Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua tehdä enää mitään kanssani ja tunnen kotona oloni yksinäiseksi
Yksin
02.03.2021 |
Otsikossa on tiivistettynä ongelmani. Eli olen pikkuhiljaa huomannut elämässäni tällaisen ilmiön, että mieheni ei oikeastaan tee kanssani enää mitään. Olemme päälle kolmekymppisiä lapsettomia ja ollaan oltu yhdessä jo 10 vuotta, ja vaikka asumme yhdessä niin viettämämme aika alkaa olla nollissa. Onko suhteemme vaan hiipumassa olemattomiin? Halusin kirjoittaa tämän ja kysyä vähän teiltä, onko kellään ollut samanlaista tilannetta? Tapasimme yhteisen harrastuksen kautta ja persoonallisuutemme sopivat tosi hyvin yhteen. Tutustuimme toisiimme rauhassa ja seurustelusuhde vakiintui vasta n. 8 kk:n jälkeen.
Ensimmäiset 5 vuotta meni tosi hyvin, harrastimme yhdessä ja pyöritimme arkea hyvin molempien opiskeluiden oheella. Molemmat ollaan käyty töissä jo pari vuotta eikä oma työni ole mitenkään kauhean stressaavaa, miehen työssä sama. Hän tekee tällä hetkellä tosin etänä töitä ja itse olen opintovapaalla. Ollaan oltu siis tosi paljon kotona ja olen huomannut ettei me oikeastaan tehdä enää mitään yhdessä, ei edes siivota tai laiteta ruokaa.
Mies katsoo elokuvia, sarjoja ja striimejä, kun nukun (vaikka olen monesti ehdottanut että katsottaisiin jotain yhdessä, ei kelpaa. Tykkää katsoa yksin), pelaa aamulla tietokoneella ennen töitä, (ei suostu tulemaan aamiaspöytään, vaan vie aamiaisen ja kahvin työpöydälleen), kaupassa voi käydä kanssani, mutta ei oikeastaan juttele minulle mitään. Lenkille saan lähteä yksin, miestä ei kiinnosta kävely koska "se on niin tylsää". Seksiä harrastamme silloin kun minä teen aloituksen. Okei. Kotityöt ollaan jaettu tasan, eli mies kyllä siivoaa ja laittaa ruokaa, mutta jos pyydän apua hetkeksi vaikka viemään roskat niin vastaus on ei tai "sun vuoro". Tilanne alkaa oikeastaan vaikuttamaan siltä, että olemme kämppiksiä, emme kumppaneita.
En osaa sanoa milloin tämä on mennyt tällaiseksi säätämiseksi, mies sanoo kyllä rakastavansa minua ja haluaa elää loppuelämänsä kanssani, mutta hänen tekonsa eivät sitä peilaa. Hänestä on pikkuhiljaa tullut hyvin antisosiaalinen ja hän ei ole muutamana vuonna suostunut edes tapaamaan ystäviäni. Tunnen oloni yksinäiseksi kun olen kotona. Minusta tuntuu, ettei hän oikeasti halua ns. oikeaa elämää kanssani, sellainen kämppis/hyvänpäiväntuttu-suhde kelpaa hänelle täysin. Minusta on alkanut tuntumaan siltä, ettei meillä oikeastaan ole mitään yhteistä
Olisiko täällä ketään, jolla on / on ollut sama tilanne? Missä tästä on kyse ja roikunko tässä tyhmänä ihan turhaan? help
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
erotkaa vaan kaikki naiset, erotkaa. voitte sitten kuunnella kaija koota ja voimaantua.
tämän neuvon antoi teille mies
Sen sijaan, että annoit tuon neuvon, olisit voinut avata asiaa miehisestä näkökulmasta. Toivooko se mies naisen lähtevän vai pitääkö se sitä kotiorjana/huonekaluna vai mikä mielessä liikkuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö 59 vuotiaana uskaltaa erota? Löytyykö kunnon kumpaania?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
erotkaa vaan kaikki naiset, erotkaa. voitte sitten kuunnella kaija koota ja voimaantua.
tämän neuvon antoi teille mies
Sen sijaan, että annoit tuon neuvon, olisit voinut avata asiaa miehisestä näkökulmasta. Toivooko se mies naisen lähtevän vai pitääkö se sitä kotiorjana/huonekaluna vai mikä mielessä liikkuu?
mikä näiden ketjujen tarkoitus edes muuten muka on, kuin erohuutelut?
mistä minä tiedän, mikä aloittajan miestä mättää.
vika voi muuten olla aloittajassakin, mutta sehän ei teitä kiinnosta.
Oletko sinä ihan kaikki maapallon 4 miljardia naista?
No sitä ei nyt kiinnosta sun seura. Jotain muuta mielessä. Tai joku muu. Selviää vain kysymällä ja puhumalla. Jos ei ajan kuluessa muutosta tapahdu, tiedät itse parhaiten mitä tehdä. Monet (sekä miehet että naiset) pelkää muutosta ja tyytyy. Saattaa jopa odottaa että toinen laskee yhteen 1+1 ja kyllästyy ja lähtee. Tekee sen työn ja päätöksen ettei itse tarvitse olla se jättäjä. Muuten samaa mieltä kun eräs aiempi kommentoija, että puhumalla luultavasti muuttuu hetkeksi, jos tuota on kestänyt kauan niin luultavasti palaa vanhoihin uomiinsa ja löydät itsesi taas samasta tilanteesta. Mieti mitä haluat ja tee sitä mitä itse haluat jos mies ei lähde mukaan ja osaat sitten varmaan jossain kohtaa tehdä myös päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
erotkaa vaan kaikki naiset, erotkaa. voitte sitten kuunnella kaija koota ja voimaantua.
tämän neuvon antoi teille mies
Sen sijaan, että annoit tuon neuvon, olisit voinut avata asiaa miehisestä näkökulmasta. Toivooko se mies naisen lähtevän vai pitääkö se sitä kotiorjana/huonekaluna vai mikä mielessä liikkuu?
mikä näiden ketjujen tarkoitus edes muuten muka on, kuin erohuutelut?
mistä minä tiedän, mikä aloittajan miestä mättää.
vika voi muuten olla aloittajassakin, mutta sehän ei teitä kiinnosta.
Oletko sinä ihan kaikki maapallon 4 miljardia naista?
Olet moukka ja urpo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaako teillä lapsettomilla pareilla viettää talviloman samaan aikaan vai eri aikaan? Mitä tuo kertoo?
Selvää koronatylsyyyttä. Koko ajan kotona niin ei mieli vaan pysy virkeänä eikä mitään jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia eriytymistä. Alkuvaiheen tehdään kaikki yhdessä vaihe jää pikkuhiljaa taakese ja tulee korjausliike toiseen suuntaan. Siitä se sitten pikkuhiljaa tasaantuu siihen, että molemmilla on omat juttunsa, mutta on myös yhteistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia eriytymistä. Alkuvaiheen tehdään kaikki yhdessä vaihe jää pikkuhiljaa taakese ja tulee korjausliike toiseen suuntaan. Siitä se sitten pikkuhiljaa tasaantuu siihen, että molemmilla on omat juttunsa, mutta on myös yhteistä aikaa.
Ja tässä esimerkissä yhteinen aika ilmeni miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsetunnolle ei tee hyvää päivästä toiseen joutua anelemaan yhteistä aikaa, etenkin kun sitä tuntuu riittävän pelaamiseen. Itse olisin lähtenyt jo aikapäivää sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia eriytymistä. Alkuvaiheen tehdään kaikki yhdessä vaihe jää pikkuhiljaa taakese ja tulee korjausliike toiseen suuntaan. Siitä se sitten pikkuhiljaa tasaantuu siihen, että molemmilla on omat juttunsa, mutta on myös yhteistä aikaa.
Ja tässä esimerkissä yhteinen aika ilmeni miten?
Ei sitä eriytyimisvaiheessa olekaan. Käynnissä on se irtautuminen symbioosista. Se kirpaisee, mutta menee aikanaan ohi kun löytyy se tasapaino oman ja yhteisen ajan välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia eriytymistä. Alkuvaiheen tehdään kaikki yhdessä vaihe jää pikkuhiljaa taakese ja tulee korjausliike toiseen suuntaan. Siitä se sitten pikkuhiljaa tasaantuu siihen, että molemmilla on omat juttunsa, mutta on myös yhteistä aikaa.
Ja tässä esimerkissä yhteinen aika ilmeni miten?
Ei sitä eriytyimisvaiheessa olekaan. Käynnissä on se irtautuminen symbioosista. Se kirpaisee, mutta menee aikanaan ohi kun löytyy se tasapaino oman ja yhteisen ajan välillä.
Eli ei vietetä aikaa yhdessä ollenkaan? Eikös tuo tarkoita enemmänkin taukoa koko suhteessa?
Juuh, ei onnistuisi mun kanssa. Arvostan omaa aikaa ja sitä että toinenkin haluaa omaa aikaa, mutta mikäli mitään yhteistä ei olisi kuin möllöttäminen, niin katsoisin että koko suhde olisi ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia eriytymistä. Alkuvaiheen tehdään kaikki yhdessä vaihe jää pikkuhiljaa taakese ja tulee korjausliike toiseen suuntaan. Siitä se sitten pikkuhiljaa tasaantuu siihen, että molemmilla on omat juttunsa, mutta on myös yhteistä aikaa.
Ja tässä esimerkissä yhteinen aika ilmeni miten?
Ei sitä eriytyimisvaiheessa olekaan. Käynnissä on se irtautuminen symbioosista. Se kirpaisee, mutta menee aikanaan ohi kun löytyy se tasapaino oman ja yhteisen ajan välillä.
Eli ei vietetä aikaa yhdessä ollenkaan? Eikös tuo tarkoita enemmänkin taukoa koko suhteessa?
Juuh, ei onnistuisi mun kanssa. Arvostan omaa aikaa ja sitä että toinenkin haluaa omaa aikaa, mutta mikäli mitään yhteistä ei olisi kuin möllöttäminen, niin katsoisin että koko suhde olisi ohi.
Tähän moni parisuhde kaatuukin. Ei ymmärretä mistä on kysymys eikä osata puhua siitä. Monesti vielä toinen yrittää väkisin "pitää kiinni" toisesta ja yhteisestä ajasta, mikä saa toisen "pakenemaan" entistä kovemmin. Kun ymmärrettäisiin mistä on kysymys, siedettäisiin tilannetta paremmin ja se olisi nopeammin ohi. Keskustelun kautta voitaisiin myös löytää kompromisseja, jotta tilanne ei tuntuisi vain sietämiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia eriytymistä. Alkuvaiheen tehdään kaikki yhdessä vaihe jää pikkuhiljaa taakese ja tulee korjausliike toiseen suuntaan. Siitä se sitten pikkuhiljaa tasaantuu siihen, että molemmilla on omat juttunsa, mutta on myös yhteistä aikaa.
Ja tässä esimerkissä yhteinen aika ilmeni miten?
Ei sitä eriytyimisvaiheessa olekaan. Käynnissä on se irtautuminen symbioosista. Se kirpaisee, mutta menee aikanaan ohi kun löytyy se tasapaino oman ja yhteisen ajan välillä.
Eli ei vietetä aikaa yhdessä ollenkaan? Eikös tuo tarkoita enemmänkin taukoa koko suhteessa?
Juuh, ei onnistuisi mun kanssa. Arvostan omaa aikaa ja sitä että toinenkin haluaa omaa aikaa, mutta mikäli mitään yhteistä ei olisi kuin möllöttäminen, niin katsoisin että koko suhde olisi ohi.
Tähän moni parisuhde kaatuukin. Ei ymmärretä mistä on kysymys eikä osata puhua siitä. Monesti vielä toinen yrittää väkisin "pitää kiinni" toisesta ja yhteisestä ajasta, mikä saa toisen "pakenemaan" entistä kovemmin. Kun ymmärrettäisiin mistä on kysymys, siedettäisiin tilannetta paremmin ja se olisi nopeammin ohi. Keskustelun kautta voitaisiin myös löytää kompromisseja, jotta tilanne ei tuntuisi vain sietämiseltä.
Suomalainen mies ei juuri puhu ainakaan niin kauan kun homma pelaa hänen suuntaan. Suhde voi olla vaikka kuinka kylmä, kunhan haarat lämmitetään sopivan säännöllisesti, ruoka tulee pöytää eikä boksereita jätetä pesemättä. Ero tulee miehen mielestä puun takaa.
Olen elänyt tuollaisessa suhteessa. Todistan tällä hetkellä muutamia muitakin pareja mitkä toistaiseksi jatkaa tuolla linjalla. Joidenkin suhde pysyy kasassa puhtaasti taloudellisista syistä eikä kaurapuuromaisuus näin ollen haittaa.
Meillä suhde (15v) ajautui tuohon; itse jotenkin aloin pitämään miestä itsestäänselvyytenä, arki erkaannutti, vaikka mitään syytä siihen ei ollut eikä mitään muita ongelmia suhteessa. Lopulta oltiin eron kynnyksellä, että miksi jatkaa,jos ilo ja rakkaus on hiipuneet. Mutta päätimme yhdessä,että muutamme tilanteen,koska oma käytöksemme oli muuttunut,ei niinkään suhteen realiteetit. Aloimme puhua, mennä syvemmälle asioiden juuriin,avautua ja harjoitella toisenlaista reagointia tilanteissa. Vaikka "ongelma" oli pääsääntöisesti minussa,niin yhdessä meidän piti kuitenkin muuttua,ja olen iloinen,että mies halusi lähteä siihen kanssani. Muutos ei ole yhden ihmisen varassa parisuhteessa.
Nyt alkaa kateissa ollut rakkaus löytyä. Tuntuu, että on vahvistettu,aikuistuttu, kiinnittyy toisiimme uudella tavalla.
Jutelkaa niistä kipeistäkin asioista, miettikää mihin olette valmiita, kannustan siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia eriytymistä. Alkuvaiheen tehdään kaikki yhdessä vaihe jää pikkuhiljaa taakese ja tulee korjausliike toiseen suuntaan. Siitä se sitten pikkuhiljaa tasaantuu siihen, että molemmilla on omat juttunsa, mutta on myös yhteistä aikaa.
Ja tässä esimerkissä yhteinen aika ilmeni miten?
Ei sitä eriytyimisvaiheessa olekaan. Käynnissä on se irtautuminen symbioosista. Se kirpaisee, mutta menee aikanaan ohi kun löytyy se tasapaino oman ja yhteisen ajan välillä.
Eli ei vietetä aikaa yhdessä ollenkaan? Eikös tuo tarkoita enemmänkin taukoa koko suhteessa?
Juuh, ei onnistuisi mun kanssa. Arvostan omaa aikaa ja sitä että toinenkin haluaa omaa aikaa, mutta mikäli mitään yhteistä ei olisi kuin möllöttäminen, niin katsoisin että koko suhde olisi ohi.
Tähän moni parisuhde kaatuukin. Ei ymmärretä mistä on kysymys eikä osata puhua siitä. Monesti vielä toinen yrittää väkisin "pitää kiinni" toisesta ja yhteisestä ajasta, mikä saa toisen "pakenemaan" entistä kovemmin. Kun ymmärrettäisiin mistä on kysymys, siedettäisiin tilannetta paremmin ja se olisi nopeammin ohi. Keskustelun kautta voitaisiin myös löytää kompromisseja, jotta tilanne ei tuntuisi vain sietämiseltä.
Suomalainen mies ei juuri puhu ainakaan niin kauan kun homma pelaa hänen suuntaan. Suhde voi olla vaikka kuinka kylmä, kunhan haarat lämmitetään sopivan säännöllisesti, ruoka tulee pöytää eikä boksereita jätetä pesemättä. Ero tulee miehen mielestä puun takaa.
Olen elänyt tuollaisessa suhteessa. Todistan tällä hetkellä muutamia muitakin pareja mitkä toistaiseksi jatkaa tuolla linjalla. Joidenkin suhde pysyy kasassa puhtaasti taloudellisista syistä eikä kaurapuuromaisuus näin ollen haittaa.
Aasialainen nainen on paljon kauniimpi, lempeämpi, tiukempi, naisellisempi ja ennen kaikkea älykkäämpi kuin suomalainen nainen, joten heidän kanssaan kaikki toimii suhteessa täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä suhde (15v) ajautui tuohon; itse jotenkin aloin pitämään miestä itsestäänselvyytenä, arki erkaannutti, vaikka mitään syytä siihen ei ollut eikä mitään muita ongelmia suhteessa. Lopulta oltiin eron kynnyksellä, että miksi jatkaa,jos ilo ja rakkaus on hiipuneet. Mutta päätimme yhdessä,että muutamme tilanteen,koska oma käytöksemme oli muuttunut,ei niinkään suhteen realiteetit. Aloimme puhua, mennä syvemmälle asioiden juuriin,avautua ja harjoitella toisenlaista reagointia tilanteissa. Vaikka "ongelma" oli pääsääntöisesti minussa,niin yhdessä meidän piti kuitenkin muuttua,ja olen iloinen,että mies halusi lähteä siihen kanssani. Muutos ei ole yhden ihmisen varassa parisuhteessa.
Nyt alkaa kateissa ollut rakkaus löytyä. Tuntuu, että on vahvistettu,aikuistuttu, kiinnittyy toisiimme uudella tavalla.
Jutelkaa niistä kipeistäkin asioista, miettikää mihin olette valmiita, kannustan siihen.
Huomaa, sun mies halusi tehdä jotain suhteenne hyväksi. Tangoon tarvitaan aina kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia eriytymistä. Alkuvaiheen tehdään kaikki yhdessä vaihe jää pikkuhiljaa taakese ja tulee korjausliike toiseen suuntaan. Siitä se sitten pikkuhiljaa tasaantuu siihen, että molemmilla on omat juttunsa, mutta on myös yhteistä aikaa.
Ja tässä esimerkissä yhteinen aika ilmeni miten?
Ei sitä eriytyimisvaiheessa olekaan. Käynnissä on se irtautuminen symbioosista. Se kirpaisee, mutta menee aikanaan ohi kun löytyy se tasapaino oman ja yhteisen ajan välillä.
Eli ei vietetä aikaa yhdessä ollenkaan? Eikös tuo tarkoita enemmänkin taukoa koko suhteessa?
Juuh, ei onnistuisi mun kanssa. Arvostan omaa aikaa ja sitä että toinenkin haluaa omaa aikaa, mutta mikäli mitään yhteistä ei olisi kuin möllöttäminen, niin katsoisin että koko suhde olisi ohi.
Tähän moni parisuhde kaatuukin. Ei ymmärretä mistä on kysymys eikä osata puhua siitä. Monesti vielä toinen yrittää väkisin "pitää kiinni" toisesta ja yhteisestä ajasta, mikä saa toisen "pakenemaan" entistä kovemmin. Kun ymmärrettäisiin mistä on kysymys, siedettäisiin tilannetta paremmin ja se olisi nopeammin ohi. Keskustelun kautta voitaisiin myös löytää kompromisseja, jotta tilanne ei tuntuisi vain sietämiseltä.
Suomalainen mies ei juuri puhu ainakaan niin kauan kun homma pelaa hänen suuntaan. Suhde voi olla vaikka kuinka kylmä, kunhan haarat lämmitetään sopivan säännöllisesti, ruoka tulee pöytää eikä boksereita jätetä pesemättä. Ero tulee miehen mielestä puun takaa.
Olen elänyt tuollaisessa suhteessa. Todistan tällä hetkellä muutamia muitakin pareja mitkä toistaiseksi jatkaa tuolla linjalla. Joidenkin suhde pysyy kasassa puhtaasti taloudellisista syistä eikä kaurapuuromaisuus näin ollen haittaa.Aasialainen nainen on paljon kauniimpi, lempeämpi, tiukempi, naisellisempi ja ennen kaikkea älykkäämpi kuin suomalainen nainen, joten heidän kanssaan kaikki toimii suhteessa täydellisesti.
Mihin tää nyt liittyi? Todistit ilmeisesti juuri sen ettei muulla ole väliä kunhan haarat aukenee ja kotityöt tulee hoidettua.
Sekä silläkään ei tunnu olevan merkitystä vaikka sun seurassa oltaisiin vain rahasta.
Komppaan sinua! Kaikki naiset joita miehet eivät ole saaneet vielä itsestään riippuvaisiksi, eli kaikki joilla mahdollisuus erota, tehkää se heti!
N40