Ystävä jätti kun löysi itselleen miehen

MInäkin oon huomannut sen, että joillain ( varsinkin naisilla ) on ikään katsomatta pakkomielle aina olla joku jonka kanssa seurustella. Yksin ei osata olla yhtään.  Vaikka tässä on lapsia ja harrastuksia, niin kyllä sitä aikaa riittää ystäville, jos tahtoa on. Muu on p....ka puhetta. PISTE.

Mutta , kun joillain se elämä alkaa vaan pyöriä sen ukon ympärillä. Ja itse asiassa todella monella naisella.

Minusta tuntuu että yksi kaverini ajattelee minun tehneen hänelle noin. Vaikka seurustelun myötä aloin vaan itse yhtä kiireiseksi kun hän. Vaikea selittää, mutta tuntui että hän sai kyllä tehdä mulle ohareita jos tuli parempaa tekemistä, tai jättää vastaamatta viesteihin. Sitten kun aloin seurustella hän olikin jotenkin möksis ja katkaisi välit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamoon, se on rakastunut! Anna sen olla hetki rauhassa! Muutenkin outoja te, joiden mielestä hautaan asti pitäisi jatkaa sitä teiniaikojen "joka päivä nähtiin/soiteltiin" -meininkiä. Mä en joskus ole yhteydessä parhaan ystäväni kanssa kuukauteen, eikä se muuta ystävyyttä huonommaksi. Kummankaan mielestä.

Miten ihmiset unohtavatkin niin helposti omat heikkoutensa kun heillä menee hyvin? Sitä kuikuillaan sitten muita huonompia sieltä norsunluutornista ja ihmetellään, kun toinen on yksinäinen/ei löydä miestä tms.

Ai tämä luulo taitaakin olla se syy miksi kaverit häippäsi kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Kateus ja huonommuudentunto. Mulla oli ainakin ihan samat ongelmat senkin jälkeen kun mieheni löysin, mutta eipä kavereilta apua herunut koska "hoitakoot nyt sen miehensa kanssa kun semmoisen kerran meni hankkimaan" oli ajatus heillä. Jäin siis yksin ja tukena oli ainoastaan mies jonka olin tuntenut vasta hetken aikaa. En olisi koskaan tehnyt ystävilleni noin. Mutta varmaan he sitten ajattelivat kateuksissaan että olen nyt heitä parempi kun minulla on mies. Ilmeisesti olin ollut edeltävät 7 vuotta pahnanpohjimmainen kun olin sen ajan sinkkuna, ja he olivat seurustellessaan pitäneet itseään parempana ja norsunluutornista katselleet minua "poloista".

Siis juuri jotain tällaista olen itsekin kokenut. 

Vierailija kirjoitti:

MInäkin oon huomannut sen, että joillain ( varsinkin naisilla ) on ikään katsomatta pakkomielle aina olla joku jonka kanssa seurustella. Yksin ei osata olla yhtään.  Vaikka tässä on lapsia ja harrastuksia, niin kyllä sitä aikaa riittää ystäville, jos tahtoa on. Muu on p....ka puhetta. PISTE.

Mutta , kun joillain se elämä alkaa vaan pyöriä sen ukon ympärillä. Ja itse asiassa todella monella naisella.

Ja jutut kulkee ikuisesti samaa rataa; miesten miellyttämisessä, miesten etsimisessä, miesten rakastamisessa, miesten younameit. ”Oma elämä” - mitä se on, syötävää? Pitääkö mies siitä varmasti?

Ei munkaan naispuolinen ystävä tai entinen ystävä ole ollut sen jälkeen yhteydessä kun miehen löysi eikä voisi vähempää kiinnostaa. Ei vaikuta mun elämään millään tavalla eli en murehdi enkä ole murehtinut asiaa yhtään.

Tämä on paljon selkeämpi tilanne kuin täällä yritetään analysoida. Ystäväsi oli yhteydessä silloin kun hän ITSE tarvitsi tukea. Ei hän tunne aitoa empatiaa vaikeuksiasi kohtaan; tosin hän osaa taitavasti näytellä empatiaa silloin kun hänelle on siitä hyötyä saadakseen sitä mitä HÄN haluaa. En lähde automaattisesti luokittelemaan häntä narsistiksi, mutta ... Toiseksi, hän on huomannut, että vaikka hän näin toimisi, pienillä feikkipahoittelulla uskot taas hänen pahoitteluunsa tulevaisuudessa. Ikävää, mutta totta.

Ymmärrän hyvin sinua AP, enkä lähtisi parjaamaan sinua siitä ettet muka anna ystävällesi tilaa rakastuneena. Minullakin on ystävä jonka tukena olin pitkään, kun hän haaveili parisuhteesta. Olin tukena kun hänen miesjuttunsa karahtivat heti alkuunsa. Ystäväni oli myös hyvin läheinen lasteni kanssa, on myös yhen lapseni kummi. Kun ystäväni löysi vihdoin seurustelukumppanin, alkoi hän jättää välistä sovittuja näkemisiä ja juhlia. Hän ei ole miehen tapaamisen jälkeen kun kerran käynyt meillä esittelemässä tämän miehen, vaikka olen muuttanut monta kertaa (myös lähemmäs häntä), ei edes kertaakaan käynyt kummilapsensa syntymäpäivillä tai suhteensa aikana syntyneen lapseni ristiäisissä. Lapseni eivät häntä ole kiinnostaneet enää, vaikka ovatkin perään kyselleet.

Hän on myös saanut kaksi lasta tämän suhteensa aikana, ja näemmekin lähinnä hänen lasten ristiäisissä tai syntymäpäivillä, tai silloin kun hän haluaa lasteni vanhoja vaatteita tai tavaroita, eli kerran vuoteen jos sitäkään. Ystäväni ja miehensä suhteen ollessa koetuksella hän kyllä otti taas yhteyttä enemmän, mutta kun "korjasivat" suhteen tekemällä toisen (eli mies ei voinutkaan lähteä suhteesta) hänestä ei taas ole kuulunut kun harvoin jos otan itse yhteyttä.

Olen itse eronnut ja saanut lapsen tässä välissä, sekä kohdannut muitakin suuria elämänmuutoksia. En jaksaisi tätä yksipuolista kaveruutta, mutta yhteinen historia on meillä pitkä, ja hän on ollut aikoinaan paljon tukenani. En siis oikein tiedä miten pitäisi suhtautua, loukkaa kun hän ei ole lainkaan kiinnostunut minusta tai elämästäni, ne kerrat kun juttelemmekin hän puhuu vain omista asioistaan. Minulla on myös muita ystäviä, joten sinällään en ole "riippuvainen" hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Aloin puoli vuotta sitten seurustelemaan ja en ole kyllä osaan kavereista pitänyt mitään yhteyttä. Syitä ovat kateus (ei voi puhua hyvästä parisuhteesta mitään), tai udellaan miehen henkilökohtaisia asioita tai vähätellään suhdetta ja jopa miestä. Tälläsiä myrkyllisiä naisia riittää "ystävissä". En aio kyllä jatkossakaan pitää yhteyttä kuin vain niihin jotka ovat iloisia puolestani ja jotka ei halua pahoittaa mieltäni ikävillä kommenteilla.

Suosittelen kommentoijia miettimään voiko syynä olla myös jotain tällästä ettei joku halua pitää yhteyttä? Negatiivisen kaverin seura on henkisesti todella uuvuttavaa.

Juuri näin! Itse yritin pitää kyllä yhteyksiä jonkin aikaa aika näiden negatiivistenkin kanssa, mutta alettuani seurustelemaan en saanut enää yhtään vastakaikua. Ja sitä ennen oli tullut piikitteleviä kommentteja. Olin ihan ihmeissäni, luulen että olisin itse ollut vain iloinen kaverin puolesta jos hän olisi kertonut alkaneensa seurustelemaan. Kun sitten päätin antaa heidän seuraavan kerran ottaa yhteyttä, sitä yhteydenottoa ei enää tullut. Miten minusta silti tuntuu että tällainen negatiivinen kaveri saattaisi kirjoittaa palstoille aloituksia joissa kokee että kaveri hylkää? Tai että pitäköön tunkkinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin sinua AP, enkä lähtisi parjaamaan sinua siitä ettet muka anna ystävällesi tilaa rakastuneena. Minullakin on ystävä jonka tukena olin pitkään, kun hän haaveili parisuhteesta. Olin tukena kun hänen miesjuttunsa karahtivat heti alkuunsa. Ystäväni oli myös hyvin läheinen lasteni kanssa, on myös yhen lapseni kummi. Kun ystäväni löysi vihdoin seurustelukumppanin, alkoi hän jättää välistä sovittuja näkemisiä ja juhlia. Hän ei ole miehen tapaamisen jälkeen kun kerran käynyt meillä esittelemässä tämän miehen, vaikka olen muuttanut monta kertaa (myös lähemmäs häntä), ei edes kertaakaan käynyt kummilapsensa syntymäpäivillä tai suhteensa aikana syntyneen lapseni ristiäisissä. Lapseni eivät häntä ole kiinnostaneet enää, vaikka ovatkin perään kyselleet.

Hän on myös saanut kaksi lasta tämän suhteensa aikana, ja näemmekin lähinnä hänen lasten ristiäisissä tai syntymäpäivillä, tai silloin kun hän haluaa lasteni vanhoja vaatteita tai tavaroita, eli kerran vuoteen jos sitäkään. Ystäväni ja miehensä suhteen ollessa koetuksella hän kyllä otti taas yhteyttä enemmän, mutta kun "korjasivat" suhteen tekemällä toisen (eli mies ei voinutkaan lähteä suhteesta) hänestä ei taas ole kuulunut kun harvoin jos otan itse yhteyttä.

Olen itse eronnut ja saanut lapsen tässä välissä, sekä kohdannut muitakin suuria elämänmuutoksia. En jaksaisi tätä yksipuolista kaveruutta, mutta yhteinen historia on meillä pitkä, ja hän on ollut aikoinaan paljon tukenani. En siis oikein tiedä miten pitäisi suhtautua, loukkaa kun hän ei ole lainkaan kiinnostunut minusta tai elämästäni, ne kerrat kun juttelemmekin hän puhuu vain omista asioistaan. Minulla on myös muita ystäviä, joten sinällään en ole "riippuvainen" hänestä.

Minä tein vastaavantyyppisessä tilanteessa vain yksinkertaisesti niin, että kun kaveri otti taas yhteyttä tarvitesaan minulta jotain, niin vastasin parin päivän viiveellä että en nyt kerkeä, katsellaan myöhemmin, enkä koksaan katsellut myöhemmin. Aikaan ennen puhelimella pankin käyttämistä näin laajasti kuin nykyään, hän laittoi viestin ollessani kesälomamatkalla. Olisi tarvinnut "lapsen lääkkeisiin" perjantai iltana kuudelta 40€ lainaan, saisin maanantaina takaisin. Vastasin että olen nyt lomareissulla, ja tällä hetkellä festareilla, en pysty auttaa, niin hän laittoi viestiä että enkö voisi lähteä sieltä majapaikkaan, ja siirtää siellä sitten rahaa, että kai minulla on pankkitunnukset kuitenkin mukana. En vastannut tuohon enää mitään. Jossain vaiheessa hän oli soittanut pari kertaa, mutta en onnekseni kuullut festarimelussa. 

Odotas vaan kun ystävä(t) alkaa tehdä lapsia. Sen jälkeen yhteydenotot täysi nolla, tapaamiset perutaan ja yhdessä keskustellaan vain lapsista, siis jos kaveri nyt koskaan tulee/pääsee minnekkään ilman lasta.

No ei mutta anna olla, tuo vaihe menee kyllä ohi. Varmasti tuntuu ikävältä ja se on ihan inhimillistä. Jos taas ei alkuhuumankaan jälkeen ole yhteydessä, anna olla kokonaan. Äläkä tarjoa olkapäätä ihan heti jos ero tulee, olethan ainakin kerrasta viisaampi. Ja koeta katsoa omaakin käytöstäsi, oletko ihan varma ettet ole vahingossa sortunut negatiivisuuteen toisen parisuhteesta?

Vierailija kirjoitti:

Odotas vaan kun ystävä(t) alkaa tehdä lapsia. Sen jälkeen yhteydenotot täysi nolla, tapaamiset perutaan ja yhdessä keskustellaan vain lapsista, siis jos kaveri nyt koskaan tulee/pääsee minnekkään ilman lasta.

No ei mutta anna olla, tuo vaihe menee kyllä ohi. Varmasti tuntuu ikävältä ja se on ihan inhimillistä. Jos taas ei alkuhuumankaan jälkeen ole yhteydessä, anna olla kokonaan. Äläkä tarjoa olkapäätä ihan heti jos ero tulee, olethan ainakin kerrasta viisaampi. Ja koeta katsoa omaakin käytöstäsi, oletko ihan varma ettet ole vahingossa sortunut negatiivisuuteen toisen parisuhteesta?

Hyvin sanottu. Alkuhuuman aikana voi antaa tilaa eikä ajatella heti että pitäköön tunkkinsa. Ja sitten myös miettii omaa käytöstään.

Joo, rakastuneena eriytyy helposti vanhoista piireistä, mutta silti suht älykkäänä ihmisenä pitäisi jonkun verran hallita aivojensa kemiallista kaaosta. Eli ajatella järjellä, että nyt olisi aika hoitaa ystävyyssuhteita ja muuta elämää sen parisuhteen ulkopuolella. Ystävyyssuhteet kestävät yleensä muuttuvat olosuhteet, jos vain näkee hiukan vaivaa silloin tällöin osoittaa ystävälleen, että hänkin on edelleen tärkeä. Täydellinen radiohiljaisuus vuosien ajan tai vastavuorottomuus ei kuulu asioihin, joita ystävyys kestäisi.

Ystäväsi odottaa vastausta kysymykseen, vastaaminen vie 15 sekuntia, ei mitään syytä olla reagoimatta. Ei se että vuosien ghostaamisesta loukkaantuu, ole mikään merkki läheisriippuvaisesta ystävästä. Ihme ajatuskin. Itse olen patistellut puolisoanikin olemaan enemmän yhteyksissä ystäviinsä, hänelle pääsääntöisesti riittäisi minä ja satunnaiset yhdeydenotot. Itse ajattelen, että eron tai kuoleman sattuessa, on tärkeää että omistaa jonkinlaisen tasa-arvoisen ystäväpiirin.

Ap ihan uteliaisuudesta, mikä oli kysymys johon olet odottanut vastausta viikon?

Mikäli se oli pikainen moi, miten menee? Ne voivat välillä jäädä kiireessä vastaamatta.

Pyysitkö rahaa? Pystyn kuvittelemaan syyn miksi sellaiseen ei ole vastattu?

Vai oliko kysymys oikeasti tärkeä ja tähdellinen, ja kaipaa juuri tämän ystävän kannanottoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin puoli vuotta sitten seurustelemaan ja en ole kyllä osaan kavereista pitänyt mitään yhteyttä. Syitä ovat kateus (ei voi puhua hyvästä parisuhteesta mitään), tai udellaan miehen henkilökohtaisia asioita tai vähätellään suhdetta ja jopa miestä. Tälläsiä myrkyllisiä naisia riittää "ystävissä". En aio kyllä jatkossakaan pitää yhteyttä kuin vain niihin jotka ovat iloisia puolestani ja jotka ei halua pahoittaa mieltäni ikävillä kommenteilla.

Suosittelen kommentoijia miettimään voiko syynä olla myös jotain tällästä ettei joku halua pitää yhteyttä? Negatiivisen kaverin seura on henkisesti todella uuvuttavaa.

Juuri näin! Itse yritin pitää kyllä yhteyksiä jonkin aikaa aika näiden negatiivistenkin kanssa, mutta alettuani seurustelemaan en saanut enää yhtään vastakaikua. Ja sitä ennen oli tullut piikitteleviä kommentteja. Olin ihan ihmeissäni, luulen että olisin itse ollut vain iloinen kaverin puolesta jos hän olisi kertonut alkaneensa seurustelemaan. Kun sitten päätin antaa heidän seuraavan kerran ottaa yhteyttä, sitä yhteydenottoa ei enää tullut. Miten minusta silti tuntuu että tällainen negatiivinen kaveri saattaisi kirjoittaa palstoille aloituksia joissa kokee että kaveri hylkää? Tai että pitäköön tunkkinsa. 

Muista ettet kitise ystävillesi kun alkuhuuma katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin puoli vuotta sitten seurustelemaan ja en ole kyllä osaan kavereista pitänyt mitään yhteyttä. Syitä ovat kateus (ei voi puhua hyvästä parisuhteesta mitään), tai udellaan miehen henkilökohtaisia asioita tai vähätellään suhdetta ja jopa miestä. Tälläsiä myrkyllisiä naisia riittää "ystävissä". En aio kyllä jatkossakaan pitää yhteyttä kuin vain niihin jotka ovat iloisia puolestani ja jotka ei halua pahoittaa mieltäni ikävillä kommenteilla.

Suosittelen kommentoijia miettimään voiko syynä olla myös jotain tällästä ettei joku halua pitää yhteyttä? Negatiivisen kaverin seura on henkisesti todella uuvuttavaa.

Juuri näin! Itse yritin pitää kyllä yhteyksiä jonkin aikaa aika näiden negatiivistenkin kanssa, mutta alettuani seurustelemaan en saanut enää yhtään vastakaikua. Ja sitä ennen oli tullut piikitteleviä kommentteja. Olin ihan ihmeissäni, luulen että olisin itse ollut vain iloinen kaverin puolesta jos hän olisi kertonut alkaneensa seurustelemaan. Kun sitten päätin antaa heidän seuraavan kerran ottaa yhteyttä, sitä yhteydenottoa ei enää tullut. Miten minusta silti tuntuu että tällainen negatiivinen kaveri saattaisi kirjoittaa palstoille aloituksia joissa kokee että kaveri hylkää? Tai että pitäköön tunkkinsa. 

Muista ettet kitise ystävillesi kun alkuhuuma katoaa.

Siis just tuommoinen asenne, huoh! Ei kuule ole huolta että noille negatiivisille kavereille enää kitisisin, kun en aio ottaa enää yhteyttä muutenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ap ihan uteliaisuudesta, mikä oli kysymys johon olet odottanut vastausta viikon?

Mikäli se oli pikainen moi, miten menee? Ne voivat välillä jäädä kiireessä vastaamatta.

Pyysitkö rahaa? Pystyn kuvittelemaan syyn miksi sellaiseen ei ole vastattu?

Vai oliko kysymys oikeasti tärkeä ja tähdellinen, ja kaipaa juuri tämän ystävän kannanottoa?

Miksi siihen pikaiseen "moi, miten menee" ei tule vastattua? Ystävä kuitenkin on yrittänyt tuolla pitää ystävyyttä yllä. Kai nyt muutaman päivän sisällä tulisi vastattua jos kiinnostaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ihan uteliaisuudesta, mikä oli kysymys johon olet odottanut vastausta viikon?

Mikäli se oli pikainen moi, miten menee? Ne voivat välillä jäädä kiireessä vastaamatta.

Pyysitkö rahaa? Pystyn kuvittelemaan syyn miksi sellaiseen ei ole vastattu?

Vai oliko kysymys oikeasti tärkeä ja tähdellinen, ja kaipaa juuri tämän ystävän kannanottoa?

Miksi siihen pikaiseen "moi, miten menee" ei tule vastattua? Ystävä kuitenkin on yrittänyt tuolla pitää ystävyyttä yllä. Kai nyt muutaman päivän sisällä tulisi vastattua jos kiinnostaa

En päivystä puhelimella, vaan katson kun ehdin, joskus menee monta päivää ennen kuin käyn läpi puhelinta, yleensä sen jälkeen kun olen vastannut saapuvaan puheluun. Työni takia pidän usein myös ääntä poissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ihan uteliaisuudesta, mikä oli kysymys johon olet odottanut vastausta viikon?

Mikäli se oli pikainen moi, miten menee? Ne voivat välillä jäädä kiireessä vastaamatta.

Pyysitkö rahaa? Pystyn kuvittelemaan syyn miksi sellaiseen ei ole vastattu?

Vai oliko kysymys oikeasti tärkeä ja tähdellinen, ja kaipaa juuri tämän ystävän kannanottoa?

Miksi siihen pikaiseen "moi, miten menee" ei tule vastattua? Ystävä kuitenkin on yrittänyt tuolla pitää ystävyyttä yllä. Kai nyt muutaman päivän sisällä tulisi vastattua jos kiinnostaa

En päivystä puhelimella, vaan katson kun ehdin, joskus menee monta päivää ennen kuin käyn läpi puhelinta, yleensä sen jälkeen kun olen vastannut saapuvaan puheluun. Työni takia pidän usein myös ääntä poissa.

Kuitenkin ilmeisesti vastaat jossain vaiheessa pian kun huomaat viestin, etkä jätä viikoiksi roikkumaan tai kokonaan vastaamatta?

Minä olen kai tuollainen "hylkääjä". Kerron oman näkökulmani vaikken tunne ap:n tapauksesta muuta kuin tässä on kerrottu.

Kun parisuhteessani minua rakastetaan aidosti, vaatimatta mitään, olen alkanut nähdä oman käyttäytymismallini ystävyyssuhteissa. Mi nä olen tehnyt myönnytyksiä ja juossut ystävien mielen mukaan milloin missäkin jos he ovat tarvinneet minua (lue: osoitusta uskollisuudestani). Minä olen itse esim. asunut epämääräisten (huumeita yms.) ja vaihtuvien kämppisten kanssa vain jotta ystäväni ei olisi joutunut näkemään enempää vaivaa, vaikka jälkeenpäin tajuan että tilanne stressasi minua enemmän kuin uskoinkaan. Olen nyt tajunnut että kelpasin ystäville niin kauan kuin miellytin heitä. Kun lakkasin miellyttävästä, ja kotona sain rakkautta ilman juoksuttamista ihmiseltä joka aidosti haluaa minun parastani yhtä paljon kuin omaansa, ystävyydet on kuihtuneet kokoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ihan uteliaisuudesta, mikä oli kysymys johon olet odottanut vastausta viikon?

Mikäli se oli pikainen moi, miten menee? Ne voivat välillä jäädä kiireessä vastaamatta.

Pyysitkö rahaa? Pystyn kuvittelemaan syyn miksi sellaiseen ei ole vastattu?

Vai oliko kysymys oikeasti tärkeä ja tähdellinen, ja kaipaa juuri tämän ystävän kannanottoa?

Miksi siihen pikaiseen "moi, miten menee" ei tule vastattua? Ystävä kuitenkin on yrittänyt tuolla pitää ystävyyttä yllä. Kai nyt muutaman päivän sisällä tulisi vastattua jos kiinnostaa

Ihmisille voi sattua vaikka mitä omassa elämässä. Ei kaikki pyöri sinun ympärillä.