Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin kiittämätön, kun varomattomasti sanoin äidille, että juhlat on tulossa ja tarvitsen vähän parempaa vaatetta. Äiti lähti heti vaatekaapille, toi sieltä laventelin värisen pusero-hame-yhdistelmän ja sanoi, että ei sinun tarvitse ostaa, tässä on häneltä lainaan. Olen äitiä 15 cm pitempi ja parikymmentä kiloa painavampi. Sen värinen vaate päällä näytän ruumiilta. Äiti loukkaantui, kun käyttämätön vaate ei kelvannut.
Toinen tilanne tuli, kun kerroin, että olin ostanut matkalaukun. Äiti alkoi voivottelemaan, kun olin mennyt tuhlaamaan, heillä olisi ollut hyvä laukku. Toi sen näytille, se oli 70-luvulla ostettu, minun tarpeisiin liian pieni eikä siinä tietenkään ollut pyöriä.
Myös minua on uhkailtu nuorempana perinnön menettämisellä. En ymmärrä, miksi. Olen aina sanonut heille, että he tarvitsevat rahaa vanhemmiten palveluihin, joten silloin sitä pitää käyttää. Eivät käytä, kun mikään ei saisi maksaa.
Mahtaa elämä olla vaikeaa, kun muistaa kaikki mitättömät muka loukkaantumiset ja voivottelut.
Kärsimys kai jalostaa. "en minäkään pässyt helpolla, kaikkee tyrkytettiin, en huolinu, voivoteltiin ja vinguttiin, UHKAILTIIN"
saanhan myötätuntoa ja vertaistukea, pliiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiis
Tämähän se on ketjun aihe. Kaikki pitää ottaa kiitollisena vastaan ja mistään ei saa kieltäytyä, mutta mitään ei saa myöskään toivoa. Myös minulla on oikeus päättää mitä kotiini tuon ja säilytän.
Mitäs muuta kuin uhkailua se on, kun sanotaan, että jos teet noin/et tee näin, niin joudut perinnöttömäksi? Tosin lopputulos ei vanhempien kannalta ollut sellainen, mitä he toivoivat.
Sinun ei tarvitse lukea tätä ketjua, kun se käy noin pahasti sinun psyyken päälle.
Katos muumeil on sama problem kun meitsil!!
mutsi uhkas heittää kadulle eikä takas oo tulemine
ois niiku aika ottaa ittee niskast kii ja ryhdistäytyy
fyrkat siis finito
jos en tee
kuin se käskee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kuka h....ti tämä Stiina-Susanna oikein on ja miten hän liittyy ketjun aiheeseen?
Joku kauhee bit@h täytyy olla kun eräs täällä ei pääse hänestä yli.
Jospa ei yleistettäisi! Mitäs niitä asuntojen ja Myrnien arvoja etukäteen laskemaan jos vanhemmat ovat hyvissä voimissa. Ns. "kuolinsiivous" on hyvinkin muodikasta meidän ikäihmisten puheissa ja askareissa. Ehkäpä tuollaista "taakkaa" ei jäisikään? On monenlaisia tapoja ottaa puheeksi asia ja ehkä auttaakin vanhempiaan hyvässä yhteishengessä. Tärkeää olisi että että kun ikäännymme ja alamme tarvitsemaan ulkopuolista apua arjenaskareihin kotimme olisivat helppohoitoisia, avaria mahdollisille apuvälineille.
Uskon että moni muukin pohtii kodin muuttamista ikäystävälliseksi. Siihen on paljon mahdollisuuksia. Voisipa hankkia vaikka ammattilaisen tekemään raivauksen. Uuteen elämänvaiheeseen voi valmistautua samoin kuin aiemmin on valmistuttu ammatteihin ja perheiden perustamiseen. Yhteispelillä se sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuka h....ti tämä Stiina-Susanna oikein on ja miten hän liittyy ketjun aiheeseen?
Joku kauhee bit@h täytyy olla kun eräs täällä ei pääse hänestä yli.
70-luvulla syntynyt Stiina-Susanna on ottanut yhteen seitsenkymppisen Karen -äitinsä kanssa ja tuloksena on suunnilleen sotatila xD
AP taitaa vaan olla kateellinen siitä, että hänen vanhempansa eivät ole riittävän rikkaita jättääkseen AP:lle miljoonaperintöä.
AP väittää "nauravansa" vanhempiensa selän takana. Miksi AP ei ole vapaaehtoisesti luopunut perinnöstä jo etukäteen?
AP selvästi pelkää sitä, että perinnöstä luopuminen olisi hänelle huono asia. AP jäisi yksin nuolemaan näppejään, kun velipoika myy vanhempien omaisuuden (asunto, irtaimisto) ja kääräisee myynnistä hyvät rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrät varmaan tuon kämpän pintaremontin olevan pikkurahaa. Mitä seb luulet olevan? Tapettia, maalia, parkettia ja uusia kalusteita. Pikku homma ammattilaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaako boomerilla todella tunteisiin, kun vuosikymmenien aikana tienattu palkka on tuhlattu arvottomaan rojuun? Luuleeko boomer todella, että jälkikasvu ottaa silmät ilonkyynelissä vastaan ne käytetyt tietosanakirjat ja ”retro”sohvakalustot? Kyllä kyynelet voivat olla silmissä vastaanottajalla, mutta ei ehkä ilosta.
Ei luule , mutta kuten noin 20 sivua sitten kirjoitin siitä pääse käsin koskematta eroon helposti, rahalla. Ei sitä kukaan pakota vastaanottamaan.
Ne sohvat ja myrnat ovat heidän elettyä elämäänsä, pitäisikö viimeisinä vuosinaan ostaa uudet Le Corbusierin divaani Aarnion pallotuoli , jotta perilliset olisivat tyytyväisiä ?
En edelleenkään tajua mikä on ongelma , harva sieltä vanhempiensa jäämistöstä edes saisi mitään mahtumaan omien rojujensa jatkoksi omaan asuntoonsa.
Ainakin oma äiti olettaa, että heidän huonekalut menee sitten lasten asuntoihin. Ei tykännyt, kun sanoin, että meille ei kyllä mahdu mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänäkin aamuna moni boomer herää omassa kodissaan. V. 1995 Anttilasta ostettu, ruskeaksi kellastunut, kahvinkeitin suostuu vielä toiminaan. Korvattoman Myrna -kupin kanssa boomer tallustaa olohuoneeseen. Katse viivähtää lastulevykirjahyllyssä. Siellä ovat rivissä Kirjavaliot, sanakirjat ja Päätalot, pölyn armollisesti peittäminä. Samettisohva heilahtaa boomerin takaliston alla. Mielessä käy, että mitenköhän se jeesusteippi pitää piipun ympärillä. Tasakatto kun tuppaa vuotamaan ja vävy sanoi, että olisi pitänyt kattohuopa vaihtaa jo 20 vuotta sitten.
Kahvia ryystäessä katse osuu lasten ylioppilaskuviin. Kyllä pääsevät nuo aikanaan helpolla, tästä saavat perintönä omaisuutta!
Tämäkin boomer heräs tänä aamuna omassa kodissaan, viime vuonna en muista mistä ostettu Philipsin termoskahvin keitin pelitti hyvin kuten eilenkin. Korvallisesta mikä-lie-kupista ryystin kahvin , tallustelin olohuoneeseen suomatta katsettakaan 80-luvun Lundialle, jep eikö olekin uskomatonta Lundia yök !. Jos olisin katsonut niin rivissä olisivat olleet n.3m kirjoja, LP-levyjä n.1 m ja jotain roinaa .
Nahkasohva ( viime vuodelta ) , joo mautonta mutta mä tykkään ja maksan joten ostan mitä haluan, heilahti kun pudottauduin sille. Mielessä ei käynyt mitään mökkiin liittyvää vaikka näin keväällä ajatukseni sinne yhä useimmin siirtyvätkin.
Vierailija kirjoitti:
Jospa ei yleistettäisi! Mitäs niitä asuntojen ja Myrnien arvoja etukäteen laskemaan jos vanhemmat ovat hyvissä voimissa. Ns. "kuolinsiivous" on hyvinkin muodikasta meidän ikäihmisten puheissa ja askareissa. Ehkäpä tuollaista "taakkaa" ei jäisikään? On monenlaisia tapoja ottaa puheeksi asia ja ehkä auttaakin vanhempiaan hyvässä yhteishengessä. Tärkeää olisi että että kun ikäännymme ja alamme tarvitsemaan ulkopuolista apua arjenaskareihin kotimme olisivat helppohoitoisia, avaria mahdollisille apuvälineille.
Uskon että moni muukin pohtii kodin muuttamista ikäystävälliseksi. Siihen on paljon mahdollisuuksia. Voisipa hankkia vaikka ammattilaisen tekemään raivauksen. Uuteen elämänvaiheeseen voi valmistautua samoin kuin aiemmin on valmistuttu ammatteihin ja perheiden perustamiseen. Yhteispelillä se sujuu.
Omat vanhemmat eivät suostuneet edes siihen, että kynnyksiä olisi madallettu ja vessaan olisi asennettu tukikaide. Tarve olisi ollut, mutta eihän niitä väkisin voinut tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuomas Epäileväinen kirjoitti:
Ulkolaisen kaverin kaa valmistauduttiin vieraiden tuloon. Laitettiin pöytää. Hän meinasi ottaa kaapista Arabian astioita valmiiksi pöydälle. Minä siihen ett ne on paremmille vieraille ja sitten Jouluna. Kyllä sitä nauratti lähes kippurassa. Kerroin että esim äidilläni on 4 eri astiastoa vieraiden ja pyhien mukaan. Yhtä ei liene koskaan käytetty. Nauroi edelleen että et ole tosissaan. En minäkään mutta äitini ja hänen sukupolvensa normi toimintaa.
Sinähän huijasit ulkolaista ystävääsi. Jos sinun äidilläsi on noin niin 95 %:lla ei ole noin monia astiastoja. Ikävää, jos jätit hänet siihen luuloon, että tämä on normaalia Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaako boomerilla todella tunteisiin, kun vuosikymmenien aikana tienattu palkka on tuhlattu arvottomaan rojuun? Luuleeko boomer todella, että jälkikasvu ottaa silmät ilonkyynelissä vastaan ne käytetyt tietosanakirjat ja ”retro”sohvakalustot? Kyllä kyynelet voivat olla silmissä vastaanottajalla, mutta ei ehkä ilosta.
Ei luule , mutta kuten noin 20 sivua sitten kirjoitin siitä pääse käsin koskematta eroon helposti, rahalla. Ei sitä kukaan pakota vastaanottamaan.
Ne sohvat ja myrnat ovat heidän elettyä elämäänsä, pitäisikö viimeisinä vuosinaan ostaa uudet Le Corbusierin divaani Aarnion pallotuoli , jotta perilliset olisivat tyytyväisiä ?
En edelleenkään tajua mikä on ongelma , harva sieltä vanhempiensa jäämistöstä edes saisi mitään mahtumaan omien rojujensa jatkoksi omaan asuntoonsa.Ainakin oma äiti olettaa, että heidän huonekalut menee sitten lasten asuntoihin. Ei tykännyt, kun sanoin, että meille ei kyllä mahdu mitään.
Joko se on omakin asunto ahdettu täyteen rompetta. Ja tietty autotalli ja varasto. Ikea kiittää ja maapallo itkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin kiittämätön, kun varomattomasti sanoin äidille, että juhlat on tulossa ja tarvitsen vähän parempaa vaatetta. Äiti lähti heti vaatekaapille, toi sieltä laventelin värisen pusero-hame-yhdistelmän ja sanoi, että ei sinun tarvitse ostaa, tässä on häneltä lainaan. Olen äitiä 15 cm pitempi ja parikymmentä kiloa painavampi. Sen värinen vaate päällä näytän ruumiilta. Äiti loukkaantui, kun käyttämätön vaate ei kelvannut.
Toinen tilanne tuli, kun kerroin, että olin ostanut matkalaukun. Äiti alkoi voivottelemaan, kun olin mennyt tuhlaamaan, heillä olisi ollut hyvä laukku. Toi sen näytille, se oli 70-luvulla ostettu, minun tarpeisiin liian pieni eikä siinä tietenkään ollut pyöriä.
Myös minua on uhkailtu nuorempana perinnön menettämisellä. En ymmärrä, miksi. Olen aina sanonut heille, että he tarvitsevat rahaa vanhemmiten palveluihin, joten silloin sitä pitää käyttää. Eivät käytä, kun mikään ei saisi maksaa.
Mahtaa elämä olla vaikeaa, kun muistaa kaikki mitättömät muka loukkaantumiset ja voivottelut.
Kärsimys kai jalostaa. "en minäkään pässyt helpolla, kaikkee tyrkytettiin, en huolinu, voivoteltiin ja vinguttiin, UHKAILTIIN"
saanhan myötätuntoa ja vertaistukea, pliiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiis
Tämähän se on ketjun aihe. Kaikki pitää ottaa kiitollisena vastaan ja mistään ei saa kieltäytyä, mutta mitään ei saa myöskään toivoa. Myös minulla on oikeus päättää mitä kotiini tuon ja säilytän.
Mitäs muuta kuin uhkailua se on, kun sanotaan, että jos teet noin/et tee näin, niin joudut perinnöttömäksi? Tosin lopputulos ei vanhempien kannalta ollut sellainen, mitä he toivoivat.
Sinun ei tarvitse lukea tätä ketjua, kun se käy noin pahasti sinun psyyken päälle.
Ei vaan perintö, se käy sinun psyykesi päälle, Stina-Susanna.
Lopputulos ei tule olemaan toivomasi.
Ei niin, valitettavasti. Vanhemmat eivät myyneet taloaan ja menneet asumaan kerrostaloon, jolloin eläminen olisi ollut helpompaa. Nyt saan riesakseni huonosti pidetyn omakotitalon, josta on vaikea päästä eroon. Aikoinaan talolla oli arvoa ja niillä rahoilla vanhemmat olisivat voineet hankkia itselleen kaikenlaista kuten fysioterapeutin ja yksityisen lääkärin palveluja, niille olisi tarvetta.
Pitäisiköhän sinun jo päästää irti vanhemmistasi ja itsenäistyä. Tuo sama stoori on niin kulunut ja moneen kertaa toistettu. Kaiken ajan, jonka olet palstalla viettänyt, olisit voinut käyttää katkeruutesi kasvattamisen sijaan itsesi henkiseen ja fyysiseen kehittämiseen.
Kyllä edunvalvojat vanhemmistasi ja heidän jäämistöstään huolen pitävät. Paitsi jos kaikesta huolimatta ahneus iskee....... mitäs jos siellä sittenkin........... jotakin arvokasta!!!!!!
Ihan samoja ongelmia on joillain muillakin ketjuun kirjoittaneella. Miksi kuvittelet, että minä olen kirjoittanut ne kaikki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaako boomerilla todella tunteisiin, kun vuosikymmenien aikana tienattu palkka on tuhlattu arvottomaan rojuun? Luuleeko boomer todella, että jälkikasvu ottaa silmät ilonkyynelissä vastaan ne käytetyt tietosanakirjat ja ”retro”sohvakalustot? Kyllä kyynelet voivat olla silmissä vastaanottajalla, mutta ei ehkä ilosta.
Ei luule , mutta kuten noin 20 sivua sitten kirjoitin siitä pääse käsin koskematta eroon helposti, rahalla. Ei sitä kukaan pakota vastaanottamaan.
Ne sohvat ja myrnat ovat heidän elettyä elämäänsä, pitäisikö viimeisinä vuosinaan ostaa uudet Le Corbusierin divaani Aarnion pallotuoli , jotta perilliset olisivat tyytyväisiä ?
En edelleenkään tajua mikä on ongelma , harva sieltä vanhempiensa jäämistöstä edes saisi mitään mahtumaan omien rojujensa jatkoksi omaan asuntoonsa.Ainakin oma äiti olettaa, että heidän huonekalut menee sitten lasten asuntoihin. Ei tykännyt, kun sanoin, että meille ei kyllä mahdu mitään.
Saatan sanoa tunteettomasti, mutta äitisi ole enää näkemässä mitä te teette eikä sinun tai muidenkaan tarvitse syyllistyä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaako boomerilla todella tunteisiin, kun vuosikymmenien aikana tienattu palkka on tuhlattu arvottomaan rojuun? Luuleeko boomer todella, että jälkikasvu ottaa silmät ilonkyynelissä vastaan ne käytetyt tietosanakirjat ja ”retro”sohvakalustot? Kyllä kyynelet voivat olla silmissä vastaanottajalla, mutta ei ehkä ilosta.
Ei luule , mutta kuten noin 20 sivua sitten kirjoitin siitä pääse käsin koskematta eroon helposti, rahalla. Ei sitä kukaan pakota vastaanottamaan.
Ne sohvat ja myrnat ovat heidän elettyä elämäänsä, pitäisikö viimeisinä vuosinaan ostaa uudet Le Corbusierin divaani Aarnion pallotuoli , jotta perilliset olisivat tyytyväisiä ?
En edelleenkään tajua mikä on ongelma , harva sieltä vanhempiensa jäämistöstä edes saisi mitään mahtumaan omien rojujensa jatkoksi omaan asuntoonsa.Ainakin oma äiti olettaa, että heidän huonekalut menee sitten lasten asuntoihin. Ei tykännyt, kun sanoin, että meille ei kyllä mahdu mitään.
Joko se on omakin asunto ahdettu täyteen rompetta. Ja tietty autotalli ja varasto. Ikea kiittää ja maapallo itkee.
Kaikki tarpeellinen meillä on, kun olen miehen kanssa asunut vuosikymmeniä yhdessä. Autotallia meillä ei ole eikä myöskään Ikeaa. Mikä sinun ongelma oikein on, kun olet noin kärkäs?
On jokseenkin hämmentävää nähdä boomereiden ajatusmaailma: he ovat joskus vuonna yksi ja kaksi ostaneet tavaran tai asunnon. Vuosikymmenet ovat vierineet ja nyt oltaisiin valmis luopumaan. Ihmetys on suuri, kun nyt käytetty tavara tai asunto ei olekaan minkään arvoinen. Miksi toisten pitäisi ottaa vastaan käytettyä tavaraa tai maksaa uutta vastaava hinta vanhasta asunnosta? Ja kiitollinenkin pitäisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaako boomerilla todella tunteisiin, kun vuosikymmenien aikana tienattu palkka on tuhlattu arvottomaan rojuun? Luuleeko boomer todella, että jälkikasvu ottaa silmät ilonkyynelissä vastaan ne käytetyt tietosanakirjat ja ”retro”sohvakalustot? Kyllä kyynelet voivat olla silmissä vastaanottajalla, mutta ei ehkä ilosta.
Ei luule , mutta kuten noin 20 sivua sitten kirjoitin siitä pääse käsin koskematta eroon helposti, rahalla. Ei sitä kukaan pakota vastaanottamaan.
Ne sohvat ja myrnat ovat heidän elettyä elämäänsä, pitäisikö viimeisinä vuosinaan ostaa uudet Le Corbusierin divaani Aarnion pallotuoli , jotta perilliset olisivat tyytyväisiä ?
En edelleenkään tajua mikä on ongelma , harva sieltä vanhempiensa jäämistöstä edes saisi mitään mahtumaan omien rojujensa jatkoksi omaan asuntoonsa.Ainakin oma äiti olettaa, että heidän huonekalut menee sitten lasten asuntoihin. Ei tykännyt, kun sanoin, että meille ei kyllä mahdu mitään.
Joko se on omakin asunto ahdettu täyteen rompetta. Ja tietty autotalli ja varasto. Ikea kiittää ja maapallo itkee.
Kaikki tarpeellinen meillä on, kun olen miehen kanssa asunut vuosikymmeniä yhdessä. Autotallia meillä ei ole eikä myöskään Ikeaa. Mikä sinun ongelma oikein on, kun olet noin kärkäs?
Ettehän jätä lastenne vaivoiksi?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin kiittämätön, kun varomattomasti sanoin äidille, että juhlat on tulossa ja tarvitsen vähän parempaa vaatetta. Äiti lähti heti vaatekaapille, toi sieltä laventelin värisen pusero-hame-yhdistelmän ja sanoi, että ei sinun tarvitse ostaa, tässä on häneltä lainaan. Olen äitiä 15 cm pitempi ja parikymmentä kiloa painavampi. Sen värinen vaate päällä näytän ruumiilta. Äiti loukkaantui, kun käyttämätön vaate ei kelvannut.
Toinen tilanne tuli, kun kerroin, että olin ostanut matkalaukun. Äiti alkoi voivottelemaan, kun olin mennyt tuhlaamaan, heillä olisi ollut hyvä laukku. Toi sen näytille, se oli 70-luvulla ostettu, minun tarpeisiin liian pieni eikä siinä tietenkään ollut pyöriä.
Myös minua on uhkailtu nuorempana perinnön menettämisellä. En ymmärrä, miksi. Olen aina sanonut heille, että he tarvitsevat rahaa vanhemmiten palveluihin, joten silloin sitä pitää käyttää. Eivät käytä, kun mikään ei saisi maksaa.
Mahtaa elämä olla vaikeaa, kun muistaa kaikki mitättömät muka loukkaantumiset ja voivottelut.
Kärsimys kai jalostaa. "en minäkään pässyt helpolla, kaikkee tyrkytettiin, en huolinu, voivoteltiin ja vinguttiin, UHKAILTIIN"
saanhan myötätuntoa ja vertaistukea, pliiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiis
Tämähän se on ketjun aihe. Kaikki pitää ottaa kiitollisena vastaan ja mistään ei saa kieltäytyä, mutta mitään ei saa myöskään toivoa. Myös minulla on oikeus päättää mitä kotiini tuon ja säilytän.
Mitäs muuta kuin uhkailua se on, kun sanotaan, että jos teet noin/et tee näin, niin joudut perinnöttömäksi? Tosin lopputulos ei vanhempien kannalta ollut sellainen, mitä he toivoivat.
Sinun ei tarvitse lukea tätä ketjua, kun se käy noin pahasti sinun psyyken päälle.
Ei vaan perintö, se käy sinun psyykesi päälle, Stina-Susanna.
Lopputulos ei tule olemaan toivomasi.
Ei niin, valitettavasti. Vanhemmat eivät myyneet taloaan ja menneet asumaan kerrostaloon, jolloin eläminen olisi ollut helpompaa. Nyt saan riesakseni huonosti pidetyn omakotitalon, josta on vaikea päästä eroon. Aikoinaan talolla oli arvoa ja niillä rahoilla vanhemmat olisivat voineet hankkia itselleen kaikenlaista kuten fysioterapeutin ja yksityisen lääkärin palveluja, niille olisi tarvetta.
Pitäisiköhän sinun jo päästää irti vanhemmistasi ja itsenäistyä. Tuo sama stoori on niin kulunut ja moneen kertaa toistettu. Kaiken ajan, jonka olet palstalla viettänyt, olisit voinut käyttää katkeruutesi kasvattamisen sijaan itsesi henkiseen ja fyysiseen kehittämiseen.
Kyllä edunvalvojat vanhemmistasi ja heidän jäämistöstään huolen pitävät. Paitsi jos kaikesta huolimatta ahneus iskee....... mitäs jos siellä sittenkin........... jotakin arvokasta!!!!!!
Ihan samoja ongelmia on joillain muillakin ketjuun kirjoittaneella. Miksi kuvittelet, että minä olen kirjoittanut ne kaikki?
Miksiköhän ;DDDDDDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaako boomerilla todella tunteisiin, kun vuosikymmenien aikana tienattu palkka on tuhlattu arvottomaan rojuun? Luuleeko boomer todella, että jälkikasvu ottaa silmät ilonkyynelissä vastaan ne käytetyt tietosanakirjat ja ”retro”sohvakalustot? Kyllä kyynelet voivat olla silmissä vastaanottajalla, mutta ei ehkä ilosta.
Ei luule , mutta kuten noin 20 sivua sitten kirjoitin siitä pääse käsin koskematta eroon helposti, rahalla. Ei sitä kukaan pakota vastaanottamaan.
Ne sohvat ja myrnat ovat heidän elettyä elämäänsä, pitäisikö viimeisinä vuosinaan ostaa uudet Le Corbusierin divaani Aarnion pallotuoli , jotta perilliset olisivat tyytyväisiä ?
En edelleenkään tajua mikä on ongelma , harva sieltä vanhempiensa jäämistöstä edes saisi mitään mahtumaan omien rojujensa jatkoksi omaan asuntoonsa.Ainakin oma äiti olettaa, että heidän huonekalut menee sitten lasten asuntoihin. Ei tykännyt, kun sanoin, että meille ei kyllä mahdu mitään.
Miksi tuollaisesta asiasta edes pitää keskustella? Sitä voi sanoa, jos nostavat asian puheeksi, että katellaan.
Eiväthän he ole sitä enää kuoltuaan vahtimassa, mitä niille tavaroille teitte.
Vierailija kirjoitti:
On jokseenkin hämmentävää nähdä boomereiden ajatusmaailma: he ovat joskus vuonna yksi ja kaksi ostaneet tavaran tai asunnon. Vuosikymmenet ovat vierineet ja nyt oltaisiin valmis luopumaan. Ihmetys on suuri, kun nyt käytetty tavara tai asunto ei olekaan minkään arvoinen. Miksi toisten pitäisi ottaa vastaan käytettyä tavaraa tai maksaa uutta vastaava hinta vanhasta asunnosta? Ja kiitollinenkin pitäisi olla?
Ongelman ydinhän piti olla, etteivät ole valmiita luopumaan.
Miksi jankkaat samaa, keksi jo uutta.
Ei niin, valitettavasti. Vanhemmat eivät myyneet taloaan ja menneet asumaan kerrostaloon, jolloin eläminen olisi ollut helpompaa. Nyt saan riesakseni huonosti pidetyn omakotitalon, josta on vaikea päästä eroon. Aikoinaan talolla oli arvoa ja niillä rahoilla vanhemmat olisivat voineet hankkia itselleen kaikenlaista kuten fysioterapeutin ja yksityisen lääkärin palveluja, niille olisi tarvetta.