Lapsi puhuu edellisestä elämästä

Onko lapsi kuullut jonkun puhuvan edellisistä elämistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun kukaan näistä lapsista ei kerro olleensa sarjamurhaaja, raiskaaja, jack the ripper tai adolf hitler!!! Hahahaha. Siinäpä olisi mukavaa äidille kun pikku napero kertoisi miten viilsi....

Puuta heinää. Tietäjähengen tekoja. Ajakaa se ulos!

No höh, kato ko ne hitlerit ja ripperit on niin kauan helvetissä ettei ne tänne edes hevillä pääse. Ja sittenkin varmaan joutuvat aloittamaan uudestaan jostain koppakuoriaisesta. 

Pahantekijät tuskin saa uutta mahdollisuutta. Australiassakohan se oli pieni poika joka väitti olevansa Prinsessa Diana.

Vierailija kirjoitti:

Skitsofrenia on periytyvää. Onko sinulla lääkitys kunnossa?

Kyllä näistä asioista voi puhua psykologille ja psykiatrillekin, ilman että pidettäisiin hulluna. Näitä ei pidetä merkkinä minkäänlaisesta mielenvikaisuudesta, että annetaanpa nyt tämän haukkumisen olla, jookos? Jos ahdistaa, miten monilla on tällaisia uskomuksia, kokemuksia ja ajatuksia, niin hopi hopi tekemään jotakin muuta kuin kommentoimaan vauvapalstalle.

Minuun otti joskus treffipalastalla joku meedio yhteyttä ja väitti että olen todella vanha sielu ja oli katsellut minun aiempia elämiä. En halunnut silloin kuulla niistä mitään, koska ajattelin että jotain pahojen henkien juttuja. Myöhemmin on harmittanut. Ainoa mikä tuli selväksi että mun tämä elämä tulee olemaan vaikeuksia täynnä, koska olen jo niin vanha sielu. Niihin oli hetkeksi helpostusta luvassa, mutta sitten ne jatkui pahempina. Niin on käynytkin. Kolme vuotta tuosta oli helpompaa ja sitten on tullut entistä pahempaa. Todella vanhana sieluna ei siis ole ainakaan mukavaa elää. Mielummin olisi nuori sielu ja eläisin helpompaa elämää. Aina haikailen sairauksista vapaata elämää, mutta sellaista tuskin enää koskaan tulen saamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset muistavat edellistä/edellisiä elämiä noin siihen saakka kunnes koulu ja siten yhteiskunnan indoktrinaatio siitä mikä on normaalia ja hyväksyttävää alkaa. Se nyt vaan on näin että ihmiskeho on kuolevainen mutta ihmissielu kuolematon, meillä on ihan jokaisella ollut monta fyysistä elämää, ja tulee olemaan. Esimerkiksi Buddhalaiset ja Hindut uskovat oikeaoppisesti jälleensyntymiseen. Jostain syystä Euroopassa tätä ei haluta pitää tosiasiana. AP:n lapsi ei ole ensimmäinen eikä taatusti viimeinen, joka on noita asioita puhunut, jotkut ovat ihan tutkimuksia tehneet ja haastatelleet tuhansia lapsia liittyen tähän ilmiöön. Tapauksia on itse asiassa satoja tuhansia.

Osa muistaa vain lapsena mutta jotkut myös aikuisena entisiä elämiään. Entäs me jotka ei olla lapsena muistettu eikä yhtään enemmän aikuisenakaan? Ollaanko me sitten niitä jotka ei synny uudelleen? Eli kertakäyttöisiä sieluja? Miksi jotkut näkee ja kuulee rajatilakokemuksen aikana kaikenlaista mutta toiset ei koe nähneensä yhtään mitään? Merkitseekö se sitä että toiset sielut sammuu ja toiset pääsee taivaaseen? Muistaakseni jossain kerrottiin että se nuori poika joka sairastui ja kertoi koomasta herättyään käyneensä taivaassa, myöhemmin paljasti keksineensä koko jutun. No tuhansia kysymyksiä joihin kukaan ei tiedä varmaa vastausta.

En usko, että muistaminen tai muistamattomuus liittyy siihen, onko elänyt aiemmin vai ei tai tuleeko syntymään uudelleen. Muistamattomuus on se lähtökohta lähes kaikkien kohdalla. Huijareitakin on varmasti paljon, koska tällaisilla jutuilla saa helposti huomiota.

Tosi mielenkiintoista. Sielulla on siis aineellinen olemus, joka ei katoa ihmisruumiin mukana, vaan jatkaa eloaan. Millähän se olisi todettavissa? Mikäli ei millään, olemme vain uskon/ luulon varassa. Aivan yhtä paljon on tosipohjaa, yksisarvisilla, enkeleillä, aaveilla, avaruusolennoilla, yms. Kertokaapa näitä juttujanne joskus edunvalvojallenne. Tirlittan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geneettinen muisti. Kyllähän geenit säätelee kaikkea mahdollista ja siirtää tiettyjä toimintoja eteenpäin sukupolvelta toiselle eli esim. ihminen voi osata jotain ilman että olisi mistään sitä oppinut.

Mutta se että muistaisi geenien kautta edellisten kauan sitten eläneiden sukupolvien aikana tapahtuneita asioita on samalla sekä kiehtovaa että kauhistuttavaa koska olisi tietysti jännittävää muistaa tapahtumia satojen vuosien takaa mutta samalla varmasti traumaattista ja pelottavaa jos näkee kokoajan jotain kammottavia tapahtumia eikä voi sulkea niitä päästään pois, sekoaisihan siinä lopulta.

Sci-fi sarjoissa jonkin verran tuota aihetta käsitelty, no niissä tietysti vähän ääritapauksia kyseessä mutta se tieto mikä jonkun päässä oli poistettava koska muuten kyseinen henkilö olisi seonnut totaalisesti.

Voihan tuo olla että lapsilla on joitain muistoja ja tapahtumia mitä on heidän iso iso iso iso iso vanhemmilleen tai heidän tutuilleen tapahtunut niin geenien kautta siirtynyt mutta onneksi ne häviävät pois koska kyllähän siinä oma persoona ja yksilöllisyys kärsisi ja muuttuisi jos joka päivä eläisi jonkun kauan sitten eläneen elämää.

Esimerkiksi mitä voi osata opettelematta?

Ampua hyvin, osua riistaan ja maaliin, löytää kalapaikat, puhua "eläinten kieltä" eli löytää yhteys eläinten kanssa, parantaa hieromalla ja loitsumalla ts. olla terapeutti luonnostaan. Osata johtaa, käsitellä ihmisiä ja joukkoja, löytää ratkaisuja ongelmiin, takoa työkaluja, tehdä verkkoja, käsitöitä, jne. jne. Vaikka kuinka paljon on asioita, joita voi alitajuisesti osata, vaikka ei opettele. Taipumus johoinkin kulkee suvusa, sehän on tiedetty aina.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi kertoi joskus, että sinne laatikkoon se isä hukkui. En ymmärtänyt tästä mitään kunnes sukututkimuksessa tuli selville, että miehen 6*isoisä hukkui Laatokka-järveen Karjalassa joskus 1700-luvun alussa.

WAU. TOSI SUORAVIIVAINEN YHTEYS. OLetko tutkinut sukua tuhannen vuoden jaksolla, saattaa olla muutama muukin hukkunut?

Vierailija kirjoitti:

Onkohan eläimilläkin sitten tällaisia edellisen elämän kokemuksia, mietin vaan.

Tähän täytyy kertoa kokemus omasta kissastani, joka on ollut kuolleenakin jo 15 vuotta. Kissa tuli meille vasta aikuisena kissana toisesta perheestä, jossa puhkesi allergia. Se oli ns. rotukissa, mukana tuli kaikenlaista paperia ja todistusta ym. Meille tuo oli ihan samantekevää, mutta joskus sitten katselin niitä papereita ja huomasin, että äidin puolelta se oli enimmäkseen suomalainen ns. eurooppalainen, mutta isä oli manx-rotuinen kissa suoraan Man-saarelta. Tuo meidän kissa katseli mielellään telkkaria, kaikenlaisia luonto-ohjelmia ja eläinohjelmia, mutta yhden kerran muistan, kun se oikein liimautui television ääreen katsomaan. Tuli joku Avara luonto-ohjelma, jossa näkyi ihan tavallisia metsän eläimiä, kaneja, kettuja, lintuja jne. Välillä vähän naukaisi ja kääntyi katsomaan minua, ajattelin että hämmentyneenä, että mitä tämä on, missä tuollaista on. Minun piti oikein etsiä ohjelman tiedot. Jakson nimi oli englantilainen metsä ja ohjelma oli kuvattu Man-saarella! Itselleni selitin, että kyseessä täytyi olla jonkinlainen geenimuisti, että juuri tuo ympäristö tuntui siitä tutulta tai kiehtovalta.

Vierailija kirjoitti:

Yotubessa on paljon videoita näistä, ja joskus ovat selvitelleet lapsen puheita tarkemmin. Joku pikkupoika vei perheensä talolle, jossa edelleen asui hänen edellisen elämänsä leski ja heidän lapsensa, poika oli silloin kuollut melko nuorena miehenä. Poika kertoi ed. elämästään asioita, jotka pitivät paikkansa. 

Millä hakusanalla näitä löytää sieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellisuus on hyvin tuntematon. Minulle on sattunut muutama outo asia mitä tiede ei kykene selittämään.  Sitten on myös jonkinlainen "muistikuva" entisestä elämästä jossa olin lämpimässä ja jylhässä vuoristomaisemassa. Ylhäältä vuorilta katsottuna vesi näytti vihreän turkoosilta. Paljon kivirakennelmia ja kapeita mutkittelevia polkuja. Lapsena muistin selkeästi näitä maisemia mutta nyt ne alkaa pikkuhiljaa hämärtyä. Hämmästyttää nämä "muistot". 

Sydän jysähti vatsanpohjaan kun luin tämän. Minulla on täsmälleen samanlaisia muistoja. Jyrkkä vuorenrinne, jossa kiemurtelee kapea polku. Talo, jossa asuin, oli valkoiseksi rapattu, melko suuri ja se oli kalustettu tummilla, jykevillä puuhuonekaluilla. Sisällä oli melko hämärää aina. Pihapiirissä kasvoi pinjapuita. Ja se vesi oli todella turkoosia. Olin kävelyllä ystävieni kanssa siellä vuorenrinteillä mutkittelevalla polulla. Kuolin, kun nojasin rautaiseen kaiteeseen, joka olikin ruostunut hauraaksi, murtui  ja putosin sinne veteen. Olin nuori nainen, ehkä parikymppinen. 

Siis mitä ihmettä?????? Kirjotin juuri tuon vuoristomuiston johon vastasit. Minulla on myös muistikuvissa valkoiseksi rapattu talo jossa on hämärää sisällä, huonekaluja en kyllä muista. Talon lähellä vehreitä kasveja ja puita. Oma kuolemani liittyy mielestäni hukkumiseen niin että olisin paennut samalla jotain. Miten voi olla nuin samankaltaisuutta muistoissa? Mitään tälläisiä elokuvia en ole nähnyt ja nämä muistot on olleet jo varhaislapsuudessa. Nyt niitä muistellaan vauvapalstalla :D :D 

Ei voi olla totta! Minäkin muistan nämä ihan pienestä saakka! Olen yrittänyt arvella aikakautta johon nämä muistoni sijoittuvat, ja koska muistan vaatteeni, kun kävelin siellä polulla, niin veikkaan että on ollut 1950-lukua.

Tai 1940-luvun loppua. Lisäys.

Kiinnostaa, että oletteko molemmat tällä hetkellä samaa ikäluokkaa?

Olen syntynyt 1969 ja siis tuo, joka muistaa huonekalutkin :)

Mun muistoissa olisin itse kuollut vanhempana tuolloin kuin parikymppisenä. Tässä elämässä olen syntynyt 81.  Nuo muistikuvat on kyllä aika vahvoja ja seuraa mukana vuodesta toiseen.

Muistatko mihin aikakauteen oma elämäsi tuolla sijoittui?

Ai, anteeksi, olitkin jo vastannut aiemmin. Ja kyllä, olisipa mukava tavata. Ehkä olimme naapuruksia tai peräti sukulaisia? :)

Kyllä näköjään kaikki on mahdollista. Nykyään asun Tampereella ja tunnen kaipuuta vuoristomaisemiin :)

No sittenhän me voisimmekin tavata, kunhan Korona helpottaa. Minä asun Kangasalla... :O

Täällä yläpeukutetaan tämän sekopään yksinpuhelua. Vastannut itselleen koko ajan.

:O :O :O

Miten saisi selville syyt miksi on tässä elämässä syntynyt juuri tänne? Meedion avullako? Haluaisin selvittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi kertoi joskus, että sinne laatikkoon se isä hukkui. En ymmärtänyt tästä mitään kunnes sukututkimuksessa tuli selville, että miehen 6*isoisä hukkui Laatokka-järveen Karjalassa joskus 1700-luvun alussa.

WAU. TOSI SUORAVIIVAINEN YHTEYS. OLetko tutkinut sukua tuhannen vuoden jaksolla, saattaa olla muutama muukin hukkunut?

Mun 3 v poika joi Karjala kolmosta pullon suusta, kun satuin näkemään tämän ja kysyin, miksi joit pullon suusta, vaikka lasejakin on? Vastasi poika, että papalla ei ollut. Myöhemmin sain tietää ex-mieheni papan ,samaan aikaan humalassa ajaneen, naapurin navetan seinän läpi, vahingoittaen karjaa ja lypsyllä ollutta karjakkoa. Syynä tähän ei ollut niinkään humalatila, vaan papan kotiin unohtuneet silmälasit. Huhuh, kyllä kylmäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yotubessa on paljon videoita näistä, ja joskus ovat selvitelleet lapsen puheita tarkemmin. Joku pikkupoika vei perheensä talolle, jossa edelleen asui hänen edellisen elämänsä leski ja heidän lapsensa, poika oli silloin kuollut melko nuorena miehenä. Poika kertoi ed. elämästään asioita, jotka pitivät paikkansa. 

Millä hakusanalla näitä löytää sieltä?

past life experiences

children remember their past lives

En usko että missään näistä olisi kyseessä jonkinlainen uudelleen inkarnoituminen, elämme maan päällä vain kerran. Sen sijaan uskon että meillä on dna:han kertyneenä informaatiota erittäin pitkältä ajalta ja nämä tulee välillä joillain lapsilla pintaan vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Skitsofrenia on periytyvää. Onko sinulla lääkitys kunnossa?

Tämä on oikeasti aika väsynyttä kommentointia. On monia ihmisiä, joilla on elämässään jokin yliluonnollisiksi luokiteltava kokemus, ja he ovat aivan normaalia elämää eläviä, itsestään huolehtivia ihmisiä joiden todellisuudentajussa ei ole mitään vikaa. Monet eivät niistä kerro, juuri siksi, että niin moni leimaa sellaisen puheen perusteella ihmisen sairaaksi. Myös lapsilla ovat yleisempiä kuin on uskottu nämä puheet joita on tulkittu edellisiksi elämiksi. Niitä voi olla hetken aikaa, tai vain yhden kerran, ja sitten ne häviävät ja lapsesta kasvaa aivan normaali aikuinen. On ihmisiä, joiden "yliluonnolliset" kokemukset ovat mielen sairautta, mutta nämä ovat usein aika selvästi erottuvia tapauksia.

Skitsofrenia on erittäin vakava psyykkinen sairaus johon liittyvät voimakkaat, normaalia elävää estävät harhat ja harhaluulot. Yleensä skitsofreniaa sairastava ei ilman lääkitystä kykene huolehtimaan itsestään vaan hoitamaton sairaus aiheuttaa psykoosijaksoja joissa ihmisen todellisuudentaju on täysin kadonnut. Se, että ihmisellä on satunnainen "yliluonnollinen" kokemus, ei ole skitsofreniaa.

Minä olen itse suurelle osalle yliluonnollisiksi väitetyistä kokemuksista skeptinen, mutta uskon myös siihen mahdollisuuteen, että kaikille näistä ei löydy tieteellistä selitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan eläimilläkin sitten tällaisia edellisen elämän kokemuksia, mietin vaan.

Tähän täytyy kertoa kokemus omasta kissastani, joka on ollut kuolleenakin jo 15 vuotta. Kissa tuli meille vasta aikuisena kissana toisesta perheestä, jossa puhkesi allergia. Se oli ns. rotukissa, mukana tuli kaikenlaista paperia ja todistusta ym. Meille tuo oli ihan samantekevää, mutta joskus sitten katselin niitä papereita ja huomasin, että äidin puolelta se oli enimmäkseen suomalainen ns. eurooppalainen, mutta isä oli manx-rotuinen kissa suoraan Man-saarelta. Tuo meidän kissa katseli mielellään telkkaria, kaikenlaisia luonto-ohjelmia ja eläinohjelmia, mutta yhden kerran muistan, kun se oikein liimautui television ääreen katsomaan. Tuli joku Avara luonto-ohjelma, jossa näkyi ihan tavallisia metsän eläimiä, kaneja, kettuja, lintuja jne. Välillä vähän naukaisi ja kääntyi katsomaan minua, ajattelin että hämmentyneenä, että mitä tämä on, missä tuollaista on. Minun piti oikein etsiä ohjelman tiedot. Jakson nimi oli englantilainen metsä ja ohjelma oli kuvattu Man-saarella! Itselleni selitin, että kyseessä täytyi olla jonkinlainen geenimuisti, että juuri tuo ympäristö tuntui siitä tutulta tai kiehtovalta.

Vanhempani ottivat löytökissan, joka tykkäsi katsella seikkailuelokuvista takaa-ajokohtauksia ja James Bond-elokuvia muutenkin. Jos lattialle oli jäänyt irrallinen sähköjohto, se usein asettui sen viereen lepäämään. Se oli poikakissa ja sanoimme leikillämme, että se on varmaan ollut edellisessä elämässään joku sähkömekaanikko tai autokorjaaja. Kaikenlaista voi kuvitella.

Yksinkertainen selitys noille kokemuksille on lopun aikojen eksytys. Mutta sitähän eksyneet eivät itse ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Minä näin varmaan pitkään liki aikuisikään saakka painajaisia ahtaasta ullakkohuoneesta (tai ainakin kuvittelin sen sellaiseksi, koska siellä oli vino katto ja se oli ahdas. Siellä oli tummuneet ja vanhat hirsiseinät ja jonkinlainen puuhella/kamiina tms ja pöytä, ei juuri mitään muuta. Siellä oli ainakin vanha mummo ja minä (pikkulapsi) ja piti olla hissunkissun, mitä en aina ymmärtänyt. Tunnelma oli pelon ja kauhun sekainen.

Kasvoin oikeasti isossa ja avarassa kaupunkitalossa, joka oli kaukana tästä uninäystä. Äitini kävi jossain välissä ompelijalla, jolla oli työhuone omakotitalon yläkerrassa, viistokattoisessa pienessä huoneessa, ja muistin pikkukakarana saaneeni täydellisen itkukohtauksen, kun minut vietiin sinne. En ollut kovinkaan vanha silloin, mutta tuo huone sai aikaan kauhän, enkä sinne halunnut toistamiseen mennä. Öitini ei voinut ymmärtää  - enkä kai minäkään, vielä nykyäänkään.

Vauva-kirjaani on muuten kirjoitettu (olen oppinut todella pienenä puhumaan), että puhuin taukoamatta Opasta ja Mila-tädistä aina muutaman vuoden ikään asti. Vanhempani pitivät näitä alta vuoden ikäisen "satuina", mutta keksiikö tuon ikäinen noin omiaan? Meillä ei lähipiirissä tai suvussa tuon nimisiä ihmisiä ollut.

Kumma kyllä elämäni suurimpia kiinnostuksen kohteita ovat aina olleet Hitlerin Saksa ja juutalaisvainot.

Eikö opa ole vaari tai mummi saksaksi? En osaa saksaa mutta ihan kuin olisin kuullut näin. Ja juutalaiset piilotteli vinteillä jne sodan aikaan eli ehkä elit Saksassa silloin.

luin aikoinaan erään intialaisen tutkijan kirjoituksen aiheesta.

hän oli tehnyt lukuisia hypnoosikokeita ympäri maailmaa.

Hänen mukaansa, transsukupuolisuus johtuu siitä, että henkilö on elänyt useita elämiä vastakkaisena sukupuolena ja tottunut siihen.

Esim. jos pikkupoika panikoi, että hän on oikeasti tyttö, se johtuu siitä, että hän eli monta edellistä elämäänsä naisena ja tämä saattaa olla hänen ensimmäinen elämänsä miehenä.

Saattaa olla parempi, ettei häntä leikellä tytöksi vaan odotellaan, jos hän sopeutuu myöhemmin elämään poikana, eikä edes muista halunneensa olla tyttö, koska seuraavassa elämässä, hän todennäköisesti joutuu taas syntymään pojaksi.

Vanhoista ja nuorista sieluista: Itäsuomessa on kuulemma maailmassa eniten "vanhoja sieluja".

Oletko vähäenerginen, introvertti, filosofi, joka tykkää luonnosta?

Etkö jaksa innostua mistää aatteista ja ideologioista?

Onko unelmasi vain yksinkertainen pieni elämä?

Et ole välttämättä lahjakas tai älyllisesti muiden yläpuolella, mutta silti aina sinua paljon koulutetummat ja älykkäämmät haluavat kysyä mielipidettäsi tai purkaa sinulle mieltään?

Ehkä sinussa on ikiaikaista viisautta vaikka sinua pidetään omituisena ja kylähulluna.

Seksi ja ulkonäkö tai ulkoiset statukset ei ole sinulle maailman tärkein asia parisuhteessa vaan hyvä olo ja "sielujensympatia".

Olet empaattinen mutta et liikaa puutu ihmisten asioihin koska et halua valtaa heidän elämässään. Ymmärrät, että elämä on "ongelma" ja kärsimysnäytelmä jokaiselle.

Et pidä itseäsi tai muita pyhimyksinä tai pahiksina. Näet, että jokaisella on oma "pimeä puolensa".

"Parannat maailmaa" ruohonjuuritasolla vähäeleisesti, tekemättä asiasta numeroa.

Olet ehkä "vanhasielu".

Rakastat toimintaa, draamaa ja "kaikkea uutta". Oli se sitten muotia, aatteita tai elämyksiä.

Samaistut uusiin aatevirtauksiin ja haluat surffailla aallon harjalla. Muuten koet, että jäät jostain paitsi.

Olet korkeaenerginen ja kunnianhimoinen. Haluat päästä pitkälle. Haluat että sinut huomataan. Haluat valtaa.

Olet autoritäärinen, eli lajittelet ja lokeroit herkästi ihmisiä heidän ulkonäkönsä, varallisuutensa tai "arvopohjansa" mukaan ja rakastat vastakkainasettelua "me hyvikset, he pahikset".

Olet kunnianhimoinen, dynaaminen ja määrätietoinen.

parisuhteessa seksi, varallisuus ja yhteiset tavoitteet ovat sinulle tärkeitä.

Olet nuori sielu, valmiina vaĺloittamaan maailmaa.

Parannat maailmaa kaaoksen kautta. Koet usein pettymystä kun kaaoksen jälkeen "vallankumous syö lapsensa" ja hyviksistä tulee samanlaisia tyranneja kuin pahikset olivat.