uuden miehen muuttuvat tunne ja tahtotilat

Kaksisuuntainen ei ole mikään pikkujuttu. Myös periytyvä? Jos nyt on jo hankalaa niin en suosittele jatkamaan. Mieti perhe-elämää ja mahdollista periytymistä lapsille. T. Itsekin mt-ongelmista kärsinyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko masennusta, se voi ilmetä myös noin. Miten muut mielen oireet/sairaudet? Impulssikontrollin vaikeus, adhd, bipolaari? Keskustelkaa mistä voi olla kyse, ellei vain luonteeltaan vilkas mielikuvitus ym.

Mies on kertonut saaneensa diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

ap

No sehän tuon sitten selittää. Itse päätät, jäätkö katselemaan. Voi mennä touhut aikalailla pahemmaksikin vielä, jos hän ei huolehdi lääkityksestä kunnolla.

Mies on ilmaissut ettei aio lääkitystä sairauteen ottaa.

Tähänkin pätee se että miehen käytöstä et voi muuttaa, voit vain itse päättää miten miehen käytökseen suhtaudut. Joko sinä katsot miehen toistuvaa juupas-eipäs -käytöstä tai sitten et katso. Kaikki hölötys miehen siroutumiskammo, impulsiivisuus tms on toissijaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli / on vähän tuollanen, mutta vuosien myötä olen ymmärtänyt että hänen tapauksessa ei ole kyse mistään ilkeilystä, vaan hän on vaan niin impulsiivinen luonne joka ideoi ääneen kaiken mitä mieleen tulee. Ei välttämättä ole edes vielä miettinyt haluaako itsekään lopulta sitä asiaa mistä puhuu, kunhan vaan kertaa ääneen mahdollisuuksia. Ei siis ole mitään ilkeää taka-ajatusta eikä hän tajunnut ollenkaan että se loukkasi minua silloin alussa kun en vielä ymmärtänyt, että kyse on vain ideoiden heittelystä eikä kannata suhtautua vakavasti. 

Mä olen tällainen suunnittelija-unelmoija, ja se ärsyttää rationaalista puolisoani ihan suunnattomasti. En ymmärrä vaikka kuinka haluaisin, että miksi. Haluaisitko avata omaa kokemustasi siltä "toiselta puolelta"? Itse pidän tätä ominaisuuttani hyvänä puolenani. Mitä ikävää siinä on?

En ole tuo edellinen vastaaja, mutta kokemusta on samantyyppisen puolison kanssa elämisestä. Hänellä on diagnosoitu persoonallisuushäiriö.

Unelmoinnissa ei ole mitään pahaa, mutta rationaalisempana on vaikea pysytellä mukana unelmissa. Jos siis kuitenkin yhteinen elämä olisi toiveissa. Jos mun mies heittää vaikkapa, että olisipa kiva matkustaa ensi talvena Floridaan, aletaanko suunnittelemaan matkaa. Minä otan tämän tosissani ja alan suunnittelemaan, kuukauden päästä palaan aiheeseen niin mies ihmettelee, että mistä sä nyt tuollaista keksit, eihän meillä ole rahaakaan.

Tai arjessa tämä näkyy niin, että puoliso ehdottaa leffaan menemistä lauantaina. Sitten kun minä alan lauantaina laittaa meikkejä naamaan, niin hän ihmettelee, että mihin minä oikein olen menossa.

Onko nyt helpompi ymmärtää, mikä turhauttaa?

Mikä persoonallisuushäiriö hänelle on diagnosoitu?

Kuka on ostanut liput sinne elokuviin ja päättänyt, mitä menette katsomaan, jos sinä olet jo puoliksi ulkona ja menossa, mutta toinen ei muistakaan, että tällaisesta oli joku maininta ollut useampi päivä aikaisemmin? Minä koen, että ensimmäinen maininta jostain (vaikka leffaillasta) on ajatuksen tuominen esiin (toiselle), eli "kutsu" suunnittelemaan lisää. Sitten vasta varsinaisesti suunnitellaan eli jutellaan, mitä mentäisiin katsomaan, milloin ja minne. Jos nämä lyödään lukkoon, niin sitten ollaan menossa sovittuna päivänä, muuten kyseessä on ollut vasta idearaakile. Hankaloittaa arkea molemmilla, kun tässä on iso ero. 

Kiitos vastauksestasi, helpottaa ymmärtämään ja samalla tavalla puolisoni asian selittää. 

Minun mies tekee myös tuota että heittää vaikka idean lomamatkasta jonnekin ja sitten kun palaan asiaan sanoo ettei ole rahaa. No sen minä tiesin jo kättelyssä mutta ajattelin että jostain raapisimme rahat kokoon ja toive virisi. Kurja palata maan pinnalle. En tiedä miksi mies tuota tekee, ei hän mitenkään ikävä ihminen ole.

tuollainen särkee itsetunnon lopulta. :(

Tehän halusitte, että mies ilmaisee tunteitansa. Sitä saa mitä tilaa.

Nyt ehdit vielä lähteä suhteesta helposti, myöhemmin voi olla paljon vaikeampaa.

Ihmiset harvoin muuttuvat, ainakaan parempaan suuntaan.

Nuorempana ja viattomampana ajattelin aina että As-piirteinen mieheni sittenkin ymmärtäisi vastavuoroisen kommunikaation tärkeyden ja oppisi vastaamaan tunteisiin.

Niin ei tietenkään ole käynyt. Olen pettynyt, loppuunpalanut ja ymmärrän että mies ei voi tässä itselleen mitään. Ei voi mitään sille että on monessa asiassa tunteeton ja taitamaton mieslapsi elämänsä loppuun asti.

Mutta mun ei tarvitse olla pettynyt, väsynyt, loppuunpalanut huoltaja ikuiselle mieslapselle. Voin erota ja lähteä ja elää elämääni toisin.

Jos jo tapailuvaiheessa ja seurustelun alussa epäilyttää ja homma tuntuu työläältä, yksipuoliselta ja joudut rukkaamaan omia toiveitasi ja tarpeitasi kohtuuttomasti, mutta vastapuoli ei tee pienintäkään elettä kohti kompromissiä, niin anna olla.

Väistät luodin ja tulevaisuudessa voit tavata oikeasti kivan miehen.

Kuulostaa siltä, että tyytyy suhun paremman puutteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli / on vähän tuollanen, mutta vuosien myötä olen ymmärtänyt että hänen tapauksessa ei ole kyse mistään ilkeilystä, vaan hän on vaan niin impulsiivinen luonne joka ideoi ääneen kaiken mitä mieleen tulee. Ei välttämättä ole edes vielä miettinyt haluaako itsekään lopulta sitä asiaa mistä puhuu, kunhan vaan kertaa ääneen mahdollisuuksia. Ei siis ole mitään ilkeää taka-ajatusta eikä hän tajunnut ollenkaan että se loukkasi minua silloin alussa kun en vielä ymmärtänyt, että kyse on vain ideoiden heittelystä eikä kannata suhtautua vakavasti. 

Mä olen tällainen suunnittelija-unelmoija, ja se ärsyttää rationaalista puolisoani ihan suunnattomasti. En ymmärrä vaikka kuinka haluaisin, että miksi. Haluaisitko avata omaa kokemustasi siltä "toiselta puolelta"? Itse pidän tätä ominaisuuttani hyvänä puolenani. Mitä ikävää siinä on?

En ole tuo edellinen vastaaja, mutta kokemusta on samantyyppisen puolison kanssa elämisestä. Hänellä on diagnosoitu persoonallisuushäiriö.

Unelmoinnissa ei ole mitään pahaa, mutta rationaalisempana on vaikea pysytellä mukana unelmissa. Jos siis kuitenkin yhteinen elämä olisi toiveissa. Jos mun mies heittää vaikkapa, että olisipa kiva matkustaa ensi talvena Floridaan, aletaanko suunnittelemaan matkaa. Minä otan tämän tosissani ja alan suunnittelemaan, kuukauden päästä palaan aiheeseen niin mies ihmettelee, että mistä sä nyt tuollaista keksit, eihän meillä ole rahaakaan.

Tai arjessa tämä näkyy niin, että puoliso ehdottaa leffaan menemistä lauantaina. Sitten kun minä alan lauantaina laittaa meikkejä naamaan, niin hän ihmettelee, että mihin minä oikein olen menossa.

Onko nyt helpompi ymmärtää, mikä turhauttaa?

Mikä persoonallisuushäiriö hänelle on diagnosoitu?

Kuka on ostanut liput sinne elokuviin ja päättänyt, mitä menette katsomaan, jos sinä olet jo puoliksi ulkona ja menossa, mutta toinen ei muistakaan, että tällaisesta oli joku maininta ollut useampi päivä aikaisemmin? Minä koen, että ensimmäinen maininta jostain (vaikka leffaillasta) on ajatuksen tuominen esiin (toiselle), eli "kutsu" suunnittelemaan lisää. Sitten vasta varsinaisesti suunnitellaan eli jutellaan, mitä mentäisiin katsomaan, milloin ja minne. Jos nämä lyödään lukkoon, niin sitten ollaan menossa sovittuna päivänä, muuten kyseessä on ollut vasta idearaakile. Hankaloittaa arkea molemmilla, kun tässä on iso ero. 

Kiitos vastauksestasi, helpottaa ymmärtämään ja samalla tavalla puolisoni asian selittää. 

Narsistinen. T. tuo edellinen

Yritin tapailla kymmenisen vuotta sitten miestä, joka aina ehdotti tapaamista ja perui sitten kun hetki lähestyi. Annoin tyypin olla, kunnes otti yhteyttä n. vuosi sitten ja ehdotti näkemistä. Ajattelin, että ihan kaverimielessä olisi ihan mielenkiintoista nähdä. Nyt muutaman sama perumismeininki sitte jatkui ja annoin olla.

En käsitä mikä miehellä on ongelmana, mutta onneksi en ole kiinnostunut, sillä muuten kieriskelisin taas sydänsuruissani.

Voi olla muutenkin paska luonne tai sitten rehellinen ja suoraselkäinen mies. Isäni on aika impulsiivinen. on hommaamassa uutta mökkiä ja purjevenettä ja sitten ei haluakaan niitä kuitenkaan vaan vanhat onki ihan ok. Lemmikit on ihan tyhmiä ei enää jaksa niitä, no on ne kuitenkin sit ihan kivoja en mä luovukaan niistä. Haluaa muuttaa maalta isosta omakotitalosta kaupunkiin kerrostaloon, eipäs haluakaan kun on kiva päästä metsään lenkille. Siinä saa olla koko aika järkeä puhumassa ettei tee typeryyksiä ja onneksi ei olekaan ainakaan vielä hassannut rahojaan pois. Äiti on kokenut tuon aaltoilun raskaana. Tunteet vaihtelee koko ajan. On hyvä ehdottoman rehti mies, mutta tempoilee liikaa. Voit miettiä, että jaksatko tuollaista. Tämä siis siinä tapauksessa, että mies ei ala oikeasti vaaralliseksi ja todella hankalaksi kun on tunteiden riepoteltavana, siinä vaiheessa ei pidä hetkeäkään miettiä, että viitsiikö sitä katella vaan pitää lähteä pois.

ei tiedä mitä haluaa, simple as that.

Aloittaja mainitsikin bipolaaridiagnoosin miehellä. Hankala tilanne, kannattaa tietysti miettiä jaksatko, jos ja kun aina tulee olemaan tuollaista. Aika huono merkki, jos mies ei myöskään halua lääkitystä käyttää.

Omasta kokemuksesta sen verran, että noita kylmää - kuumaa -vedättäjiä on myös ihan ei-psyykkisesti-sairaissakin miehissä (ja miksei myös naisissa). Katselin itse tuollaista vajaan vuoden, kunnes en enää jaksanut. Itse ainakin kaipaan enemmän tasaista onnellisuutta ja uskoa suhteeseen, enkä mitään kissa ja hiiri -leikkiä.

kissa ja hiiri leikit on emotionaalisesti ebästabiilien juttuja

anna olla ja etsi parempi

miksi katsot tuollaista?

tyypillinen bipo.

Vierailija kirjoitti:

Tehän halusitte, että mies ilmaisee tunteitansa. Sitä saa mitä tilaa.

Eikö sinun mielestäsi siis ole olemassa mieleltään terveitä miehiä, jotka osaisivat ilmaista tunteitaan? Miksi halveksit miehiä noin paljon?

myrkyllinen mies