Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Ymmärrän aloittajan tilanteen paremmin kuin hyvin. Kannattaa oman v-käyrän laskemiseksi ottaa käyttöön neutraali etäisyys. Tiedät itse parhaiten, mitä ajattelet vanhempiesi tavaroista ja niiden arvosta ja mitä niille mahdollisesti haluat / joudut tekemään kun perinnöksi ne aikanaan saat. Mutta ei siitä kannata alkaa vääntää vanhempien kanssa vaikka kuinka ärsyttäisi. Antaa heidän pitää oma ilonsa ja ylpeytensä kodistaan ja tavaroistaan. Sitä voi kuunnella ajatuksella toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Omassa mielessäsi voit aivan vapaasti ajatella mikä parhaalta tuntuu. Ei vanhempien tarvitse siitä tietää. He ovat oman ikäpolvensa ihmisiä, joille tämän päivän konmarittaminen ja yhteiskunnallinen muutos suhteessa omaisuuteen ja tavaroihin on aika vierasta. Riittää että itse tiedät mikä sinulle on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, kuusipäiväistä työviikkoa raskasta ruumiillista työtä. Ilman työterveydenhuoltoa tai työvaatteita. Eväinä ruisleipää voipaperissa ja vettä tai maitoa pullossa. Ilman jääkaappisäilytystä.
Ilman asumistukea tai kunnallista päivähoitoa.Sinä et jaksaisi kuukauttakaan sellaista työelämää, mitä suuret ikäluokat joutuivat sietämään.
Kuusipäiväisestä työviikosta siirryttiin viisipäiväiseen 1.1.1966 alkaen. Suuret ikäluokat, joita siis pidetään vuonna 1945-1950 syntyneitä, eivät siis ole kovinkaan pitkään tehneet kuusipäiväistä työviikkoa.
Ei se asunto Itä-Vantaalla ihan arvoton ole. He ovat kouluttaneet seuraavan sukupolven vaikka ovat itse pienellä koulutuksella. Kyllä ne kirjat, sohvat ja myrnat joku hakee, kun laitatte torille ilmoituksen, että annetaan. Laitoin itse ilmaisesta perintösohvasta ilmoituksen. Kahden tunnin kuluttua oli sohva viety. Hopeiset ruokailuvälineet myin ja sain vähän yli 100 e. Se Itä-Vantaan asunto on ilman remppaakin 120-150000 euroa. Kokeilkaapa ruveta säästämään.
Itse tulkitsen, että tämä ap:n aloitus sisältää seuraavat pääpointit: vanhempien ärsyttävä lesoilu ja jopa lasten kiristäminen eri asioissa käyttämällä omaisuuttaan aseenaan jo lapsesta asti, turhautuneisuus siitä, että vanhemmat eivät nää vaivaa oman asumismukavuutensa parantamiseen ja mietinnät tulevasta urakasta, kun sitten joskus aika koittaa ja vanhempien hillomista tavaroista pitää jotenkin koittaa päästä eroon.
Ei tässä ole kyse kunnioituksen puutteesta, vaan tämä on avointa vertaistukikeskustelua, jossa kaikkien tunteiden ilmaisu sallitaan. Ei siitä tarvitse ap:n vanhempien ikätovereiden mieltään pahoittaa ja uhriutua. Kyllä me kaikki ikäluokat koetaan myös niitä negatiivisia tunteita vanhempiamme kohtaan ja se on ihan ok ja täysin normaalia ja inhimillistä. Ikävää syyllistää ihmisiä näistä tunteista. Tosin me ap:n sukupolven edustajat olemme tottuneet vanhempiemme syyllistämällä ja häpäisemällä kasvattamiseen, joten mitään uutta tuossa ei kyllä ole. Jos ärsyttää lukea kommentteja, niin aina voi myös siirtyä seuraavaan keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt oli ihan pakko käydä katsomassa, minkälainen on Myrna.
Minun lapsuudessani ja nuoruudessani 80-luvulla ja 90-luvulla Myrna oli selvästi hienompi ja arvokkaampi kahvikuppi. Niitä pidettiin olohuoneen vitriinissä ja otettiin juhlallisesti esiin ehkä muutaman kerran vuodessa. Yksi kaverini muistelee, että heillä Myrna-kupeista juotiin sen sijaan sunnuntaisin kahvit, mutta meillä ei sunnuntainakaan. Vaikka lapsuudenkodissani Myrnat olivat hyvin vähällä käytöllä, piti niitä olla tusinan verran, ihan siltä varalta jos joskus olisi isommalle määrälle tarvetta. Muistaakseni rippi- ja yo-juhlissa olivat kaikki Myrnat käytössä mutta juhlia edeltävänä päivänä äiti jännitti, että mitä jos joku rikkoo jonkun Myrnan.
Vaikka jonkinlaisia tunnemuistoja selvästi minulla on noihin kuppeihin, en siltikään halua niitä vanhemmiltani perinnöksi. En tarvitse itselleni turhaa tavaraa muistojen ylläpitämiseen. Kahvia tykkään juoda isosta mukista, en hienosti sievistellen Myrnasta tai kaltaisistaan. En myöskään ole sellainen ihminen, joka hamstraisi varastokomeroon noita kippoja odotellakseen sitä päivää, jolloin niistä saisi jonkinlaista pientä arvonnousua nostalgiannälkäisten nettikirppareilla ehkä joskus 30 vuoden kuluttua.
ap
1930-luvulla syntynyt äitini päivitteli jokunen vuosi sitten kauheasti, että kuka hänen talonsa sitten tyhjentää ja miten ne kaikki tavarat jaetaan, niin minä näppäilin valokuvia ja sanoin, että minulle riittää valokuvat, en tarvitse itse fyysisiä tavaroita muisteluun ja tunteiluun. Hän ei millään käsittänyt näkökulmaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni apn aloitus on ilkeä. Oletko ap saanut nyt vatsasi kipeäksi paljosta nauramisesta?
Appivanhemmilla on neljän ja huoneen rivarikämppä entisen mielisairaalan naapurissa. Kuvittelevat, että tuon kokoisella kämpällä on valtava arvo ja kun heistä aika jättää jälkikasvulla on käsissä kultakimpale.
'Kultaa asunto heille ehkä olikin, mahtui kasvattamaan neljää lasta ja anoppi kun oli hoitaja siinä sairaalassa niin työpaikka oli kätevästi vieressä. Mutta ajat muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ymmärrä, miten suuri säästäminen vanhemmille oli tuohon asuntoon aikoinaan.
Teiltä puuttuu empatia täysin. He ovat jättämässä sen teille perinnöksi. Ajattelevat teille hyvää. Te vaan halveksitte ja ilkeilette.
Ai kiristäminen ja uhkailu on yhtä kuin hyvän ajattelua? Omat vanhempani tuntien tod.näk. käytännössä jollakin lailla tuhoavat omaisuutensa ennen kuolemaansa.
Tämä. He, joilla on itsellä kivat vanhemmat eivät voi tajuta että kaikki vanhemmat eivät ole sellaisia "Hei, kiva kun tulit käymään, miten sinulla menee?", vaan "Jaaha, vihdoinkin tulit, sinähän et ikinä käy, sinun täytyy auttaa tässä ja tässä [tähän pitkä litania kaikkea, mitä vaatisi, että jättäisi oman työn je elämän ja ryhtyisi heille orjaksi].
Aivan! Mun äitini kohteli mua kotona asuessani hyvin kaltoin, kuitenkin nykyään pitää oikeutenaan kiukutella kun en jätä omaa elämääni ja muuta hänen luokseen piiaksi. Hiuuuukan pistää vastaan juu. Montakohan meikäläisenkaltaista täällä Pohjolassakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60 luvunlapsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun täällä keskustellaan asumisesta, niin suurin osa kehuu, kuinka maaseudulta saa ison talon helsinkiläisyksiön hinnalla ja kertovat muuttavansa kaupungista viimeistään lasten lennettyä pesästä.
Muistakaa sitten, että lastenne mielestä talo kasvukäytävän ulkopuolella on mörskä, josta on vain huolta, eikä sitä saa kaupaksi.
Ap:n vanhemmilla on sentään kolmio Vantaalla. Jos se olisi vaikka siellä Juupajoella, niin hinta olisi 20.000€. Itä-Vantaalla putkiremontoidussa talossa kolmion hinta on kuitenkin vähintään 150.000€.
Miksi talo pitäisi saada kaupaksi, eihän kukaan halua myydä kotiaan jos on siihen tyytyväinen. Lasten ongelmahan se on mutta jospa siitä selviävät.
Kyllä sen talon olisi hyvä olla myyntikunnossa siinä vaiheessa, kun ei siinä pysty enää asumaan. Talon myynnistä saaduilla rahoilla voisi ostaa kotipalveluja, ei niitä tarvitse lapsille säästää. Jossain vaiheessa mekin peritään huonokuntoinen talo, jota ei saa kaupaksi, mutta jonka kulut juoksevat siitä huolimatta. Saan itse pientä työkyvyttömyyseläkettä, ei minulla ole varaa ylläpitää kahta asuntoa. Minä en selviä, joten toivottavasti leipäjonoja on vielä siinä vaiheessa.
Eihän sitä perintöä ole pakko ottaa vastaan.
Minulla on lapsia. Jos en ota perintöä vastaan, se siirtyy lasteni riesaksi. Niin ilkeää temppua en heille tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä arvostan ja kunnioitan vanhempieni työtä. He ovat rakastaneet, maksaneet koulutuksen, hankkineet hyvän kodin. Vieläkin on ihmisiä, joille kelpaa vanha tavara. Jos ei kelpaa, voi tilata jätelavan ja heittää loput sinne. Ehkä kaikilla eläkeläisillä ei ole remonttirahaa. Mitäs ap, jos ostaisit uudet ovet vanhempiesi keittiön kaappeihin. Minä olen ostanut vanhemmilleni puhelimet, mattoja ja päiväpeitot.
Tämä on mielestäni oivallinen esimerkki siitä, miten tavaran arvo on laskenut ja miten varsinkin vanhemmat ikäpolvet edelleen mieltävät tavaran arvokkaaksi. Isäni vaimo kuoli hiljattain ja hänellä oli joitakin merkkivaatteita- ja laukkuja. Isäni ei ymmärrä, että vaikka vaimo on joskus maksanut jostain vaatteesta vaikkapa 300€, niin ei siitä tänä päivänä kukaan maksa kymppiä enempää.
Miehenikin tuntuu olevan vaikea käsittää, ettei kukaan halua hänen vanhaa tavaraansa. Aina kun jostain pitäisi luopua niin on laittamassa myyntiin. Ihmiset ei ymmärrä, että vaikka kierrätys sinänsä on arvokasta niin käytetyllä tavaralla itsessään ei nykyään juuri arvoa ole. Ihmisten pitäisi ajatella tavaraa ostaessaan vain ja ainoastaan sen käyttöarvoa itselleen. Itse ostan tavarat ja vaatteet ainoastaan käyttöä varten, sijoitukset on sitten osakkeissa tai rahastoissa. En pidä omaa kotianikaan minään sijoituksena, se on ostettu vain ja ainoastaan asumista varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että ap:n vanhemmilla on täysin väörä kuva asuntonsa arvosta, mutta osittain ihmettelen ap:n argumentteja. Kerrostaloasunnossa asunnon arvon kannalta ratkaisevaa on se, missä kunnossa taloyhtiö on. Ovatko talon rakenteet kunnossa, onko putkiremppa tehty, jne. Sillä, ovatko keittiön kaapit nykymuotia ja repsottavatko listat ja tapetit jne. on vain pieni merkitys. Kerrostalokolmioon tekee perusteellisen remontin 30 000 eurolla ja silloin saa valita materiaalit ja sisustuksen täysin mieleisekseen. Ei asunnon hintaan tuota enempää vaikuta, jos sisustus on 1980-luvulta.
Ap tuntuu harmittelevan, että vanhemmat eivät käytä rahaa asunnon remontointiin. Oikeastaan tämä on ap:n taloudellinen etu. Kerrostaloasunnon sisustusreminttiin käytetyt rahat eivät yleensä nosta asunnon arvoa täydellä summalla (ainakaan, jos ei tee itse, vaan joutuu maksamaan tekijöille), koska ostaja haluaa yleensä muuttaa ainakin osan ratkaisuista. Rakennuksen kuntoon vaikuttavat remontit (esim. katto- tai putkiremontti) ovat kyllä olennaisia asunnon arvon kannalta, mutta kerrostalossa ne ovat taloyhtiön vastuulla.
Kerrostalohuoneiston arvon kannalta ratkaisevaa on se missä asunto sijaitsee.
Olen nähnyt hyväkuntoisen 1. kerrroksen yksiön myynti-ilmoituksen, jossa velaton hintapyyntö oli 4000,00 euroa. Aivan oiken neljätuhatta euroa. Vaihtoehtoisesti asunto olisi voitu vaihtaa mihin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielestäni oivallinen esimerkki siitä, miten tavaran arvo on laskenut ja miten varsinkin vanhemmat ikäpolvet edelleen mieltävät tavaran arvokkaaksi. Isäni vaimo kuoli hiljattain ja hänellä oli joitakin merkkivaatteita- ja laukkuja. Isäni ei ymmärrä, että vaikka vaimo on joskus maksanut jostain vaatteesta vaikkapa 300€, niin ei siitä tänä päivänä kukaan maksa kymppiä enempää.
Miehenikin tuntuu olevan vaikea käsittää, ettei kukaan halua hänen vanhaa tavaraansa. Aina kun jostain pitäisi luopua niin on laittamassa myyntiin. Ihmiset ei ymmärrä, että vaikka kierrätys sinänsä on arvokasta niin käytetyllä tavaralla itsessään ei nykyään juuri arvoa ole. Ihmisten pitäisi ajatella tavaraa ostaessaan vain ja ainoastaan sen käyttöarvoa itselleen. Itse ostan tavarat ja vaatteet ainoastaan käyttöä varten, sijoitukset on sitten osakkeissa tai rahastoissa. En pidä omaa kotianikaan minään sijoituksena, se on ostettu vain ja ainoastaan asumista varten.
Näinhän se on totta kai.
Mutta jotenkin meille ihmisille tulee helposti näkemys että se oma rihkamakippo tai asunto siellä maaseutukeskuksessa on maailman arvokkain asia. Vaikka samanlaista löytyy pilvin pimein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi av-palstalaisille että juuri 7-kymppiset ovat niitä aitoja boomereita, tämän palstan kadehdittuja eläke- ja eturohmuilijoita pyramidihuijauksen huipulla. Nyt sitten paljastui että nämä hirviöt kehtaavat olla iloisia ja ylpeitä saavuttamastaan elintasosta joka ei kuitenkaan täytä nykykriteereitä millään mittapuulla. Heidän pitäisi oikeasti hävetä. Käsittämättömiä loisia jotka ylpeänä suunnittelevat kodiksi kutsumansa kaatopaikan kippaamista jälkeläistensä niskaan.
Juuri näin! Mihin ovat mahtaneetkaan laittaa kaikki rahansa, jota heille on tuputettu kun töitä on tyrkytetty?
Kaikki oli niin helppoa, että saivat ostettua Myrnat ja tietosanakirjasarjat kirjakerhosta. Nyt panttaavat ylisuuria puolentoista tonnin eläkkeitään, eikä milleniaali pääse kolmen kuukauden kesätyörahoilla Goalle surffaamaan, kun boomerit on pilanneet maailman ja käyttäneet kaiken lastulevyn huonekaluihinsa ja seiniinsä
Aikansa tuotteita on kaikki ihmiset. Keskimääräinen boomer eli elämänsä rajoittuneessa sosiaalisessa ympäristössä, jossa elämän tarkoitus oli olla mahdollisimman samanlainen kuin muutkin, hankkia samat "arvokkaat" tavarat kuin kaikki muutkin, hankkia asunto tai omakotitalo josta ei ikinä muuteta, kannattaa Kekkosta jne.
Meidänkin sukupolvi tullaan muistamaan peruspiirteiltään samankaltaisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat alle 70 ja tietävät kyllä omaavansa lähinnä krääsää. Naureskelevatkin, että siinä jää teille urakka. (en toki halua edes ajatella sitä, niin rakkaita ovat).
Mummoni tosin kuoli muutama vuosi sitten ja se kämppä tyhjennettiin nopeasti. Itse halusin vain jonkun muiston ja olisin mielelläni ottanut jonkun vanhan esineen itselleni, Huom. Itselleni, vaikka kahvipurkin tai kahvimyllyn. Serkkunipa kävi heti ratsaamassa kamat ja vei nämä vanhat tavarat kirppikselle.. Kehui vielä saaneensa tuhansia. Se ketutti. Ei se että hän vei ne, vaan se että vei myyntiin! (Olisi ollut tunnearvoa). En tiedä tajuaako kukaan pointtiani tässä.
Siinä oli kyllä liioittelua ihan varmasti. Jos sinä olisit ehtinyt, ensin niin hänkin sanoisi sinun ratsanneen mummon kaapit.
Siis sopimus oli, että kaikki voivat käydä katsomassa, jos haluavat itselleen jotain. (yksi halusi esim. Kottikärryt). Itse olisin halunnut jonkun noista vanhoista esineistä muistoksi, siis muistoksi. Tämä serkku vei kasakaupalla tavaraa.. Ja sinne kirppikselle. Itseasiassa lapsen lapsille ei olisi edes kuulunut mitään, ja oikeasti kun myi omaisuutta niin rahat olisivat kuuluneet lapsille, ei lapsenlapsille.
Mutta tottakai ulkopuolisena tiedät paremmin..
Kun on koko ikänsä mummolassa käyneenä ollut kiinnostunut vanhoista esineistä ja kysellyt niiden historiaa (ei raha mielessä) niin ketutti, että yksi roudasi niitä myyntiin ilman lupaa.
Lähinnä tuota rohkenin epäillä, että isoäidilläsi olisi ollut niin paljon käyttöesineitä, että niistä olisi saanut kirpparilla tuhansia. Luulen, että serkkusi liioittelee ja hänen näkökulmastaan asia olisi ollut varmaan yhtä kuohuttava, jos sinä olisit ehtinyt käydä katsomassa tavaroita ja valita mieleisiäsi. Ei kannata minulle suuttua.
Olen myynyt isovanhempieni irtaimistoa, astioita ja kippoja ja kuppeja kirpparilla ja netissä, muita perijöitä kun ei ollut. Sain tuhansia euroja. Vanhaa arabiaa (myös muuta kuin astioita), haluttuja 50-luvun esineitä, pari arvokkaampaa valaisinta, aterimia, valokuvia, pitsilakanoita, jakkaroita, lasitölkkejä, muutama taulu, pöytäliinoja, ryijy jne.
No remontoitte lukaalin sitten kun vanhuksista aika jättää ja laitatte sen vuokralle. Kyllä opiskelijoille kelpaa kunhan katon saa päänsä päälle. Tuohonhan saa kimppakämpänkin. Kamat kierrätykseen tai kaatopaikalle mitä ei myytyä saa.
Ei niillä mitn ole, sinähän myit sen jo pari vuotta sitten salaa.
Luuleeko joku oikeasti että meidän sukupolvi (nyt 30-40 vuotiaat) tulee saamaan nykyisen kaltaisia eläkkeitä? Kyseisen kaltainen ns. hyvinvointi yhteiskunta on kuopattu jo kauan ennen sitä aikaa. Nyt kannattaa olla hereillä ja kerätä sopivasti pesämunaa vanhuuden varalle. Siis oikeaa rahaa tai arvokasta omaisuutta, ei mitään lasikippoja tai ränsistynyttä taloa jostakin hevon kuusesta.