Lue keskustelun säännöt.
Lapsi puhuu edellisestä elämästä
Jantsa
26.02.2021 |
Onko teillä lapset puhunut edellisistä elämistä? Meillä 4-v yhtäkkiä alkoi puhumaan, enkä tiedä miten siihen suhtautua. Kertoo olleensa edesmennyt sukulainen. Ei kuulosta mielikuvitustarinoilta, eikä pitäisi osata edes päätellä että kyseinen sukulainen on kuollut. Jos kysyy jotain, sanoo ettei saa kertoa. Ei vastaa kuka kieltää kertomasta. Kyselee itse että milloin tänne tullut jne. Vähän kylmää nämä puheet.
Kommentit (657)
Vierailija kirjoitti:
Psykiatriina kirjoitti:
Aina välillä lapsella saattaa olla joitakin muistumia edellisestä elämästä. Yleensä ne häviävät tai haipuvat viimeistään kouluikään tullessa. Kannattaa kuunnella ja laittaa muistiin. Joskus voi yllättyä aika lailla. Harhojen kanssa noilla ei ole mitään tekemistä.
Kyse on tietäkähengestä joka kertoo ihmiselle muiden, kuolleiden ihmisten asioista. Se pitää ajaa pois ja sanoutua irti.
Ei ole edellisiä elämiä. Toinen mahdollisuus skitsofrenia. Tai ihan mielikuvitus, unet, elokuvat jne.
Ei tietenkään ole edellisiä elämiä, koska Keisari Konstantinuksen määräyksestä niihin liittyvät viittaukset määrättiin poistettavaksi raamatusta. Raamattu on vallan välinen. On helpompi hallita pelkäävää kansaa, joka luulee, ettei uutta elämää ei enää tule. Eikun niin joo, tulee se ikuinen elämä ja sekin vain jos suostuu tekemään kaikki temput, mitä uskonto on pakottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dolores Cannon past life regression
Tai:
Quantum heal technique
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalauta mitä vatipäitä tämä ketju on täynnä! Uskooko ihmiset oikeasti tällaiseen hömppään vai provoiletteko kaikki?
Mietin juuri samaa. Olemmeko ainoat järkevät tässä keskustelussa?!
Sen verta korjaan, että vati on se mikä lentää taivaalla, Flying saucers.
Mun 1v lapsi sai multa joululahjaksi vauvanuken, jolla oli vaaleanpunainen asu. Ei käynyt päiväkodissa tms, ei nähty ihmisiä. Oltiin oltu vain kotona. Heti, kun vauvanukke oli ulkona paketista, sanoi: " Iita-vauva! " tosi ilahtuneesti.
Sen ikäisenä ei muuten vielä nimennyt mitään muita lelujaan.
Ei tunneta Iita/Iida-nimisiä ihmisiä.
Nyt lapsi on yli kolmen, ja korjasi, että Iida-vauva kyseessä.
Tosi outo juttu mielestäni. En ole syöttänyt tämmöisiä juttuja hänelle. Eemeliäkään ei oltu luettu, eikä katsottu. Siinähän on Ida.
Ida oli ennen suositumpi nimi kuin nykyään. Mietin, oliko kyseessä joku entisen elämän sisarus tms, jonka muisti kun näki nuken.
Tämä ei liity suoraan tähän, mutta uskon että lapsilta voi jollain tavalla puttua "suodatin", joka jakaa näkyvän ja näkymättömän maailman. Oma isäni kuoli yllättäen auto-onnettomuudessa, kun olin 4,5 v. Pian sen jälkeen sanoin äidille, että isi ja vauva ovat ulkona, eivätkä pääse meidän luokse sisään. Äiti ihmetteli, että missä ja mikä vauva. Näytin vain ikkunasta ulos, että tuolla. Muistan vieläkin, kun katselin nukkumaan mennessäni sängyn viereisestä ikkunasta näkyvää puuta ja tiesin, että isä ja pieni vauva ovat jossain sen suojissa.
Vasta kun olin aikuinen, äiti kertoi, että oli saanut pian isän kuoleman jälkeen keskenmenon. Minä en kuitenkaan tiennyt tuosta hyvin varhaisesta raskaudesta lapsena mitään. Äitiä oli kylmännyt aika pahasti ne puheeni isin kanssa olevasta pienestä vauvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä joskus myös uskoin että jälleensyntymä on mahdollista, kun itselläkin näitä muistumia on ollut. Nykyisin kun jo tiedetään kollektiivisesta alitajunnasta ja siitä, että traumat ja muut kokemukset voi siirtyä suvussa selittämättömästikin eteenpäin, luulen että nämä ovat muistumia jonkun esi- isän elämästä.
Itse pamahdin jo vauvana hysteeriseksi kylpyhuoneissa, joissa oli putket seinissä näkyvissä. Oisko juutalaisia esi- isissä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi kertoi joskus, että sinne laatikkoon se isä hukkui. En ymmärtänyt tästä mitään kunnes sukututkimuksessa tuli selville, että miehen 6*isoisä hukkui Laatokka-järveen Karjalassa joskus 1700-luvun alussa.
Hukkumisen kokeminen vaikuttaisi olevan sellainen asia, joka säilyy perimässä.
Miten hukkumisen kokemus voi periytyä? Yksikään hukkunut ei voi hukkumisen jälkeen saada lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missäs nämä vaeltelevat sielut ovat saaneet alkunsa? Alkuräjähdyksessä vai ulkoavaruudessa? Ja mihin ovat menossa?
Vaimo oli lapsena ollut kauhuissaan aina kun näki lentokoneita. Oli halunnut juosta jonnekin suojaan pommeilta. Oli vanhempansa olleen hiukan ihmeissään kun ei kuitenkaan olisi edes pitänyt tietää sen ikäisenä mitään pommikoneista tai lentokoneista ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun kukaan näistä lapsista ei kerro olleensa sarjamurhaaja, raiskaaja, jack the ripper tai adolf hitler!!! Hahahaha. Siinäpä olisi mukavaa äidille kun pikku napero kertoisi miten viilsi....
Puuta heinää. Tietäjähengen tekoja. Ajakaa se ulos!No höh, kato ko ne hitlerit ja ripperit on niin kauan helvetissä ettei ne tänne edes hevillä pääse. Ja sittenkin varmaan joutuvat aloittamaan uudestaan jostain koppakuoriaisesta.
Pahantekijät tuskin saa uutta mahdollisuutta. Australiassakohan se oli pieni poika joka väitti olevansa Prinsessa Diana.
Linkki?
Voiko sama sielu tai mikä onkin jakautua useampaan osaan? Olen kuullut että melkoinen joukko ihmisiä on ollut joku historian suurhenkilö tai ainakin lähipiiriläinen entisessä elämässä. Kleopatroja ja hänen hovineitoja on varmaan ainakin keskikokoisen kaupungin verran tälläkin hetkellä jos on tietäjien tietämisiin uskominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikää: nämä kommentoijat täällä saavat äänestää.
Ja toisaalta: sitä on demokratia.
Tiedän olleeni tällä pallolla ennenkin. Äitini on kertonut minun lapsensa puhuneen asioita, joista minun ei olisi pitänyt tietää mitään.
Tiedän tavanneeni mieheni jo paljon aiemmin, meillä on yhteys jota muut kuvailevat välillä pelottavaksi.
Minua vetävät tietyt paikat puoleensa täysin selittämättömällä tavalla ja yksi näistä paikoista on Saksa, toisena Skotlanti.
Mieheni sanoi että hänen käydessään Saksassa Fuldan kaupunki tuntui siltä kuin hän olisi tullut kotiin. Minulla on vahva kokemus, tai muistijälki, tai mikä lie, äärimmäisestä köyhyydestä mutta samalla suuresta elämänilosta paljasjalkaisena pikkutyttönä keskiajan Saksasta.
Olen täysin hereillä ollessani kokenut välähdyksen jostain, olin nuori mies sinimustassa kiltissä, seisoin korkean kallion reunalla ja pidin miekkaa kädessäni. Todella tunsin sen miekan painon ja sen miltä kahvan ympärillä oleva nahka tuntui kädessäni.
Tähän elämään synnyin Suomessa, mutta omituisten sattumusten kautta tapasin mieheni ja päädyin hänen kanssaan Keski-Eurooppaan asumaan. Tunnen olevani kotona, kuten mummoni eläessään aina sanoi; "Et sinä tänne jää, sinua vedetään muualle maailmaan."
Haluaisin sukeltaa syvemmälle tähän kaikkeen, mutta vielä en ole uskaltanut.
Ja niin, olen täysin toimiva, terve, työssäkäyvä ihminen. En usko yksisarvisiin tai enkelihoitoihin, nojaan mieluummin tieteeseen kuin mihinkään muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut aina jonkinlainen veto japaniin. Jotenkin semmoinen samurain kurinalaisuus ja kunniakäsitys on vedonnut. Olen pikkulapsesta asti myös "tiennyt" että kuolin oikeaan kylkeeni osuneeseen nuoleen.
Egoa hivelevää taikauskoa. Jos ilmiö olisi totta, todisteet olisivat luotettavia tutkimuksia anekdoottien sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää: nämä kommentoijat täällä saavat äänestää.
Mieti: Aina on ollut hulluja, jotka esittävät älyttömiä, yleisistä uskomuksista poikkeavia ajatuksia.
Aikoinaan jotkut mielettömät ihmiset väittivät, että mahdollisesti maa kiertää aurinkoa. Sehän oli tietysti täysin naurettava ajatus, kun kaikki järkevät ihmiset tiesivät, että aurinko kiertää maata. Hulluja olivat ne, jotka eivät ymmärtäneet maapallon olevan kaiken keskus, jota aurinko kiertää.
Voisi myös olla mielenkiintoista mennä kertomaan, vaikkapa 1500-luvun ihmisille DNA:sta ja selittää miten se sisältää kaikkien eliöiden solujen geneettisen materiaalin. Niin järjetöntä ja täysin mahdotonta tuona aikana todistaa. Joten hulluksihan puhuja olisi leimattu ja ehkä poltettu roviolla varmuuden vuoksi.
1500-luvulla eli italialainen filosofi Giordano Bruno, joka esitti mm. että maailmankaikkeus on ääretön. Brunon ajatuksille äärettömästä maailmankaikkeudesta naurettiin ja hänet poltettiin roviolla vuonna 1600.
Miten kehitys menisi eteenpäin, jos ei olisi ihmisiä, jotka uskaltavat esittää valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä?Ihmisiä, jotka uskaltavat ajatella asioita eri näkökulmista ja esittää ehkä ajatuksia, joita omat aikalaiset pitävät järjettöminä. Onneksi aina on ollut ihmisiä, jotka haastavat yleiset näkemykset, vanhat tavat ajatella ja uskaltavat miettiä ”entä jos”.
"Kuolematon sielu"-oppi on hirvittävä. Kuvittele, että tänne kuolevalle planeetalle pitäisi syntyä kärsimään yhä uudestaan ja yhä hirvittävämpiin olosuhteisiin. Joka kerta uusimaan samat virheet koska ei muista mitä virheitä on tehnyt "edellisessä elämässä". Onneksi se ei ole totta! Senhän todistaa jo sekin, että maapallolle syntyy yhä enemmän ihmisiä sen sijaan että "kiertosielelut" pääsisivät sinne jonnekkin mihin niiden kerrotaan pääsevä opittuaan tarpeeksi. Silloinhan meitä pitäisi olla yhä vähemmän, tai ainakin tasamäärä. Ja toisekseen, mitä muutaman vuoden ikäinen syöpään kuoleva lapsi on muka oppinut elämästään. Ei mitään järkeä. Ainoastaan kammottavaa.
Lapsethan muistavat vielä hyvin entisiä elämiään.
Ja aikuisetkin voivat muistaa, en pidä ihmeellisenä.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatriina kirjoitti:
Aina välillä lapsella saattaa olla joitakin muistumia edellisestä elämästä. Yleensä ne häviävät tai haipuvat viimeistään kouluikään tullessa. Kannattaa kuunnella ja laittaa muistiin. Joskus voi yllättyä aika lailla. Harhojen kanssa noilla ei ole mitään tekemistä.
Kyse on tietäkähengestä joka kertoo ihmiselle muiden, kuolleiden ihmisten asioista. Se pitää ajaa pois ja sanoutua irti.
Ei ole edellisiä elämiä. Toinen mahdollisuus skitsofrenia. Tai ihan mielikuvitus, unet, elokuvat jne.
Yleensä "reinkarnaatiossa", niin kuin sen idän uskonnoissa ja new age -piireissä käsitetään, tapahtuu todellisuudessa niin, että jo kuollut tyyppi kiinnittyy hengailemaan syntymässä olevan lapsen kehoon tai sen lähelle, ja kertoilee mukavia juttuja "edellisestä elämästä". Kyseessä on siis jo kuollut ihminen, jolla on tämä virheellinen uskomusjärjestelmä, ei oikea edellinen elämä.
Nämä ovat haitallisia ja ikäviä juttuja molemmille osapuolille, häiritsee lapsen identiteettiä ja kuollut ei siirry eteenpäin.
Oikea uudelleensyntymä taas on huomattavasti harvinaisempi tapahtuma ja vaatii suunnattomasti korkeamman kehitystason läpikäymistä ennen palaamista.
Tämä on paras korkeakoulu jos haluaa oppia parasta ja syväluotaavinta kokemusta. Sielut jonottavat tänne, vain vahvimmat pääsevät tänne kokeilemaan.