Onko muita joilla psykoterapia ei auta? EMDR suuri pettymys.

Ikävää, mutta tosiaan, ei kaikille auta terapia. Pienelle osalle se voi jopa pahentaa oireita. Voisit koettaa kysellä neuromodulaatiohoidon perään? Uusi masennushoito, jossa potilas saa kotiin laitteen, jolla päähän johdetaan hyvin lievää sähkövirtaa. Tätä suositellaan nykyään potilaille, joilla esim. lääkitys ei ole tuonut hoitovastetta. Laitteita on tosin varmaan vielä aika rajallinen määrä, en tiedä kuinka helppoa tuota on saada ja varmaan lähinnä isoimmissa kaupungeissa. Turun yliopistollinen sairaaala on tässä ollut ilmeisesti aika uranuurtaja Suomessa.

Itseltä jäi terapia tavallaan kesken.

Masennus- ja traumatausta.

Sain kelan päätöksen ja yritin etsiä terapeuttia mutta se oli todella hankalaa. Löysin sitten ihan ok terapeutin, mutta pääsin samalla koulutukseen. Terapeutille ei mitenkään käynyt kuin yksi vastaanottoaika ja sen vuoksi olisin ollut joka viikko monta tuntia poissa opiskeluista. Yritin kertoa kuinka tärkeä juttu opiskelu on minulle mutta terapeutti ei suostunut vaihtamaan aikaa ...

Aloitin terapian, mutta heti alussa terapeutti jäi jankuttamaan eräästä asiasta. Sanoin, että tämä asia ei ole ongelma, mutta siitä sitten jatkui jankutus ... olen aseksuaali ja tähän yritettiin etsiä syitä. Olen aina kokenut ihmiset vain ihmisinä en muuten.

Lopetin terapian.

Tutustu HOT-terapiaan (englanniksi ACT). Sitä voi tehdä omatoimisesti.

Jos rahaa on vielä jäljellä ja paikkakunnallasi tarjolla, testaisin neurofeebackia, koska itselleni se auttoi niin loistavasti. Huomasin sen auttavan jo kolmen kerran jälkeen ja kymmenen kerran jälkeen oli jo oikein hyviä tuloksia.

Itsellä auttoi kun en alkanut torjua tunteita. Annoin tunteiden tulla ja mennä. Se on tällaiselle kontrolli-ihmiselle kuin hyppy tuntemattomaan ja se on oikeasti pelottavaa...mutta se pitää kyllä tehdä.

Olen kumminkin joutunut pakosta olemaan narsistiäitiini yhteydessä ja huomaan heti kuinka paniikki ja ahdistus kasvaa yhteydenoton jälkeen.

Ajattelen, että on kumminkin hyvä että näin pääsen ahdistuksen ”lähteille” ja pystyn ymmärtämään itseäni.

Helpottaa.

Itsellä ei terapia oikein auttanut mutta itsetuntemusta se lisäsi.

Itse käytän ahdistukseen EFT-naputtelua, suosittelisin Brad Yatesin Youtube-kanavaa! Käytän myös kirjoittamista eräänä terapian muotona, eli yritän päästää kaikki tuntemukset ja ajatukset paperille turhia ajattelematta. Joogaan myön usein, pidän erityisesti kunnon voimajoogasta (esim. Travis Eliot) ja meditoin päivittäin. 

Köyhän täytyy käyttää luovuutta!

Terapeutilla, joka ignoraa asiakkaansa tuntemukset ja ajatukset, kuulostaisi olevan ongelma asenteessaan. Tuollaiset terapeutit ovat omasta mielestäni toksisia, ottavat helposti itseensä ja välittävät enemmän omasta statuksestaan ja meriittiensä kasvattamisesta kuin, että asiakas aidosti parantuu. Kävin itse tapaamassa tällaista psykoterapeuttia ja ahdistuin tutustumiskäynnistä suunnattomasti, joten päätin että hänen kanssaan en terapiaa aloita. Seuraava, kenet tapasin puolestaan asennoitui niin, että hän yrittäisi kanssani parhaansa, mutta jos tuntuu ettei hänestä ole minulle apua, niin katsotaan vuoden päästä haluanko jatkaa vai etsiä toisen terapeutin. Jälkimmäisellä on lisäksi kokemusta juuri minun harvinaisemman sairauteni hoidosta ja ensimmäisellä ei, joten valinta oli aikamoisen selvä. Onneksi en tyytynyt ensimmäiseen näistä.

Sinun tapauksessasi on ilmeisesti liian myöhäistä vaihtaa terapeuttia AP, ja olen pahoillani puolestasi, että kalliista terapiasta ei ole ollut hyötyä. Kirjoitin tämän kommentin sitä varten, jos joku täällä on samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, ja pystyy vielä kokeilemaan toista terapeuttia. Toivon että sinä saat jotain muuta kautta vielä apua hankalaan tilanteeseesi! :(

Psykoterapia on tieteenä uusi, eikä todellakaan auta kaikkia, ei ainakaan täydellisesti. Mutta eihän lääketiedekään kaikkia pelasta, toisaalta. Nyt ollaan tosi kahtiajakoisessa tilanteessa, jossa meillä on esimerkiksi melko tehokkaita lääkkeitä psykooseihin, eli harvinaisiin mt-ongelmiin. Mutta samaan aikaan murehtiminen, eli tavanomaisin ahdistuksen aiheuttaja ja todella tavanomainen mt-ongelma, on erittäin vaikeahoitoinen. Hiljattain havaittiin, että murehtiminen vaikuttaa pitkäaikaisesti jopa sykevälivaihteluun, eli tuottaa ikäänkuin zombie-olon. Eli erittäin vaarallista. Mutta hoitovasteet murehtisemisessa on surkeat. Harmillista.

Vierailija kirjoitti:

Itseltä jäi terapia tavallaan kesken.

Masennus- ja traumatausta.

Sain kelan päätöksen ja yritin etsiä terapeuttia mutta se oli todella hankalaa. Löysin sitten ihan ok terapeutin, mutta pääsin samalla koulutukseen. Terapeutille ei mitenkään käynyt kuin yksi vastaanottoaika ja sen vuoksi olisin ollut joka viikko monta tuntia poissa opiskeluista. Yritin kertoa kuinka tärkeä juttu opiskelu on minulle mutta terapeutti ei suostunut vaihtamaan aikaa ...

Aloitin terapian, mutta heti alussa terapeutti jäi jankuttamaan eräästä asiasta. Sanoin, että tämä asia ei ole ongelma, mutta siitä sitten jatkui jankutus ... olen aseksuaali ja tähän yritettiin etsiä syitä. Olen aina kokenut ihmiset vain ihmisinä en muuten.

Lopetin terapian.

Kai tiedät, että terapeuttia voi myös vaihtaa? Keskeyttäessä taas ei voi useaan vuoteen hakea kela-tuettua terapiaa. No, turha itkeä kun maito on jo kaatunut, mutta muistakaa ihmiset, ettei ole mikään pakko jäädä sen ensimmäisen terapeutin kanssa huonoon hoitosuhteeseen. Kannattaa tosin silti tiedostaa myös se, että terapiaprosessiin usein kuuluu myös ikävät tunteet myös sitä omaa terapeuttia kohtaan, tunne siitä, että hoito ei tehoa tms, mutta usein ne tunteet hälvenevät kun terapia etenee.

Haluaisin tietää, onko jotakuta oikeasti EMDR auttanut?

up

Tämä oli hyödyllinen ketju ja paljon kiitoksia vastanneille. Mä olen nyt varannut ajan psykiatrille ja pyydän häntä vielä neuvomaan mitä konsteja kannattaa kokeilla. Jokin ketjusta ehdotetuista (esim neurofeedback, hot-terapia) voisi toimiakin. Ahdistus on tympeä kaveri, mutta ei tässä naru kaulassa olla vaan uutta ja toivottavasti parempaa kohti. Hyvää vointia kaikille <3 AP

Huono terapeutti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan seuraavaksi hoidoksi lääkitystä ja joogaa sekä meditaatio- tai mindfulness- harjoituksia.

Jos nuokaan ei auta, niin ehkä vuoden päästä tämän nykyisen terapian lopusta (voit lopettaa sen saman tien jos se ei kerran auta), voit lähteä lääkärin kautta anomaan esim. cbt-terapiaa trauma-altistusterapiana. Voisit myös kokeilla jo aika piankin mahdollisuutta Mielenterveystalon nettiterapiaan, joka on lyhytterapiaa. Sinne pääsee ihan minkä vaan lääkärin lähetteellä, ainakin toistaiseksi, ja se on potilaalle ilmaista. Tutustu osoitteessa mielenterveystalo.fi/nettiterapiat.

Kiitos paljon vinkistä! Joogaa olen kokeillut ja se on aika tehokasta kun jaksaisin pitää sen arjessa. Millaista mindfullnesia suosittelet? Mulla on vähän voimat poissa nyt ja kiitos kun saan neuvoja tilanteeseen.

Mindfulnes ei ole mitään rakettitiedettä eikä temppujentekemistä. Tutustu aluksi vaikka lainaamalla asiaa koskeva kirja, niissäkin on harjoituksia joita voit tehdä itsekin. Myös netistä löydät mindfulnes -ohjauksia ja tietoa - mihinkään järkyttävän kalliin ei tarvitse lähteä, kun todennäköisesti löydät ilmaiseksi ihan saman. Tällä hetkellä koronan takia ei juuri ryhmiä varmaan järjestetä, mutta ei se ryhmä siinä mitenkään välttämätön ole. Tässäkin on se sama juttu, että se toimii vain kun jaksaa pitää sen arjessa.

Kun siitä mindfulnes-ideasta pääsee kiinni, se kyllä melko lailla tulee osaksi ajattelua, ainakin itselläni. Mindfulnes-hetki voi olla kävelylenkillä, tai pullaa leipoessa, tai tiskatessa, tai saunassa. Mun lempimindfulness on ehkä käsin tiskaus mökillä (mistä syystä olen vastustanut astianpesukoneen hankkimista sinne).

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää, onko jotakuta oikeasti EMDR auttanut?

Kyllä tiedän henkilöitä, jotka oikeasti kokevat saaneensa merkittävää apua jo muutamasta emdr-kerrasta. Mutta veikkaan, että jos heti tajuaa, että tämä ei itselle toimi, ei sitä muutamaa kertaa kauempaa kannata jatkaa.

Itse kävin psykodynaamisessa pari vuotta ja jouduin keskeyttämään, koska terapeutin kanssa kemiat ei toimineet ja sairastuin terapian aikana ahdistuneisuushäiriöön josta en ole vuosienkaan jälkeen parantunut :/  Terapeuttia ei kiusaamiskokemukseni tuntuneet kiinnostavan (koulukiusaaminen) vaan olisi jatkuvasti halunnut puhua siitä, mitä vanhempani tekivät tai eivät tehneet..

Meitä on varmasti Suomessakin paljon, jotka olemme pettyneitä saamaamme terapiaan

Osa terapiamuodoista on täyttä humpuukia. Otetaan vaikutteita suuren maailman malliin Amerikasta eikä tajuta, että siellä ihminen voi esiintyä monen alan asiantuntijana ja ammattilaisena ilman mitään koulutusta, tai varsinaista ammattitaitoa. Onhan näitä vaikka mitä suuntauksia ja taktiikoita. Silmänliikkeitä, tärinöitä, ihmisten julkista nolaamista ja järkyttämistä jne. Juuri eilen katsoin dokumenttia NLP:n alkuperästä ja huhhuh. Siis tämän metodin terapeutteja kouluttaa ihmiset, joilla on lukion päättötodistus. Ei mitään muuta pätevyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Missään tutkimuksissa psykotetapian vaikuttavuuden ei ole havaittu olevan 100% tai lähelläkään sitä. Mikään hoito ei ole 100%. Sulla on käynyt paska nakki, ap. Tiedän tunteen; elämä jatkuu rämpien. Usein kyllä ärsyttää terapian jatkuva glorifiointi mediassa ja suuren yleisön ajatuksissa. Kaikkea ei ole mahdollista hoitaa.

Tämä. Ns. konttorihoitoa ja puheterapioita on myös kritisoitu paljon. Osalla ne eivät ole auttaneet ja osalla lisänneet ongelmia.

Olen lukenut erään pitkän uran tehneen, ihan ansioituneen terapeutin kirjaa ja hän kirjoittaa, että oman kokemuksensa mukaan terapia onnistuu parhaiten silloin, kun terapeutti aidosti pitää ja välittää potilaastaan ihmisenä. Hän kirjoittaa myös korjaavien ihmissuhteiden ja kokemusten merkityksestä terapian ulkopuolella ja niiden yhteydestä terapian onnistumiseen.

Onhan se ihan totta, että jos elämässä on muutoin moni asia pielessä ja käyt tunnin tai pari juttelemassa jonkun kanssa, niin ei se niitä asioita korjaa.

En ikinä laittaisi rahojani moiseen. Saan enemmän iloa piensijoittajana. Yhden terapiaistunnon hinnalla saan jo paljon seurattavaa pörssissä. Mieliala nousee ja jaksan muutakin.

Kärsin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä ja vaikeasta masennuksesta - näistä siis diagnoosi. Kaksivuotta kognitiivista psykoterapiaa tuli käytyä ja lääkkeitä popsittua. Jonkin verran sain apua aluksi mutta viimeinen vuosi meni enemmän siihen että terapeutti halusi joka kerta kokeilla uusia menetelmiä joista oli juuri lukenut tai oli ollut kurssilla. Olen liian kiltti että olisin sanonut kuinka tunsin olevani koekaniini. Oli helpotus kun terapia päättyi. Osin olen paremmassa kunnossa ja osin valtavasti huonommassa. Kaikkiaan kuitenkin toivoton olo kun nyt on kaikki kokeiltu ja apua ei tullut, talous kyllä meni kuralle terapia ja lääkekuluista.