Ystävä jätti kun löysi itselleen miehen
Aloin miettimään tätä meidän yhteistä historiaa. Lähennyttiin silloin paljon kun hän erosi edellisestä miehestään. Otti minuun yhteyttä ja pahoitteli kun ei voinut olla minun tukena kun erosin häntä aiemmin. Tässä muutaman vuoden aikana ollaan oltu tosi tiivisti, melkein joka päivä yhteydessä. Mutta nyt kun hän löysi miehen, hän ei ilmeisesti tarvitse minua enää. Olen odottanut häneltä jo kohta viikon erääseen kysymykseen vastausta, mutta täysi hiljaisuus...
Sitä alkaa vain kelata näinä hetkinä, että onko ollut toiselle vain joku kertakäyttöesine? Kun löytää parisuhteen niin sen kertaköäyttöesineen voi heittää menemään.
Pahalta tuntuu erityisesti siksi, että ystäväni tietää miten iso asia minulle hylkääminen on. :( Ja nyt hän haluaa sen trauman toistaa minulle.
Ehkäpä olikin hyvä, että asiat tulivat nyt tietoisuuteen... Ehkä en tuntenut koko ihmistä. Tuntuu silti pahalta.
Kommentit (135)
No ei se jättänyt sinua kokonaan.
On vain nyt täynnä sitä miestään, kun ensi huuma on ohi ja suhteesta tulee tasainen, ystävä on taas tavoitettavissa.
Eikä elämää kannata perustaa yhden ystävän varaan, vaan yrittää tutustua uusiinkiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
No ei se jättänyt sinua kokonaan.
On vain nyt täynnä sitä miestään, kun ensi huuma on ohi ja suhteesta tulee tasainen, ystävä on taas tavoitettavissa.
Eikä elämää kannata perustaa yhden ystävän varaan, vaan yrittää tutustua uusiinkiin ihmisiin.
Ai? Enpä ole tullut hoksanneeksi tuota! Oletpa melkoinen nero! Vai ei kannata yhden ystävän varaan rakentaa...
Vierailija kirjoitti:
No ei se jättänyt sinua kokonaan.
On vain nyt täynnä sitä miestään, kun ensi huuma on ohi ja suhteesta tulee tasainen, ystävä on taas tavoitettavissa.
Eikä elämää kannata perustaa yhden ystävän varaan, vaan yrittää tutustua uusiinkiin ihmisiin.
Niin. Mä vaan itse kuuntelin aika paljon ystäväni murheita ja miessotkuja ennen kuin vakiintui. Kyllä se kieltämättä tuntuu vähän pahalta.
MIksi yleensä pidät ystäviä? Puree vaan hammasta eikä hommaa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Kamoon, se on rakastunut! Anna sen olla hetki rauhassa! Muutenkin outoja te, joiden mielestä hautaan asti pitäisi jatkaa sitä teiniaikojen "joka päivä nähtiin/soiteltiin" -meininkiä. Mä en joskus ole yhteydessä parhaan ystäväni kanssa kuukauteen, eikä se muuta ystävyyttä huonommaksi. Kummankaan mielestä.
Juuri näin! Ap käyttäytyy nyt kuin pahainen teini, jonka bestis on löytänyt itselleen ihanan pojan.
Ap ymmärtää asian kyllä aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Kamoon, se on rakastunut! Anna sen olla hetki rauhassa! Muutenkin outoja te, joiden mielestä hautaan asti pitäisi jatkaa sitä teiniaikojen "joka päivä nähtiin/soiteltiin" -meininkiä. Mä en joskus ole yhteydessä parhaan ystäväni kanssa kuukauteen, eikä se muuta ystävyyttä huonommaksi. Kummankaan mielestä.
Ymmärrän. Ja annan rakastua. Mutta ystävästästäni on paljastunut vähän ylimielisiä piirteitä. Niihin asioihin, joiden kanssa hän itse kipuili vielä muutama kuukausi sitten, suhtautuu vähän vähättelevästi ja ikään kuin niin, että minä olen lapsellinen kun puhun avoimesti joistakin tunteistani. Ja hän itse teki sitä täysin samaa vielä hetki ennen seurustelua.
Miten ihmiset unohtavatkin niin helposti omat heikkoutensa kun heillä menee hyvin? Sitä kuikuillaan sitten muita huonompia sieltä norsunluutornista ja ihmetellään, kun toinen on yksinäinen/ei löydä miestä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se jättänyt sinua kokonaan.
On vain nyt täynnä sitä miestään, kun ensi huuma on ohi ja suhteesta tulee tasainen, ystävä on taas tavoitettavissa.
Eikä elämää kannata perustaa yhden ystävän varaan, vaan yrittää tutustua uusiinkiin ihmisiin.
Ai? Enpä ole tullut hoksanneeksi tuota! Oletpa melkoinen nero! Vai ei kannata yhden ystävän varaan rakentaa...
En kirjoittanut tätä
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamoon, se on rakastunut! Anna sen olla hetki rauhassa! Muutenkin outoja te, joiden mielestä hautaan asti pitäisi jatkaa sitä teiniaikojen "joka päivä nähtiin/soiteltiin" -meininkiä. Mä en joskus ole yhteydessä parhaan ystäväni kanssa kuukauteen, eikä se muuta ystävyyttä huonommaksi. Kummankaan mielestä.
Juuri näin! Ap käyttäytyy nyt kuin pahainen teini, jonka bestis on löytänyt itselleen ihanan pojan.
Ap ymmärtää asian kyllä aikanaan.
En käyttäydy. Olen vain surullinen kun ystävä on hyljännyt. Siinä ei ole mitään teiniä jos puhuu avoimesti tunteistaan.
On ihmisiä, joilla ei ole yhtään ystävää. Olisin ehkä kiitollinen tuosta joka sinulla on enkä murehtisi sitä jos kerran ei ole viikkoon kuulunut, silloin kun kerrankin ystävä saa rakastua. Ole onnellinen sen puolesta. Tietenkään ette pyöri toistenne ajatuksissa yhtä paljon kuin uusi mies ellette ole lesboja? Ja ole onnellinen että sulla ystävä, älä yritä kääntää kaikkea itseäsi vastaan ja luopua tuostakin kaverista "koska olen sille vain kertokäyttöesine, miehen löydettyään se tykkäsi miehestä enemmän, olen mustis, pitäköön tunkkinsa". Tuolla menolla ei kauaa ole ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
MIksi yleensä pidät ystäviä? Puree vaan hammasta eikä hommaa niitä.
No varmaan siitä samasta syystä kuin muutkin ihmiset. Miksi yleensä ystäviä tarvitaan?
Kyllä parisuhteen löytönyt ystävänikin tarvitsi minua sina silloin kun ei mennyt miesasiat ihan nappiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamoon, se on rakastunut! Anna sen olla hetki rauhassa! Muutenkin outoja te, joiden mielestä hautaan asti pitäisi jatkaa sitä teiniaikojen "joka päivä nähtiin/soiteltiin" -meininkiä. Mä en joskus ole yhteydessä parhaan ystäväni kanssa kuukauteen, eikä se muuta ystävyyttä huonommaksi. Kummankaan mielestä.
Ymmärrän. Ja annan rakastua. Mutta ystävästästäni on paljastunut vähän ylimielisiä piirteitä. Niihin asioihin, joiden kanssa hän itse kipuili vielä muutama kuukausi sitten, suhtautuu vähän vähättelevästi ja ikään kuin niin, että minä olen lapsellinen kun puhun avoimesti joistakin tunteistani. Ja hän itse teki sitä täysin samaa vielä hetki ennen seurustelua.
Miten ihmiset unohtavatkin niin helposti omat heikkoutensa kun heillä menee hyvin? Sitä kuikuillaan sitten muita huonompia sieltä norsunluutornista ja ihmetellään, kun toinen on yksinäinen/ei löydä miestä tms.
Tämä on täysin totta! Ja aivan sairaan ärsyttävää! Noh, henkselien paukuttelu ei ikuisesti voi kestää. Ehkäpä ystäväsi vielä tajuaa ylimielisyytensä ja ottaa opikseen.
Tuntuu että olisit iloinen jos olisi joku kaveri, joka olisi enemmän tavoitettavissa ja johon voi luottaa, että vastaa jotain. Tuo ei ehkä ole se kaveri. Ellei ole joku syy, ettei päässyt sinne vastaamaan tai voimat menneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se jättänyt sinua kokonaan.
On vain nyt täynnä sitä miestään, kun ensi huuma on ohi ja suhteesta tulee tasainen, ystävä on taas tavoitettavissa.
Eikä elämää kannata perustaa yhden ystävän varaan, vaan yrittää tutustua uusiinkiin ihmisiin.
Ai? Enpä ole tullut hoksanneeksi tuota! Oletpa melkoinen nero! Vai ei kannata yhden ystävän varaan rakentaa...
Tämä jos mikä lisää rakentavaa ja positiivista keskusteluilmapiiriä. Kiva, jatka samaan malliin, tuo tekee näköjään sinut tosi onnelliseksi. ☺️👍
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että olisit iloinen jos olisi joku kaveri, joka olisi enemmän tavoitettavissa ja johon voi luottaa, että vastaa jotain. Tuo ei ehkä ole se kaveri. Ellei ole joku syy, ettei päässyt sinne vastaamaan tai voimat menneet.
Niin, voi se olla. Juuri tällainen kaveri olen ollut itsekin tuolle parisuhteen löytäneelle. Siksi tässä on vähän hyväksikäytetty olo. Ja kun Meidön ystävyys nimenomaan lähestyi silloin kun tuo ystäväni erosi edellisestä miehestä. Hän siis tarvitsi itse jonkun tuen tuolle ajalle.
Itselle kävi samalla lailla tässä juuri. Olen ollut ilmainen terapeutti tässä viimeiset puoli vuotta. 90 prosenttia ajasta vatvottu hänen eroaan ja sen jälkeen uutta romanssiaan. Mun asiat ei ole häntä kiinnostaneet, mutta ajattelin aluksi, että johtuu vaan hänen elämänkriisistä. Ja nyt kun uusi ukko ystävällä katsottuna niin täysi radiohiljaisuus.. Adios amigo. Mä en ainakaan tarvi tuollaista ystävää. Ystävyys on vastavuoroista.
Tuntuu pahalta sinusta nyt, ystävästäsi myöhemmin, 1,5 vuotta niin on jo toinen ääni kellossa, jos ei jo aiemmin.
Joskus on niin, että elämäntilanne yhdistää eniten. Sinkkuus, työpaikka, naapurusto, samanikäiset lapset. Ja sitten kun tilanne muuttuu, huomaa, ettei sitä yhteistä ehkä niin paljon enää olekaan eikä oikein ole puhuttavaa, jos puheenaihe on yleensä liittynyt siihen yhdistävään asiaan. Itselläni on tällaisia kavereita ollut ja sitten hiipunut, enkä usko että kummallekaan on jäänyt pahaa mieltä.
On aika tavallista, että kun pariutuu, ystävät jäävät vähemmälle. Varsinkin jos ystävät sattuvat olemaan sinkkuja. Ei ole oikein yhteisiä juttuja enää. Myös voi joskus olla sitäkin, että pitää ystävää uhkana, jos kumppani ihastuukin siihen ystävään. Siksi ei vanhat kuviot oikein toimi enää.
Sarjadeittailijat, ylös-alas-ylös-alas, nöyriä-ylimielisiä-nöyriä-ylimielisiä. Niin täynnä heitä.
Mä ymmärrän ihmisiä joiden yhteydenpito vähenee kun puoliso löytyy. Mutta sitä en ymmärrä että vanhat ystävät jätetään... Eikös se ole vähän tyhmääkin? Ei kukaan voi kuitenkaan tietää miten kauan suhde kestää...