G: kumpi parempi, lyhyt elämä nauttien, vai pitkä elämä askeettisesti kaloreita laskien?

Vierailija kirjoitti:

Nautin, mutta nautin mausta, en määrästä. Tämä on se ero normaalipainoisen ja ylipainoisen välillä.

Minäkin nautin mausta ja haluan maistaa pitkään... Siksi syön paljon ja hitaasti.

Illaksi 3 suklaapatukkaa odottamassa.

Juuri söin kolme lautasellista ruokaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kohtuus on paras. Reipas kuntotreeni 4 kertaa viikossa ja sen vastapainoksi voi herkutella päivittäin. Ja herkuttelulla tarkoitan 80-prosenttisesti terveellistä ruokailua ja pulla/jäätelö/muutama karkki jälkiruuaksi sallittu. Kaloreita en laske. Näillä mennään.

N33, 169 cm / 57 kg

Ei kysytty mitään liikunnasta, vaan nauttimisesta.

Ap

Mieluummin pitkä elämä. Olisi niin epämillyttävää olla ylilihava edes sen vähäisen aikaa. 

Pitkä. Kyllä elämä itsessään on niin paljon enemmän kuin pelkkä oraalinen nautinto.

Ja olen siis itse ylipainoinen nautiskelija. Toivon saavani ryhtiä ja eläväni pitkän elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nautin, mutta nautin mausta, en määrästä. Tämä on se ero normaalipainoisen ja ylipainoisen välillä.

Minäkin nautin mausta ja haluan maistaa pitkään... Siksi syön paljon ja hitaasti.

Illaksi 3 suklaapatukkaa odottamassa.

Juuri söin kolme lautasellista ruokaa.

Ap

Suklaapatukat on kyllä sellainen minkä syömistä en vaan ymmärrä. Oikea, laadukas suklaa on nautinto. Suklaapatukoihin on vaan tungettu mössöä imelän suklaakuoren sisään. 

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla yleinen harhaluulo, että me normaalipainoiset elämme askeettisesti ja kaloreita laskien. 

Moni meistä on niin onnekas, että joko luontaisesti tai tottumuksen kautta tykkää terveellisestä ruuasta ja liikunnasta. Laitan kohta lounaaksi kanasalaatin ja hehkutan jo mielessäni, miten hyvältä se maistuu. Raikkaat kasvikset, vähän jotain rapeaa ja suolaista mukaan, täydellinen makunautinto. 

Monet epäterveelliset jututkin on hyviä, mutta yksipuolisen makeat, keksit, pullat, karkit, jäätelö, ei vaan ole minun juttuni. Jos kieltäydyn kahvitunnilla "herkuista", se johtuu nautinnon tavoittelusta, kahvi on minusta parempaa ilman kuivaa keksiä tai mautonta pullaa.

Minäkin rakastan kanasalaattia, mutta siinä minulla on varmaa 300g kanaa, kun on niin hyvää. Nämä kaupan valmiit salaatit on huonoja, ehkä 2 rkl kanaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja oikeasti ne viimeiset 15 vuotta kakkostyypin diabeteksen kanssa ei ole enää nautintoa, vaikka vetäisit suklaata ja sipsiä kaksinkäsin. Kivut kuolioon menevistä varpaista, näkö lähtee, et pysty nukkumaan kunnolla...

Minulla on jo se diabetes, ollut jo 10v ja olen elämäni kunnossa! Siihen kun on katsos lääkkeet nykyaikana :)

Ap

Ihan kuin olisi vain terveellinen ja epäterveellinen elämä, hoikka hyvä ja lihava paha. Koittakaas akat ja ukot harjoittaa suhteellisuudentajua. Anorektikkojen ja ylilihavien elämän välillä on paljon sävyeroja. 

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu, nautitko tosiaan elämästä 98 kg:na? Itse en ainakaan voi sanoa nauttivani, kun minullakin on ylipainoa ja se ahdistaa. Mutta hyvä toki sinulle, jos viihdyt tuossa painossa ja elämä on juhlaa (vai onko se juhlaa vaan syömisten osalta?)

Nautin. Mulla on vakityö jota rakastan, perhe, ihana aviomies jo 15 vuotta vierellä, harrastuksia ja ystäviä, ja saan syödä mitä haluan ja kuinka paljon haluan, ilman stressiä :)

Ap

Kaverini "nautti elämästä" bilettämällä ja rasvaruualla, kuoli 36-vuotiaana rasvamaksaan ja sydämen verisuonten ahtautumiseen, ylipainoa oli runsaasti.

Odotti kuolemaa edeltävänä iltana kovasti seuraavaa peliä mitä oli menossa katsomaan, mökkireissua ja niin edelleen, että kaikki jäi kyllä ihan kesken. Lyhyt elämä tuskin oli silloin suunnitelmissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kumpikaan. Parasta on keskitie terveenä ja onnellisena.

Ihminen voi olla sairas, vaikka elää keskitiellä. Terveyteen ei voi aina itse vaikuttaa. Sinäkin voit jäädä auton alle ja kärsiä kivuista loppuelämäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla yleinen harhaluulo, että me normaalipainoiset elämme askeettisesti ja kaloreita laskien. 

Moni meistä on niin onnekas, että joko luontaisesti tai tottumuksen kautta tykkää terveellisestä ruuasta ja liikunnasta. Laitan kohta lounaaksi kanasalaatin ja hehkutan jo mielessäni, miten hyvältä se maistuu. Raikkaat kasvikset, vähän jotain rapeaa ja suolaista mukaan, täydellinen makunautinto. 

Monet epäterveelliset jututkin on hyviä, mutta yksipuolisen makeat, keksit, pullat, karkit, jäätelö, ei vaan ole minun juttuni. Jos kieltäydyn kahvitunnilla "herkuista", se johtuu nautinnon tavoittelusta, kahvi on minusta parempaa ilman kuivaa keksiä tai mautonta pullaa.

Minäkin rakastan kanasalaattia, mutta siinä minulla on varmaa 300g kanaa, kun on niin hyvää. Nämä kaupan valmiit salaatit on huonoja, ehkä 2 rkl kanaa. Ap

Tässäkin on hoikkien ja lihavien ero, mikään ei maistu paremmalta, jos sitä syö liikaa. Ensimmäiset suupalat ovat parhaimman makuisia. Sne jälkene riittää, että syö (normaalikokoisen) vatsan sopivan täyteen. 

Kaikki lähtee geeneistä. Mun sukuni on pitkäikäistä, jotkut kovat alkoholinkäyttäjätkin ovat eläneet kahdeksan-yhdeksänkymppisiksi. Mun isomummini eli reippaasti yli satavuotiaaksi ja oli tunnetusti nautiskelija, hyvän ruoan ystävä ja halusi levätä aina ruoan jälkeen. Eikä ollut ylipainoinen. Toki hän söi puhdasta ruokaa eli mm. paikallista kalaa ja itse viljeltyä perunaa, eikä mitään mäkkiaterioita. Mutta ei urheillut, ollut dieetillä ja syönyt lisäravinteita. Kohtuus kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lähtee geeneistä. Mun sukuni on pitkäikäistä, jotkut kovat alkoholinkäyttäjätkin ovat eläneet kahdeksan-yhdeksänkymppisiksi. Mun isomummini eli reippaasti yli satavuotiaaksi ja oli tunnetusti nautiskelija, hyvän ruoan ystävä ja halusi levätä aina ruoan jälkeen. Eikä ollut ylipainoinen. Toki hän söi puhdasta ruokaa eli mm. paikallista kalaa ja itse viljeltyä perunaa, eikä mitään mäkkiaterioita. Mutta ei urheillut, ollut dieetillä ja syönyt lisäravinteita. Kohtuus kaikessa.

Tuolla ylempänä mainitsemallani 36-vuotiaana kuolleella oli kaikki lähisukulaiset eläneet tosi pitkälle ja suvussa alkoholismia kuitenkin paljon. Oli aika sokea sille ajatukselle, että noinkin voi siitä huolimatta käydä. Ei kannata ihan täysin luottaa perimään.

Ei tarvii laskea kaloreita jos syö ketogeenisesti.

Oon lihavuuteen taipuvainen ja inhoan palvelua ja kaikkea ”laihduttamista”. Ainut mulle sopiva tapa elää on keto ja myös pätkäpaasto nykyisin. Syön todella hyvin, energiaa riittää ja painoindeksi 23. 2 vuotta sitten 27

Riippuu siitä miten voimakas päättäväisyys ja toisaalta makeanhimo mulla sattuu milloinkin olemaan.

On kuin kaksi minää:

Toinen minä ajattelee: "Aion taistella! Hankin paremman kunnon ja terveyden. Aion elää pitempään kuin muut meidän suvussa. Aion olla voittaja ja vahva! En anna nykyajan haitallisten "ruokien" addiktoivuuden tepsiä minuun."

Ja toinen minä ajattelee: "Elämä on joka tapauksessa lyhyt. Olisi aivan kamalan synkkä ajatus, että en saisi antautua näille nautinnoille vaan joutuisin kärvistelemään. Herkut antavat elämälleni tarkoituksen, ilman niitä ei ole mitään."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja oikeasti ne viimeiset 15 vuotta kakkostyypin diabeteksen kanssa ei ole enää nautintoa, vaikka vetäisit suklaata ja sipsiä kaksinkäsin. Kivut kuolioon menevistä varpaista, näkö lähtee, et pysty nukkumaan kunnolla...

Minulla on jo se diabetes, ollut jo 10v ja olen elämäni kunnossa! Siihen kun on katsos lääkkeet nykyaikana :)

Ap

Ne lääkkeet auttaa valitettavasti vain jonkin aikaa mikäli ei muuta elintapojaan. Niitä ei voida eikä suostuta lisäämään loputtomiin

Elämäsi kunnossa🤣🤣🤣🤣🤣

Onnea ap geenilotossa voittamisessa.

Pieniä lapsia k.uolee syöpään.

Sinulla olisi mahdollisuus elää pitkään.

Sen sijaan harjoitat ns oraali runkkausta kellon ympäri.

OLetko alasti?

Hinkaa klittistäsi samalla kaalimadon klitoris kiihottimella

Pilluorkku...suuorkku...pilluorkku..

Millään muulla kuin syömisellä ja runkkauksella ei ole väliä? niinkö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu, nautitko tosiaan elämästä 98 kg:na? Itse en ainakaan voi sanoa nauttivani, kun minullakin on ylipainoa ja se ahdistaa. Mutta hyvä toki sinulle, jos viihdyt tuossa painossa ja elämä on juhlaa (vai onko se juhlaa vaan syömisten osalta?)

Nautin. Mulla on vakityö jota rakastan, perhe, ihana aviomies jo 15 vuotta vierellä, harrastuksia ja ystäviä, ja saan syödä mitä haluan ja kuinka paljon haluan, ilman stressiä :)

Ap

Ovatko lapsesi, miehesi ja koirasi myös lihavia?

Liikunnallinen elämä, joka pitää myös kilot kurissa. En vain jaksa vanhenevaa ja heikkenevää kroppaa. On ihanaa, kun liikkumalla voi jopa kelata ikäänsä taaksepäin. Kehostaan pystyy nauttimaan. Kun alkuun pääsee, ei tätä tahdo lopettaa, vaikka aikaisemmin olikin vaikeaa saada itseään liikkeelle.

Koronalta suojautumisen vuoksi aloin kuitenkin liikkua, sillä en tahtonut olla ylipainoinen ja huonokuntoinen, jos sairastuisin.

Edelleen voin nauttia parhaista herkuista, mutta kohtuudella ja kohtuus tuntuu riittävän hyvin. Nälkä ei vaivaa.