Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joilla psykoterapia ei auta? EMDR suuri pettymys.
tätätänään
01.03.2021 |
Kohta kolme vuotta psykoterapiaa takana ja tulokset nollassa. Mä oon maksanut kovan hinnan ja tehnyt kaiken oppikirjan mukasesti. Mulla on paniikki- ja ahdistushäiriö ja traumoja taustalla. Luulin että EMDR tehoaa ja ollaan kokeiltu eri mittaisia jaksoja. Miksi ei tunnu miltään? Se on kuin mitä tahansa huiskutusta.. Psykoterapeutti puhuu vaan omiaan kuinka hyvä ja tehokas hoitomuoto se on ja ei yhtään ajattele mun osalta että mäkin hyötyisin jotain. Vähän kyllä huijattu olo.
Kommentit (54)
Suosittelen sinulle AP kirjaa Jäljet kehossa, Kirjailija: Bessel van der Kolk.
Der Kolk on tehnyt vuosikymmenien uran erittäin vaikeasti traumatisoituneiden henkilöiden hoidossa. Parhaimpia tuloksia he ovat saaneet mm. silmänliiketerapialla ja joogalla, jotka vapauttavat kehoon jääneitä muistoja ja tunnetiloja. Näin paraneminenkin on todennäköisempää.
Ehkä sinulle sopisi tuollainen menetelmä, jossa keho on mukana, kun olet kokenut joogan hyväksi. Silmänliiketerapia on erityisen tehokasta tutkitusti ja der Kolkin potilaista auttoi monia, joihin eivät tehonneet perinteiset terapia- ja hoitomenetelmät.
Itse olen traumataustainen ja se ilmenee 24/7 ahdistuksena, jossa en saa takaraivossa naputtavia ajatuksia koskaan täysin hiljaiseksi. Minulle der Kolkin kirjasta oli hirvittävästi apua.
Pitää tietysti myös muistaa, että ympäristö vaikuttaa hirvittävästi, ja jos sitä ei saa korjattua, paraneminen on haastavaa tai täysin mahdotonta. Jos ahdistusta vaikka aiheuttaa huono rahatilanne, se ei parane terapialla vaan paremmalla taloustilanteella. Tai jos elää toksisessa ihmissuhteessa tai työpaikassa, ei se parane terapialla vaan pääsemällä eroon ihmissuhteesta/työpaikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin joskus, että karkeasti ottaen noin yhdellä kolmasosalla ei tehoa, mutta lopuilla tehoaa (ainakin jonkin verran). Monella kyllä auttaa välillisesti, vaikka mitään kokonaisvaltaiselta tuntuvaa parantumista ei tapahtuisikaan. Millä mittaat tehoa? Paniikkikohtausten määrällä, triggöröitymisten määrällä, tuskaiselta tuntuvalla ajalla? Tosiaan, terapeuttiakin kannattaa kokeilla vaihtaa. Oma terapiani ei aikanaan tuntunut vaikuttavat ihan tappiin asti. Sain kuitenkin syvät tiedot tilastani ja pystyin työelämään ja perustamaan perheen. Sellainen loppusilaus, joka menisi kehoreaktioihin asti, jäi uupumaan.
Ei muuta kuin nokka eteenpäin ja jättää menneisyyden sinne minne se kuuluukin: menneisyyteen. Vanha sanonta "joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään" pitää hyvin paikkansa. Ei täällä kukaan muukaan mikään täydellinen ole, joten miksi pitäisi yleisen hyväksynnän nimissä terapoida itsensä mallikelpoiseksi yksilöksi. Jos on taisteluhaavoja, sitten on. Pitää kantaa ne ylpeydellä ja muutenkin käyttää niitä ikiomia, outoja selviytymiskeinojaan. Mitä se kenellekään kuuluu? Ei kukaan arvioija tai arvostelija ollut silloinkaan mukana, kun pahoja tapahtui. Ite sä sieltä ittes pelastit ja jatkoit matkaa.
Vaihda terapeutti.
Ei kaikille sovi sama terapeutti.
Vaihtaa olisi toki kannattanut jo vähän aikaisemmin eikä odotella vuosikausia..
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin nokka eteenpäin ja jättää menneisyyden sinne minne se kuuluukin: menneisyyteen. Vanha sanonta "joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään" pitää hyvin paikkansa. Ei täällä kukaan muukaan mikään täydellinen ole, joten miksi pitäisi yleisen hyväksynnän nimissä terapoida itsensä mallikelpoiseksi yksilöksi. Jos on taisteluhaavoja, sitten on. Pitää kantaa ne ylpeydellä ja muutenkin käyttää niitä ikiomia, outoja selviytymiskeinojaan. Mitä se kenellekään kuuluu? Ei kukaan arvioija tai arvostelija ollut silloinkaan mukana, kun pahoja tapahtui. Ite sä sieltä ittes pelastit ja jatkoit matkaa.
Tämä kommentti kertoo täyttä ymmärtämättömyyttä PTSD tyyppisestä oireilusta. Kyseessä on mielensairaus,jolle potilas ei voi mitään. Menetkö sinä psykoottiselle ihmisellekin puhumaan, että lopeta nyt se harhojen kuuleminen ja näkeminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapia on tieteenä uusi, eikä todellakaan auta kaikkia, ei ainakaan täydellisesti. Mutta eihän lääketiedekään kaikkia pelasta, toisaalta. Nyt ollaan tosi kahtiajakoisessa tilanteessa, jossa meillä on esimerkiksi melko tehokkaita lääkkeitä psykooseihin, eli harvinaisiin mt-ongelmiin. Mutta samaan aikaan murehtiminen, eli tavanomaisin ahdistuksen aiheuttaja ja todella tavanomainen mt-ongelma, on erittäin vaikeahoitoinen. Hiljattain havaittiin, että murehtiminen vaikuttaa pitkäaikaisesti jopa sykevälivaihteluun, eli tuottaa ikäänkuin zombie-olon. Eli erittäin vaarallista. Mutta hoitovasteet murehtisemisessa on surkeat. Harmillista.
Mistä olet saanut päähäsi, että psykoosinhoidon tulokset olisivat parantuneet? Psykoosit ovat edelleen kaikkein vaikeahoitoisempia mielenterveyden häiriöitä, neuroleptilääkityksellä ei ole ollut mitään vaikutusta ennusteeseen. Esimerkiksi skitsofreniasta toipumisen ennuste on systemaattisten tutkimuskatsausten mukaan laskenut, ei noussut:
"Consistent with the previous systematic reviews,15,17 we found no evidence to suggest that recovery outcomes have improved over time. There appear to be numerical differences over time in outcome in schizophrenia, but our sample size lacked sufficient power to demonstrate statistical significance. Indeed, recent decades had lower numerical proportions of subjects who met our recovery criteria."
Oli alkoholismia. Vauvavuoden vähän jaksoi tsempata, mutta sitten ajan kuluessa lähti ihan käsistä juominen. Eli paheni joo lasten jälkeen, mutta olis se pahentunu ilmanki.
Aikaan sidonnainen "sairaus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapia on tieteenä uusi, eikä todellakaan auta kaikkia, ei ainakaan täydellisesti. Mutta eihän lääketiedekään kaikkia pelasta, toisaalta. Nyt ollaan tosi kahtiajakoisessa tilanteessa, jossa meillä on esimerkiksi melko tehokkaita lääkkeitä psykooseihin, eli harvinaisiin mt-ongelmiin. Mutta samaan aikaan murehtiminen, eli tavanomaisin ahdistuksen aiheuttaja ja todella tavanomainen mt-ongelma, on erittäin vaikeahoitoinen. Hiljattain havaittiin, että murehtiminen vaikuttaa pitkäaikaisesti jopa sykevälivaihteluun, eli tuottaa ikäänkuin zombie-olon. Eli erittäin vaarallista. Mutta hoitovasteet murehtisemisessa on surkeat. Harmillista.
Mistä olet saanut päähäsi, että psykoosinhoidon tulokset olisivat parantuneet? Psykoosit ovat edelleen kaikkein vaikeahoitoisempia mielenterveyden häiriöitä, neuroleptilääkityksellä ei ole ollut mitään vaikutusta ennusteeseen. Esimerkiksi skitsofreniasta toipumisen ennuste on systemaattisten tutkimuskatsausten mukaan laskenut, ei noussut:
"Consistent with the previous systematic reviews,15,17 we found no evidence to suggest that recovery outcomes have improved over time. There appear to be numerical differences over time in outcome in schizophrenia, but our sample size lacked sufficient power to demonstrate statistical significance. Indeed, recent decades had lower numerical proportions of subjects who met our recovery criteria."
Itse asiassa erään tutkimuskatsauksen mukaan skitsofrenian hoitotulokset hieman paranivat 1900-luvun puoliväliin saakka, kunnes neuroleptilääkityksen alkaessa yleistyä alkoivat laskea 1970-luvulta lähtien. Tutkijat ehdottavat, että syynä on diagnostisten kriteerien kapeneminen mutta tuota hypoteesia on testattu Jääskeläinen et al (2012) tutkimuskatsauksessa, jonka mukaan tiukemmat diagnostiset kriteerit eivät olleet yhteydessä heikompiin hoitotuloksiin.
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/abs/10.1176/ajp.151.10.1409
Täällä yksi jolle EMDR toi hyviä tuloksia. Oletan sen johtuvan minun kohdalla siitä että olen luontaisesti avoin ja rohkea uudelle ja emdr:kin lähdin avoimesti asenteella saas nähdä. Jos menetelmään ei usko, mieli blokkaa sen kyllä.
Ap:lle ehdottaisin ulkomaanreissua maahan jossa psykendeelihoidot on laillillisia. Niillä pääsee juurikin näiden mielen blokkien taakse ja alkaa tapahtumaan. Ovat ohjattuja ettei tarvitse yksin näiden kans olla. Toki englanninkielen taito olis hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin 2,5 vuotta kelan tukemassa psykoterapiassa jossa terapeutti vaan istu hiljaa 45 min, ei sanonut juuri mitään muuta kuin lopuksi että aika on loppu. Unistani oli vain kiinnostunut. Onneksi olin puhelias , muuten olisimme istuneet hiljaa huoneessa koko ajan. Purin koko tuon ajan tuskaani/ elämääni terapeutille kerta toisensa jälkeen; yhteensä 80 h. En saanut koskaan vastakommentteja. Lopulta turhauduin, sain tarpeekseni ja vaihdoin toiseen terapia muotoon.
Nyt on jo menossa psykoterapiassa 6. vuosi. En edelleenkään ymmärrä mikä terapian idea on. Mitä siellä tehdään jotta se auttaisi parantumaan? Oikeasti puhuminenko? En ymmärrä mitä se kaiken jauhaminen auttaa? eihän tapahtuneita saa katoamaan, ei burnoutia/ uupumusta loppumaan, ahdistusta häviämään tai masennusta loppumaan? Netissä kirjoitetaan että psykoterapiassa mm. korjataan ajatusvääristymiä. Koskaan ei olla mitään ajatusvääristymiä yritetty korjata, ehkä niitä minulla ei ole vai onko? En tiedä. Netissä puhutaan myös tunnelukoista ja niiden aukaisemisesta. Koskaan ei ole näistä puhuttu, kerran tein itse testin netissä ja sen mukaan löytyi useampiakin. Menin listan kanssa terapeutille, eikä asiaa käsitelty mitenkään. En ymmärrä, miten aktiivinen minun pitäisi olla terapiassa. Pitääkö sinne mennä listojen ja asioiden kanssa että nyt puhutaan tästä ja vaatia että nyt tätä asiaa käsitellään. Joka kerta menen sinne kuin ekaa kertaa eikä mitään asiaa jatketa siitä mihin viimeksi jäätiin. Ehkä terapeuttia ei kiinnosta pitää asialistaa yllä. Tarvitsisin ohjatumpaa terapiaa jotain missä terapeuttini on aktiivinen ja tuntuisi olevan oikeasti kiinnostunut minusta. Ehkä sellaista ei ole olemassakaan...
Eli ei se terapia mikään parannuskeino ole. Eikä siitä välttämättä mitään apuakaan ole.
6 vuotta terapiaa kirjoittaa aivan kuten minä koen nyt. En tiedä onko terapiasta mitään hyötyä kun nyt siellä käyn ja mietin juuri samaa että mikä siinä se idea on. 5 vuotta myös käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin psykodynaamisessa pari vuotta ja jouduin keskeyttämään, koska terapeutin kanssa kemiat ei toimineet ja sairastuin terapian aikana ahdistuneisuushäiriöön josta en ole vuosienkaan jälkeen parantunut :/ Terapeuttia ei kiusaamiskokemukseni tuntuneet kiinnostavan (koulukiusaaminen) vaan olisi jatkuvasti halunnut puhua siitä, mitä vanhempani tekivät tai eivät tehneet..
Meitä on varmasti Suomessakin paljon, jotka olemme pettyneitä saamaamme terapiaan
Täysin sama kokemus.
On oikeasti auttanut.
Minulla on suuria tunteita ja vaikeuksia luottaa ihmisiin ne näyttääkseni.
Takana terapeutin mukaan kompleksinen trauma lapsuudessa, eli paljon pientä ohitetuksi tulemista tunne-elämän asioissa. Vaativuutta.
Minua auttoi EMDR - oli vain vaikea löytää niitä "tilanteita" menneisyydestä, joita olisi hoidettu. Pidin siitä että hoito oli välillä muutakin kuin vain puhumista tunteista. Hyväksyvää läsnäoloa vaikka olisin ollut vihainen tai itkenyt tai jotakin muuta.
Traumataustaisille siis EMDR toimii, ja kenties muutenkin jos tunteet tai muistot ovat lukossa jossain eikä niille löydy sanoja.
Luulen että paniikkikohtausten takana on fyysinen vika eikä psyykkinen. Ihan turhaa käydä missä tahansa terapioissa. Tietysti sitä myös traumatisoituu kun elimistö pettää jännittävissä tilanteissa. Täytynee vaan odotella lääketieteen kehittymistä, tosin itselläni auttaa propral tosi paljon mutta saan siitä ikäviä sivuoireita jotka rajoittaa sen käyttöä. Keksittäisiinpä täsmälääke juuri näihin vaivoihin!