Onko ihan hullua ostaa talo keskeltä ”ei mitään”?

Vierailija kirjoitti:

”Maalle” vaan rohkeesti. Helsinkiläiselle Järvenpääkin on ”metsässä”, mutta sieltä pääsee tarvittaessa junalla nopeasti stadiin. Mutta miksi pitäisi sinne jatkuvasti kulkea? Työn voi tehdä 90%:sti etänä ja jossain Gaijinissa ei tule käytyä muutenkaan lounaalla. Kauempaa saat runsaasti tilaa ympärillesi ja rauhaa lähiöiden häiriöistä. Erityisesti lapsille rauhallisempi kasvuympäristö! Mua ahdisti se ilmalämpöpumputon kivikuutio, missä ei voinut olla ilman että joku on tiellä. Jos prioriteeteissa on kapakka lähellä, niin niitä nyt on missä vain. Auto ei JOUDU hankkimaan, vaan sen voi hankkia kun on lämmitetty tallikin olemassa, eikä joudu etsimään joka päivä ruutua. Autolla kaikki on helpompaa, kaupassa käynnistä mökkeilyyn. Aikataulut on omat, ei jonkun toisen päättämät. Cityasumisen ymmärrän vain jos on puolisoa etsivä sinkku ja joka vkl pitää päästä trendiclubille esittelemään treenattua vatsaa. Siihen on Järvenpäästä joka viikonloppu turhan pitkä matka ja taksikin Helsingistä tulee kalliiksi.

Siinä on kyllä aika iso ero muuttaako "maalle" vai oikeasti maalle niinkuin ap:n suunnitelma oli. Muutama kilometri jonkun Järvenpään keskustasta on aivan eri asia kuin 10+ kilometriä Polvijärven keskustasta. Jonkun lähellä isompaa kaupunkia olevan radanvarsi-pikkukaupungin keskustan laitamilla voi olla oikein mukava asustella, tärkeimmät palvelut on lähistöllä ja nopea matka isomman kaupungin iloihin. Jossain oikeasti "keskellä ei mitään" asuminen vaatii jo tietynlaista mielenlaatua ja erakoitumisesta nauttimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntotarkastuksen teettäminen, ettei tule yllätyksiä.

Läpimätä talo voi saada kuntotarkastuksesta puhtaat paperit. Sitten, kun homma menee käräjille, on sekä välittäjät, että kuntotarkastaja kadonneet kuin pieru saharaan ja joudut ihan yksin taistelemaan entisen omistajan kanssa.

Juuri näin. Kuntotarkastuksessa ei mennä kunnolla rakenteiden sisään, niin se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ja mitään vastuuta niillä ei ole. Saahan sillä pintapuolisen tsekkauksen, ellei itse tajua mitään rakentamisesta, mutta siinä se. Yksin olet tosiaan ongelmien kanssa, jos niitä myöhemmin tulee esiin!

Ainut vähänkään järkevä kuntotarkastus on sellainen, jossa oikeasti PURETAAN palasia seinästä/katosta ulkovuoraukseen / tuulensuojaan asti ja samoin lattiassa alimpaan rakenteeseen saakka. Jos on joka tapauksessa remontti tulossa, niin sehän on helppo vaikka purkauttaa oston yhteydessä itse. Jos villat on seinän sisällä räikeän siniset väriltään tai märkänä sattumanvaraisesti valitusta kohdasta, niin kannattaa miettiä kahteen kertaan ostamista.. Vanhassa <90-luku talossa kannattaa myös varmistua siitä, onko asbestilla vuorattu kaikki mahdollinen.

Se on silti ihan sattumankauppaa, että noilla "pistokokeilla" jäljitettäisiin ongelmakohdat. Toki jos kaikki villat on märkinä niin tuolla bongaa. Ja toinen juttu on se, että harva haluaa vaikka lattiaan melkein maahan ulottuvan reiän tehdä tarkistaakseen mitä lattia on syönyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntotarkastuksen teettäminen, ettei tule yllätyksiä.

Läpimätä talo voi saada kuntotarkastuksesta puhtaat paperit. Sitten, kun homma menee käräjille, on sekä välittäjät, että kuntotarkastaja kadonneet kuin pieru saharaan ja joudut ihan yksin taistelemaan entisen omistajan kanssa.

Juuri näin. Kuntotarkastuksessa ei mennä kunnolla rakenteiden sisään, niin se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Ja mitään vastuuta niillä ei ole. Saahan sillä pintapuolisen tsekkauksen, ellei itse tajua mitään rakentamisesta, mutta siinä se. Yksin olet tosiaan ongelmien kanssa, jos niitä myöhemmin tulee esiin!

Ainut vähänkään järkevä kuntotarkastus on sellainen, jossa oikeasti PURETAAN palasia seinästä/katosta ulkovuoraukseen / tuulensuojaan asti ja samoin lattiassa alimpaan rakenteeseen saakka. Jos on joka tapauksessa remontti tulossa, niin sehän on helppo vaikka purkauttaa oston yhteydessä itse. Jos villat on seinän sisällä räikeän siniset väriltään tai märkänä sattumanvaraisesti valitusta kohdasta, niin kannattaa miettiä kahteen kertaan ostamista.. Vanhassa <90-luku talossa kannattaa myös varmistua siitä, onko asbestilla vuorattu kaikki mahdollinen.

Se on silti ihan sattumankauppaa, että noilla "pistokokeilla" jäljitettäisiin ongelmakohdat. Toki jos kaikki villat on märkinä niin tuolla bongaa. Ja toinen juttu on se, että harva haluaa vaikka lattiaan melkein maahan ulottuvan reiän tehdä tarkistaakseen mitä lattia on syönyt.

Juuri tuota tarkoitin, että jos sattumanvaraisesti otetaan jostakin seinästä paikka auki ja siellä on villat märkänä tai löytyy virheellisiä ratkaisuja niin sitten kannattaa vakavasti miettiä kauppaa. Lattiakin on helppo homma, jos siellä ei mene vesiputkia, sähköä tms.. Yleisimmin siellä on betoni ja eristys. Sama homma; jos siellä on vesilätäkkö, niin äkkiä pakoon.

Toinen asia on sellaiset pienet ongelmat, kuten piipun pellitys falskannut vähän johonkin villoihin ja siellä joskus ollut kosteutta, niin nuo tuollaiset on mitättömiä juttuja ja helposti korjattavissa. Jos haluaa täydellisen ja virheettömän talon, niin sitten kannattaa rakentaa uusi ja tehdä itse.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aina välillä valituksia, kun rahat ei riitä ja on hirveän tiukkaa päivästä ja vuodesta toiseen. Sitten käy ilmi, että on kaksi autoa ja paljon ajamista ja korjauskuluja, koska pakko olla, koska muuten ei pääse töihin/kauppaan/minnekään. Teineille moposta tulee pakollinen kulu, kun hekään eivät pääse minnekään muuten. Taloon on pakko olla laittamassa milloin mitäkin, kun se katto vuotaa tai jotain. Ja kaikki rahat vaan valuvat "jonnekin".

Voin jotenkin kuvitella, että niissä tapauksissa on kymmentä vuotta aiemmin ollut just aloituksen kaltaisia haaveita.

Joo, pienituloiselle tuommoinen vanha talo maalla voi olla todellinen köyhyysloukku josta ei oikein millään pääse eroonkaan, varsinkin jos ei ole ollut rahaa tehdä niitä korjauksia ja remontteja. Varsinkin jos on niitä lapsia, joiden pitäisi päästä kuitenkin harrastamaan ja näkemään kavereita. Ei tuommoiseen kannata lähteä jos ei ole varmat työpaikat ja rahaa myös jemmassa.

Hei ap!

Haluaisin jakaa oman kokemukseni "keskelle ei mitään" muuttamisesta. Meiltä lähimpään isoon kaupunkiin (n. 40 000 asukasta) on matkaa noin 30 km, lähikylään jossa koulut ym palvelut, on 7 km. Ostimme upean vanhan remontoitavan maatalon navettoineen ja ulkosaunoineen, tonttia hiukan vajaa hehtaari.

Lapset syntyivät tänne ja käyvät taksikyydillä lähikoulua, jossa on kavereita joiden kanssa viettävät aikaa myös vapaa-aikoina, perheen auto kulkee kyllä ja kasvaessaan muksut kulkevat omatoimisesti polkupyörillä. Itse olen etätöissä kotona, mies kulkee aiemmin mainittuun isompaan kaupunkiin töihin eli työmatka ei ole mikään mahdoton.

Meillä on lähellä metsät, rannat ja muu luonto, ja meillä on kanoja ja muutama lammas, sekä iso hyötypuutarha josta saa sapuskaa hyvinkin omiin tarpeisiin ja pitkälle syksyyn.

Tuttavat kauhistelivat ratkaisuamme ostaa vanha talo ja vieläpä syrjästä, mutta hetkeäkään emme ole katuneet. Päin vastoin, vaikka remonttien keskellä asutaan ja tuplana asumaan vielä pitkään, on elämän laatu kaikkineen niin paljon paremmalla tolalla kuin kaupungissa ettemme vaihtaisi tätä paratiisia mihinkään.

Taloa ei myöskään ole hankittu sijoituskohteeksi vaan kodiksi, joka tuntuu monelta menevän ihan ohitse. Talon arvolla ei sinänsä ole mitään merkitystä, vaan sillä mitkä puitteet se tarjoaa elämälle.

Kuuntele rohkeasti sydäntäsi tässä ap. Me olemme esimerkki siitä että homma voi toimia!

Lasten takia ehkä en, muuten kuulostaisi ihanalta. Itse voisin harkita kun lapsi lähtee maailmalle.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap!

Haluaisin jakaa oman kokemukseni "keskelle ei mitään" muuttamisesta. Meiltä lähimpään isoon kaupunkiin (n. 40 000 asukasta) on matkaa noin 30 km, lähikylään jossa koulut ym palvelut, on 7 km. Ostimme upean vanhan remontoitavan maatalon navettoineen ja ulkosaunoineen, tonttia hiukan vajaa hehtaari.

Lapset syntyivät tänne ja käyvät taksikyydillä lähikoulua, jossa on kavereita joiden kanssa viettävät aikaa myös vapaa-aikoina, perheen auto kulkee kyllä ja kasvaessaan muksut kulkevat omatoimisesti polkupyörillä. Itse olen etätöissä kotona, mies kulkee aiemmin mainittuun isompaan kaupunkiin töihin eli työmatka ei ole mikään mahdoton.

Meillä on lähellä metsät, rannat ja muu luonto, ja meillä on kanoja ja muutama lammas, sekä iso hyötypuutarha josta saa sapuskaa hyvinkin omiin tarpeisiin ja pitkälle syksyyn.

Tuttavat kauhistelivat ratkaisuamme ostaa vanha talo ja vieläpä syrjästä, mutta hetkeäkään emme ole katuneet. Päin vastoin, vaikka remonttien keskellä asutaan ja tuplana asumaan vielä pitkään, on elämän laatu kaikkineen niin paljon paremmalla tolalla kuin kaupungissa ettemme vaihtaisi tätä paratiisia mihinkään.

Taloa ei myöskään ole hankittu sijoituskohteeksi vaan kodiksi, joka tuntuu monelta menevän ihan ohitse. Talon arvolla ei sinänsä ole mitään merkitystä, vaan sillä mitkä puitteet se tarjoaa elämälle.

Kuuntele rohkeasti sydäntäsi tässä ap. Me olemme esimerkki siitä että homma voi toimia!

Ja teidän ei tarvinnut ostaa ihan pommia vai? Mitä talo maksoi, miltä vuosikymmeneltä? Teillä on molemmilla työpaikat ja tulot. On siis varaakin rempata. Eroina vain Apn tilanteeseen..

Näinköhän ne marja- ja omenatarhat lohduttaa kun vuodesta 10kk on harmaata, liian kylmä ja taivaalta tulee vettä, räntää ja lunta eri muodoissa. Lapsetkaan ei pysy pieninä koko ikää vaan varsinkin teininä tollanen elämä on ankeaa. Joku voisi ajatella et tuo olisi vanhemmilta itsekäs päätös.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata liikaa kuunnella muiden mielipiteitä. Kos täällä vastailevat ihmiset eivät edes pimeään aikaan uskalla liikkua ulkona, en hirveästi antaisi painoarvoa heidän ajatuksilleen. Luonnon pimeyshän on kaunista ja se mitä kaupunkilaiset eivät tiedä, kuu valaisee älyttömän hyvin pimeänä talvi-iltana.

Itse te tiedätte, mihin pystytte ja jaksatte. Realistisesti kannattaa ajatella, työtä riitää vanhassa talossa, mutta toisaalta on hyväkin, jossei kaiken tarvitse olla viimeisen päälle.

Minulla on 20 vuoden kokemus korvessa vanhassa talossa asumisesta, lisäksi tykkään käydä rauhoittumassa eräkämpässä ilman mukavuuksia tiettömän taipaleen takana. Telttamajoitus tunturissa sopii myös. Siis lomalla. Mutta omien kokemuksieni pohjalta en muuttaisi ainakaan lasten kanssa mihinkään missä ei ole joukkoliikennettä ja katuvaloja ja kävelymatka kouluun. Ei ei ja ei. Pikkulasten kanssa siellä ehkä on mukavaa, mutta viimeistään teini-iässä lapset vaan haaveilee milloin pääsee pois.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap!

Haluaisin jakaa oman kokemukseni "keskelle ei mitään" muuttamisesta. Meiltä lähimpään isoon kaupunkiin (n. 40 000 asukasta) on matkaa noin 30 km, lähikylään jossa koulut ym palvelut, on 7 km. Ostimme upean vanhan remontoitavan maatalon navettoineen ja ulkosaunoineen, tonttia hiukan vajaa hehtaari.

Lapset syntyivät tänne ja käyvät taksikyydillä lähikoulua, jossa on kavereita joiden kanssa viettävät aikaa myös vapaa-aikoina, perheen auto kulkee kyllä ja kasvaessaan muksut kulkevat omatoimisesti polkupyörillä. Itse olen etätöissä kotona, mies kulkee aiemmin mainittuun isompaan kaupunkiin töihin eli työmatka ei ole mikään mahdoton.

Meillä on lähellä metsät, rannat ja muu luonto, ja meillä on kanoja ja muutama lammas, sekä iso hyötypuutarha josta saa sapuskaa hyvinkin omiin tarpeisiin ja pitkälle syksyyn.

Tuttavat kauhistelivat ratkaisuamme ostaa vanha talo ja vieläpä syrjästä, mutta hetkeäkään emme ole katuneet. Päin vastoin, vaikka remonttien keskellä asutaan ja tuplana asumaan vielä pitkään, on elämän laatu kaikkineen niin paljon paremmalla tolalla kuin kaupungissa ettemme vaihtaisi tätä paratiisia mihinkään.

Taloa ei myöskään ole hankittu sijoituskohteeksi vaan kodiksi, joka tuntuu monelta menevän ihan ohitse. Talon arvolla ei sinänsä ole mitään merkitystä, vaan sillä mitkä puitteet se tarjoaa elämälle.

Kuuntele rohkeasti sydäntäsi tässä ap. Me olemme esimerkki siitä että homma voi toimia!

Upea vanha maalaistalo vs 60-luvun täysin remppaamaton röttelö? Molemmilla hyvät työpaikat ja etätyömahdollisuus vs ap:n huono työtilanne ja vähävaraisuus. Lisäksi teidän lapset on ilmeisesti vielä aika pieniä, lasten kasvaessa he eivät enää viihdy kotosalla niin hyvin. Mutta niin, maalla asuminen voi olla ihan kiva vaihtoehto jos siihen on varaa. Mutta ei tosiaankaan kannata kuvitella että asuminen maalla vanhassa halvassa talossa olisi halpaa, ei nimittäin ole. Ostohinta on ehkä halpa, mutta kaikki muu maksaa mansikoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap!

Haluaisin jakaa oman kokemukseni "keskelle ei mitään" muuttamisesta. Meiltä lähimpään isoon kaupunkiin (n. 40 000 asukasta) on matkaa noin 30 km, lähikylään jossa koulut ym palvelut, on 7 km. Ostimme upean vanhan remontoitavan maatalon navettoineen ja ulkosaunoineen, tonttia hiukan vajaa hehtaari.

Lapset syntyivät tänne ja käyvät taksikyydillä lähikoulua, jossa on kavereita joiden kanssa viettävät aikaa myös vapaa-aikoina, perheen auto kulkee kyllä ja kasvaessaan muksut kulkevat omatoimisesti polkupyörillä. Itse olen etätöissä kotona, mies kulkee aiemmin mainittuun isompaan kaupunkiin töihin eli työmatka ei ole mikään mahdoton.

Meillä on lähellä metsät, rannat ja muu luonto, ja meillä on kanoja ja muutama lammas, sekä iso hyötypuutarha josta saa sapuskaa hyvinkin omiin tarpeisiin ja pitkälle syksyyn.

Tuttavat kauhistelivat ratkaisuamme ostaa vanha talo ja vieläpä syrjästä, mutta hetkeäkään emme ole katuneet. Päin vastoin, vaikka remonttien keskellä asutaan ja tuplana asumaan vielä pitkään, on elämän laatu kaikkineen niin paljon paremmalla tolalla kuin kaupungissa ettemme vaihtaisi tätä paratiisia mihinkään.

Taloa ei myöskään ole hankittu sijoituskohteeksi vaan kodiksi, joka tuntuu monelta menevän ihan ohitse. Talon arvolla ei sinänsä ole mitään merkitystä, vaan sillä mitkä puitteet se tarjoaa elämälle.

Kuuntele rohkeasti sydäntäsi tässä ap. Me olemme esimerkki siitä että homma voi toimia!

Ja teidän ei tarvinnut ostaa ihan pommia vai? Mitä talo maksoi, miltä vuosikymmeneltä? Teillä on molemmilla työpaikat ja tulot. On siis varaakin rempata. Eroina vain Apn tilanteeseen..

No, mikä on kenellekin pommi. Talossa on tähän mennessä vaihdettu katto, viemärit, vesiputket ja sähköt, sekä purettu vanha vessa maata myöten ja rakennettu uusi. Näistä kallein yksittäinen remontti oli katon uusiminen, johon saimme tukea suojeluperusteella n 20% remontin hinnasta. Itse olemme tehneet hartiavoimin kaiken mihin on rahkeet (ja luvat) riittäneet, toki lupatöihin on palkattu sitten ammattilainen tekemään. Remontteihin on kaikkiaan mennyt rahaa n 30k.

Talo maksoi 100 000 ja on rakennettu Suomen itsenäistymisen aikoihin.

Ja on ihan totta että kaksi työssäkäyvää ihmistä joilla on säästöjä, pysyy paremmin pinnalla velkojen ja remonttien kanssa kuin ihmiset joiden tilanne on eri, mutta tilanteet voivat aina muuttua suuntaan ja toiseen eikä voi tuudittautua siihen että oma tilanne jatkuisi tällaisena tai että ap:n tilanne sellaisena kuin hänellä on nyt - etenkin kun sain käsityksen hänen tekstistään, että on valmis etsimään erilaisia ratkaisua asumisen rahoittamiseen.

Se pitää vielä mainita asumiskustannuksista, että laina lyhenee 800€ kuussa, jonka lisäksi talvella sähkölaskut ovat pahimmillaan n 250€. Jätemaksut ja verot ja muu sälä tulee toki tähän vielä päälle, mutta olemme silti laskeskelleet että kokonaisuudessaan kuukausitasolla täällä asuminen tulee huomattavasti halvemmaksi kuin esim suurehko kerrostaloasunto mainitusta isommasta kaupungista.

Vierailija kirjoitti:

No mutta, kumpi merkkaa enempi, elämänlaatu vai asunnon arvo ja sen lasku?

Meillä lähes sama tilanne, puoli-ilmainen torppa maalla. Vaan niin nousi elämänlaatu ja kasvoi elämänolo ihan uusiin svääreihin maallemuuton myötä. Täällä oma sielu lepää, elämä on hyvää, touhukasta ja ennenkaikkea mielekästä. Ei hienoa ja hulppeaa taloa eikä korkeaa elintasoa, mutta saan toteuttaa juurinsitä mistä tykkään. Puutarha, eläimet, kaikenlainen puuhaaminen ja värkkääminen. Edullisesti, omassa tahdissa. Mitä sitten jos en saa tästä senttiäkään, jos joudun pois muuttamaan? Mielelläni mähden vaikka taskut tyhjänä, mutta onnellisena koettuani tämän.

Tuo toimii mainiosti niin kauan, kunnes tulee jostain syystä ero. Sitten se arvoton talonrotisko on käsissä, eikä pois pääse, kun sitä ei saa kaupaksi. Ikinä en tuollaiseen lähtisi, ellei olisi oma tulevaisuus turvattuna siinäkin tapauksessa, että tulee ero tai puolisolle sattuu jotain.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei puhu mitään omasta työstä. Onko tarkoitus, että pienipalkkainen mies elättää koko perheen ja maksaa talon remontit?

Miten lasten kaverit? Lapsille toi on painajaista asua kaukana muista.

Huomasin saman. Mitä AP siis aikoo tehdä? Katsella omenapuiden kasvamista ja väilillä pari hoitoalan keikkaa? Suhteeton kuormitus puolisolle, en ikinä kehtaisi tehdä noin. Eri asia, jos olisin itsekin käsistäni kätevä ja luonteeltani sellainen, että olen jatkuvasti puuhailemassa jotain fyysistä (en ole). Teen itse tietotyötä, joten mun puoliso vastaisi myös kaikesta taloon liittyvästä. Lisäksi tulisi vielä lasten kuskaukset (montako lasta?). Meillä on kolme lasta ja VAIN yksi heistä harrastaa toistaiseksi kilpaurheilua. Sekin tarkoittaa sitä, että lähes joka ilta ollaan kuskaamassa yhtä lasta johonkin, koko perheen aikataulu esim. syömisineen mukautuu tähän.

Ei onnistuisi mitenkään jostain korvesta. Töistä kotiin, nopeasti ruoka pöytään ja treeneihin lähtö. Jos tuossa matkat vie jo kauan suuntaansa, niin ei onnistuisi. Hyvä miettiä sitä tulevaisuutta siihenkin asti, että lapset on kouluikäisiä. Ovat auttamatta ulkona sosiaalisista piireistä, jos asuvat tuolla. Se, että keski-ikäinen äiti on esim. sosiaalisten tilanteiden pelkoinen, ei tarkoita, että lapset ovat.

Kyllähän maalle voi muuttaa, jos sellainen elämä tuntuu omalta. Ei siinä mitään. Minusta kuitenkin on olennaisempaa pohtia rahaan liittyviä realiteetteja. Talonhan varmaan saa puoli-ilmaiseksi, mutta siihen tulee aivan varmasti isoja remontteja, jotka nielevät rahaa todella paljon. Voisin lähteä tuollaiseen projektiin korkeintaan silloin, jos olisin niin rikas, että isotkaan summat eivät hetkauttaisi talouttani juuri mitenkään. Sen sijaan viimeisiä rahojani en lähtisi laittamaan kiinni.

Toivottavasti ap osuu vielä paikalle kommentoimaan vanhaa ketjuaan; olisi mielenkiintoista tietää, ostivatko talon vai ei, vai onko asia edelleen harkinnassa.

Suurimmasta osasta vastauksia paistaa kyllä läpi melkoiset ennakkoluulot sekä täydellinen tietämättömyys maalaiselämästä. Ihan kuin vain maalla olisi talvisin pimeää ja syksyisin räntäsadetta! Mutta myöskään liian ruusuinen ja romanttinen kuva mielessään ei maalle kannata muuttaa. Itse olen kasvanut "korvessa", sittemmin asunut niin maalla kuin kaupungissa, tällä hetkellä pienessä kirkonkylässä. Ja sydämessä ainainen palo sinne korpeen takaisin❤

Sanoisin, että jos aikoo perheen kanssa maalle muuttaa, niin se kannattaa tehdä silloin, kun lapset ovat pieniä, jotta he pääsevät kunnolla juurtumaan sinne. Ja talon hankintaa ei tosiaan kannata ajatella sijoituksena, mutta toisaalta ilmaista asumista ei ole olemassakaan. Ap ei kertonut, miten asuu nyt, mutta jos esim. vuokra on 800€/kk, niin kolmen vuoden vuokrilla maksaa jo talon. Tietysti kustannuksia on muitakin. Remonttitarve myös on pitkälti siitä kiinni, millaisen tason kelpuuttaa. Jos vaikka keittiö on kulahtanut, mutta kaikki toimii, niin onko välttämätöntä remontoida?

Sitten vielä ne välimatkat. Alle 10 km päiväkotiin ja kouluun ei kyllä ole ongelma, ajallisesti n. 5-10 minuuttia autolla. Ja kaupunkiin 40 km, eli puolisen tuntia. Aika moni ajaa töihin ja kuskaa lapsensa harrastuksiin autolla kaupungissakin, ja käyttää matkaan saman ajan. Kaksi autoa toki monissa perheissä maalla on, ja osalle välttämättömästi, mutta yhdelläkin voi pärjätä jos on organisointikykyä, ja toinen aikuisista esim. etätöissä.

Talon ostoon on aina syytä paneutua sekä järjellä että sydämellä, mutta meillä ainakin koti on koti eikä voittoa tavoitteleva sijoitus.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap osuu vielä paikalle kommentoimaan vanhaa ketjuaan; olisi mielenkiintoista tietää, ostivatko talon vai ei, vai onko asia edelleen harkinnassa.

Suurimmasta osasta vastauksia paistaa kyllä läpi melkoiset ennakkoluulot sekä täydellinen tietämättömyys maalaiselämästä. Ihan kuin vain maalla olisi talvisin pimeää ja syksyisin räntäsadetta! Mutta myöskään liian ruusuinen ja romanttinen kuva mielessään ei maalle kannata muuttaa. Itse olen kasvanut "korvessa", sittemmin asunut niin maalla kuin kaupungissa, tällä hetkellä pienessä kirkonkylässä. Ja sydämessä ainainen palo sinne korpeen takaisin❤

Sanoisin, että jos aikoo perheen kanssa maalle muuttaa, niin se kannattaa tehdä silloin, kun lapset ovat pieniä, jotta he pääsevät kunnolla juurtumaan sinne. Ja talon hankintaa ei tosiaan kannata ajatella sijoituksena, mutta toisaalta ilmaista asumista ei ole olemassakaan. Ap ei kertonut, miten asuu nyt, mutta jos esim. vuokra on 800€/kk, niin kolmen vuoden vuokrilla maksaa jo talon. Tietysti kustannuksia on muitakin. Remonttitarve myös on pitkälti siitä kiinni, millaisen tason kelpuuttaa. Jos vaikka keittiö on kulahtanut, mutta kaikki toimii, niin onko välttämätöntä remontoida?

Sitten vielä ne välimatkat. Alle 10 km päiväkotiin ja kouluun ei kyllä ole ongelma, ajallisesti n. 5-10 minuuttia autolla. Ja kaupunkiin 40 km, eli puolisen tuntia. Aika moni ajaa töihin ja kuskaa lapsensa harrastuksiin autolla kaupungissakin, ja käyttää matkaan saman ajan. Kaksi autoa toki monissa perheissä maalla on, ja osalle välttämättömästi, mutta yhdelläkin voi pärjätä jos on organisointikykyä, ja toinen aikuisista esim. etätöissä.

Talon ostoon on aina syytä paneutua sekä järjellä että sydämellä, mutta meillä ainakin koti on koti eikä voittoa tavoitteleva sijoitus.

Hyviä kommentteja, kiitos! Tosiaan, autolla ne pitkältä kuulostavat matkat ovat lyhyitä pyrähdyksiä, ja jos vertaa kaupunkielämään niin julkisilla siirtyminen paikasta toiseen vie helposti paljon kauemmin vaikka matka olisi lyhyempi.

Mä muutin tänne korpeen sillä asenteella, että lähden täältä saappaat jalassa. Vaikka taloudellisesti voittaisin myymällä pois johonkin aikaan, sitä mä en tee, kuin pakon hetkellä, jos terveys pettää. Menköön sitten hintaan, mikä on sillä hetkellä. Mä tykkään asua täällä. Maalla on mukavaa.

Ostitteko?

Täällä on kyllä ihan kummallisia oletuksia elämästä maaseudulla.

Talot vaativat jatkuvaa korjaamista ja autolla kuluu tuhansia euroja polttoainetta? No ei.

Itse asumme korvessa, lähin naapuri n. Neljän kilometrin päässä, jos mökkiläisiä ei lasketa. Syksyllä ja talvella on pimeää, joo, niin on, mutta se on vain mukavaa ja hyvä asia. Pihalla on omat pihapalot (jotka nekin usein sammutettuina), mutta mikää ei ole mukavampaa, kuin mennä takkatulen ääreen, hämärään olohuoneeseen ja lukea kirjaa, katsella telkkaria tai surffata netissä. Öisin on hyvä nukkua, kun on täydellisen hiljaista ja pimeää.

Lähin kauppa on 20 kilometrin päässä, so what? 20 minuuttia autolla ja siinä se, polttoainetta dieselmoottorisella maasturilla kuluu edestakaiseen kauppareissuun 4,5 euron edestä. Töihin matkaa 25 kilometriä, jälleen aikaa kuluu 25 minuuttia ja rahaa 5.25 euroa päivässä. (Ja työmatkoista saat matkavähennystä vähän vajaat 3000 euroa vuodessa, koska julkista liikennettä ei ole. Eli kuusi tonnia yhteensä pariskunnalta. Polttoainetta kuluu n. 105€/kk edestä työmatkoihin.

Lapsella kouluun matkaa 10 kilsaa, taksi hoitaa ja yläkouluun 20 kilsaa, jälleen kunta hoitaa kuljetuksen.

Mistään ns. Harrastuksesta ei ole koskaan edes ollut kiinnostunut. Ja ne lähiöiden nuorisolaumojen hengaamiset tiedän, kuinka järjenköyhää touhua ne kaveripiirit ovatkaan.

Kesällä on kuin mökillä eläisi. Vuodenkierto on luonnollinen, vaihtuvine päivän pituuksineen ja luonnon kasvun ja kuoleman mukaan.

Talo ei ole koko ajan jostain rikki ja lumet hoituvat talvella halvalla traktorilla sekä maajussin urakoimana puoliksi. Vanhoja traktoreita saa alle viidellä tonnilla hyviä, jotka jaksavat lumitöissä vielä toisen puolen vuosisataa. Polttopuita saa omasta metsästä niin paljon kuin haluaa puuhommia tehdä.

Itse suosittelen maaseutuasumista täydestä sydämestäni. Täällä ei tarvitse hötkyillä kaikkien turhuuksien mukaan. Rahaa ei mene kahviloihin eikä muihin turhuuksiin ja kotkotuksiin.

Toi sun haavee vaatii riittävästi rahaa ja tekevää luonnetta, jotta olot on mukavat ja kaikilla hyvät liikkumisvälineet.

Pelkästään ison puutarhan laittaminen nielee tuhansia euroja (taimet maksaa, työvälineet, maanparannus maksaa jne.). Puutarhatyöt on myös raskaita ja lapsille vaarallisia, ja niitä ei voi tehdä tarhaikäisen kanssa satunnaista kitkemistä ja marjojen keruuta enempää. Remontit vaatii lisää osaamista ja rahaa. Kaksi vanhaa autoa ja bensat taas lohkaisee helposti yli 500 e kuussa. Miten saat peräkylältä auton korjattavaksi, jos se hajoaa?

Onko pienipalkkainen miehesi vaan sattuman oikusta pienipalkkainen, vaikka olisi superkätevä remonttimies, autonlaittaja ja puutarhuri? Ja sinä olet kotiäiti vuokralähiössä pienipalkkaisen miehen ja tukien varassa, vaikka osaamista olisi maatalon pyörittämiseen?