30v ja lapseton sinkku, ahdistus
Nyt on alkanut iskeä oikein kunnon paniikki, ikää 30 ja miestä saati lapsia ei näköpiirissäkään. Erosin puoli vuotta sitten ja toipuminen on ottanut aikansa enkä ole ollut valmis deittailemaan. Kaikki ympärillä tuntuvat vakiintuvan ja saavan lapsia, koen itseni todella yksinäiseksi ja paineita on saanko itse koskaan samaa, vaikka kovasti haluaisin. Tunnen suurta ärtymystä siitä, että toitotetaan kuinka lapset tulisi tehdä varhain. Aina se ei ole itsestä kiinni.
Kommentit (69)
Se ei aina tosiaankaan ole vain itsestä kiinni. Mutta pitää olla luottavainen ja avoimin mielin, koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.
Älä suotta huoli! Sä oot vielä nuori ja sulla on paljon aikaa ❤️
Älä anna yhteiskunnan tai ympäröivän luoda itsellesi turhia paineita. Mun mielestä lapset on hyvä tehdä aikuisemmalls iällä, nuorempana sitä on ihan pentu itekin eikä tiedä mistään mitään.
Ärsyttää kans toi että tehkää lapset parikymppisinä, musta ei yoddell6miköön hyvä juttu, ite olin ihan täys kakara vielä silloin. (:
Ite vähän samassa tilanteessa ap sun kanssa🤗 ymmärrän hyvin sun ahdistuksen.
mä oon pyrkinyt ajattelemaan ja uskomaan siihen, että mua varten on joku jossain ihan varmasti, joku, jota en ole vielä vaan tavannut. Omalla kohdalla kyllä joitain asioita, joita pitää työstää ittensä kanssa paremmaksi, että ees voisin löytää tasapainosen ja hyvän suhteen,mm.itsetunto ym muutamat traumat.
Sua varten on varmasti joku jossain myös <3
Sama täällä ihan kohta 35v miehenä.. Vaikeaa on löytää molemminpuolista kiinnostusta kun ei pääse edes 5.treffeille asti.
Itse 32v. Viime aikoina olen ahdistunut tästä samasta. Ei miestä edes näköpiirissä, ja koronan vuoksi missään ei tapaakaan livenä. Ennen aikaan näkyi paljonkin eri tapahtumissa ja paikoissa varteenotettavia miehiä. Nettideittailu ei ole oma juttu. Toki se laajentaisi mahdollisuuksia, mutta oma valinta. Jospa meille käy kuitenkin hyvin vielä joskus, tsemppiä! 😊
Mitä se tarkoittaa, että vakiintuu? Hankkii omakotitalon?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen suurta ärtymystä siitä, että toitotetaan kuinka lapset tulisi tehdä varhain.
Sen suhteen olet jo noin 10 vuotta myöhässä.
Kannattaa myöskin kuunnella mitä itse oikeasti haluaa ja unohtaa yhteiskunnan asettamat paineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen suurta ärtymystä siitä, että toitotetaan kuinka lapset tulisi tehdä varhain.
Sen suhteen olet jo noin 10 vuotta myöhässä.
Varmasti näinkin. Eipä olisi kyllä ollut parikymppisenä mitään järkeviä edellytyksiä vanhemmuuteen. Nyt olisi, mutta kumppani otti ja lähti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myöskin kuunnella mitä itse oikeasti haluaa ja unohtaa yhteiskunnan asettamat paineet.
Niinpä. Lapsia ei lähtökohtaisesti kannata tehdä jos ei ole lapsirakas. Ihan niin kuin vaikka koiraa ei kannata hankkia jos ei ole eläinrakas tai liittyä jalkapalloseuraan jos ei erityisesti pidä jalkapallosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myöskin kuunnella mitä itse oikeasti haluaa ja unohtaa yhteiskunnan asettamat paineet.
Niinpä. Lapsia ei lähtökohtaisesti kannata tehdä jos ei ole lapsirakas. Ihan niin kuin vaikka koiraa ei kannata hankkia jos ei ole eläinrakas tai liittyä jalkapalloseuraan jos ei erityisesti pidä jalkapallosta.
Minä kuitenkin aidosti toivon itselleni kumppania ja lapsia, en pelkästään ulkoisten paineiden vuoksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myöskin kuunnella mitä itse oikeasti haluaa ja unohtaa yhteiskunnan asettamat paineet.
Niinpä. Lapsia ei lähtökohtaisesti kannata tehdä jos ei ole lapsirakas. Ihan niin kuin vaikka koiraa ei kannata hankkia jos ei ole eläinrakas tai liittyä jalkapalloseuraan jos ei erityisesti pidä jalkapallosta.
Suvunjatkaminen kuuluu jokaisen elävän olennon perustehtäviin. Se ei siis ole mikään "erityisharrastus".
Täällä on nelikymppinen mies joka kipuilee saman asian kanssa. Jotkut voi heittää että senkus panet jonkun naisen paksuksi. Ei vaan kuulu mun moraaliin. Tai tommosista lähtökohdista en perhettä, saati lapsia halua.
No täältä nyt joku noista miehistä treffeille, tiedä vaikka onnistuu.
Itse en ole vielä niin huolissani, vaikka päälle 30 olen itsekin. On tässä onneksi vielä 10 vuotta tai enemmän lapsenteolle ja opiskelijana sellainen nyt ei muutenkaan ole ihan ensimmäisenä asiana mielessä.
Sinkkuuskaan ei ole itsellein niin paha asia, kun introverttina viihdyn muutoinkin niin hyvin itsekseni. 😊
Toisinaan tosiaan tahtoisi kyllä tavata jonkun, jonka kanssa olla mutta sekin on tulevaisuuden näytettävissä oleva asia se.
Mä olin kolmikymppisenä samassa tilanteessa. Ahdisti ja pitkän suhteen kaatuminen oli järkyttävä katastrofi. Käärin hihat ja reippaasti aloin deittailla miehiä. Päädyin seuraavan kymmenen vuoden aikana pariin kaukosuhteeseen ja sittemmin muutaman vuoden avoliittoon, missä mies olikin pelottavan epävakaa. En uskaltanut perustaa perhettä hänen kanssaan, vaikka hän olisi halunnut. Jäin lapsettomaksi enkä todennäköisesti tule koskaan menemään naimisiin. Pettymystä on ollut todella raskasta käsitellä, mutta niin vain tästäkin henkiin jäi. Muistakaa, että kävi teille miten tahansa, mieli on sopeutuvainen ja perheettömäksi jääminenkään ei ole maailmanloppu, vaan yhä useamman todellisuutta. Mua kyllä lohdutti sekin, ettei palavaa vauvakuumetta koskaan ollut. Mulla on nyt miesystävä ja aikaa ja energiaa pitää yllä ystävyyssuhteita ja voin harrastaa vapaasti. Raskaaksi en ole enää tullut, päätin vetää rajan siihen etten enää lähde hoitoihin. Helpotti kovasti kun asia sai jonkin päätepisteen ja vuosia kestänyt riipivä empiminen ja epävarmuus loppui. Kannattaa silti yrittää, jos halua on, vaikkakin moni juttu on myös onnesta ja sattumasta kiinni. Mua on lohduttanut ajatus siitä, että itse ainakin yritin, vaikka näin tässä kävi.
Yks vaihtoehto on alkaa tukiperheeksi jollekin lapselle. Tukiperheeksi voi alkaa myös sinkku. Lapsi on sun luona esim yhden vkonlopun kuukaudessa. Näitä voi kysellä kaupungin sos viraston kauutta tai pelastakaa lapset ry ltä tais olla myös Attendolla. Eikä oo välttämättä erityislapsia tai alkoholistiperheestä. Muuten vain perhe tarvii tukea jonkin äkillisen kriisin vuoksi. Eihän tää kumppania tai omaa lasta korvaa mutta on hyödyllistä ja kasvattaa ihmisenä. Valmennusta vanhemmuuteenkin.
Sinulla on ap 10v aikaa tehdä lapsia.
Tuo on varmasti vaan vaihe, osa ero prosessia, etsi vertaistukea /eroryhmä, siitä voisi olla apua.