17v tytär kertoi ettei saa poikaystävänsä kotona ollenkaan ruokaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisenä matkustimme silloisen poikaystävän kanssa toistemme luo lomilla (molempien vanhemmilta lupa). Matka kesti junalla koko päivän ja sisälsi monta vaihtoa. Poikaystävän luona kiinteät ruoka-ajat, ja yleensä en niihin ehtinyt junasta, enkä saanut sitten syötävää kun vasta sitten, kun oli seur. ruokailu perheesdä. Tyyliin jos iltaruoka esim. klo 17.30, iltapala klo 21.30. Mun juna perillä klo 19, niin sain syötävää tuolloin klo 21.30 ja se oli iltapala eli esim. omena ja hiukan jogurttua.

Perheen äiti ei tykännyt musta. Halusi poikansa seurustelevan tämän harrastusparin kanssa. Tälle parille (joka kilpaharrastuksen vuoksi välillä yöpyi heidän luonaan) teki kyllä ruuat, kerran hänelle tarjoiltiin ruoka mutta mulle ei. :D Nälissäni sitten tilasin pitsan ja hirveä huuto.

Sanomattakin selvää, ettei enää seurustella. Äidin sekoiluun lähinnä kaatui homma.

Miksi tilasit pizzan, kun olisit voinut käydä asemalla syömässä?

Ei kaikilla juna-asemilla ole ravintolaa. :) Hyvin monet juna-asemat ovat tällaisia pienillä paikkakunnilla. Tämän pojan perhe asui lisäksi noin 25 km päässä paikkakunnan keskustasta, joten ilman autoa ruokailu mahdotonta sielläkään. Olisi ollut reiluinta vain kieltää vierailu, kun niin vaikeaa oli perheen äidille. Omani lopulta kielsi minua sinne menemästä, kun itkun kanssa sain milloin mistäkin edesottamuksesta soittaa äidilleni. Milloin minun väitettiin heitelleeni perheen puyhkeitä lattialle (mulla oli oma pyyhe mukana), milloin olin muka päästänyt koiran karkuun (en ollut) ja milloin mitäkin valheita narsistiäiti keksi. Poikakin sen tiesi. Liekö yhäkin yhtä munaton.

Mutta pizzataksi tuli ja toi syötävää? Ei ihan kaikilla paikkakunnilla onnistu ilman tuplahintaa, mutta kiva tarina.

Tavara ei ole sen väärti, jos pizzastaan ei sen eteen ole valmis maksamaan tuplahintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa ap:n lapsi olla sen verran tuhti tyttö että poikkiksen vanhemmat ajattelevat tekevänsä tälle vain palveluksen.

Ajattelin samaa. Onko tyttäreisi ylipainoinen ap?

Tässä toinen typerys joka ei ole kunnossa ja pitää vierasta nälässä koko viikonlopun. Varmaan mukava maine teillä.

Ihme moukkia maa päällään kantaa.

Ei meillä ainakaan tarjota pojan petikumppaneille mitään aamupalaa, johan se olisi noloa aamupalapöydässä yrittää muistella, että onko tätä tyttöä meillä ennen näkynyt, kaikki ne on lisäksi samasta muotista, vaaleat hiukset ja tismalleen samanlaiset kulmakarvat. Ei seurustelukumppanin vanhemmat yleensä mitään hotellia pidä, joten jos tulee yöksi niin ymmärtää, että on tullut yöksi, ei olemaan eikä etenkään marssi ruokapöytään sillä mielellä, että pojan perhe maksaa yöhoidosta ruualla.

Jos teillä on muita vieraita yötä, niin jäävätkö hekin vaille aamupalaa?

Heidät on kutsuttu, me tunnemme heidät ja meilletulosta on sovittu.

Pojan tyttökavereita me emme ole kutsuneet, joten heihin suhtaudutaan kuin hotellissa vieraisiineli jos ei ole ilmoittautunut etukäteen majoittujaksi, niin ei saa aamupalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisenä matkustimme silloisen poikaystävän kanssa toistemme luo lomilla (molempien vanhemmilta lupa). Matka kesti junalla koko päivän ja sisälsi monta vaihtoa. Poikaystävän luona kiinteät ruoka-ajat, ja yleensä en niihin ehtinyt junasta, enkä saanut sitten syötävää kun vasta sitten, kun oli seur. ruokailu perheesdä. Tyyliin jos iltaruoka esim. klo 17.30, iltapala klo 21.30. Mun juna perillä klo 19, niin sain syötävää tuolloin klo 21.30 ja se oli iltapala eli esim. omena ja hiukan jogurttua.

Perheen äiti ei tykännyt musta. Halusi poikansa seurustelevan tämän harrastusparin kanssa. Tälle parille (joka kilpaharrastuksen vuoksi välillä yöpyi heidän luonaan) teki kyllä ruuat, kerran hänelle tarjoiltiin ruoka mutta mulle ei. :D Nälissäni sitten tilasin pitsan ja hirveä huuto.

Sanomattakin selvää, ettei enää seurustella. Äidin sekoiluun lähinnä kaatui homma.

Miksi tilasit pizzan, kun olisit voinut käydä asemalla syömässä?

No näin. Minä, aina kun tyttöystävän vanhemmat alkoi taas tuttuun tyyliin pitää nälässä, menin yksin Rossoon syömään ja jatkoin yleensä yökerhoon siitä parin viinilekan jälkeen. Aamuyöstä sitten taksilla sinne vanhempien luokse, joskus yrjösin rappusillekin kolistellessani sisään aiemmin pimittämälläni avaimella.

Että vähän valoja päälle sielläkin.

Miten sait sen turvalukon auki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisenä matkustimme silloisen poikaystävän kanssa toistemme luo lomilla (molempien vanhemmilta lupa). Matka kesti junalla koko päivän ja sisälsi monta vaihtoa. Poikaystävän luona kiinteät ruoka-ajat, ja yleensä en niihin ehtinyt junasta, enkä saanut sitten syötävää kun vasta sitten, kun oli seur. ruokailu perheesdä. Tyyliin jos iltaruoka esim. klo 17.30, iltapala klo 21.30. Mun juna perillä klo 19, niin sain syötävää tuolloin klo 21.30 ja se oli iltapala eli esim. omena ja hiukan jogurttua.

Perheen äiti ei tykännyt musta. Halusi poikansa seurustelevan tämän harrastusparin kanssa. Tälle parille (joka kilpaharrastuksen vuoksi välillä yöpyi heidän luonaan) teki kyllä ruuat, kerran hänelle tarjoiltiin ruoka mutta mulle ei. :D Nälissäni sitten tilasin pitsan ja hirveä huuto.

Sanomattakin selvää, ettei enää seurustella. Äidin sekoiluun lähinnä kaatui homma.

Miksi tilasit pizzan, kun olisit voinut käydä asemalla syömässä?

No näin. Minä, aina kun tyttöystävän vanhemmat alkoi taas tuttuun tyyliin pitää nälässä, menin yksin Rossoon syömään ja jatkoin yleensä yökerhoon siitä parin viinilekan jälkeen. Aamuyöstä sitten taksilla sinne vanhempien luokse, joskus yrjösin rappusillekin kolistellessani sisään aiemmin pimittämälläni avaimella.

Että vähän valoja päälle sielläkin.

Miten sait sen turvalukon auki?

Missä turvalukko? Mikä turvalukko?

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämätöntä toimintaa mun näkökulmasta. Kun pojan tyttöystävä tulee kylään, niin tietenkin tarjoan hänelle ruuan, kuten tarjoan muidenkin lasteni kavereille. Ja kyllä olen pienituloinen.

Minä en ole pienituloinen, mutta en tarjoa kutsumattomille vieraille ruokaa enkä edes yösijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämätöntä toimintaa mun näkökulmasta. Kun pojan tyttöystävä tulee kylään, niin tietenkin tarjoan hänelle ruuan, kuten tarjoan muidenkin lasteni kavereille. Ja kyllä olen pienituloinen.

Minä en ole pienituloinen, mutta en tarjoa kutsumattomille vieraille ruokaa enkä edes yösijaa.

Taidat kumminkin olla pienituloinen. Juksaat vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämätöntä toimintaa mun näkökulmasta. Kun pojan tyttöystävä tulee kylään, niin tietenkin tarjoan hänelle ruuan, kuten tarjoan muidenkin lasteni kavereille. Ja kyllä olen pienituloinen.

Minä en ole pienituloinen, mutta en tarjoa kutsumattomille vieraille ruokaa enkä edes yösijaa.

Taidat kumminkin olla pienituloinen. Juksaat vain.

Ei varakkaana pysy, jos viskoo rahaa turhuuteen ja kutsumattomat yövieraat on ihan tarpeettomia. Outo on se omin päin vieraisille tuleva, joka ei tuo omia ruokia tullessaan eikä edes mitään tuliaisia. Ei sellaisia meillä kestitä, menkööt hotelliin.

Meillä lasten tyttö- ja poikakaverit on tervetulleita, otetaan vastaan kuin omat lapset. Lauantaina klo 7:30 alkaa siivoaminen eli  matot ja petivaatteet pihalle, ikkunat auki ja kaikki töihin. Aamupala on ennen tätä ja ilman ruokaa jää, jos ei osallistu töihin muiden kanssa, oli sitten oma tai vieras.

Talo elää tavallaan eikä vieraalla ole etuoikeuksia!

Tuossa iässä ei olla enää poikia, kyllä sen verran leikkaa korvien välissä että tyttöystävän kanssa syödään.

Mä seurustelin parikymppisenä samanikäiset pojan kanssa. Opiskelimme molemmat pk-seudulla mutta kotoisin muualta, kumpikin eri puolilta Suomea. Ex poikaystävällä oli tapana pari kertaa kuukaudessa vierailla maalla lapsuudenkodissaan ja pyysi myös mua mukaan. Muutaman kerran suostuin ja ne oli ihan järkyttäviä reissuja. Perhe ei syönyt yhdessä mitään ruokaa, jokaisella oli omat liukuvat ruoka-ajat. Poika kävi omin nokkineen jääkaapilla tai pakkasella lämmittämässä tähteistä itselleen annoksen, mutta kukaan ei tarjonnut mulle syötävää. Pojan huone oli yläkerrassa, jätti mut sinne ja sillä aikaa oli käynyt itseksensä syömässä lämpimän ruuan enkä edes tajunnut ensin että mitä touhuili alakerrassa. Aamupala lähinnä syötiin yhdessä ja sekin oli leipää ja päällisiä. Kysyin eksältä, että mennäänkö ravintolaan syömään, hän vastasi että ei viitsi, tulee muuten niin kalliiksi.

Muutenkin perhe oli varsin erikoinen. Hirveän epäsosiaalisia, kukaan ei vaivautunut kysymään minulta tai minusta mitään, vaikka olin pojan ensimmäinen tyttöystävä. Toin ensimmäiselle kerralla heille tuliaisia, mm kukkia, eivät sanoneet mitään enkä nähnyt koko viikonlopun aikana, päätyivätkö ne kukat maljakkoon vai ei. Rahaa heillä vaikutti olevan ihan normaalin verran, velaton omakotitalo, kaksi autoa, velaton kesämökki, eli mikään sossun rahoilla sinnittelevä köyhä perhe ei ollut kyseessä. Opistotasoiset ammatit molemmilla on hyvät työpaikat.

Poika kävi kerran vierailulla minun lapsuudenkodissa ja arvatenkin oli siellä aika nolo. Ei tuonut mitään tuliaisia, halusi kökkiä vain minun huoneessa eikä tulla tervehtimään ja seurustelemaan, oli tuppisuuna, ei kiittänyt ruoasta, jälkiruoaksi oli suklaamoussea, tuijotti sitä pitkään ja sanoi jotain, että tuosta jo näkee millaisena tuo tökötti tulee sitten peräpäästä. Minua hävetti, ja lapsuudenperheeni on siis ihan tavallinen maaseudun pulliaisperhe, ei mikään hienosto.

Selitykseksi on sanottava, että olin parikymppisenä aika epävarma ja siksi katsoin tuollaista moukkaa. Onneksi lopulta vain vajaan vuoden verran. Apn tyttären poikkis perheineen on myös tuota samaa moukka-kategoriaa. Ei jatkoon.

Provo. Ei voi olla noin yksinkertaisia ihmisiä olemassa.

kyllä on mutta oliko nin että perheessä noudatettiin esim juuri nyt ramadania? jäi vähän epäselväksi etninen tausta

Ap sano tyttärellesi, että ryhtyy pihtaamaan, niin eiköhän poikaystävältä ala löytyä ruokaa.

Tämä on asia, josta vanhempien pitäisi sopia keskenään. Nuoret ovat vielä alaikäisiä ja vanhempien tulee omat lapsensa ruokkia. Nyt kun nuoret kyläilevät toistensa luona, niin on kohteliasta keskustella vanhempien kesken, miten nuorten ruokailut kylässä järjestetään. Sovitaanko, että ruokitaan puolin ja toisin vai mikä on se toimintatapa. Tämä keskustelu olisi pitänyt käydä siinä kohtaa, kun nuorten yökyläilyistä on sovittu. 

Minä olin ensimmäistä kertaa yökylässä vähän vanhempien tietämättä. Muu perhe meni mökille ja minä en mennyt mukaan, sanoin että menen poikakaverille. Vanhemmat eivät tuossa kohtaa tajunneet, että olin menossa yöksi/viikonlopuksi ja jälkeenpäin kun asia selvisi, oli heillä pasmat hieman sekaisin. Mutta ensijärkytyksestä toivuttuaan, äitini tivasi poikaystävän äidin puhelinnumeroa ja sain sen poikaystävältäni ja äiti soitti poikaystävän äidille heti paikalla ja tarjosi ruokarahaa. Hänelle siis oli ihan itsestäänselvää, että täytyyhän hänen oman lapsensa ruuat edes maksaa. Poikaystävän äiti oli enempi, että höpsistä, eihän se tyttö syönyt juuri mitään (enkä paljon syönytkään, kun ujostutti). 

Itse tietenkin ruokin meillä olevat yövieraat, olipa sitten lapsen poikaystävä tai joku koulukaveri. Mutta perheiden taloudelliset tilanteet vaihtelee ja onpa täällä palstalla ihan oma ketjunsakin aiheesta "Oletko ollut nälässä kyläpaikassa". Joten ei voi olettaa, että joka paikassa syötetään vieraat hyvin, saati hyvillä mielin. Joten rohkeasti vain yhteyttä sinne pojan vanhempien suuntaan, että saatte asian selvitettyä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi teini lähti poikaystävänsä perheen kanssa risteilylle. Perhe söi kalliissa ravintoloissa ja tytön tuli maksaa ruokailu itse. Oli ollut vähän noloa kun rahat tiukilla noihin ravintoloihin.

Tuo on jo todella moukkamaista käytöstä. Jos kutsutaan teinin seurustelukumppani mukaan yhteiselle matkalle, niin kyllä sille teinille pitää maksaa tuollaiset menot. Tämän pitäisi olla ihan päivänselvä asia! Tai vähintäänkin olisi pitänyt kysyä etukäteen, onko tytön mahdollista tulla mukaan, jos joutuu maksamaan omat ruokansa. Todella törkeää (tai vähintäänkin ajattelematonta) viedä tyttö kalliiseen ravintolaan ilman että hän on osannut varautua etukäteen. Kyllähän tuosta tulee ulkopuolinen olo.

Me ei olla teinin poikaystävää otettu matkoille eikä olla perheenä oikeastaan matkoja tämän poikaystävän kanssa tehtykään. Mutta jos on menty perheenä ravintolaan, niin tietenkin on maksettu myös hänelle. Ja kun tyttären bestis otettiin mukaan Japanin-matkalle, niin todellakin maksettiin kaikki hänen kulunsa siellä. 

Uskot varmaan kaiken mitä tyttö kertoo.

Tai sitten tuo ei mitään, on ihan normaalit ruuat,mutta ahmijalle vasta alkupala.

Ai kauhee, tästä tuli muistoja mieleen. Seurustelin parikymppisenä maailman piheimmän nuoren miehen kanssa. Hän muutti kotoa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, ja minä menin sitten viikonlopuksi kylään. Hän ei tarjonnut koko aikana minulle mitään ruokaa paitsi aamulla pienen lautasellisen veteen keitettyä kaurapuuroa. Ja lähti koko päiväksi yliopistolle lukemaan tenttiin. Tämä oli aikaa ennen kännyköitä ja minulla ei ollut hänen asuntonsa avainta, joten käytännössä olin jumissa siellä kämpässä koko päivän ilman ruokaa. Sanomattakin lienee selvää, että se seurustelu päättyi sitten siihen reissuun.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teinin vanhempien pitäisi tarjota ruokaa, jos eivät ole vierasta kutsuneet? Jos poika on niin aikuinen, että tyttökaverin luokseen kutsuu, niin kyllä hän on tarpeeksi aikuinen tarjoamaan tuona aikana niin aamiaiset kuin lounaan. Ei kai sen pojan koti mikään hotelli ole, jonne mennään käsiä heilutellen ja tilataan tomaattipasta?

Sinun kaltaisillesi ihmisillä on varmaan vaikea elämä, kun noin kovasti pitää miettiä perusteita, että ei niitten tarvitse ruokaa tarjota. Normaalit ihmiset ovat vieraanvaraisia tai kertovat, että ei sovi tulla, mutta eivät jätä nuoria tuollaiseen tilanteeseen. Kiusantekoa tuo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämätöntä toimintaa mun näkökulmasta. Kun pojan tyttöystävä tulee kylään, niin tietenkin tarjoan hänelle ruuan, kuten tarjoan muidenkin lasteni kavereille. Ja kyllä olen pienituloinen.

Minä en ole pienituloinen, mutta en tarjoa kutsumattomille vieraille ruokaa enkä edes yösijaa.

Olikohan tässä kutsumattomasta vieraasta kyse? Alaikäisen vanhempi vastaa lapsensa tekosista.

Aina yllättyy, että kanssaeläjinä tällä pallolla on myös kovin pikkusielusia ihmisiä.