Missä on nykynuorten empatiankyky? Tytär kertoi että heidän luokanvalvojansa lapsi oli menehtynyt edellisenä päivänä, luokka perseili samaan malliin kuin aina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään kunnioitusta löydy nykynuorilta, nauretaan sille että toinen kuollut, häpeäisivät, miksi vanhemmat ei halua kasvattaa omia lapsiaan?

Lasu rankaisee vanhempia jos vanhemmat rankaisevat lapsiaan.

Katso Supernannya ja opi, miten lapsia voi kasvattaa ilman, että siitä saa lasun aihetta. Tyypillistä syyllistää tässäkin asiassa valtiota ja lastensuojeluviranomaisia, sen sijaan, että vanhemmat voisivat katsoa peiliin ja ymmärtää, että he ovat itse epäonnistuneet lastensa kasvatuksessa. Ei lasta tarvitse lyödä, mutta riittää ettei haistattelun jälkeen päästetä ensimmäisenä juhlissa ottamaan kakkua pöydästä. Tätä kakkuasiaa siis näkee kaikissa sukujuhlissa, vaikka vanhemmat olisivat ensin uhkailleen, ettei kakkua saa mikäli huono käytös jatkuu. 

Siis oikeasti jollain täytekakun sääntelyllä pitäisi lapsia kasvattaa? Kaikki muu on "väkivaltaa"?

No ei todellakaan kaikki muu ole väkivaltaa. Tarkoitus oli sanoa, että moni vanhempi selvästi ajattelee, että koska lapsia ei saa lyödä tai muuten kurittaa fyysisesti, niin mitään tapoja rajojen asettamiselle ei ole. Käytin tästä esimerkkiä tilannetta, missä lapsi riehuu sukujuhlissa ja vanhemmat yrittävät saada lasta kuriin sanomalla, että mikäli huono käytös jatkuu niin jälkiruokaa ei tipu. Silti nämä kädettömät vanhemmat antavat kakaroidensa hakea ensimmäisinä täytekakkua, vaikka haistatteluun ei olisi tullut edes 5minuutin taukoa, puhumattakaan anteeksipyynnöstä ja selvästä parannuksesta käytöksessä. Näissäkin tilanteissa vanhemmilla olisi ollut hyvä tilaisuus oikeasti antaa lapsen olla hakematta jälkiruokaa, ja siten saata hänet ymmärtämään miten teoilla on seurauksensa. Mikäli lapsi lopulta olisi hyvin harmissaan ja selvästi pyytäisi anteeksi, voisin antaa luvan hakea kakkua kun muut ovat syöneet. Muistan omasta lapsuudestani, että lapset eivät muutenkaan hakeneet ruokaa ensimmäisinä vaan suvun vanhimmat. 

Pointti on, että nämä täytekakkujutut ja vastaavat ovat hyvin lieviä seuraamuksia. Vähänkään kovapäisempi lapsi ei niistä välitä.

Nykyvanhemmat ovat oikeasti tosi aseettomia jos heidän lapsensa on kovapäistä sorttia. Ne rangaistukset jotka kovapäisiin lapsiin yleensä tehoavat ovat joko lasun kieltämiä tai ainakin sellaisia, että niistä pöyristytään muuten vaan. Jopa jäähyjen käytön suhteen on yleinen mielipide muuttumassa siihen, että jäähyt ovat väkivaltaa.

Kerropa nyt ihan omin sanoin, mitä sellaisia rangaistuksia lapseen pitäisi käyttää, joita lasun pelossa nykyisin on vältettävä? Sel käsauna? Luunappi? Tukistaminen? Totta, näillä saisi valtaosan lapsista tottelemaan kun lapsi tottelisi seurauksen pelossa. Mutta mitäpä tapahtuisi jos se pa hoinpitelevä vanhempi vaikka kuo lisi? Pahanteosta ei seuraisi enää mitään=voin siis alkaa käyttäytyä huonosti. Jos nyt jätetään pois lapsen oikeudet koskemattomuuteen, ihan jo tästä syystä se lapsen kurittaminen ja älytön kurinpito ei toimi, ei niillä kovapäisimmilläkään lapsilla. Lapsi saattaa näennäisesti kasvaa tottelevaiseksi siinä kovassa kurissa, ja aikuisena sitten mur hata pari tyyppiä, kun siitä selviääkin vaan parin vuoden linnatuomiolla.

Paljon parempi on kasvattaa lapsi aivan pienestä pitäen siihen, että teoilla on seurauksensa. Jos riehut sukujuhlissa, saat kakusta vaan rippeet tai et niitäkään. Jos häröilet ruokapöydässä ja maitolasi kaatuu, haet itse rätin ja kuivaat pöydän, etkä saa muuta kuin vettä tilalle. Säännöllisesti joka asiassa näin toimimalla ei tarvita selkä saunaa juhlien jälkeen että lapsi oppii olemaan tai jäähyä ja tukka pöllyä kaatuneesta maidosta (jonka vanhempi siivoaa jäähyn aikana) vaan lapsi oppii itse ymmärtämään sen, että kun hän hölmöilee, siitä seuraa jotain ikävää.

Tämähän on tietysti kevyt versio tuosta kurittamisesta ja eroa on tietysti yksinkertaisen, kivikautisia kasvatusmenetelmiä haikailevan vanhemman vaikea varmaan ymmärtää. Ero on kuitenkin se, että näillä lievemmillä seurauksilla lapsi alkaa pikku hiljaa ymmärtää, miksi jotain ei saa tehdä. Jos tottelemattomuuden seurauksena on väkivalta tai rajut rangaistukset vanhemman puolelta, tämä ymmärrys syy-seuraussuhteesta jää puutteelliseksi. Ja näin ollaankin tilanteessa, että se kotona vanhemman ja rangaistusten pelossa opetettu lapsi oppii kyllä tekemään pahojaan minkä vaan kerkeää jäämättä niistä kiinni, eli ei ole yhtään sen parempi kuin se kuritta kasvanut huonosti käyttäytyvä lapsi. Joten turha fantasioida siitä lasten kurittamisesta ja syytellä jotain sossuja ja muita kyyliä, jotka muka estää kovapäisten lapsien kasvatuskeinot... Lapsen, sen kovapäisenkin, kasvatus onnistuu ihan hyvin ilman niitä "kovia keinoja".

(Sori sanojen katkomisesta, ei olisi muuten tullut läpi)

Kyllä ne lapset on ennenkin osanneet. Olin 2. luokalla kun Estonia upposi. Tajusin ensimmäistä kertaa, että joissain ihmisissä on jotakin vikaa, kun luokan ”villit pojat” nauroivat ja piirsivät hukkuvia liitutaululle ennen tunnin alkua. Opettaja ei puuttunut muuten kuin pyyhkimällä taulun matikantuntia varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään kunnioitusta löydy nykynuorilta, nauretaan sille että toinen kuollut, häpeäisivät, miksi vanhemmat ei halua kasvattaa omia lapsiaan?

Lasu rankaisee vanhempia jos vanhemmat rankaisevat lapsiaan.

Katso Supernannya ja opi, miten lapsia voi kasvattaa ilman, että siitä saa lasun aihetta. Tyypillistä syyllistää tässäkin asiassa valtiota ja lastensuojeluviranomaisia, sen sijaan, että vanhemmat voisivat katsoa peiliin ja ymmärtää, että he ovat itse epäonnistuneet lastensa kasvatuksessa. Ei lasta tarvitse lyödä, mutta riittää ettei haistattelun jälkeen päästetä ensimmäisenä juhlissa ottamaan kakkua pöydästä. Tätä kakkuasiaa siis näkee kaikissa sukujuhlissa, vaikka vanhemmat olisivat ensin uhkailleen, ettei kakkua saa mikäli huono käytös jatkuu. 

Siis oikeasti jollain täytekakun sääntelyllä pitäisi lapsia kasvattaa? Kaikki muu on "väkivaltaa"?

No ei todellakaan kaikki muu ole väkivaltaa. Tarkoitus oli sanoa, että moni vanhempi selvästi ajattelee, että koska lapsia ei saa lyödä tai muuten kurittaa fyysisesti, niin mitään tapoja rajojen asettamiselle ei ole. Käytin tästä esimerkkiä tilannetta, missä lapsi riehuu sukujuhlissa ja vanhemmat yrittävät saada lasta kuriin sanomalla, että mikäli huono käytös jatkuu niin jälkiruokaa ei tipu. Silti nämä kädettömät vanhemmat antavat kakaroidensa hakea ensimmäisinä täytekakkua, vaikka haistatteluun ei olisi tullut edes 5minuutin taukoa, puhumattakaan anteeksipyynnöstä ja selvästä parannuksesta käytöksessä. Näissäkin tilanteissa vanhemmilla olisi ollut hyvä tilaisuus oikeasti antaa lapsen olla hakematta jälkiruokaa, ja siten saata hänet ymmärtämään miten teoilla on seurauksensa. Mikäli lapsi lopulta olisi hyvin harmissaan ja selvästi pyytäisi anteeksi, voisin antaa luvan hakea kakkua kun muut ovat syöneet. Muistan omasta lapsuudestani, että lapset eivät muutenkaan hakeneet ruokaa ensimmäisinä vaan suvun vanhimmat. 

Pointti on, että nämä täytekakkujutut ja vastaavat ovat hyvin lieviä seuraamuksia. Vähänkään kovapäisempi lapsi ei niistä välitä.

Nykyvanhemmat ovat oikeasti tosi aseettomia jos heidän lapsensa on kovapäistä sorttia. Ne rangaistukset jotka kovapäisiin lapsiin yleensä tehoavat ovat joko lasun kieltämiä tai ainakin sellaisia, että niistä pöyristytään muuten vaan. Jopa jäähyjen käytön suhteen on yleinen mielipide muuttumassa siihen, että jäähyt ovat väkivaltaa.

Kerropa nyt ihan omin sanoin, mitä sellaisia rangaistuksia lapseen pitäisi käyttää, joita lasun pelossa nykyisin on vältettävä? Sel käsauna? Luunappi? Tukistaminen? Totta, näillä saisi valtaosan lapsista tottelemaan kun lapsi tottelisi seurauksen pelossa. Mutta mitäpä tapahtuisi jos se pa hoinpitelevä vanhempi vaikka kuo lisi? Pahanteosta ei seuraisi enää mitään=voin siis alkaa käyttäytyä huonosti. Jos nyt jätetään pois lapsen oikeudet koskemattomuuteen, ihan jo tästä syystä se lapsen kurittaminen ja älytön kurinpito ei toimi, ei niillä kovapäisimmilläkään lapsilla. Lapsi saattaa näennäisesti kasvaa tottelevaiseksi siinä kovassa kurissa, ja aikuisena sitten mur hata pari tyyppiä, kun siitä selviääkin vaan parin vuoden linnatuomiolla.

Paljon parempi on kasvattaa lapsi aivan pienestä pitäen siihen, että teoilla on seurauksensa. Jos riehut sukujuhlissa, saat kakusta vaan rippeet tai et niitäkään. Jos häröilet ruokapöydässä ja maitolasi kaatuu, haet itse rätin ja kuivaat pöydän, etkä saa muuta kuin vettä tilalle. Säännöllisesti joka asiassa näin toimimalla ei tarvita selkä saunaa juhlien jälkeen että lapsi oppii olemaan tai jäähyä ja tukka pöllyä kaatuneesta maidosta (jonka vanhempi siivoaa jäähyn aikana) vaan lapsi oppii itse ymmärtämään sen, että kun hän hölmöilee, siitä seuraa jotain ikävää.

Tämähän on tietysti kevyt versio tuosta kurittamisesta ja eroa on tietysti yksinkertaisen, kivikautisia kasvatusmenetelmiä haikailevan vanhemman vaikea varmaan ymmärtää. Ero on kuitenkin se, että näillä lievemmillä seurauksilla lapsi alkaa pikku hiljaa ymmärtää, miksi jotain ei saa tehdä. Jos tottelemattomuuden seurauksena on väkivalta tai rajut rangaistukset vanhemman puolelta, tämä ymmärrys syy-seuraussuhteesta jää puutteelliseksi. Ja näin ollaankin tilanteessa, että se kotona vanhemman ja rangaistusten pelossa opetettu lapsi oppii kyllä tekemään pahojaan minkä vaan kerkeää jäämättä niistä kiinni, eli ei ole yhtään sen parempi kuin se kuritta kasvanut huonosti käyttäytyvä lapsi. Joten turha fantasioida siitä lasten kurittamisesta ja syytellä jotain sossuja ja muita kyyliä, jotka muka estää kovapäisten lapsien kasvatuskeinot... Lapsen, sen kovapäisenkin, kasvatus onnistuu ihan hyvin ilman niitä "kovia keinoja".

(Sori sanojen katkomisesta, ei olisi muuten tullut läpi)

Mitä tapahtuu jos lieviä rangaistuksia käyttävä vanhempi jostain syystä vaikka kuo-lisi niin kuin kirjoitat? Silloinhan myös seuraukset katoavat, ja lapsi on vapaa tekemään mitä haluaa?

Ja muuten kumma kyllä, ennen kun kovat rangaistukset olivat yleisempiä, tottelivat lapset herkemmin myös opettajia ja tarhatätejä. Eikä näistä kovasti rangaistuista lapsista tullut isoja mur-haajia vaan ihan tavallisia ihmisiä.

Siinä ei toki ole mitään vikaa, jos saa lapsen tottelemaan sillä, että lapsi ei saa täytekakkua tai että joutuu pyyhkimään pöydän (miten muuten pakotat pyyhkimään pöydän jos fyysistä pakkoa ei saa käyttää?). Mutta tosimaailmassa nuo keinot eivät toimi läheskään niin usein kuin haluaisit niiden toimivan. Lisäksi läheskään kaikesta ei edes pysty keksimään tuollaista lievää seurausta joka liittyisi itse rikkomukseen suoraan.

Yksi syy siihen, ettei opettajilla ole auktoriteettiä johtuu siitä, että myöskään vanhemmat eivät kunnioita opettajia. Opettajia haukutaan kotona ja opetusta kritisoidaan lapsen kuullen, ja pienimmästäkin inhimillisestä erheestä valitetaan koululle, ja taas niin, että lapsi saa todistaa koko spektaakkelia. Monella vanhemmalla on ihan harhainen käsitys siitä, miten vähän vanhemman oma esimerkki muka vaikuttaisi lapseen. Aikuiset näprää kännykkää juhlissa, missä olisi paljon virikkeitä muutenkin, mutta lapsen odotetaan istuvan hiljaisesti paikallaan ilman mitään tekemistä. Usein niillä kännykkäriippuvaista, häiriökäyttäytyvistä lapsista on myös someriippuvainen vanhempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan tuollaisesta käytöksestä olisi tullut joka iikalle ensin karttakeppiä ja sitten jälki-istuntoa. Ja kotona toinen selkäsauna, kun vanhemmat saivat tietää asiasta.

Mutta ennen ei ollutkaan lasten oikeuksia, toisin kuin nykyään...

Höpö höpö. Kun olin teini 80-luvulla, olisi varmaan tehty samoin, jos opettaja olisi tullut töihin. Kiusaaminen oli normaalia, myös opettajien kiusaaminen. Luulen että nykynuoret on kasvatettu keskimäärin empaattisemmiksi.

Minä olin teini 1990-luvulla. Meillä oli yläasteella opettaja, jonka tiedettiin joutuvan aina välillä ”lataamoon”. Tätä edelsivät aina opettajan itkukohtaukset tunnilla. Eräs toinen luokka, sanotaan vaikka että ”A-luokka” oli hänen valvontaluokkansa ja hyvin perillä hänen jaksamisensa rajoista, ja meille kantautui kerran A-luokalta tieto, että ”tällä viikolla lähetetään Limppu (keksitty lempinimi) taas lataukseen”.

Meidän luokkamme ei ollut koulun pahin, mutta kyllä Limpun tunneilla meni kävi aivan hävyttömäksi juuri tuolla viikolla, ikään kuin olisi haluttu osa toisen ihmisen murtamisen kunniasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan tuollaisesta käytöksestä olisi tullut joka iikalle ensin karttakeppiä ja sitten jälki-istuntoa. Ja kotona toinen selkäsauna, kun vanhemmat saivat tietää asiasta.

Mutta ennen ei ollutkaan lasten oikeuksia, toisin kuin nykyään...

Höpö höpö. Kun olin teini 80-luvulla, olisi varmaan tehty samoin, jos opettaja olisi tullut töihin. Kiusaaminen oli normaalia, myös opettajien kiusaaminen. Luulen että nykynuoret on kasvatettu keskimäärin empaattisemmiksi.

Minä olin teini 1990-luvulla. Meillä oli yläasteella opettaja, jonka tiedettiin joutuvan aina välillä ”lataamoon”. Tätä edelsivät aina opettajan itkukohtaukset tunnilla. Eräs toinen luokka, sanotaan vaikka että ”A-luokka” oli hänen valvontaluokkansa ja hyvin perillä hänen jaksamisensa rajoista, ja meille kantautui kerran A-luokalta tieto, että ”tällä viikolla lähetetään Limppu (keksitty lempinimi) taas lataukseen”.

Meidän luokkamme ei ollut koulun pahin, mutta kyllä Limpun tunneilla meni kävi aivan hävyttömäksi juuri tuolla viikolla, ikään kuin olisi haluttu osa toisen ihmisen murtamisen kunniasta.

Omilla ysäriteiniajoillani yläasteella äidinkieltä opetti naisopettaja jonka tiedettiin olevan parisuhteessa toisen naisen kanssa - 3000 asukkaan paikkakunnalla tuolloin tosi "radikaali" juttu. Hän oli mukava opettaja mutta hyvin hiljainen eikä auktoriteettia tunneilla hirveästi ollut. Opettajan iäkäs äiti kuoli sairaskohtaukseen yllättäen, ja iltapäivän aikana tieto levisi oppilaiden keskuudessa.

Vuosiluokkamme häiriköt päättivät tehdä opettajalle kortin johon tarina oli väännetty muotoon "olemme pahoillamme siitä että äitisi tappoi itsensä koska oot lespo." 

Vierailija kirjoitti:

Olin seiskaluokalla, kun yksi opettajistamme kuoli veneonnettomuudessa. Olimme kokoontuneet oppitunnille, kun asiasta tultiin meille kertomaan. Vaikken opettajasta niin tykännytkään, olin järkyttynyt tapauksesta. Enemmän tosin järkytti ja tyrmistytti se, että osa luokasta purskahti nauramaan. Nämä naurajat olivat suurelta osin koulukiusaajia ja muita häiriköitä eli jotain siellä empatiakyvyssä oli vialla.

Tämä tapahtui siis 80-luvulla, joten on sitä ennenkin osattu. Empatiakyvyttömyyttä on ollut niin kauan kuin on ollut ihmisiäkin. Osittain synnynnäistä ja osittain kasvatuksesta ja ympäristön vaikutuksesta johtuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan tuollaisesta käytöksestä olisi tullut joka iikalle ensin karttakeppiä ja sitten jälki-istuntoa. Ja kotona toinen selkäsauna, kun vanhemmat saivat tietää asiasta.

Mutta ennen ei ollutkaan lasten oikeuksia, toisin kuin nykyään...

Höpö höpö. Kun olin teini 80-luvulla, olisi varmaan tehty samoin, jos opettaja olisi tullut töihin. Kiusaaminen oli normaalia, myös opettajien kiusaaminen. Luulen että nykynuoret on kasvatettu keskimäärin empaattisemmiksi.

Minä olin teini 1990-luvulla. Meillä oli yläasteella opettaja, jonka tiedettiin joutuvan aina välillä ”lataamoon”. Tätä edelsivät aina opettajan itkukohtaukset tunnilla. Eräs toinen luokka, sanotaan vaikka että ”A-luokka” oli hänen valvontaluokkansa ja hyvin perillä hänen jaksamisensa rajoista, ja meille kantautui kerran A-luokalta tieto, että ”tällä viikolla lähetetään Limppu (keksitty lempinimi) taas lataukseen”.

Meidän luokkamme ei ollut koulun pahin, mutta kyllä Limpun tunneilla meni kävi aivan hävyttömäksi juuri tuolla viikolla, ikään kuin olisi haluttu osa toisen ihmisen murtamisen kunniasta.

Omilla ysäriteiniajoillani yläasteella äidinkieltä opetti naisopettaja jonka tiedettiin olevan parisuhteessa toisen naisen kanssa - 3000 asukkaan paikkakunnalla tuolloin tosi "radikaali" juttu. Hän oli mukava opettaja mutta hyvin hiljainen eikä auktoriteettia tunneilla hirveästi ollut. Opettajan iäkäs äiti kuoli sairaskohtaukseen yllättäen, ja iltapäivän aikana tieto levisi oppilaiden keskuudessa.

Vuosiluokkamme häiriköt päättivät tehdä opettajalle kortin johon tarina oli väännetty muotoon "olemme pahoillamme siitä että äitisi tappoi itsensä koska oot lespo." 

Hirveä tarina. :( Mitäköhän näistä lapsista tuli, ketkä tämän väännöksen keksivät?

Up

Jotkut kokee työssä käynnin helpommaksi kuin kotona olemisen läheisen menetyksen jälkeen.

Muistan samankaltaisen tapauksen, opettajan mies oli mehehtynyt. Olimme viidennellä luokalla, Muistan kuinka opettajalle tuotiin kukkia ja hän itki. Ei olisi tullut mieleenkään alkaa pelleilemään vaan olimme koko luokka tosi kiltisti, jopa ne "häirikötkin"