Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vajaa 70 vuotias mummo. Vuoden olen tehnyt kuolin siivousta. Myyn torissa ja muissa pisteissä kamojani. Jokaisella sukupolvella on omat Arabiansa. Minullakin on perittynä useita ja paljon olen jo myynnyt. En jätä näitä kiusaksi lapsille. Lahjoitan loput hyväntekeväisyyteen. Asunto on 10v arvoalueelta ostettu 90neliötä. Sen vaihdan vielä rahaksi ja hummaan sen hinnan vanhuuteeni. Jep kesämökki jää tapeltavaksi. Siitä en nyt luovu. Lapsenlapsille tärkeä paikka. Luovutan sen eläessäni heille, niin ehkei tapella sitten. Saavat sen rahaksi muuttaa, jos tarve.
Sinun suunnitelmasi kuulostaa oikein hyvältä, etenkin tuo ajatus että vaihdat asunnon rahoiksi ja hummaat omaan elämääsi. Minä olen aina jotenkin säälinyt ihmisiä, jotka elävät niukasti ja sitten jättävät miljoonaomaisuuden omillaan hyvin toimeentuleville keski-ikäisille lapsilleen. Ihania ja terveitä eläkevuosia sinulle! :)
Oma äiti on just tuollainen perinnön jättäjä. Hän pihistelee ja pihistelee, ostaa halvinta juustoa vaikka oikeasti tykkäisi eri merkistä, mutta kun se on kalliimpaa. Säästöjä on, ne hän haluaa säästää meille lapsille perinnöksi. Me on yritetty sanoa, että hoivakoti vie ne rahat jossain vaiheessa, ne ei meille päädy, joten nyt olisi aika käyttää sitä pahan päivän varaa. Kyseessä ei ole miljoonaomaisuus, pari kymppitonnia vain, mutta sillä saisi itselle kotiin palveluja tai vaikka taksimatkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo oman asunnon arvo on tosi monella tapana arvioida reilusti ylöspäin. Ja varsinkin niillä joilla remontit tekemättä eli yleensä vanhemmilla ihmisillä. Juuri noita peruskuntoisia 60-luvun asuntoja joihin olisi pitänyt vuosien saatossa tehdä kunnon pintaremppa jo n. kuusi kertaa (eli kymmenen vuoden välein) mutta mitään ei ole tehty ja kuvitellaan että oma sisustus ja pinnat on "ajattomat". No ei ole. Sitten kun halutaan myydä olla kauhuissaan kuinka välittäjät yrittävät kusettaa ja vetää välistä kun väittävät arvon niin pieneksi.
Tämä. Vuosia sitten etsimme asuntoa. Eräs mieheni tuttava tarjosi omaansa itse myyden, eli ei olisi tullut välittäjäpalkkiota maksettavaksi hänelle. Hän väitti vuosia sitten arvioittaneensa talon ja oli kuulemma 280000 euroa. Maalaili miten hinta on noussut tästä ja pyysi tarjoamaan asunnosta. Mietin että huh huh, arvioin itse hinnaksi max. n. 220000, joten ajattelin, ettei kannata tarjota mitään, tarjouksemme eivät missään vaiheessa tulisi kohtaamaan. Talo meni sitten välittäjän kautta myöhemin myyntiin, pyynti oli silloin 238000, oli aikansa myynnissä hinta tippuen ja viimeinen hinta mitä näin oli 215000, eli lopulta meni ehkä 200000 eurolla. Itse olimme ostaneet asunnon tässä välissä, mutta tulipahan seurattua tuota.
Kiittämättömät kakarat kirjoitti:
Niillä astioilla ja koruilla on muisto ja tunne arvoa niille jotka on niitä saanut lahjaksi syntymäpäivinä ja joululahjaksi.Työkaverit on voinut antaa lahjaksi joten ne on muistoja heille.Samoin kun lapsia eli te olette syntyneet ovat saaneet lahjoja.Teidän lapsuuden muistot ja kuvat on siellä myös varmaan teidän leluja.Ovat ostaneet toisilleen lahjoja ne on heidän muistoja.Tosiaan monet vanhat ihmiset laskee vanhoilla mummomarkoillahintoja.Tulette itse vanhoiksi ihan kohta joten muistakaa teidän omia muistoesineitä mm.matkoilta.Matkamyisyo on kaikilla ja narkkarit jopa varastaa niitä kuten myös kasseja ja kelloja,vaatteita.Myrna astiasto on ollut suosittu joten ei kannata hukata sitä.Se kuuluu pitää kokonaisena kaikki ei satu tallella.Keräilijät voi niitä ostaa mutta kannattaa myydä vain kokonaisena.Kalevala koruja on annettu paljon lahjaksi joten ne muistoja.Voitte kysyä onko ne synttärilahja vai häävuotis lahja.Nekin kannattaa säilyttää ja antaa sitten omille lapsille.Putkiremontti maksaa isommassa asunnossa noin 30 000 € ja se tehdään 50 vuoden välein.Talot puretaan sen mukaan miten huonosti ne on rakennettu alunperin.Seinissä voi olla hometta tai ruostetta.Eli teidän vanhemmat on maksanut putket,korot,yhtiövastikkeet,talolainat,autopaikkaa,sauna ja vesimaksut joka kk.Lapsilisät saaneet teistä joka kk.Noita vanhoja taloja on ollut lopulta myynnissä vähän ennen purkamista 20-40 000€.Siinä sitten häviää sen sen rahan.Perinnön jako tehdään laillisesti ja siitä maksetaan perintövero ja tavaroille lasketaan arvo mikä jaetaan.Valokuvat lapsuudesta jaetaan.Lakanat ja muu on viety useimmin mökille.
Miksi, miksi, miksi noita vanhoja romuja pitää hillota? Maailma on täynnä tavaraa, ja nuoremmat sukupolvet asuu yhä ahtaammin kun kaikille ei riitä tilaa. Siinä sitten istut 35 neliön tehokaksiossasi keittiö olohuoneen seinällä, makkari avoseinän takana, polvet suussa ja joka paikka tursuaa jotain 70-luvun Myrnaa, Valittuja paloja ja perintölasimöykkyjä. Mikä ihmeen järki? Surutta vaan pois arvottomat romut. Mitä pienemmin asuu, sen tiukempi seula.
Kirpparilla liikkuu myös varastettua tavaraa. On asioita joilla on tunnearvoa muistoja.Ilmeisesti teillä ei ole tunteita eikä muistoja.Vanhemmilla on muistoja.Olette asuneet heidän asunnossa ja syöneet siellä ilmaista ruokaa.Lapsilisät ja heidän rahansa.Ei saa vähätellä noin.Monet asuvat vuokralla eikä mitään jää.Paitsi ne valokuvat joita jotkut pitää roskina. Ne on muistoja eri tapahtumista.Monet ovat täällä vain varastamassa heillä on osakkeensa ulkomailla.
Pikkukaupungista saa talon minkä voi nykyaikaistaa ei ole pakko asua pääkaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vajaa 70 vuotias mummo. Vuoden olen tehnyt kuolin siivousta. Myyn torissa ja muissa pisteissä kamojani. Jokaisella sukupolvella on omat Arabiansa. Minullakin on perittynä useita ja paljon olen jo myynnyt. En jätä näitä kiusaksi lapsille. Lahjoitan loput hyväntekeväisyyteen. Asunto on 10v arvoalueelta ostettu 90neliötä. Sen vaihdan vielä rahaksi ja hummaan sen hinnan vanhuuteeni. Jep kesämökki jää tapeltavaksi. Siitä en nyt luovu. Lapsenlapsille tärkeä paikka. Luovutan sen eläessäni heille, niin ehkei tapella sitten. Saavat sen rahaksi muuttaa, jos tarve.
Sinun suunnitelmasi kuulostaa oikein hyvältä, etenkin tuo ajatus että vaihdat asunnon rahoiksi ja hummaat omaan elämääsi. Minä olen aina jotenkin säälinyt ihmisiä, jotka elävät niukasti ja sitten jättävät miljoonaomaisuuden omillaan hyvin toimeentuleville keski-ikäisille lapsilleen. Ihania ja terveitä eläkevuosia sinulle! :)
Oma äiti on just tuollainen perinnön jättäjä. Hän pihistelee ja pihistelee, ostaa halvinta juustoa vaikka oikeasti tykkäisi eri merkistä, mutta kun se on kalliimpaa. Säästöjä on, ne hän haluaa säästää meille lapsille perinnöksi. Me on yritetty sanoa, että hoivakoti vie ne rahat jossain vaiheessa, ne ei meille päädy, joten nyt olisi aika käyttää sitä pahan päivän varaa. Kyseessä ei ole miljoonaomaisuus, pari kymppitonnia vain, mutta sillä saisi itselle kotiin palveluja tai vaikka taksimatkoja.
Mun äiti on myös samaa kastia. Ikää 76 vuotta ja paljon fyysistä pulmaa milloin mitäkin. Rahaa olisi pankissa ihan mukavasti käyttää itsensä hemmotteluun, vaikka kotisiivoukseen, taksimatkoihin, yksityiseen terveydenhuoltoon, fysioterapiaan, hierontaan, kotiinkuljetusruokaan jne. Mutta ei, kokee nuo tuhlauksena.. Minusta itsestä tuntuisi perinnön sijaan paljon mukavammalta nähdä, että äiti elämänsä ehtoovaiheessa saisi itselleen mukavaa elämänlaatua ja arkeen helpotusta, ei niin että hän pihistelee loppuun saakka ja aivan turhaan.
Täytyy sanoa, että minulle ei ole tullut näin nelikymppisenä edes mieleen pohdintoja vanhempien tulevasta jäämistöstä. Elämme erillistä elämää ja en usko ja toivo saavani mitään. Toivon heille kuitenkin hyvää loppuelämää ja terveyttä rakastamansa omaisuuden parissa valitsemallaan tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäihmisenä nähty kun vanhoista vaatteista ja sängynpeitoistakin kamppailtiin. Itse olen pyrkinyt heittämään kaiken huonokuntoisen pois.
Ei vaan ollut selvä asia 40 vuotta sitten sekään että oli täkki talvisin.
Ai 80-luvun alussa? Missä oli silloin noin köyhää?
Maalla. Oli naisia jotka riippuvaisia miehen elatuksesta.
Areenassa on mielenkiintoinen, tänän keskustelun aihepiiriä käsitrelevä dokumentti, Neiti Aika. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä on varmaan sekin tilanne edessä, että leski vaatii perillisiä syömään vainajalta jääneet lääkkeetkin mm. Marevan pois, jotta eivät "mene hukkaan".
Äiti kuoli 2013, isä 2019. Isän kuolinpesästä löytyi äidin 2011 vanhentuneita lääkkeitä... kaikki oli tallessa, turkasesti uutta tavaraa ja sitä samaa kolme kertaa paikattuna. Kaikki vanhoista vaatteista talteenotetut napit 60 vuoden ajalta. Onneksi löysin tyhjentäjän, maksoi 400 euroa irtaimistosta, jonka myynnistä sai jonkin verran voittoa? roskalavat/jätemaksut ja työntekijöiden palkat maksettuaan.
Myöhemmin kuulin, että asunnossa (5h+keittiö+2kh/wc, saatiin siitä vajaa 6000€) oli sädesientä, toivottavasti kukaan ei sitä Biedermeier-kalustoa ostanut...
Mutsilla oli rahaa "niin, ettei p*skalle taivu", omien sanojensa mukaan ;-)
Hyvä, ettei mennyt velan puolelle...
Ai niin, loma-asunto Välimeren veroparatiisissa 70-luvun kerrostalossa, ei remontteja tehty, ei rannalla. Onneksi ei jäänyt minulle riesaksi, muutamalla tonnilla toiset perilliset sai sen kaupaksi.
Testamentissa toive, etten vaadi lakiosaa... todellakin toivoin heidän kuolemaansa! Kaikilla kun ei ole kannustavia ja rakastavia vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Kiittämättömät<br />
kakarat kirjoitti:Niillä astioilla ja koruilla on muisto ja tunne arvoa niille jotka on niitä saanut lahjaksi syntymäpäivinä ja joululahjaksi.Työkaverit on voinut antaa lahjaksi joten ne on muistoja heille.Samoin kun lapsia eli te olette syntyneet ovat saaneet lahjoja.Teidän lapsuuden muistot ja kuvat on siellä myös varmaan teidän leluja.Ovat ostaneet toisilleen lahjoja ne on heidän muistoja.Tosiaan monet vanhat ihmiset laskee vanhoilla mummomarkoillahintoja.Tulette itse vanhoiksi ihan kohta joten muistakaa teidän omia muistoesineitä mm.matkoilta.Matkamyisyo on kaikilla ja narkkarit jopa varastaa niitä kuten myös kasseja ja kelloja,vaatteita.Myrna astiasto on ollut suosittu joten ei kannata hukata sitä.Se kuuluu pitää kokonaisena kaikki ei satu tallella.Keräilijät voi niitä ostaa mutta kannattaa myydä vain kokonaisena.Kalevala koruja on annettu paljon lahjaksi joten ne muistoja.Voitte kysyä onko ne synttärilahja vai häävuotis lahja.Nekin kannattaa säilyttää ja antaa sitten omille lapsille.Putkiremontti maksaa isommassa asunnossa noin 30 000 € ja se tehdään 50 vuoden välein.Talot puretaan sen mukaan miten huonosti ne on rakennettu alunperin.Seinissä voi olla hometta tai ruostetta.Eli teidän vanhemmat on maksanut putket,korot,yhtiövastikkeet,talolainat,autopaikkaa,sauna ja vesimaksut joka kk.Lapsilisät saaneet teistä joka kk.Noita vanhoja taloja on ollut lopulta myynnissä vähän ennen purkamista 20-40 000€.Siinä sitten häviää sen sen rahan.Perinnön jako tehdään laillisesti ja siitä maksetaan perintövero ja tavaroille lasketaan arvo mikä jaetaan.Valokuvat lapsuudesta jaetaan.Lakanat ja muu on viety useimmin mökille.
Miksi, miksi, miksi noita vanhoja romuja pitää hillota? Maailma on täynnä tavaraa, ja nuoremmat sukupolvet asuu yhä ahtaammin kun kaikille ei riitä tilaa. Siinä sitten istut 35 neliön tehokaksiossasi keittiö olohuoneen seinällä, makkari avoseinän takana, polvet suussa ja joka paikka tursuaa jotain 70-luvun Myrnaa, Valittuja paloja ja perintölasimöykkyjä. Mikä ihmeen järki? Surutta vaan pois arvottomat romut. Mitä pienemmin asuu, sen tiukempi seula.
"Mikä ihmeen järki? Surutta vaan pois arvottomat romut. Mitä pienemmin asuu, sen tiukempi seula"
Mutta millä ihmeen oikeudella, jos vanhus on täysin hyvässä sielun ja ruumiin voimissa, eikä vanhus ole holhouksen alaisena. Mistä aikuiset lapset, jotka ovat muuttaneet jo pois lapsuuden kodista, ottavat tämän oikeuden?
Eikä edes perintöön vedoten voi vaatia, koska perintö saadaan vasta vainajan kuoleman jälkeen ja aina voi kieltäytyä perinnöstä tai kuoleman jälkeen kuolinpesän voi antaa ulkopuolisten hoidettavaksi ja siivottavaksi. Minusta toisen elämään puuttuminen on kovin itsekästä ja toisen asioihin puuttumista.
Käyn tätä samaa taistelua siskoni kanssa, joka lapsuuden kodissa käydessään joka kerta itkettää ja haukkuu vanhempiani, kun tavaraa on hänen mielestä liikaa, kun äitini pitää hänen lapsuuden huonetta romu- ja työhuoneena. Viimeiksi käydessään oli viennyt roskiin äitini villalankoja, kun hänen mielestään niitä ei kukaan tarvitse, vaikka äitini tekee sukkia hyväntekeväisyyteen.
Ihan pakko kysyä, voisiko teidän kotiin tulla joku ulkopuolinen, joka määrittelisi, mikä on tarpeellista ja mikä ei? Jota samaa teette iäkkäille vanhemmillenne.
Miksi aikuiset lapset holhoavat ja määräävät miten heidän vanhempansa tulisi asua, elää tai mitä ostaa?
Tämän päivän 7-kymppisellä kun elämää voi olla edessä vielä 20-30v ja monella se aikuinen lapsikin ehtii kuolla, vaikka on ollut lapsuuden kodissaan päällepäsmärinä loppuun asti, niin kuin kävi työkaverille. Oma koti jäi konmarittamatta, kun maritti vanhempiensa kotia vuosi kausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä keskustelusta tuli mieleeni boomerivanhempieni tapa suhtautua rahaan välittämisen osoituksen välineenä. Jos on ollut ”tuhma”, on saanut vähemmän rahaa lahjaksi ja jos on kuuliaisesti toteuttanut vanhempien tahtoa, on saanut enemmän. Jos lapsena sai rahaa sukulaiselta lahjaksi, ensimmäinen kysymys kohdistui aina rahan määrään ja riippuen määrästä, ilme vanhempien kasvoilla kuvasti hyväksyntää tai ärsytystä. Itse koin aina tämän hyvin kiusallisena. Olin toki aina kovin kiitollinen lahjasta, mutta minulle olisi ollut tärkeämpää turvallinen koti, rakkaus ja hyväksyntä sellaisena lapsena kuin olin. Olisin ollut ikionnellinen, jos vanhempani olisivat joskus oikeasti halunneet tutustua lapseensa ihmisenä ja minä olisin vastaavasti saanut tutustua heihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole tavaroille lapsuudenkodissanne lainkaan tunnearvoa?
Ettekö ole lukeneet tarinoita, joissa asianajajat kertovat, että ne riidat tulevat nimenomaan niistä esineistä, joihin liittyy tunnearvoa.
Ei ole tunnearvoa, koska niitä tavaroita ei enää ole olemassa joita lapsuudessani oli. Vanhemmat ovat jo moneen kertaan uusineet kaiken kasarin jälkeen. Äitini myöskin on päättänyt itsenäisesti mitä hän halusi lapsuudestani säästää, joten hän on heittänyt roskiin lempileluni jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäihmisenä nähty kun vanhoista vaatteista ja sängynpeitoistakin kamppailtiin. Itse olen pyrkinyt heittämään kaiken huonokuntoisen pois.
Ei vaan ollut selvä asia 40 vuotta sitten sekään että oli täkki talvisin.
Ai 80-luvun alussa? Missä oli silloin noin köyhää?
Maalla. Oli naisia jotka riippuvaisia miehen elatuksesta.
Nuo on kuitenkin olleet poikkeustapauksia. Mies, joka ei anna vaimolle edes peittoa, on sadisti.
Voi kauhee. Ap. on 30-40v ja on jo jakamassa vanhempiensa omaisuutta ja perintöjä ja vanhemmat 70v. Ja moni 70v on vielä työelämässä ja yrityselämän johdossa. Ja Niinistö 72v presidenttinä.
Minun vanhemmat ovat yli 75v ja pidän heitä nuorekkaana, kun 95v ja 97v isovanhemmatkin ovat hyväkuntoisia. Eikä tulisi edes mieleen puuttua sanallakaan heidän elämäänsä.
Kovin itsekästä porukkaa osin palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"70-luvusta monille tulee mieleen fiksut yliopistoaktiivit, jotka nyt ovat niitä skarppeja, aktiivisia ja matkustelevia eläkeläisiä mutta sitten osalle väestöstä 70-luku on ollut jotain ihan muuta". Näistä "fiksuista yliopistoaktiiveista" tulee mieleen silloiset vasemmistolaisia mielipiteitä viljelleet samettitakit ja risuparrat. Nykyiset boomerit, joilla on mielipide asiasta kuin asiasta, mutta osaamista ja ymmärrystä vähemmän. Nämä ovat juuri niitä tavaran hilloajia.
No ei välttämättä kaikki. Osa 70-luvun taistolaisista katsovat nyt sitä aikaa varsin eri silmin ja ovat moneen kertaan tuossa välissä ehtineet vaihtaa ideologiaa.
Esim. Nalle Wahlroos XD
Joku kysyi, eikö ihmisillä ole tunnesidettä lapsuuskodin tavaroihin. Muutin sieltä pois 36 vuotta sitten. Äkkiseltään en muista kuin kiikkutuolin, pari lipastoa ja ruokaryhmän, jotka on tuolta ajalta jäljellä. Meillä on omassa asunnossa jo täysi kalustus eikä tänne sovi enempää tavaroita. Toisekseen minun lapsuusmuistot ei ole kovin lämpimiä, lähinnä muistan isän ja äidin riitelyn. En halua omaan kotiini tavaroita, jotka tuovat mieleen ikävät muistot.
Koskaan aiemmin ei maailmassa ole ollut niin paljon turhaa tavaraa kuin nykyisin.
Kauppojen hyllyt pullistelevat satoja eri versioita samasta tuotteesta.
Kirpputorilla tavara ei käy kaupaksi, samalla hinnalla saa halpahallista uuden.
Mihin tuo uusi kaupaksi käymätön tavara lopulta joutuu. Tavarataivaaseen?
Ja silti lisää vaan tilataan aasiasta, kun halvalla saa kaikkea kivaa. Ei maksa paljon!
.
Suurin ongelma keski-ikäisille, laatutietoisille, tuntuu olevan silti heidän vanhempiensa jäämistöt.
Tuo pisara meressä, säästäväisyyden ilmentymä. Tuleeko sen näkemisestä huono omatunto.
Kuolinsiivous ja konmaritus, heh.
Paheksutaan vanhusten roinan määrää, mikä on todellisuudessa promillen luokkaa nykykulutukseen verrattuna.
Ai niin, mutta kun se siivous jää MINULLE. Tai sit se MAKSAA. Paskat pallosta.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että minulle ei ole tullut näin nelikymppisenä edes mieleen pohdintoja vanhempien tulevasta jäämistöstä. Elämme erillistä elämää ja en usko ja toivo saavani mitään. Toivon heille kuitenkin hyvää loppuelämää ja terveyttä rakastamansa omaisuuden parissa valitsemallaan tiellä.
Mihnäkään en usko enkä varsinkaan toivo saavani mitään, mutta olen silti melko varma että vanhempani muistavat vielä kuolemansakin jälkeen minua isolla perintösotkulla :)
Ei ole tunnearvoa tavaroihin eikä itse taloon, eli lapsuudenkotiin, jossa minua pahoinpideltiin ja nöyryytettiin vuosikausia. Minua odottaa aikanaan homevaurioinen omakotitalo, jonka purkukuntoisena ehkä saan myytyä tontin hinnalla. Sekin ehkä hupenee siihen, kun monta roskalavallista rikkinäisiä vanhoja tavaroita saa talosta siivota.