Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua tehdä enää mitään kanssani ja tunnen kotona oloni yksinäiseksi
Yksin
02.03.2021 |
Otsikossa on tiivistettynä ongelmani. Eli olen pikkuhiljaa huomannut elämässäni tällaisen ilmiön, että mieheni ei oikeastaan tee kanssani enää mitään. Olemme päälle kolmekymppisiä lapsettomia ja ollaan oltu yhdessä jo 10 vuotta, ja vaikka asumme yhdessä niin viettämämme aika alkaa olla nollissa. Onko suhteemme vaan hiipumassa olemattomiin? Halusin kirjoittaa tämän ja kysyä vähän teiltä, onko kellään ollut samanlaista tilannetta? Tapasimme yhteisen harrastuksen kautta ja persoonallisuutemme sopivat tosi hyvin yhteen. Tutustuimme toisiimme rauhassa ja seurustelusuhde vakiintui vasta n. 8 kk:n jälkeen.
Ensimmäiset 5 vuotta meni tosi hyvin, harrastimme yhdessä ja pyöritimme arkea hyvin molempien opiskeluiden oheella. Molemmat ollaan käyty töissä jo pari vuotta eikä oma työni ole mitenkään kauhean stressaavaa, miehen työssä sama. Hän tekee tällä hetkellä tosin etänä töitä ja itse olen opintovapaalla. Ollaan oltu siis tosi paljon kotona ja olen huomannut ettei me oikeastaan tehdä enää mitään yhdessä, ei edes siivota tai laiteta ruokaa.
Mies katsoo elokuvia, sarjoja ja striimejä, kun nukun (vaikka olen monesti ehdottanut että katsottaisiin jotain yhdessä, ei kelpaa. Tykkää katsoa yksin), pelaa aamulla tietokoneella ennen töitä, (ei suostu tulemaan aamiaspöytään, vaan vie aamiaisen ja kahvin työpöydälleen), kaupassa voi käydä kanssani, mutta ei oikeastaan juttele minulle mitään. Lenkille saan lähteä yksin, miestä ei kiinnosta kävely koska "se on niin tylsää". Seksiä harrastamme silloin kun minä teen aloituksen. Okei. Kotityöt ollaan jaettu tasan, eli mies kyllä siivoaa ja laittaa ruokaa, mutta jos pyydän apua hetkeksi vaikka viemään roskat niin vastaus on ei tai "sun vuoro". Tilanne alkaa oikeastaan vaikuttamaan siltä, että olemme kämppiksiä, emme kumppaneita.
En osaa sanoa milloin tämä on mennyt tällaiseksi säätämiseksi, mies sanoo kyllä rakastavansa minua ja haluaa elää loppuelämänsä kanssani, mutta hänen tekonsa eivät sitä peilaa. Hänestä on pikkuhiljaa tullut hyvin antisosiaalinen ja hän ei ole muutamana vuonna suostunut edes tapaamaan ystäviäni. Tunnen oloni yksinäiseksi kun olen kotona. Minusta tuntuu, ettei hän oikeasti halua ns. oikeaa elämää kanssani, sellainen kämppis/hyvänpäiväntuttu-suhde kelpaa hänelle täysin. Minusta on alkanut tuntumaan siltä, ettei meillä oikeastaan ole mitään yhteistä
Olisiko täällä ketään, jolla on / on ollut sama tilanne? Missä tästä on kyse ja roikunko tässä tyhmänä ihan turhaan? help
Kommentit (52)
Katso vuosi tästä eteenpäin. Ellei mitään tapahdu tiedät eläväsi kuolleessa liitossa/suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko myös olla että teidän opintovapaa/etäily vaikuttaa? Itse olen kokenut, että jos miehellä ei ole jostan syystä oikein muita arkisia kontakteja, niin hän alkaa kaivata kaiken sosiaalisuusannoksensa minulta, ja se on vähän uuvuttavaa minulle.
Voisiko siis olla, että kaipasit nyt mieheltä kaikkea sitä, mitä yleensä saat työ/opiskelukavereilta?
Kai te jostain puhutte päivän aikana? Jutteletteko arkisesta elämästänne ja muistakin ajatuksistanne toisillenne?
Osittain kuulostaa tutulta. Meilläkin on toistakymmentä vuotta yhdessä, ja kyllä meillä on eritynyt ne vapaa-ajan jutut, vaikka alkuun oltiin kauhean innokkaita tekemään kaikkea yhdessä. Toisaalta vietetään kyllä myös aikaa yhdessä ja tehdään tilaisuuden kyllä kivoja juttuja yhdessä. Puhutaan joka päivä ja jutellaan kaikista asioista kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suhde (15v) ajautui tuohon; itse jotenkin aloin pitämään miestä itsestäänselvyytenä, arki erkaannutti, vaikka mitään syytä siihen ei ollut eikä mitään muita ongelmia suhteessa. Lopulta oltiin eron kynnyksellä, että miksi jatkaa,jos ilo ja rakkaus on hiipuneet. Mutta päätimme yhdessä,että muutamme tilanteen,koska oma käytöksemme oli muuttunut,ei niinkään suhteen realiteetit. Aloimme puhua, mennä syvemmälle asioiden juuriin,avautua ja harjoitella toisenlaista reagointia tilanteissa. Vaikka "ongelma" oli pääsääntöisesti minussa,niin yhdessä meidän piti kuitenkin muuttua,ja olen iloinen,että mies halusi lähteä siihen kanssani. Muutos ei ole yhden ihmisen varassa parisuhteessa.
Nyt alkaa kateissa ollut rakkaus löytyä. Tuntuu, että on vahvistettu,aikuistuttu, kiinnittyy toisiimme uudella tavalla.
Jutelkaa niistä kipeistäkin asioista, miettikää mihin olette valmiita, kannustan siihen.Huomaa, sun mies halusi tehdä jotain suhteenne hyväksi. Tangoon tarvitaan aina kaksi.
Huomaa myös että ongelma oli naisessa ja mies siitä huolimatta oli valmis tekemään töitä suhteen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä suhde (15v) ajautui tuohon; itse jotenkin aloin pitämään miestä itsestäänselvyytenä, arki erkaannutti, vaikka mitään syytä siihen ei ollut eikä mitään muita ongelmia suhteessa. Lopulta oltiin eron kynnyksellä, että miksi jatkaa,jos ilo ja rakkaus on hiipuneet. Mutta päätimme yhdessä,että muutamme tilanteen,koska oma käytöksemme oli muuttunut,ei niinkään suhteen realiteetit. Aloimme puhua, mennä syvemmälle asioiden juuriin,avautua ja harjoitella toisenlaista reagointia tilanteissa. Vaikka "ongelma" oli pääsääntöisesti minussa,niin yhdessä meidän piti kuitenkin muuttua,ja olen iloinen,että mies halusi lähteä siihen kanssani. Muutos ei ole yhden ihmisen varassa parisuhteessa.
Nyt alkaa kateissa ollut rakkaus löytyä. Tuntuu, että on vahvistettu,aikuistuttu, kiinnittyy toisiimme uudella tavalla.
Jutelkaa niistä kipeistäkin asioista, miettikää mihin olette valmiita, kannustan siihen.
Olen onnellinen puolestanne ja samalla äärettömän kateellinen.
Meillä 20v suhde kaatui juuri siihen, että minä en pystynyt houkuttelemaan vaimoa avoimeen keskusteluun kanssani. Hiljenin pikkuhiljaa itsekin kun turhauduin. Suhteessa toimi pitkään kaikki muu paitsi kommunikointi hankalista asioista. Lopulta ei toimintut mikään. Puhukaa ihmiset, puhukaa!
Meillä parinkymmenen vuoden liitto takana ja onhan mieheni tuollainen ruudun töllöttäjä nykyään. Lomilla kuitenkin mennään paikkoihin jotka molempia kiinnostaa, käydään kulttuurijutuissa jne. Että meidän tilanne johtuu paljon koronasta.
Kai teilläkin on jotain mitä tykkäätte tehdä yhdessä, edes leffa, ravintola tai risteily? Kun rajotukset hellittää, ala suunnitella teille jotain yhteistä. Kai miehesikin tajuaa että teidän pitää nyt saada eloa suhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on nettiin koukussa. Kannattaa puhua asiasta ja kerro hänelle. ettei tällainen arki ole normaalia. Sopikaa vaikka yhdessä, että netti saa olla tunnin päällä työpäivän jälkeen ja kaksi tuntia vapaapäivänä. Jos teillä on langaton verkko, laittakaa se kiinni, kun aika on täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toinen on aina se joka järjestää ja ehdottaa yhteistä tekemistä niin miettisin myös kaksi kertaa. Puhuminen auttaa, ei muu, ja jos toinen ei puhu niin ongelma. Yksipuoleinen asioiden ja tekemisen järjestely on vähän kuin kastelisi kuolleita kukkia.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on nettiin koukussa. Kannattaa puhua asiasta ja kerro hänelle. ettei tällainen arki ole normaalia. Sopikaa vaikka yhdessä, että netti saa olla tunnin päällä työpäivän jälkeen ja kaksi tuntia vapaapäivänä. Jos teillä on langaton verkko, laittakaa se kiinni, kun aika on täynnä.
Onko sulla puoliso vai lapsi? Ei noin kohdella aikuista ihmistä. Jos suora puhe ei auta, kantapäät vastakkain. Siinä on taas yks joka mahdollistaa mieslapsen perseilyn. Ei jeesus. Mikä teitä vaivaa?! Tuollainen on sit suhde jossa haluatte elää? Ei puolisoa joka omasta tahdosta on teidän kanssa ja tekee omasta aloitteestakin asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin siinä parisuhteessa usein käy. Sitä en ole vielä itse keksinyt, millä sen parisuhteen saisi takaisin nousuun syöksykierteestä. En ole itse päässyt koskaan tuon vaiheen yli, että toinen alkaa tuntua kämppikseltä.
Valitkaa se kumppani paremmin. Malttakaa olla hetki yksin jos se sopiva oikea ei heti osu kohdalle. Yksinäisyys on huono syy alkaa parisuhteeseen ja jos kaikki ei alusta asti tunnu 3000 % helpolta ja oikealta, älkää jatkako. Siinäpä sulle toimiva kaava. Jos alusta asti pitää vääntää ja tulee riitaa ihmeellisistä asioista ja "pitää tehdä töitä" suhteen eteen niin melkoisen tuhoon tuomittua.
No miksei kaikki Tinderissä olevat miehet mene Aasiaan? Kummallisesti laittavat vain meille suomiakoille viestiä.