G: kumpi parempi, lyhyt elämä nauttien, vai pitkä elämä askeettisesti kaloreita laskien?
Kommentit (80)
Pitkä elämä nauttien. Nautintoihin kuuluu myös helppo ketterä liikkuminen.
Vierailija kirjoitti:
Pitkä elämä nauttien. Nautintoihin kuuluu myös helppo ketterä liikkuminen.
Liikuntaa ei lasketa nautinnoksi. Siitä tulee huono olo.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä elämä nauttien. Nautintoihin kuuluu myös helppo ketterä liikkuminen.
Liikuntaa ei lasketa nautinnoksi. Siitä tulee huono olo.
Ap
Röh röh
Ala syömään kerran päivässä. Ei tarvitse nähdä nälkää tai laskea kaloreita, ja silti pysyy hoikkana. No toimii ainakin kohdallani. Ex-läski.
Mieluummin pitkä elämä terveellisesti ja askeettisesti. En ole nautiskelija, eikä ruoalla ja juomalla herkuttelu tuo sisältöä elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä elämä nauttien. Nautintoihin kuuluu myös helppo ketterä liikkuminen.
Liikuntaa ei lasketa nautinnoksi. Siitä tulee huono olo.
ApRöh röh
Röh Röh takas, askeetti.
Ap
Lyhyt elämä.
Tämä on muutenkin pelkkää kärsimystä.
Kohtuus on paras. Reipas kuntotreeni 4 kertaa viikossa ja sen vastapainoksi voi herkutella päivittäin. Ja herkuttelulla tarkoitan 80-prosenttisesti terveellistä ruokailua ja pulla/jäätelö/muutama karkki jälkiruuaksi sallittu. Kaloreita en laske. Näillä mennään.
N33, 169 cm / 57 kg
Taitaa olla yleinen harhaluulo, että me normaalipainoiset elämme askeettisesti ja kaloreita laskien.
Moni meistä on niin onnekas, että joko luontaisesti tai tottumuksen kautta tykkää terveellisestä ruuasta ja liikunnasta. Laitan kohta lounaaksi kanasalaatin ja hehkutan jo mielessäni, miten hyvältä se maistuu. Raikkaat kasvikset, vähän jotain rapeaa ja suolaista mukaan, täydellinen makunautinto.
Monet epäterveelliset jututkin on hyviä, mutta yksipuolisen makeat, keksit, pullat, karkit, jäätelö, ei vaan ole minun juttuni. Jos kieltäydyn kahvitunnilla "herkuista", se johtuu nautinnon tavoittelusta, kahvi on minusta parempaa ilman kuivaa keksiä tai mautonta pullaa.
Nautin, mutta nautin mausta, en määrästä. Tämä on se ero normaalipainoisen ja ylipainoisen välillä.
Tämä on kysymys, joka tulisi asettaa ihmisillle heidän kuolinvuoteellaan.
Menikö hyvin vai tuliko tehtyä virhevalintoja, joiden muuttaminen on nyt myöhäistä.
Ja oikeasti ne viimeiset 15 vuotta kakkostyypin diabeteksen kanssa ei ole enää nautintoa, vaikka vetäisit suklaata ja sipsiä kaksinkäsin. Kivut kuolioon menevistä varpaista, näkö lähtee, et pysty nukkumaan kunnolla...
Ei se lihavan kuolema ole sellainen että onnellista mässäystä ja simbsalabim poistuminen autuaammille maille. Se on hidas ja tuskaisen pitkä alamäki.
Nää ääripäät on aina huonoja vaihtoehtoja, olipa kyse mistä tahaansa.
En tiedä mutta olen punttipena joten kalorien laskeminen on pakollista, vaihtoehtoja ei ole.
Itselläni ainakin tulee tukala olo, jos paino nousee liikaa, joudun kyllä välillä herkkuja rajoittamaan. Jos on liikaa läskiä vatsan päällä, liikkuminen muuttuu raskaammaksi enkä ole enää niin ketterä. Se ei korvaa sitä nautintoa, jonka herkuista saa.
Kysymys kuuluu, nautitko tosiaan elämästä 98 kg:na? Itse en ainakaan voi sanoa nauttivani, kun minullakin on ylipainoa ja se ahdistaa. Mutta hyvä toki sinulle, jos viihdyt tuossa painossa ja elämä on juhlaa (vai onko se juhlaa vaan syömisten osalta?)
Vierailija kirjoitti:
Ei se lihavan kuolema ole sellainen että onnellista mässäystä ja simbsalabim poistuminen autuaammille maille. Se on hidas ja tuskaisen pitkä alamäki.
Sukulaiseni..ihme että on elossa muttei enää mihinkään oo pystyny vuosikausiin.
Ei kumpikaan. Parasta on keskitie terveenä ja onnellisena.