Ystävä jätti kun löysi itselleen miehen

Vierailija kirjoitti:

On aika tavallista, että kun pariutuu, ystävät jäävät vähemmälle. Varsinkin jos ystävät sattuvat olemaan sinkkuja. Ei ole oikein yhteisiä juttuja enää. Myös voi joskus olla sitäkin, että pitää ystävää uhkana, jos kumppani ihastuukin siihen ystävään. Siksi ei vanhat kuviot oikein toimi enää.

Minusta oli vaan kurjaa, kun ei omasta elämästä voinut enää puhua mitään, kun toinen oli niin kateellinen... eli olisi pitänyt jatkaa edelleen toisen ilmaisena terapeuttina, mutta se vähäinenkin oma osuus sitten kuivettui. En jaksanut enää olla toisen olkapää, kun siinä ei ollut mitään vastavuoroista. t. ystävänsä "hyljännyt"

Toivottavasti sinä ap löydät myös miehen, ennen kuin ystäväsi eroaa. Sitten hänelle kyllä katsos seurasi taas kelpaisi jotta voisi voivotella sydänsurujaan. Mutta sinä pääsisit tekemään hänelle samoin kuin hän on tehnyt sinulle! Et vaan ”ehtisi” millään viettää aikaa tai soitella hänen kanssaan, kun olisi niin paljon menoa miehen kanssa. Kyllä tuollaiset ”ystävät” tiedetään. Ne on ystäviä tasan silloin kun itse sinulta jotain tarvitsevat. Se miltä sinusta tuntuu ja mitä sinulle kuuluu, ei kiinnosta heitä pätkän vertaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei se jättänyt sinua kokonaan.

On vain nyt täynnä sitä miestään,  kun ensi huuma on ohi ja suhteesta tulee tasainen, ystävä on taas tavoitettavissa.

Eikä elämää kannata perustaa yhden ystävän varaan, vaan yrittää tutustua uusiinkiin ihmisiin.

Niin. Mä vaan itse kuuntelin aika paljon ystäväni murheita ja miessotkuja ennen kuin vakiintui. Kyllä se kieltämättä tuntuu vähän pahalta.

Ystävyyssuhteet muuttuvat. Yksi ystäväni on ollut ystävääni 40 vuotta ja voit varmasti ymmärtää, että näiden 40 vuoden aikana ystävyytemme on muuttunut paljon. Me olimme yli 10 vuoden ajan ne bestikset, parhaimmat ystävykset mitä maa päällään kantoi.

Yläkoulun jälkeen lähdimme eri kouluihin ja ystävyys jatkui. Molemmat saivat uusia ystäviä ja ystävyytemme jatkui. Juttelimme paljon, mutta emme kaikkea, sillä ihan kaiken juttelu ei ollut enää tärkeää. Mukana oli nyt muitakin ihmisiä ja kaikkia asioita ei vaan voi jutella ja jakaa, vaan ne ovat yksityisasioita.

Mukaan tuli poikaystäviä, myöhemmin avomiehet, sitten avomiehistä tuli aviomiehet ja molemmille syntyi lapsia. Asuimme ulkomailla vuosia, olimme perheittemme kanssa ja ystävyytemme jatkui, mutta se oli muuttunut aikuisten ystävyydeksi. Nyt molempien lapsia on lentänyt pesästä pois, on ollut haaksirikkoja parisuhteissa ja myös onnellisia ihania aikoja. Olemme vieläkin hyvät ystävät ja olemme varmasti sellaisia aina. Kiitos ihanalle ystävälleni, sinä olet minulle tärkeä aina ja ikuisesti!

Jos ystäväsi suhteeseen tulee ongelmia tai se päättyy, kelpaat arvatenkin taas seuraksi ja kuuntelijaksi. Kannattaa miettiä, haluatko kaveerata hänen kanssaan siinä vaiheessa. Varsinkin, jos hän on aiemminkin käyttäytynyt noin.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti sinä ap löydät myös miehen, ennen kuin ystäväsi eroaa. Sitten hänelle kyllä katsos seurasi taas kelpaisi jotta voisi voivotella sydänsurujaan. Mutta sinä pääsisit tekemään hänelle samoin kuin hän on tehnyt sinulle! Et vaan ”ehtisi” millään viettää aikaa tai soitella hänen kanssaan, kun olisi niin paljon menoa miehen kanssa. Kyllä tuollaiset ”ystävät” tiedetään. Ne on ystäviä tasan silloin kun itse sinulta jotain tarvitsevat. Se miltä sinusta tuntuu ja mitä sinulle kuuluu, ei kiinnosta heitä pätkän vertaa!

No, eipä minulla ole tarvetta kostaa. Eikä ehkä löytää miestäkään tällä hetkellä. Surullinen olen toki. Mutta ehkä tämä suru tästä helpottaa...

Mun "ystävä" harrastaa samaa, kun on uusi mies kierroksessa silloin hän ei ehdi tapaamaan tai  viestillä kuulumisia vaihtamaan.  Kun suhde alkaa hiipumaan niin sitten taas löytyy aikaa ja kiinnostusta taas ottaa yhteyttä.  Ollaan noin 30 vuotta tunnettu, joten kaava tullut todella tutuksi.

Mistä ihmeen hylkäämisestä puhut? Meidän kaveripiirissä ei ole mitenkään tavatonta, että joskus viesteihin ei vain vastata. En todellakaan heti ensimmäisenä ala piehtaroida hylkäämisajatuksissa. Varmasti siihen vastaamattomuuteen aina joku kaverin mielestä hyvä syy on. En minä voi häntä vastailemaan painostaa - enkä edes halua.  

Anna suhteen rauhassa mennä uomiinsa. Sinun aikasi tulee vielä

Ai, muillakin on tällaista. Itselläni on hyvä ystävä, joka tekee aina saman: löytää miehen ja hiljenee täysin. Saattaa kestää jopa kuukausia, kunnes viitsii vastata lyhyesti jotain viestiin. Kun heillä sitten tulee tauko tai menee poikki (tapahtunut monta kertaa) niin johan tulee viestiä ja pyyntöjä että nähdäänkö ja muistellaan vanhoja hauskoja aikoja.

Ymmärrän kyllä että ihastunut/rakastunut ihminen ei näe muuta kuin sen mielitiettynsä, mutta tuntuu jotenkin tosi loukatulta että tulen täysin unohdetuksi kun on mies kierroksissa. En edes ole mikään sellainen ystävä joka vaatisi kauheasti vaivaa tai yhteydenpitoa.

Kuulostaapa ikävältä ja pari samanlaista kokemusta itsellänikin. Muutama vuosi sitten minulla oli kaveri, joka sitten liukeni pois elämästäni sen jälkeen kun alkoi seurustella. Tutustuimme töiden kautta ja kun hän kuuli, että minäkin olin samanikäinen (noin 30 v) sinkku, halusi hän varsin nopesti vaihtaa puhelinnumeroita ja tutustua. Käytin baareissa, ravintoloissa, vietettiin viikonloppuisin koti-iltoja kokkaillen ja viinejä maistellen. Oli mukavaa aikaa yhdessä. Mutta jälkikäteen tajusin, että hän ei ollut ensisijaisesti kiinnostunut juuri minun ystävyydestä. Hänen kaikki muut kaverinsa olivat parisuhteissa ja hän olisi myös halunnut olla ja koki olevansa siihen porukkaan nähden erilainen. Siten hänestä oli kiva viettää aikaa minun kanssani ja pitää yllä itselleen ja muille kulissia, että "en edes kaipaa miestä elämääni". Ihan "vitsillä" vaan selattiin yhdessä Tinderiä ja otin hänelle nättejä profiilikuvia. Sitten lopulta noin vuoden ystävyyden jälkeen löysi Tinderistä miehen, alkoi seurustella sata lasissa ja minä en enää ollutkaan osa hänen elämäänsä enkä ystävyyttään. Ensiksi teki ohareita, sitten jätti vastaamatta viesteihin, lopulta vaan ghostasi. Myöhemmin erosi miehestä ja yritti lämmitellä ystävyyttämme uudelleen, mutta tällä kertaa minä jätin vastaamatta. 

Samoin kävi yhden toisen ystävän kanssa hieman aiemmin. Olin sinkku ja lapseton (en voi biologisesti saada omia lapsia), olin lapsettomuushoidoissa käyvän ystäväni luottoystävä aina silloin, kun hän halusi avautua minulle miten pahalta hänestä tuntuu toisten raskausuutiset, baby showerit, vauvajutut jne. Minä kuuntelin monet ahdistuneet itkut hänen epäonnistuneiden hedelmöityshoitojen jälkeen ja tarjosin vertaistukea, koska olin jo nuorempana käynyt lapsettomuuteen liittyvät kipuilut läpi. Sitten hän lopulta tuli raskaaksi ja katosi elämästäni kuin tuhka tuuleen. Meillä on osin samaa ystäväpiiriä ja myöhemmin kuulin, että hän oli lapsiperheellisille ystävilleen  raskausaikana kertonut, ettei halua olla minun kanssa tekemisissä, koska minä kuulemma levittäisin negatiivista energiaa. 

Tällä hetkellä olen rakastunut ja parisuhteessa ihanan miehen kanssa ja minulla on kaksi hyvää naispuolista ystävää. Myönnän, että suhteeni alkuvaiheessa en pystynyt yhtä intensiivisesti olemaan näihin ystäviin yhteydessä, mutta toisaalta minulla oli pokkaa noin parin kuukauden sisään pyytää sitä suoraan anteeksi. Toisaalta en ikinä jättänyt heidän viesteihin tai soittoihin vastaamatta vaan itse olin melko vähän yhteydessä, mutta kuten sanoin, ymmärsin pahoitella ja muuttaa tilannetta. 

Jos APn ystävä ei todellakaan enää edes vastaa viesteihin, niin vaikuttaa kieltämättä ikävältä tilanteelta. Olen pahoillani APn puolesta mutta ehkäpä AP voisi silti miettiä jonkun kohteliaan mutta omanarvontuntoisen viestin ystävälleen, jossa tiedustelee asiaa eikö ole enää osa ystävän elämää ja vasta sen vastauksen jälkeen miettii, onko ystävyydellä toivoa vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti sinä ap löydät myös miehen, ennen kuin ystäväsi eroaa. Sitten hänelle kyllä katsos seurasi taas kelpaisi jotta voisi voivotella sydänsurujaan. Mutta sinä pääsisit tekemään hänelle samoin kuin hän on tehnyt sinulle! Et vaan ”ehtisi” millään viettää aikaa tai soitella hänen kanssaan, kun olisi niin paljon menoa miehen kanssa. Kyllä tuollaiset ”ystävät” tiedetään. Ne on ystäviä tasan silloin kun itse sinulta jotain tarvitsevat. Se miltä sinusta tuntuu ja mitä sinulle kuuluu, ei kiinnosta heitä pätkän vertaa!

No, eipä minulla ole tarvetta kostaa. Eikä ehkä löytää miestäkään tällä hetkellä. Surullinen olen toki. Mutta ehkä tämä suru tästä helpottaa...

Ei sitten. Itsehän teet kuten parhaaksi näet. Mutta onhan tuo selkeää hyväksi käyttöä että kelpaat vain jos hänelle sopii. Sitten hän taas hylkää sinut kun hänellä on mies. Ihan varmasti hän kyllä odottaa että sinulta löytyy hänelle aikaa vastaavassa tilanteessa. Jos siis sinulla on mies, mutta hänellä ei. Jos et usko, niin tulet kyllä huomaamaan jos tällainen tilanne tulee.

Käyttäjä2491 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika tavallista, että kun pariutuu, ystävät jäävät vähemmälle. Varsinkin jos ystävät sattuvat olemaan sinkkuja. Ei ole oikein yhteisiä juttuja enää. Myös voi joskus olla sitäkin, että pitää ystävää uhkana, jos kumppani ihastuukin siihen ystävään. Siksi ei vanhat kuviot oikein toimi enää.

Minusta oli vaan kurjaa, kun ei omasta elämästä voinut enää puhua mitään, kun toinen oli niin kateellinen... eli olisi pitänyt jatkaa edelleen toisen ilmaisena terapeuttina, mutta se vähäinenkin oma osuus sitten kuivettui. En jaksanut enää olla toisen olkapää, kun siinä ei ollut mitään vastavuoroista. t. ystävänsä "hyljännyt"

Nyt meni vähän yli. Ymmärrän hyvin, että kaveruus katkeaa lopullisesti, jos toinen on tuollainen katkera marttyyri niin kuin sinä. Kuulostat juuri sellaiselta lapselliselta kakaralta, jonka kanssa ei ole enää hyvä olla. Kun elämä tuo eteen parempaa, niin näkee mitä ei enää halua ikinä. Kasva aikuiseksi joskus, yritä edes.

Minulla on useitä läheisiä ystäviä, mutta emme ole koskaan soitelleet kenenkään kanssa säännöllisesti. Kukaan ei päivystä ystävilleen 24/7

Jokaisen elämässä tapahtuu, on parisuhteita, eroja, lapsia. Tuemme ja iloitsemme yhdessä, mutta ennen kaikkea annamme toistemme elää.

Ystäväsi on rakastunut, anna hänelle aikaa. Kokeile myöhemmin uudelleen, ja kun sinä rakastut, perustat perheen ystäväsi antaa sinulle aikaa.

Ymmärrän huolesi, olin lukevinani, että sinulla on aiempia hylkäämiskokemuksia, mutta tästä ei tarvitse tulla sellaista. Ystävyytenne on muoto on ehkä muutoksessa, mutta sillä on silti hyvät mahdollisuudet jatkua loppu elämänne. Kannatta nyt tukeutua enemmän muihin ystäviin, tai löytää muuta mielekästä tekemistä.

Ystävyyssuhde on ihmissuhde siinä missä muutkin suhteet. Siinä määritellään yhteiset tavat ja sopimukset sille suhteelle. Kun katsot tätä ystävyyssuhdettasi, sinulla oli jo aiemmin kokemus siitä, että ystäväsi ei tukenut sinua sinulle vaikeassa tilanteessa. Ja otti yhteyttä, kun itse tarvitsi sinua.

Eli sinä olet panostanut suhteeseen enemmän kuin hän. Ja nyt hän jätti sinut. Hän saattaa tulla takaisin, mutta et voi luottaa häneen.

Mietitäänpä hetki, jos tämä kuvio tapahtuisi parisuhteessa, että tullaan ja mennään vain omien tarpeiden mukaan, tiedetään heti, että tämä ei ole ok.

Sinun pitää kommunikoida tarpeesi myös ystävyyssuhteessa. Ei tietenkään uhriutumalla tai ripustautumalla niinkuin ei muissakaan suhteissa, mutta selkeästi sanoa, että minulle ystävyys on tätä ja tätä ja että olen loukkaantunut tästä käsillä olevasta tilanteesta ja itse asiassa jo siitä tilanteesta, kun hän jätti sinut yksin oman erosi kanssa.

Ystäväsi voi kokea ystävyyden eri tavalla ja se tarkoittaa sitä, että te ette sovi toisillenne ystäviksi.

Ja jos näin käy, hän ei sopinut sinun määritelmääsi ystävästä ja siten hänen pitääkin mennä. Mutta sen määritelmän kommunikointi selkeästi, on tärkeää. Vaikeaa, mutta miten muuten me voimme tietää tai tulla kuulluiksi ja ymmärretyiksi.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2491 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika tavallista, että kun pariutuu, ystävät jäävät vähemmälle. Varsinkin jos ystävät sattuvat olemaan sinkkuja. Ei ole oikein yhteisiä juttuja enää. Myös voi joskus olla sitäkin, että pitää ystävää uhkana, jos kumppani ihastuukin siihen ystävään. Siksi ei vanhat kuviot oikein toimi enää.

Minusta oli vaan kurjaa, kun ei omasta elämästä voinut enää puhua mitään, kun toinen oli niin kateellinen... eli olisi pitänyt jatkaa edelleen toisen ilmaisena terapeuttina, mutta se vähäinenkin oma osuus sitten kuivettui. En jaksanut enää olla toisen olkapää, kun siinä ei ollut mitään vastavuoroista. t. ystävänsä "hyljännyt"

Nyt meni vähän yli. Ymmärrän hyvin, että kaveruus katkeaa lopullisesti, jos toinen on tuollainen katkera marttyyri niin kuin sinä. Kuulostat juuri sellaiselta lapselliselta kakaralta, jonka kanssa ei ole enää hyvä olla. Kun elämä tuo eteen parempaa, niin näkee mitä ei enää halua ikinä. Kasva aikuiseksi joskus, yritä edes.

Se tekee joskus kipeääkin, kun totuus osuu omaan nilkkaan, vai miksi moinen raivo? Jokainen voi vain omiin tekemisiinsä. Minäkin osaan valita jatkossa paremmin, mitä siedän.

Ja vielä lisää, että se, että et puuttunut asiaan jo silloin kun ystäväsi ei tukenut sinua omassa erossasi, oli viesti, että sinulle saa tehdä näin. Pidä huolta omista rajoistasi!

No, on aika outoa hylätä ystävät sen vuoksi, että seurustelee.  Ei siinä puolisossa tarvii olla kiinni kun takiainen. Kokemusta itelläkin, että näemmä se ystävyys on hyväksikäyttöä. Sillon kelvataan , kun itellä menee huonosti ja ei olla parisuhteessa. Kun ollaan parisuhteessa, niin koskaa ei oo aikaa enää tavata vaan kahden  ja muutenkin jätetään "unohduksiin".

Mutta heti, kun tulee ongemia niin kelvataan kuuntelmaan sitä ruikutusta. Oon kyllästynyt. Itekki oon suhteessa mutta aikaa kyllä riittäis ystävillekkin, jos vaan olis sellasia joiden ei tarvi liimaatua siihen kumppaniin 24/7.  Nämä jotka puolustelee tämmösten ystävien käytöst, ovat juuri näitä itse. Mikään elämntilanne ei ole sellainen , etteikö jostain aikaa löydy myös ystäville- jos siis haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamoon, se on rakastunut! Anna sen olla hetki rauhassa! Muutenkin outoja te, joiden mielestä hautaan asti pitäisi jatkaa sitä teiniaikojen "joka päivä nähtiin/soiteltiin" -meininkiä. Mä en joskus ole yhteydessä parhaan ystäväni kanssa kuukauteen, eikä se muuta ystävyyttä huonommaksi. Kummankaan mielestä.

Miten ihmiset unohtavatkin niin helposti omat heikkoutensa kun heillä menee hyvin? Sitä kuikuillaan sitten muita huonompia sieltä norsunluutornista ja ihmetellään, kun toinen on yksinäinen/ei löydä miestä tms.

Ai tämä luulo taitaakin olla se syy miksi kaverit häippäsi kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Kateus ja huonommuudentunto. Mulla oli ainakin ihan samat ongelmat senkin jälkeen kun mieheni löysin, mutta eipä kavereilta apua herunut koska "hoitakoot nyt sen miehensa kanssa kun semmoisen kerran meni hankkimaan" oli ajatus heillä. Jäin siis yksin ja tukena oli ainoastaan mies jonka olin tuntenut vasta hetken aikaa. En olisi koskaan tehnyt ystävilleni noin. Mutta varmaan he sitten ajattelivat kateuksissaan että olen nyt heitä parempi kun minulla on mies. Ilmeisesti olin ollut edeltävät 7 vuotta pahnanpohjimmainen kun olin sen ajan sinkkuna, ja he olivat seurustellessaan pitäneet itseään parempana ja norsunluutornista katselleet minua "poloista".

Vierailija kirjoitti:

Joskus on niin, että elämäntilanne yhdistää eniten. Sinkkuus, työpaikka, naapurusto, samanikäiset lapset. Ja sitten kun tilanne muuttuu, huomaa, ettei sitä yhteistä ehkä niin paljon enää olekaan eikä oikein ole puhuttavaa, jos puheenaihe on yleensä liittynyt siihen yhdistävään asiaan. Itselläni on tällaisia kavereita ollut ja sitten hiipunut, enkä usko että kummallekaan on jäänyt pahaa mieltä.

Tämä. Asiat tuppaavat muuttumaan. Olisin siis onnellinen niistä kivoista hetkistä mitä ystävän kanssa oli ja siinä missä ystäväkin on mennyt eteenpäin, niin myös itsensä pitää mennä eteenpäin. En muistelisi siis katkerasti niitä tunteja, jolloin on ollut ystävä, vaan päinvastoin, ehkä juuri sen aikaisen ystävyyden takia toinen pääsi jatkamaan matkaa ja varmasti myls itsw sai siltä ystävyydellä jotain.

Ystäviä ei voi ikinä pitää mitenkään varmoina nakkeina, oli se ystävä sitten minkälainen vain. Ihan siinä missä sinäkin voit löytää toisenlaisen suunnan elämääsi, lähteä vaikka opiskelemaan kauemmaksi, töihin kokonaan toiseen maahan tai löytää itsellesi miehen, perustaa perheen ja muuta, niin ystävä voi luonnollisesti tehdä samoin. Ei ystävyyttä voi lukita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei se jättänyt sinua kokonaan.

On vain nyt täynnä sitä miestään,  kun ensi huuma on ohi ja suhteesta tulee tasainen, ystävä on taas tavoitettavissa.

Eikä elämää kannata perustaa yhden ystävän varaan, vaan yrittää tutustua uusiinkiin ihmisiin.

Niin. Mä vaan itse kuuntelin aika paljon ystäväni murheita ja miessotkuja ennen kuin vakiintui. Kyllä se kieltämättä tuntuu vähän pahalta.

Olet ollut kuuntelu oppilaana "ystävällesi". Saat olla onnellinen että asia paljastui. Kun hän seuraavan kerran erottuaan taas tarvitsee sinua voit miettiä asiaa. Älä ala kynnysmatoksi vaan etsi oikeita ystäviä , heitäkin on! Tsemppiä sinulle!