä. Lihoin takasin tuon 12kg plus 5kg lisää.Eli vaikka yrittää, niin mikää ei koskaan muutu. Aloittaja
Mulla on vähän sama. Ainoastaan rakastuminen - joko ihmiseen tai muuhun kiinnostavaan asiaan elämässä - pitää minut hoikkana. Vetää niinkun narusta ylöspäin kohti tulevaisuutta.
Rakastuneena laihtuu vahingossa. Ei saata syödä. Ja kun joskus sattuu syömään, niin katsoo tarkkaan mitä syö--->jotta näyttää hyvältä ihastuksen edessä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Älkää vastatko tälle, tämä aloittaa näitä samoja aloituksia joka ikinen päivä. On laihduttanut jo vuosia, painaa 100kg, kävi lenkillä ja tulos +5kg. Sitten hyväntahtoiset ihmiset neuvovat ja tämä puhuu vaan masennuksesta ja elämänsä päättämisestä, nauttii tästä huomiosta mitä annatte. Ihan joka ketjussa sama meno, mutta yhtään muutosta hän ei halua tehdä.
Olin just sanomassa samaa. Tämä on se 35-vuotias iäkäs tyyppi.
Niin, on asioita joille ei voi tehdä itse mitään (kevät aurinko, lumen alta paljastuvat jätökset), ja sitten on asioita joille voi tehdä(pienen pieni ruokavalion muutos ehkä). Tai sitten voi vaan kieriä itsesäälissä ja olla tekemättä mitään. Ei ne asiat muutu, jos et itse niitä muuta.
Ahdistaa.Maha kasvanut talvella ja kohta ei voi pitää enää takkia.Myös valoisuus,aurinko ja tästä syystä näkyvät pölyt ja liat näkyvät sisällä selvemmin.