Lue keskustelun säännöt.
Täytin eilen 50v ja itkin koko päivän
28.02.2021 |
Mä vihaan tätä vanhenemista ja kun vuodet vierii niin kovaa vauhtia. Mä olen huono tässä enkä osaa nauttia. Naama ja kroppa rupsahtaa vaikka tekis mitä. Elämän ehtoopuolella jo mennään ja vähemmän vuosia edessä kuin takana. Rahallinen tilanne ei anna periksi että voisi pysähtyä ja nauttia elämästä, vaan oravan pyörässä mennään. Maanantaista perjantaihin epätyydyttävässä työssä 8 tuntia ja sen jälkeen itsensä keräilyä että jaksaa taas seuraavan viikon. Vuodesta toiseen tätä samaa paskaa. Haluaisin että aika pysähtyisi ja kiire sekä suorittaminen loppuisi.
Olen etsinyt uutta työtä, mutta ei vaan tärppää.
Kommentit (43)
Olen 49v ja on pelottavaa että alan näyttää täsmälleen äidiltäni. Mutta viimeistään tästä iästä alkaen voi alkaa miettiä asioita omasta näkökulmastaan eikä miehen/lapsen/työn näkökulmasta.
Paitsi että omat vanhemmat pitänee hoitaa hautaan...huoh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauti vielä kun voit kun muutamien vuosien jälkeen jo tulevat krempat jo aivan tyhjästä tai vanha haaveri muistuttaa olemassaolostaan kun itsellä ikivanha venähtymä alkoi pudottaa jo polvilleen tuolilta noustessa.
Otan osaa,itse toivon etten koskaan täytä 50v.
Olen itkenyt kohta VUODEN, täytin viime kesäkuussa 35v ja edelleen ahdistaa.
Maisteri 40v kirjoitti:
Ongelmasi ei ole ikäsi vaan koulutuksen puute. Kyllähän parikymppisenä pimuna elämänsisältöä voi saada pinnallisista asioista kuten ulkonäöstä, jolloin ei niin haittaa oma duuni marketin kassalla.
Mutta mihin on jäänyt itsesi kehittäminen ja elämässä eteenpäin pyrkiminen?
Tämä. Viisikymppiset eivät tuijottele enää toistensa naamaa tai kiloja, vaan sitä mitä on korvien välissä. Meno on armollisempaa. Ja se on oikeasti vapauttavaa: järkevät ihmiset etsivät kaltaisiaan, joiden kanssa voi puhua syvällisiäkin. Huttupäiden kanssa ei voi, vaikka näyttäisivät miltä. Se naaman kiristyttäminen on monen silmään vain säälittävää, etenkin jos ihminen on muuten tyhjä.
Vierailija kirjoitti:
Muakin ahdistaa.. täytin pari kk sitten 27 eikä mulla ole miestä, lapsia eikä edes säästöjä..
Ryppyjäkin vaan ilmestyy lisää silmien ympärille.N27
Iloitse siitä ettei raskaus ole runnellut vartaloasi. Tuolloin voit sillä myös rahaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän tänä vuonna 52 vuotta. Olen hyvässä kunnossa, harrastan säännöllisesti liikuntaa, ei ole ylipainoa. Välitän edelleen ulkonäöstäni, vaikka tietenkin vanhenemisen merkkejä jo näkyy. Lapset on jo isoja, esikoinen täyttää 30 tänä vuonna. On paljon asioita, joista voi nauttia ja olla kiitollinen, vaikka välillä tulee masentavia ajatuksia. On kurjaa jos jo 5-kymppisenä ajattelee elämän olevan ohi.
Kuulostaa ikäkriisiltä ja vaihdevuosiin liittyviltä mielialaoireilta. Kyllä varmaan helpottaa jossain vaiheessa.
Täytin elokuussa 50 ja vietin päivän läheisteni kanssa. Minulle annettiin paljon huomiota ja rakkautta sekä ihan lahjojakin. Oli ihana päivä täynnä iloa ja naurua. Vanhenen kyllä ja se on tietysti kurjaa (tosin voittaa vaihtoehdon, vain kuolleet eivät vanhene). Aion silti iloita niin kauan kuin töppöset liikkuvat ja järki pelaa. Minulle ajan käyminen vähiin on vain merkki siitä, että pitää nauttia kaikesta vielä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kala. Heitä itsesi merelle ja risteile. Ei kannata syödä matoja vaan sukeltaa.
Älä suotta sure vanhenemista, hukkaa menee se aika. Itse taas tykkään vanheta, katsella elämän ryppyjä kasvoilla. Kolottaa välillä paikkoja jne. Ei sille mitään mahda, joskus kaikki tämä elämä loppuu meiltä kaikilta. Toivon mukaan pääsen taivaassa toiseen todellisuuteen sitten vanhana kun aika jättää. Tsemppiä sinulle elämässä, nauti tulevasta keväästä ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on nyt, 61-vuotiaana osittain aloittajan kaltaisia tuntemuksia.
Haluaisin vielä vaihtaa työpaikkaakin, sekä asuinpaikkakuntaa, mutta kannattaako enää tässä iässä ? Lisäksi jäi työkiireiden takia uusi kumppankin etsimättä, joten nyt sekin on jo myöhäistä.
Lisäksi i nhoan työpaikkaani, naisvaltainen ala, huonosti johdettu. Inhoan lähiesinaisiakin. Kyyläävät ja kyttäävät ja puhuvat perättömiä. Monta vuotta täytyisi tätä kaikkea vielä sietää !! Missä tulee raja vastaan että irtisanoudun ennen eläkeikääni !?
Vastaavaa työtä kyllä olisi muuallakin.
Miten ois vuorotteluvapaajakso? Jos olet ollut tarvittavan 20v töissä? Saisit vähän rauhoittua oravanpyörästä ja miettiä, miten saisit elämää mielekkäämmäksi. Ihan pelkkä uupumuskin voi oireilla noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä luovutan jo nyt 40 v. Töitä ei löydy eli taloudellinen tilanne toivoton. Ja rupsahdin vuoteen niin pahasti, etten halua enää liikkua ihmisten ilmoilla. Ei sillä että ketään seurani kiinnostaaisikaan.
Älä nyt sentään luovuta! Mä olen tänä vuonna 60, ja löysin ihan hyvin (tosin pitkän hakemisen jälkeen) töitä pari vuotta sitten 58-vuotiaana.
Jos työ on noin vastenmielistä, kannattaa oikeasti tutkailla kaikki vaihtoehdot sen vaihtamiseksi (koulutus, oma yritys, alan vaihto?). Ja terveys kuntoon (hormonikorvaushoito? kilpirauhanen? mieliala?). Ystävistä saa voimaa, niistä kannattaa pitää kiinni! Ja liikunta auttaa oikeasti, myös mielialaongelmiin. Krempoista huolimatta pitää lähteä liikkeelle, omien voimien ja intressien mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maisteri 40v kirjoitti:
Ongelmasi ei ole ikäsi vaan koulutuksen puute. Kyllähän parikymppisenä pimuna elämänsisältöä voi saada pinnallisista asioista kuten ulkonäöstä, jolloin ei niin haittaa oma duuni marketin kassalla.
Mutta mihin on jäänyt itsesi kehittäminen ja elämässä eteenpäin pyrkiminen?
Koulutus ratkaisee ikäkriisin? Nuija.
Sama ahdistus ollut jo vuoden. Täytin juuri 48v enkä käsitä mitä iloa elämässä enää voisi olla. Kokonajan mielessä pyörii vain ajan kuluminen, ikääntyminen, epäonnistuminen elämässä, menetetyt mahdollisuudet. Ihan koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Jos työ on noin vastenmielistä, kannattaa oikeasti tutkailla kaikki vaihtoehdot sen vaihtamiseksi (koulutus, oma yritys, alan vaihto?). Ja terveys kuntoon (hormonikorvaushoito? kilpirauhanen? mieliala?). Ystävistä saa voimaa, niistä kannattaa pitää kiinni! Ja liikunta auttaa oikeasti, myös mielialaongelmiin. Krempoista huolimatta pitää lähteä liikkeelle, omien voimien ja intressien mukaan.
Kremppoja ei ole, ei myöskään sairauspoissaoloja, olen myös normaalipainoinen ja työkykyinen muutoinkin. Työ on vastenmielistä todellakin, johtuen juurikin huonosta työilmapiiristä, sekä lähiesinaisista. Kun tätä on jo 20-vuotta sietänyt, niin mielestäni siinä on jo tarpeeksi!
Totta kai tiedän että voisin halutessani jäädä osa-aikaeläkkeelle vaikka heti, kysymättä työnantajaltani lupia. Mutta edes osa-aikatyö kyseisessä puljussa ei kiinnosta.
Jonkinlaisen ratkaisun asian suhteen teen lähiaikoina. Joten se siitä.
Anteeksi vaan mutta miten 50- kymppiset muka on jo toinen jalka haudassa? Itse täytän kesällä 50 ja olen elämäni kunnossa. Koko aikuisikäni olen ollut samanpainoinen, pieni ja siro. Ei ole sairauksia, liikun paljon, tykkään rupatella ihmisten kanssa. Nyt odotan kovasti josko kesällä pääsis matkustamaan.
Vierailija kirjoitti:
Älä suotta sure vanhenemista, hukkaa menee se aika. Itse taas tykkään vanheta, katsella elämän ryppyjä kasvoilla. Kolottaa välillä paikkoja jne. Ei sille mitään mahda, joskus kaikki tämä elämä loppuu meiltä kaikilta. Toivon mukaan pääsen taivaassa toiseen todellisuuteen sitten vanhana kun aika jättää. Tsemppiä sinulle elämässä, nauti tulevasta keväästä ulkona.
Kuka ihme tykkää katsella omien ryppyjen lisääntymistä?
Vierailija kirjoitti:
itse vanha lehmä, itke
Olet vanha ryppynaama jota kukaan ei halua. Tapa itsesi h u 0 r a
Kyllä aika moni vielä haluaa...: )
Siis ihminen kuolee niin siinä pitää myös tutkia luontoa harrastaa liikkua matkustaa ja luoda jotain.Tämän näkee vain yhden kerran joten ihmettele tätä näkyvää luontoa.