Lue keskustelun säännöt.
Mitä pandemia on sinulle opettanut?
26.02.2021 |
Minä olen vihdoin luopunut älyttömästä optimistisesta ajattelustani, että ihmiskunta pystyy vaikka mihin (esimerkkinä vaikka ilmastonmuutoksen hidastaminen ja lopulta korjaus) kunhan vaan aletaan hommiin. Ei pysty. Ihmiset ovat täydellisen taipumattomia kokemaan pienintäkään epämukavuutta, jos hyöty ei tule suoraan heille ja heti. En olisi uskonut, että maskin käyttö ja rajoitukset risoo ihmisiä hulluuteen asti jo vuodessa. Eikä meillä edes ole ollut mitään kunnon rajoitteita. Ihminen on liian itsekeskeinen ja itsekäs näkemään mitään yhteistä hyvää, saati näkemään vaivaa tai epämukavuutta sen eteen.
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen, että mun tavallinen elämä onkin eristäytymistä ja karanteenia ..
Vierailija kirjoitti:
Hysteria ohjaa päätöksentekoa kriisitilanteissa, ei järki.
Järki luo kriisitilanteen, jossa se voi ohjata muiden hysteriaa.
Vierailija kirjoitti:
Sen, että mun tavallinen elämä onkin eristäytymistä ja karanteenia ..
Meidän perheen elämä ei ole muuttunut oikeastaan mitenkään. Koska en seuraa uutisia, niin en huomaa koronaa, eikä sen mukana tuomat asiat oikeastaan näy arjessa ollenkaan. Ainoa on maskit, jotka huomaan kun kaupassa käydään. Töissäkin joku käyttää ajoittain maskia.
Me eletään niin eristäytyneesti jo valmiiksi, että hyvällä omallatunnolla olen itse jättänyt maskin käyttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä koskaan äänestä demaria, piste.
Että kaiken voi ihan oikeasti menettää hetkessä. Ennen se kuulosti kaukaiselta pelottelulta, nyt se on vähän kuin elämäni tunnuslause.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen miten huonosti ihmiset ovat tämän kaltaiseen tilanteeseen varautuneet vaikka luulin että se on ihmisten tiedossa että on vain ajan kysymys, milloin jotakin tälläistä tapahtuu. Toisaalta sen miten huonosti ihmiset sietävät tilannetta joka ei ole hallittavissa.
Siinäpä ne oleellisimmat minunkin mielestäni.
Sellainen yleinen riippuvaisuus toisista ihmisistä, merkityksessä epäitsenäisyys, oli kyllä tiedossa, mutta taso yllätti. Entistä enemmän osaan olla kiitollinen kyvystäni olla onnellinen ilman, että muiden antama palaute tai hyväksyntä olisi välttämätöntä.
Toisten ihmisten auttaminen ja yhteisöllisyys on tärkeää, mutta surullisena pidin sitä, kuinka monen mielenterveyden edellytys on liuta mielestäni pinnallisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelin että globaali kriisi olisi dramaattisempi. Mutta oikeasti väki vain istuu kotona, syö liikaa ja marisee kuin lapset. Ei ole leffamatskua.
Ostamaan aina wc ja talouspaperia kun vaan peräkonttiin mahtuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiset on saastaa, perseen paskaa
Nykyihminen ei osaa käsitellä kuolemaa. Se nähdään pahimpana kohtalona, jonka estämiseksi ollaan valmiita rajoittamaan elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin täytyisi löytää se pandemia
Pandemia on opettanut sen, että pärjään oikein hyvin yksinkin. Itseasiassa voin paremmin mitä vähemmän olen ihmisten seurassa. Tämä ehkä johtuu aikaisemmasta vääränlaisesta tavasta kohdata ihmiset. Olen yrittänyt tavoitella jotain ehkäpä yhteiskunnan luomaa mielikuvaa onnellisesta elämästä, jossa ihmisellä pitää olla paljon kavereita ja viettää paljon aikaa kaikenlaisissa menoissa. Olla siis koko ajan aktiviteettien pauloissa. Tajusin että enhän minä itseasiassa tarvitse tuota mihinkään. Ainakaan sellaisia ihmissuhteita ja harrastuksia, jotka aiheuttavat enemmän ahdistusta kuin hyvää oloa.
Mieleen on noussut myös kaikenlaisia omia puuhasteluja, joihin haluan käyttää aikaa eniten. Jos joku pitää mua sen takia outona niin siinä sitten pitää, mitäpä sille voin? Ei ole enää tarvetta todistella jotain muuta.