Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat ovat surkeimpia ja kurjimpia vanhempia. He ovat olleet lapsen ikätasoiset tarpeet laiminlyöviä ja henkisesti ja fyysisesti poissaolevia vanhempia. Monet ovat myös lapsen kaltoinkohtelun, alistamisen, ruumiillisen kurituksen ja perheväkivallan hyväksyviä vanhempia.
1960- ja 1970-luvulla lapsia ei ole kotona arvostettu, kannustettu eikä kehuttu. Siksi monella 1960- ja 1970-luvulla syntyneellä lapsella on huono itsetunto ja heikko itsearvostus. Kaltoinkohtelevan, laiminlyövän ja lyövän kodin aiheuttamia traumoja parannellaan aikuisiällä joko omin voimin tai ammattilaisen tuella.
Suuret ikäluokat ovat hoidattaneet lapsensa joko sukulaisilla, mummoloissa tai 1970-luvulta alkaen kouluttamattomalla perhepäivähoitajalla tai päiväkodissa. Omat vanhemmat on kuskattu laitokseen yhteiskunnan hoidettavaksi. Suuret ikäluokat eivät ole laittaneet itse tikkuakaan ristiin vanhusten hyväksi.
Nykyajan vanhemmat ovat keskimäärin huomattavasti parempia äitejä ja isiä kuin 1940- ja 1950-luvulla syntyneet suuret ikäluokat. Vanhemmuutta myös arvioidaan ja tarkkaillaan nykyään erilaisilla mittareilla esimerkiksi äitiysneuvolassa, lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas on hyvin erikoista, että naurat vanhemmillesi. Olet varmaankin sellainen hyvin tietäväinen tyyppi.
Lapsen ei pidä muuta kuin vanhempiaan kunnioittaman. Niin sanoo herra.
Tietäväinen ja nokkavuus on lapsista jo lapsina kyllä kitkettävä pois, etteivät ylpisty ja omia ajatuksia keksi.
No eipä ole sullakaan edes tyydyttäviä tietoja historiankulusta. 40- ja 50 -luvulla syntyneet niitä surkeimpia ja kurjimpia vanhempia? Entä sitä ennen olleet ikäluokat? Mitäs sanottavaa sulla on niistä? Onko tietoa?
Ennen vanhaan lapset oli vain työvoimaa.
Aikoinaan lapsia myytiin huutokaupalla taloihin työntekijöiksi. Vanhusten huolto samaa luokkaa.
Paremmissa piireissä lapsia ei edes imetetty itse, kun se ei jotenkin vain sopinut hienoille naisille. Lapsilla oli imettäjät erikseen.
Lapsia laitettiin myös kerjuulle. Koulutus oli turhanpäiväistä. Ei ollut hyvä opettaa köyhän lasta edes lukemaan, saa vain turhia kotkotuksia päähänsä.
Pysykääs nyt kuulkaa asiassa. Jos teillä on ollut huonot kotiolot, ei se todellakaan merkitse sitä, että kaikilla teidän ikäpolven lapsilla olisi näin ollut.
Turhaa kinastella sukupolvien paremmuudesta tai huonommuudesta.
Tätä aikakautta riepoo avioerot, lasten huostaanotot ja väkivaltaiset teot, yms. Yleinen pahoinvointi lisääntyy hyvinvoinnin keskellä. Masennuslääkkeitä syödään hirveät määrät. Voidaan huonosti, vaikka kaikki sivistys ja apu ovat tarjolla.
Ennen ongelmana oli tiedonpuute ja köyhyys. Nälkäkuolemia oli paljon.
Tänä päivänä kaupat pursuavat yltäkylläisyyttä.
Ihmisten tyytymättömyys lisääntyy vaan. Että mikä mättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat ovat surkeimpia ja kurjimpia vanhempia. He ovat olleet lapsen ikätasoiset tarpeet laiminlyöviä ja henkisesti ja fyysisesti poissaolevia vanhempia. Monet ovat myös lapsen kaltoinkohtelun, alistamisen, ruumiillisen kurituksen ja perheväkivallan hyväksyviä vanhempia.
1960- ja 1970-luvulla lapsia ei ole kotona arvostettu, kannustettu eikä kehuttu. Siksi monella 1960- ja 1970-luvulla syntyneellä lapsella on huono itsetunto ja heikko itsearvostus. Kaltoinkohtelevan, laiminlyövän ja lyövän kodin aiheuttamia traumoja parannellaan aikuisiällä joko omin voimin tai ammattilaisen tuella.
Suuret ikäluokat ovat hoidattaneet lapsensa joko sukulaisilla, mummoloissa tai 1970-luvulta alkaen kouluttamattomalla perhepäivähoitajalla tai päiväkodissa. Omat vanhemmat on kuskattu laitokseen yhteiskunnan hoidettavaksi. Suuret ikäluokat eivät ole laittaneet itse tikkuakaan ristiin vanhusten hyväksi.
Nykyajan vanhemmat ovat keskimäärin huomattavasti parempia äitejä ja isiä kuin 1940- ja 1950-luvulla syntyneet suuret ikäluokat. Vanhemmuutta myös arvioidaan ja tarkkaillaan nykyään erilaisilla mittareilla esimerkiksi äitiysneuvolassa, lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas on hyvin erikoista, että naurat vanhemmillesi. Olet varmaankin sellainen hyvin tietäväinen tyyppi.
Lapsen ei pidä muuta kuin vanhempiaan kunnioittaman. Niin sanoo herra.
Tietäväinen ja nokkavuus on lapsista jo lapsina kyllä kitkettävä pois, etteivät ylpisty ja omia ajatuksia keksi.
No eipä ole sullakaan edes tyydyttäviä tietoja historiankulusta. 40- ja 50 -luvulla syntyneet niitä surkeimpia ja kurjimpia vanhempia? Entä sitä ennen olleet ikäluokat? Mitäs sanottavaa sulla on niistä? Onko tietoa?
Ennen vanhaan lapset oli vain työvoimaa.
Aikoinaan lapsia myytiin huutokaupalla taloihin työntekijöiksi. Vanhusten huolto samaa luokkaa.
Paremmissa piireissä lapsia ei edes imetetty itse, kun se ei jotenkin vain sopinut hienoille naisille. Lapsilla oli imettäjät erikseen.
Lapsia laitettiin myös kerjuulle. Koulutus oli turhanpäiväistä. Ei ollut hyvä opettaa köyhän lasta edes lukemaan, saa vain turhia kotkotuksia päähänsä.
Pysykääs nyt kuulkaa asiassa. Jos teillä on ollut huonot kotiolot, ei se todellakaan merkitse sitä, että kaikilla teidän ikäpolven lapsilla olisi näin ollut.
Turhaa kinastella sukupolvien paremmuudesta tai huonommuudesta.
Tätä aikakautta riepoo avioerot, lasten huostaanotot ja väkivaltaiset teot, yms. Yleinen pahoinvointi lisääntyy hyvinvoinnin keskellä. Masennuslääkkeitä syödään hirveät määrät. Voidaan huonosti, vaikka kaikki sivistys ja apu ovat tarjolla.
Ennen ongelmana oli tiedonpuute ja köyhyys. Nälkäkuolemia oli paljon.
Tänä päivänä kaupat pursuavat yltäkylläisyyttä.
Ihmisten tyytymättömyys lisääntyy vaan. Että mikä mättää?
Jos aloituksen aiheeseen mennään, kaikki johtuu siitä, että vanhempi polvi nämä 7kymppiset pitävät kotejaan arvokkaina, samoin tavaroitaan ja sehän on lapsista ihan naurettavaa! 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat ovat surkeimpia ja kurjimpia vanhempia. He ovat olleet lapsen ikätasoiset tarpeet laiminlyöviä ja henkisesti ja fyysisesti poissaolevia vanhempia. Monet ovat myös lapsen kaltoinkohtelun, alistamisen, ruumiillisen kurituksen ja perheväkivallan hyväksyviä vanhempia.
1960- ja 1970-luvulla lapsia ei ole kotona arvostettu, kannustettu eikä kehuttu. Siksi monella 1960- ja 1970-luvulla syntyneellä lapsella on huono itsetunto ja heikko itsearvostus. Kaltoinkohtelevan, laiminlyövän ja lyövän kodin aiheuttamia traumoja parannellaan aikuisiällä joko omin voimin tai ammattilaisen tuella.
Suuret ikäluokat ovat hoidattaneet lapsensa joko sukulaisilla, mummoloissa tai 1970-luvulta alkaen kouluttamattomalla perhepäivähoitajalla tai päiväkodissa. Omat vanhemmat on kuskattu laitokseen yhteiskunnan hoidettavaksi. Suuret ikäluokat eivät ole laittaneet itse tikkuakaan ristiin vanhusten hyväksi.
Nykyajan vanhemmat ovat keskimäärin huomattavasti parempia äitejä ja isiä kuin 1940- ja 1950-luvulla syntyneet suuret ikäluokat. Vanhemmuutta myös arvioidaan ja tarkkaillaan nykyään erilaisilla mittareilla esimerkiksi äitiysneuvolassa, lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas on hyvin erikoista, että naurat vanhemmillesi. Olet varmaankin sellainen hyvin tietäväinen tyyppi.
Lapsen ei pidä muuta kuin vanhempiaan kunnioittaman. Niin sanoo herra.
Tietäväinen ja nokkavuus on lapsista jo lapsina kyllä kitkettävä pois, etteivät ylpisty ja omia ajatuksia keksi.
No eipä ole sullakaan edes tyydyttäviä tietoja historiankulusta. 40- ja 50 -luvulla syntyneet niitä surkeimpia ja kurjimpia vanhempia? Entä sitä ennen olleet ikäluokat? Mitäs sanottavaa sulla on niistä? Onko tietoa?
Ennen vanhaan lapset oli vain työvoimaa.
Aikoinaan lapsia myytiin huutokaupalla taloihin työntekijöiksi. Vanhusten huolto samaa luokkaa.
Paremmissa piireissä lapsia ei edes imetetty itse, kun se ei jotenkin vain sopinut hienoille naisille. Lapsilla oli imettäjät erikseen.
Lapsia laitettiin myös kerjuulle. Koulutus oli turhanpäiväistä. Ei ollut hyvä opettaa köyhän lasta edes lukemaan, saa vain turhia kotkotuksia päähänsä.
Pysykääs nyt kuulkaa asiassa. Jos teillä on ollut huonot kotiolot, ei se todellakaan merkitse sitä, että kaikilla teidän ikäpolven lapsilla olisi näin ollut.
Turhaa kinastella sukupolvien paremmuudesta tai huonommuudesta.
Tätä aikakautta riepoo avioerot, lasten huostaanotot ja väkivaltaiset teot, yms. Yleinen pahoinvointi lisääntyy hyvinvoinnin keskellä. Masennuslääkkeitä syödään hirveät määrät. Voidaan huonosti, vaikka kaikki sivistys ja apu ovat tarjolla.
Ennen ongelmana oli tiedonpuute ja köyhyys. Nälkäkuolemia oli paljon.
Tänä päivänä kaupat pursuavat yltäkylläisyyttä.
Ihmisten tyytymättömyys lisääntyy vaan. Että mikä mättää?
Nyt on juuri se hetki, jolloin sytytetään muistokynttilöitä murhatulle pojalle, jonka omat kaverit kylmäverisesti kiduttivat kuoliaaksi. Ynnä yhä pahenevaa kiusaamisongelmaa vastaan, joka koko ajan saa yhä väkivaltaisempia piirteitä. Näin siis meillä valistuneessa hyvinvointi-Suomessa Anno Domini 2021. 😥😢😭
Jostain kai tuo kertoo.
Olkaa ihmiset tyytyväisiä, jos peritte edes mitään. Olen itse juuri sitä boomersukupolvea, enkä ole perinyt vanhemmiltani yhtään mitään. Samoin on tilanne monella ystävälläni. Ei meille mitään perintöjä ole kertynyt, kun tässä ikäluokassa vielä lapsia saattoi olla yhdessä perheessä kymmenenkin. Joten jaa nyt siitä sitten joku asunnon irtaimisto kymmeneen osaan.
Meitä ei ole kuin kolme, mutta eipä ollut jaettavaa siinäkään. Ei ole vanhemmat omistaneet yhtään mitään, ei autoja ei asuntoja ei kesämökkejä. Kaikki mitä on, on hankittu itse ja omalla työllä. Jos ei lapset arvosta, niin ei sen niin väliä ole. Kaipa he kuitenkin lapsena saivat mitä tarvitsivat, paljon turvatumman lapsuuden ovat ainakin saaneet kuin mitä me vanhemmat.
Antakaa vanhempienne kuvitella mitä kuvittelevat. He on teidän vanhemmat, miksi te heitä tuolla lailla ilkutte? Kyllä minunkin äitini jossain iässään varmaan ajatteli, että hänellä on kaunis koti ja kauniita tavaroita, kun hän sisusteli kotiaan oman makunsa mukaan. Sehän on aina ikäpolvikysymys sekin.
Nyt kun hän on jo yli yhdeksänkymmenen, niin niin kyllä hänkin jo sanoo, että kulunutta ja vanhanaikaistahan täällä jo on, mutta kun ei jaksa enää ruveta miettimään uusia huonekaluja tai mitään astiastoja.
Mutta mistä sitten tämä retroinnostus kumpuaa? Kaikki ne esineet ja astiat ja liinavaatteet sun muut, mitkä nyt on joittenkin retroilijoitten mielestä ihaninta mitä on, on juuri sitä kamaa, mitä minä ja mies osteltiin meidän ensimmäiseen kotiin ja ne on meidän lasten lapsuuden aikaista muotitavaraa. Niitä on minulla vieläkin. Onpahan vaan tyttärelle kelvannut verhot, mitkä oli hänen omassa huoneessaan lapsena, kun ne on just ne verhot! Kaikki vanhat mukinsa ja lautasensa on jo vienyt kotiinsa, vaikkei ne enää ihan priimaakaan ole.
Mutta minun jälkeeni kaiken saa huoletta heittää roskalavalle.
Vierailija kirjoitti:
Olkaa ihmiset tyytyväisiä, jos peritte edes mitään. Olen itse juuri sitä boomersukupolvea, enkä ole perinyt vanhemmiltani yhtään mitään. Samoin on tilanne monella ystävälläni. Ei meille mitään perintöjä ole kertynyt, kun tässä ikäluokassa vielä lapsia saattoi olla yhdessä perheessä kymmenenkin. Joten jaa nyt siitä sitten joku asunnon irtaimisto kymmeneen osaan.
Meitä ei ole kuin kolme, mutta eipä ollut jaettavaa siinäkään. Ei ole vanhemmat omistaneet yhtään mitään, ei autoja ei asuntoja ei kesämökkejä. Kaikki mitä on, on hankittu itse ja omalla työllä. Jos ei lapset arvosta, niin ei sen niin väliä ole. Kaipa he kuitenkin lapsena saivat mitä tarvitsivat, paljon turvatumman lapsuuden ovat ainakin saaneet kuin mitä me vanhemmat.
Antakaa vanhempienne kuvitella mitä kuvittelevat. He on teidän vanhemmat, miksi te heitä tuolla lailla ilkutte? Kyllä minunkin äitini jossain iässään varmaan ajatteli, että hänellä on kaunis koti ja kauniita tavaroita, kun hän sisusteli kotiaan oman makunsa mukaan. Sehän on aina ikäpolvikysymys sekin.
Nyt kun hän on jo yli yhdeksänkymmenen, niin niin kyllä hänkin jo sanoo, että kulunutta ja vanhanaikaistahan täällä jo on, mutta kun ei jaksa enää ruveta miettimään uusia huonekaluja tai mitään astiastoja.
Mutta mistä sitten tämä retroinnostus kumpuaa? Kaikki ne esineet ja astiat ja liinavaatteet sun muut, mitkä nyt on joittenkin retroilijoitten mielestä ihaninta mitä on, on juuri sitä kamaa, mitä minä ja mies osteltiin meidän ensimmäiseen kotiin ja ne on meidän lasten lapsuuden aikaista muotitavaraa. Niitä on minulla vieläkin. Onpahan vaan tyttärelle kelvannut verhot, mitkä oli hänen omassa huoneessaan lapsena, kun ne on just ne verhot! Kaikki vanhat mukinsa ja lautasensa on jo vienyt kotiinsa, vaikkei ne enää ihan priimaakaan ole.
Mutta minun jälkeeni kaiken saa huoletta heittää roskalavalle.
Ihana!💓
Tuli paljon tuttuja ja lämpimiä muistoja. Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan sinulla mennyt nyt tämä "fitness" buumi hiukan yli. Sehän on ihan pelkkää muotia, esittämistä, bisnestä ja silmänlumetta. Vanhemmat sukupolvet ovat paremmassa kunnossa kuin nuoret. Piste."
Pakko vastata tuohon, että niin on.
Täälläkin naapurin isäntä kolaa lumet maasta ja katolta. Hakkaa halkoja ja kantaa polttopuita minkä kerkiää. Kesällä kaikenlaisia pihahommia joka päivä. Täyttä elämää ok-talossa.Mutta mitä tekeekään naapurin aikamiespoika? Päivät huhkii kuntosalilla kasvattamassa lihaksiaan.
Niitä on kiva pullistella kesällä pihamaalla sillävälin, kun isäukko ajaa nurmikkoa. Yöt menee videopelien äärellä. Edes armeijaan ei nuorimies kiireiltään jouda.
Että sellaista elämänmenoa nykyään!Aikamiespoika on omien vanhempien kasvatuksen tulos. Sinun ei kannata huolehtia siitä.
Mutta aikaihmisellä pitää olla jonkunlainen oma järki ja käsitys suhteellisuudesta, onpahan sitten kasvatettu ihan miten tahansa.
Kyllä tuo on jo tyhmyyttä. Eikä kukaan kasvata lastaan siihen, että "sinun ei tarvitse koskaan tehdä yhtään mitään, kaiken tekee joku muu." Tuokin isäukko tekee kaikki nuo työt, koska poikansa on laiska eikä tee. Se on synnynnäinen ominaisuus niin kuin tyhmyyskin. Isä on todennäköisesti asian havainnut ja päättänyt että selvä, antaa kaverin kohdata kylmä maailma sitten ihan rauhassa, kunhan se aika koittaa. Ei ole isi aina tietä silottamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan sinulla mennyt nyt tämä "fitness" buumi hiukan yli. Sehän on ihan pelkkää muotia, esittämistä, bisnestä ja silmänlumetta. Vanhemmat sukupolvet ovat paremmassa kunnossa kuin nuoret. Piste."
Pakko vastata tuohon, että niin on.
Täälläkin naapurin isäntä kolaa lumet maasta ja katolta. Hakkaa halkoja ja kantaa polttopuita minkä kerkiää. Kesällä kaikenlaisia pihahommia joka päivä. Täyttä elämää ok-talossa.Mutta mitä tekeekään naapurin aikamiespoika? Päivät huhkii kuntosalilla kasvattamassa lihaksiaan.
Niitä on kiva pullistella kesällä pihamaalla sillävälin, kun isäukko ajaa nurmikkoa. Yöt menee videopelien äärellä. Edes armeijaan ei nuorimies kiireiltään jouda.
Että sellaista elämänmenoa nykyään!Aikamiespoika on omien vanhempien kasvatuksen tulos. Sinun ei kannata huolehtia siitä.
Mutta aikaihmisellä pitää olla jonkunlainen oma järki ja käsitys suhteellisuudesta, onpahan sitten kasvatettu ihan miten tahansa.
Kyllä tuo on jo tyhmyyttä. Eikä kukaan kasvata lastaan siihen, että "sinun ei tarvitse koskaan tehdä yhtään mitään, kaiken tekee joku muu." Tuokin isäukko tekee kaikki nuo työt, koska poikansa on laiska eikä tee. Se on synnynnäinen ominaisuus niin kuin tyhmyyskin. Isä on todennäköisesti asian havainnut ja päättänyt että selvä, antaa kaverin kohdata kylmä maailma sitten ihan rauhassa, kunhan se aika koittaa. Ei ole isi aina tietä silottamassa.
"Kyllä tuo on jo tyhmyyttä. Eikä kukaan kasvata lastaan siihen, että "sinun ei tarvitse koskaan tehdä yhtään mitään, kaiken tekee joku muu." Tuokin isäukko tekee kaikki nuo työt, koska poikansa on laiska eikä tee. Se on synnynnäinen ominaisuus niin kuin tyhmyyskin".
Kyllä asia noin on. Tulee väkisin mieleen Kummelien sketsi, jossa isäukko raataa kaikki työt, pojat syleksivät kattoon ja odottavat perintöä.
Hauska huumoripätkä sinänsä, mutta valitettavan totta nykypäivänä. Tosielämässä se ei naurata, mutta häviäjä hommassa ei ole isä, vaan työelämästä syrjäytynyt laiskanpulskea poika.
Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana, mutta mihin suuntaan...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta Marimekon tavarat on nättejä, kelpaa hyvin jos jostain perisin, mutta en peri.
Arvotonta kamaahan meillä on kaikilla, enimmäkseen. Ei ne nykyiset sisustuselementit nekään ole arvokkaita. Mitähän ne nykynuorten lapset joskus tulevat perimään?
Voi hyvänen aika mikä keskustelu.
Vierailija kirjoitti:
Minusta Marimekon tavarat on nättejä, kelpaa hyvin jos jostain perisin, mutta en peri.
Arvotonta kamaahan meillä on kaikilla, enimmäkseen. Ei ne nykyiset sisustuselementit nekään ole arvokkaita. Mitähän ne nykynuorten lapset joskus tulevat perimään?
Voi hyvänen aika mikä keskustelu.
Samanlaisia ajatuksia on minullakin.
Mutta mielestäni tämä keskustelu on hauska ja mielenkiintoinen.
Kaksi sukupolvea tuo esille omia näkemyksiään ja arvomaailmaansa.
Itse kuulun tuohon 70+ ikäluokkaan. Olemmekin tässä papan kanssa nauraneet miten paljon meillä on halpaa tavaraa! Vaikka ollaan sitä aina välillä poiskin laitettu. Ei me koskaan olla edes ajateltu, että pitäisi olla kalliimpaa. Ollaan hankittu oman makumme ja kulloisenkin rahatilanteen mukaan. Jälkikasvumme ei ole sanallakaan hiiskahtanut tästä meidän halpuudesta.
Sen ovat sanoneet, että mummolassa on nättiä ja kodikasta. Niin on meistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnossa 70 -vuotta ei näköjään ole vielä ikä eikä mikään, ainakin seitsenkymppinen lintuemo pyöräyttänyt vielä poikasenkin maailmaan:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille buumereillekin tiedoksi, että kääriliinoissa ei ole taskuja. En voi käsittää esimerkiksi tilannetta, että pariskunta on ollut eläkkeellä pitkään ja sinnitellään jossakin portaikkoisessa omakotitalossa viimeisiin voimiin asti. Eikö voisi myydä sen talon, muuttaa vuokralle ja tuhlata loput rahat ennen kuin kuolee? Jos kerran se pullamössöpolvi on joka tapauksessa niin kiittämätöntä kitivitinää.
Kun ei haluta mennä kerrostaloon vuokralle.
Halutaan asua KOTONA . Matkustelu ei enää kiinnosta eikä vuokra- asunnossa ole mitään tekemistä päivät pitkät.Aivan varmasti kaikki haluaa. Mutta mitä sitten, kun alakerran pesutiloihin ei rollaattorilla kulkeva enää pääse eikä kummallakaan riitä enää kunto talon ulkotöihin? Pitäähän pihan olla aurattu, että ambulanssi pääsee, ei nekään kulje puolimetrisessä hangessa. Monessa vanhassa talossa lämmitys hoituu öljykattilalla, kuka sitä käy päivittäin katsomassa?
Miksi sitä kattilaa pitää käydä katsomassa?
Meillä saatetaan vilkaista kerran kolmessa kuukaudessa ellei ole mitään poikkeavaa lämmön suhteen.Siksi, kun se on 25 vuotta vanha ja siinä alkaa olla vikaa. Sitten soitellaan lapsille, että mikä sitä vaivaa.
No se meidän kattila on vuodelta 79 ja tarkastettu syksyllä, eikä sitä käydä katsomassa kuin ehkä sen kerran kolmessa kuukaudessa.
Tarkastaja sanoi, ettei kannata uusia, kun ei ole mitään vikaa.
Meillä kattila tosin ei ole kylmässä ulkovarastossa. Aikanaan kannattaa rakentaa huolella, niin ei tarvita kattilavahteja.
Ymmärrän, jos öljypolttimossa on vikaa, se on meillä uusittu pari kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille buumereillekin tiedoksi, että kääriliinoissa ei ole taskuja. En voi käsittää esimerkiksi tilannetta, että pariskunta on ollut eläkkeellä pitkään ja sinnitellään jossakin portaikkoisessa omakotitalossa viimeisiin voimiin asti. Eikö voisi myydä sen talon, muuttaa vuokralle ja tuhlata loput rahat ennen kuin kuolee? Jos kerran se pullamössöpolvi on joka tapauksessa niin kiittämätöntä kitivitinää.
Kun ei haluta mennä kerrostaloon vuokralle.
Halutaan asua KOTONA . Matkustelu ei enää kiinnosta eikä vuokra- asunnossa ole mitään tekemistä päivät pitkät.Aivan varmasti kaikki haluaa. Mutta mitä sitten, kun alakerran pesutiloihin ei rollaattorilla kulkeva enää pääse eikä kummallakaan riitä enää kunto talon ulkotöihin? Pitäähän pihan olla aurattu, että ambulanssi pääsee, ei nekään kulje puolimetrisessä hangessa. Monessa vanhassa talossa lämmitys hoituu öljykattilalla, kuka sitä käy päivittäin katsomassa?
Miksi sitä kattilaa pitää käydä katsomassa?
Meillä saatetaan vilkaista kerran kolmessa kuukaudessa ellei ole mitään poikkeavaa lämmön suhteen.Siksi, kun se on 25 vuotta vanha ja siinä alkaa olla vikaa. Sitten soitellaan lapsille, että mikä sitä vaivaa.
No se meidän kattila on vuodelta 79 ja tarkastettu syksyllä, eikä sitä käydä katsomassa kuin ehkä sen kerran kolmessa kuukaudessa.
Tarkastaja sanoi, ettei kannata uusia, kun ei ole mitään vikaa.
Meillä kattila tosin ei ole kylmässä ulkovarastossa. Aikanaan kannattaa rakentaa huolella, niin ei tarvita kattilavahteja.
Ymmärrän, jos öljypolttimossa on vikaa, se on meillä uusittu pari kertaa.
Niin, olemme siis yli 70 v, ja meillä ei lapset ymmärrä sen lämmityksen päälle mitään, kun suora sähkölämpö on niin helppoa( ja kallista)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1960- ja 1979- vuosien aikana Ruotsiin muutti 322 000 ihmistä. Yksi tärkeimmistä syistä Suomesta Ruotsiin oli Suomessa vallitseva työttömyys.
Tarkennus. Näiden vuosien välisenä aikana eli 1960 ja 1970 luvuilla.
Näin on ja siellä Ruotsissakaan ei työnsaanti aina ollut itsestään selvyys.
Meitä oli 10 naista odottamassa mahd. työpaikkaa. Huoneeseen astui mies, joka kysy:" Hur många kann tala svenska?"
Meitä oli kaksi, ja ihan keskikouluruotsilla mentiin. Me kaksi saimma hyväpalkkaisen työn ja ne muut jatkoivat etsimistä.
Olin tullut lauantaina Tukholmaan ja maanantaina sain työn.😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1960- ja 1979- vuosien aikana Ruotsiin muutti 322 000 ihmistä. Yksi tärkeimmistä syistä Suomesta Ruotsiin oli Suomessa vallitseva työttömyys.
Tarkennus. Näiden vuosien välisenä aikana eli 1960 ja 1970 luvuilla.
Näin on ja siellä Ruotsissakaan ei työnsaanti aina ollut itsestään selvyys.
Meitä oli 10 naista odottamassa mahd. työpaikkaa. Huoneeseen astui mies, joka kysy:" Hur många kann tala svenska?"
Meitä oli kaksi, ja ihan keskikouluruotsilla mentiin. Me kaksi saimma hyväpalkkaisen työn ja ne muut jatkoivat etsimistä.
Olin tullut lauantaina Tukholmaan ja maanantaina sain työn.😄
70-luvulla syntyneenä olen kuullut jo liikaakin tällaisia vanhemman väen tarinoita työpaikoilla, että: "80-luvulla senkun vaan kävelin tänne ja sanoin pomolle että tulin tänne töihin ja siitä lähtien olen ollut vakituisena...".
Ja nämä sitten pitää meitä "pullamössösukupolvena" jotka eivät "mene" töihin tai omaa huonouttaan ei olla saatu kuin pätkätöitä ja muuta silppua, mutta kumminkin meillä on ollut muka niiiiin helppoa elämä... ettekö jo itsekin huomaa ristiriitaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1960- ja 1979- vuosien aikana Ruotsiin muutti 322 000 ihmistä. Yksi tärkeimmistä syistä Suomesta Ruotsiin oli Suomessa vallitseva työttömyys.
Tarkennus. Näiden vuosien välisenä aikana eli 1960 ja 1970 luvuilla.
Näin on ja siellä Ruotsissakaan ei työnsaanti aina ollut itsestään selvyys.
Meitä oli 10 naista odottamassa mahd. työpaikkaa. Huoneeseen astui mies, joka kysy:" Hur många kann tala svenska?"
Meitä oli kaksi, ja ihan keskikouluruotsilla mentiin. Me kaksi saimma hyväpalkkaisen työn ja ne muut jatkoivat etsimistä.
Olin tullut lauantaina Tukholmaan ja maanantaina sain työn.😄70-luvulla syntyneenä olen kuullut jo liikaakin tällaisia vanhemman väen tarinoita työpaikoilla, että: "80-luvulla senkun vaan kävelin tänne ja sanoin pomolle että tulin tänne töihin ja siitä lähtien olen ollut vakituisena...".
Ja nämä sitten pitää meitä "pullamössösukupolvena" jotka eivät "mene" töihin tai omaa huonouttaan ei olla saatu kuin pätkätöitä ja muuta silppua, mutta kumminkin meillä on ollut muka niiiiin helppoa elämä... ettekö jo itsekin huomaa ristiriitaa...
Muistelevat "kultaisesti." Ei se ihan noin helppoa ole ollut.
Oli työttömyyttä jo 60-luvulla, silloinhan ne työttömyyskortistotkin perustettiin ja työttömyyskorvaukset, tosin ei ihan noin vaan päässyt kortistoonkaan. Minun isänikin oli työttömänä silloin jonkun aikaa ja annettiin ukaasi, että jos ei lähde satojen kilometrien päähän johonkin siirtotyömaalle, niin kortistoon ei ole asiaa. Ei kyllä lähtenyt, en tiedä miten elettiin.
Mutta ilman muuta myönnän, että nyt on nuorilla vaikea saada töitä. Ei sellaisia työpaikkoja enää ole, mihin noin vain käveltäisiin sisään. Kaikki on jossain rekrytointifirmojen takana ja pitää olla kunnon CV:t ja suosittelijat. Pitää osata lähteä opiskelemaan oikeaa alaa. Ja kaikkein keljuinta on tuo, että kehotetaan perustamaan oma yritys. Kiva kiva. Se kun sitten menee perseelleen kun ei ole kunnon kokemusta, niin saattaa jäädä vain isot velat palkaksi.
Mikä olisi muuten hyvä ja fiksu merkkipäivälahja 70-luvulla syntyneiltä jälkikasvuilta 70v täyttävälle isälle? Entä äidille sitten muutaman vuoden päästä?
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi muuten hyvä ja fiksu merkkipäivälahja 70-luvulla syntyneiltä jälkikasvuilta 70v täyttävälle isälle? Entä äidille sitten muutaman vuoden päästä?
Mulle äitinä riittäisi kun saisi jonkun tosi kauniin ruukkukukan tai kimpun, ja kortin. Tai sitten lahjakortti johonkin hyvään ruokaravintolaan, missä käytäis sitten joskus syömässä. Ei kiitos enää mitään tavaraa. Eikä mitään kosmetologin tai jalkahoitajan lahjakortteja, ne unohtuu aina ja jää käyttämättä. Ei mun naamaani enää saa miksikään ja jalat on ihan kunnossa.
Miehestä vaikea sanoa. Itsekään en osaa sille mitään lahjoja ostella enää.
Anopin vaalimat ” arvohuonekalut” eivät kelvanneet kenellekään edes ilmaiseksi. Niitä piti aikanaan varoa, etteivät lapset kolhi niitä ja perikunnan muut jäsenet odottivat käsi ojossa niistä saatavia rahoja, joita ei koskaan tullut, sen sijaan tuli muutaman kympin jätemaksu, kun ne vietiin jäteasemalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1960- ja 1979- vuosien aikana Ruotsiin muutti 322 000 ihmistä. Yksi tärkeimmistä syistä Suomesta Ruotsiin oli Suomessa vallitseva työttömyys.
Tarkennus. Näiden vuosien välisenä aikana eli 1960 ja 1970 luvuilla.
Näin on ja siellä Ruotsissakaan ei työnsaanti aina ollut itsestään selvyys.
Meitä oli 10 naista odottamassa mahd. työpaikkaa. Huoneeseen astui mies, joka kysy:" Hur många kann tala svenska?"
Meitä oli kaksi, ja ihan keskikouluruotsilla mentiin. Me kaksi saimma hyväpalkkaisen työn ja ne muut jatkoivat etsimistä.
Olin tullut lauantaina Tukholmaan ja maanantaina sain työn.😄70-luvulla syntyneenä olen kuullut jo liikaakin tällaisia vanhemman väen tarinoita työpaikoilla, että: "80-luvulla senkun vaan kävelin tänne ja sanoin pomolle että tulin tänne töihin ja siitä lähtien olen ollut vakituisena...".
Ja nämä sitten pitää meitä "pullamössösukupolvena" jotka eivät "mene" töihin tai omaa huonouttaan ei olla saatu kuin pätkätöitä ja muuta silppua, mutta kumminkin meillä on ollut muka niiiiin helppoa elämä... ettekö jo itsekin huomaa ristiriitaa...
Huomasitko, että oli kyse Ruotsista? Et varmaankaan.
No eipä ole sullakaan edes tyydyttäviä tietoja historiankulusta. 40- ja 50 -luvulla syntyneet niitä surkeimpia ja kurjimpia vanhempia? Entä sitä ennen olleet ikäluokat? Mitäs sanottavaa sulla on niistä? Onko tietoa?
Ennen vanhaan lapset oli vain työvoimaa.
Aikoinaan lapsia myytiin huutokaupalla taloihin työntekijöiksi. Vanhusten huolto samaa luokkaa.
Paremmissa piireissä lapsia ei edes imetetty itse, kun se ei jotenkin vain sopinut hienoille naisille. Lapsilla oli imettäjät erikseen.
Lapsia laitettiin myös kerjuulle. Koulutus oli turhanpäiväistä. Ei ollut hyvä opettaa köyhän lasta edes lukemaan, saa vain turhia kotkotuksia päähänsä.
Pysykääs nyt kuulkaa asiassa. Jos teillä on ollut huonot kotiolot, ei se todellakaan merkitse sitä, että kaikilla teidän ikäpolven lapsilla olisi näin ollut.