Lue keskustelun säännöt.
Miksi mustasukkaisuus on pahasta?
25.02.2021 |
Tässä katsellessani Temptation Island Suomea tuli mieleeni, että miksi mustasukkaisuutta pidetään huonona piirteenä/ominaisuutena ihmisessä? Miksi mustasukkaisuutta useimmiten arvostellaan negatiiviseen sävyyn? Miksi välinpitämättömyys (mustasukkaisuuden vastakohta) on parempi ominaisuus? Miksi välinpitämättömyys asetetaan positiivisempaan valoon?
Enkä tarkoita nyt sairaalloista mustasukkaisuutta.
Kommentit (47)
Todellinen rakkaus on sekä mustasukkaisuuden, omistamisen että myöskin kiintymyksen tuolla puolen. Voitteko kuvitella rakkautta ilman kiintymystä?
Rakkaus ilman kiintymystä on vapautta, jossa kuitenkin todellinen rakkaus on läsnä joka hetki. Kun ei ole kiintymystä eikä omistamista, ei ole mustasukkaisuuttakaan. Vain ilo on. Rakkaus on itsensä unohtamista. Tässä on vapaus ja ilo. Silloin ei kaipaa itselleen mitään, koska kaikki on jo hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään tervettä mustasukkaisuutta. Sen pohjalla on aina epävarmuus. Välittäminen ei ole sama kuin mustasukkaisuus. Mustasukkaisuus on todella epämiellyttävä piirre.
Ja on myös todella väärin syyttää puolisoa mustasukkaisuudesta, jos kyse on vain siitä, ettei halua tulla höynäytetyksi, arvostaa itseään ja parisuhdettan ja haluaa keskustella sen rajoista. Tai tarvittaessa niiden ylittämisestä.
Paitsi että jos pelkää tulevansa jotenkin höynäytetyksi ja haluaa asetella jotain rajoja tarkoittaa jo epäluottamusta ja epävarmuutta. Hyvässä suhteessa ei ole mitään tarvetta neuvotella mistään rajoista.
Siis onko mielestäsi hyvä suhde sellainen, että toinen voi touhuta mitä vain ja toinen ei saa asiaan puuttua ilman että onkin huono suhteen osapuoli ja ehkäpä se vainoharhainen ja mustasukkainen?
Rajat kuuluu ihmisyyteen aikuiselle aivan kuten lapsille. Ainoa ero se, että me aikuiset voimme valita ihmisen, jonka rajojen kanssa voimme elää. Minä en ymmärrä pienintäkään kyttäämisen tai mustasukkaisuuden TARVETTA, koska mielestäni rajojen asettaminen yhdessä on yksi suhteen ensimmäisistä asioista.
Sen jälkeen niiden kunnioittaminen! ja jos oma mieli muuttuu, niin myös toiselle siitä kertominen, sen sijaan että lähdettäisiin vain petoksen polulle. MIkä on niin vaikeaa ihan normaalissa rehelllisessä kanssakäymisessä?
Jos ei ole yhtään mustasukkainen niin ei oikeasti välitä tippaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään tervettä mustasukkaisuutta. Sen pohjalla on aina epävarmuus. Välittäminen ei ole sama kuin mustasukkaisuus. Mustasukkaisuus on todella epämiellyttävä piirre.
Ja on myös todella väärin syyttää puolisoa mustasukkaisuudesta, jos kyse on vain siitä, ettei halua tulla höynäytetyksi, arvostaa itseään ja parisuhdettan ja haluaa keskustella sen rajoista. Tai tarvittaessa niiden ylittämisestä.
Paitsi että jos pelkää tulevansa jotenkin höynäytetyksi ja haluaa asetella jotain rajoja tarkoittaa jo epäluottamusta ja epävarmuutta. Hyvässä suhteessa ei ole mitään tarvetta neuvotella mistään rajoista.
Siis onko mielestäsi hyvä suhde sellainen, että toinen voi touhuta mitä vain ja toinen ei saa asiaan puuttua ilman että onkin huono suhteen osapuoli ja ehkäpä se vainoharhainen ja mustasukkainen?
Rajat kuuluu ihmisyyteen aikuiselle aivan kuten lapsille. Ainoa ero se, että me aikuiset voimme valita ihmisen, jonka rajojen kanssa voimme elää. Minä en ymmärrä pienintäkään kyttäämisen tai mustasukkaisuuden TARVETTA, koska mielestäni rajojen asettaminen yhdessä on yksi suhteen ensimmäisistä asioista.
Sen jälkeen niiden kunnioittaminen! ja jos oma mieli muuttuu, niin myös toiselle siitä kertominen, sen sijaan että lähdettäisiin vain petoksen polulle. MIkä on niin vaikeaa ihan normaalissa rehelllisessä kanssakäymisessä?
No et ymmärtänyt kommenttiani ollenkaan.
Hyvässä suhteessa ei ole mitään pakkoa ja vääntöä.
se näkyy siinä kun räyhätään mieskohteen perässä esim.Kampissa kun ei kiinnostusta pukkaa tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmisen pitäisi olla nykypäivänä niin vahva, täysin itsevarma? Eikö tämän päivän Suomessa saa näyttää heikkouksiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Minusta mustasukkaisuus oikeastaan kuuluu rakkaussuhteeseen (= molemminpuolinen rakkaus).
Mustasukkaisuuden motivoima kohteen rajoja rikkova käyttäytyminen eli stalkkaaminen, henkilökohtaisen vapauden rajoittaminen, kuulusteleminen jne. sen sijaan ei kuulu rakkauteen.
Ihmisen täytyy hillitä ja säännellä tunteitaan eikä aina käyttäytyä niiden pohjalta. Mustasukkaisuudesta on hyvä myös puhua. Tunne ei saa olla ohjaksissa.
Avioliitossa rakastavaiset tulevat toistensa omiksi, puolisoiksi. Mustasukkaisuus tunteena on luonnollinen seuraus siitä.
Mustasukkaisuudella ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Rakkaus on universaalia. Omistava rakkaus ei ole rakkautta, vaan se on jotain muuta.
Minusta edellinen kirjoittaja on oikeassa, vaikka omistaminen ei rakkautta tarkoitakaan. Mutta ihminen haluaa toisen itselleen ja vain itselleen. Harva meistä suostuu avoimeen suhteeseen tai rakastaa kaikkia ihmisiä samalla tasolla, yhtä tasavertaisesti ajatellen, että kaikki ovat vapaita tekemään mitä vain.
On omistamistavaa rakkautta ja on ”omistavaa rakkautta”. On normaalia omistusta ja sairaalloista omistusta. Ap rajasi sairalloisen tästä kejusta jo pois.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Todellinen rakkaus on sekä mustasukkaisuuden, omistamisen että myöskin kiintymyksen tuolla puolen. Voitteko kuvitella rakkautta ilman kiintymystä?
Rakkaus ilman kiintymystä on vapautta, jossa kuitenkin todellinen rakkaus on läsnä joka hetki. Kun ei ole kiintymystä eikä omistamista, ei ole mustasukkaisuuttakaan. Vain ilo on. Rakkaus on itsensä unohtamista. Tässä on vapaus ja ilo. Silloin ei kaipaa itselleen mitään, koska kaikki on jo hyvin.
Harva meistä on Jumala tai muuten vain valaistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisen pitäisi olla nykypäivänä niin vahva, täysin itsevarma? Eikö tämän päivän Suomessa saa näyttää heikkouksiaan?
Sairaalloinen mustasukkaisuus ei ole heikkous vaan nimenomaan sairaus, joka kaventaa molempien osapuolten elämää ja aiheuttaa turhaa kärsimystä. Siksi kannattaa hakea siihen hoitoa.
Mutta tämä keskustelu kaiken kaikkiaan on vaikeaa tai jopa mahdotonta ellei ap määrittele, millaisesta mustasukkaisuudesta hän puhuu. Minä miellän mustasukkaisuuden sanana jo lähtökohtaisesti negatiiviseksi tunteeksi ja toiminnaksi (epäluulo, vahtiminen, tarkastaminen, vaatimukset kertoa yksityiskohtaisesti asioita jne), sen sijaan sairasta ei minusta olisi esimerkiksi tunte ohimenevän hetken ajan epävarmuutta esimerkiksi tilanteessa, jossa oma elämänkumppani on uppoutunut ilmeisen kiinnostavaan keskusteluun vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa ja heidän elekielensä kertoo, että heillä on hauskaa ja he viihtyvät kahden kesken. Mutta jos senkin jälkeen, kun hän on palannut sinun luoksesi ja jatkatte keskenänne illan viettoa, tulee tarve jankuttaa ja tentata ja kysellä, että "oliko hän kaunis" jne jne, niin sitten mennään taas sairauden puolelle.
Mustasukkaisuus merkitsee minulle omistamista ja rakkaudessa ketään ei omisteta. Rakkaus on vapaata ja siksi se on ihanaa, kun saa olla vapaasti oma itsensä.
Mustasukkaisen puoliso ei ole vapaa, hän joutuu koko ajan olemana varpaillaan. Se ei ole kaunista.
Mustasukkaisuus myös kertoo henkilön pahoista sisäisistä ongelmista joita hän ei ole käsitellyt, kenties joku lapsuuden hylkäämistrauma tms.
Mustasukkaisuus, edes pienikin, on ollut minulle aina niin iso turn off, että en pysty tapailemaan sellaista ihmistä. Minua ei omisteta, omistan itseni.
Ja mustasukkaisuuden vastakohta ei todellakaan ole välinpitämöttämyys, mitä helkkaria?? Puolustaako mustasukkainen mustasukkaisuuttansa väittämällä, että kun hän välittää niin kovasti..? Kuulostaa läheisriippuvuudelta... Eli juurikin niiltä lapsuuden/nuoruuden traumoilta. Tunnelukoilta. Tunnevammoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten määrittelet terveen, hyvän, positiivisen mustasukkaisuuden?
Yleensähän tuo sana nimenomaan tarkoittaa sitä pahaa, sairasta, negatiivista mustasukkaisuutta.
Minä määrittelen hyvän mustasukkaisuuden välittämiseksi. Toinen ei ole minulle samantekevä.
Jos toisen teot eivät hetkauta minua ollenkaan, niin olen välipitämätön. Silloin suhde on kaverellisella tasolla. Mies saa flirttailla tai kuolata muita naisia, ja minua korkeintaan naurattaa. Koska en välitä. En välitä, koska mies ei ole edes luvannut minulle uskollisuuttaan. Tai jos on luvannut, niin minua ei kiinnosta ottaa sitä uskollisuutta vastaan.
Jos välitän, niinnse kuolaaminen herättää minussa mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuus nousee pelosta, että en ole miehelle tärkeä. Ja koska hän on minulle tärkeä, niin haluaisin sen olla myös toisin päin.
Se on sitten eri keskustelunaihe, miten tämän tunteen jälkeen reagoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten määrittelet terveen, hyvän, positiivisen mustasukkaisuuden?
Yleensähän tuo sana nimenomaan tarkoittaa sitä pahaa, sairasta, negatiivista mustasukkaisuutta.
Minä määrittelen hyvän mustasukkaisuuden välittämiseksi. Toinen ei ole minulle samantekevä.
Jos toisen teot eivät hetkauta minua ollenkaan, niin olen välipitämätön. Silloin suhde on kaverellisella tasolla. Mies saa flirttailla tai kuolata muita naisia, ja minua korkeintaan naurattaa. Koska en välitä. En välitä, koska mies ei ole edes luvannut minulle uskollisuuttaan. Tai jos on luvannut, niin minua ei kiinnosta ottaa sitä uskollisuutta vastaan.
Jos välitän, niinnse kuolaaminen herättää minussa mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuus nousee pelosta, että en ole miehelle tärkeä. Ja koska hän on minulle tärkeä, niin haluaisin sen olla myös toisin päin.
Se on sitten eri keskustelunaihe, miten tämän tunteen jälkeen reagoi.
Jos minun mieheni läsnäollessani flirttaisi muiden kanssa tai kuolaisi muiden perään, päällimmäisin tunteeni olisi myötähäpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten määrittelet terveen, hyvän, positiivisen mustasukkaisuuden?
Yleensähän tuo sana nimenomaan tarkoittaa sitä pahaa, sairasta, negatiivista mustasukkaisuutta.
Minä määrittelen hyvän mustasukkaisuuden välittämiseksi. Toinen ei ole minulle samantekevä.
Jos toisen teot eivät hetkauta minua ollenkaan, niin olen välipitämätön. Silloin suhde on kaverellisella tasolla. Mies saa flirttailla tai kuolata muita naisia, ja minua korkeintaan naurattaa. Koska en välitä. En välitä, koska mies ei ole edes luvannut minulle uskollisuuttaan. Tai jos on luvannut, niin minua ei kiinnosta ottaa sitä uskollisuutta vastaan.
Jos välitän, niinnse kuolaaminen herättää minussa mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuus nousee pelosta, että en ole miehelle tärkeä. Ja koska hän on minulle tärkeä, niin haluaisin sen olla myös toisin päin.
Se on sitten eri keskustelunaihe, miten tämän tunteen jälkeen reagoi.
Jos minun mieheni läsnäollessani flirttaisi muiden kanssa tai kuolaisi muiden perään, päällimmäisin tunteeni olisi myötähäpeä.
Se kanssa on Tilanteeseen osuva tunne. Ja senkin tunteen kohdalla pitää valita, miten käyttäytyy: voin hymyillä takaisin, voin piiloutua, voin lähteä kotiin, voin alkaa huutaa.
Sama valinta pitää tehdä, jos tuntee mustasukkaisuutta. Tunne on vain tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten määrittelet terveen, hyvän, positiivisen mustasukkaisuuden?
Yleensähän tuo sana nimenomaan tarkoittaa sitä pahaa, sairasta, negatiivista mustasukkaisuutta.
Minä määrittelen hyvän mustasukkaisuuden välittämiseksi. Toinen ei ole minulle samantekevä.
Jos toisen teot eivät hetkauta minua ollenkaan, niin olen välipitämätön. Silloin suhde on kaverellisella tasolla. Mies saa flirttailla tai kuolata muita naisia, ja minua korkeintaan naurattaa. Koska en välitä. En välitä, koska mies ei ole edes luvannut minulle uskollisuuttaan. Tai jos on luvannut, niin minua ei kiinnosta ottaa sitä uskollisuutta vastaan.
Jos välitän, niinnse kuolaaminen herättää minussa mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuus nousee pelosta, että en ole miehelle tärkeä. Ja koska hän on minulle tärkeä, niin haluaisin sen olla myös toisin päin.
Se on sitten eri keskustelunaihe, miten tämän tunteen jälkeen reagoi.
Jos seurustelet niin ääliön miehen kanssa, että läsnäollessasi pitää flirttailla muille ja kuolata niin seurustelet vaan yksinkertaisesti sellaisen ääliön kanssa, joka ei välitä sinusta yhtä paljon kuin sinä hänestä. Ei siihen tarvita mitään ihme kyttäämistä. Rakkaus on vapaata, sitä joko on tai ei ole.
Ethän itsekään kuolaa muita miehiä miehesi läsnäollessa tai yleensä muutenkaan niin miksi ihmeessä "välität ´" tuollaisesta tyypistä???
Myötähäpeä on juurikin oikea sana.
Etsi aikuisempia miehiä niin ei tarvitse "välittää" olemalla mustasukkainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten määrittelet terveen, hyvän, positiivisen mustasukkaisuuden?
Yleensähän tuo sana nimenomaan tarkoittaa sitä pahaa, sairasta, negatiivista mustasukkaisuutta.
Minä määrittelen hyvän mustasukkaisuuden välittämiseksi. Toinen ei ole minulle samantekevä.
Jos toisen teot eivät hetkauta minua ollenkaan, niin olen välipitämätön. Silloin suhde on kaverellisella tasolla. Mies saa flirttailla tai kuolata muita naisia, ja minua korkeintaan naurattaa. Koska en välitä. En välitä, koska mies ei ole edes luvannut minulle uskollisuuttaan. Tai jos on luvannut, niin minua ei kiinnosta ottaa sitä uskollisuutta vastaan.
Jos välitän, niinnse kuolaaminen herättää minussa mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuus nousee pelosta, että en ole miehelle tärkeä. Ja koska hän on minulle tärkeä, niin haluaisin sen olla myös toisin päin.
Se on sitten eri keskustelunaihe, miten tämän tunteen jälkeen reagoi.
Jos minun mieheni läsnäollessani flirttaisi muiden kanssa tai kuolaisi muiden perään, päällimmäisin tunteeni olisi myötähäpeä.
Se kanssa on Tilanteeseen osuva tunne. Ja senkin tunteen kohdalla pitää valita, miten käyttäytyy: voin hymyillä takaisin, voin piiloutua, voin lähteä kotiin, voin alkaa huutaa.
Sama valinta pitää tehdä, jos tuntee mustasukkaisuutta. Tunne on vain tunne.
Suostuisin tuntemaan itseni noloksi ja nolatuksi tasan yhden kerran. Seuraava kerta olisi viimeinen. En ihan oikeasti kehtaisi liikkua miehen kanssa, joka ei osaa käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten määrittelet terveen, hyvän, positiivisen mustasukkaisuuden?
Yleensähän tuo sana nimenomaan tarkoittaa sitä pahaa, sairasta, negatiivista mustasukkaisuutta.
Minä määrittelen hyvän mustasukkaisuuden välittämiseksi. Toinen ei ole minulle samantekevä.
Jos toisen teot eivät hetkauta minua ollenkaan, niin olen välipitämätön. Silloin suhde on kaverellisella tasolla. Mies saa flirttailla tai kuolata muita naisia, ja minua korkeintaan naurattaa. Koska en välitä. En välitä, koska mies ei ole edes luvannut minulle uskollisuuttaan. Tai jos on luvannut, niin minua ei kiinnosta ottaa sitä uskollisuutta vastaan.
Jos välitän, niinnse kuolaaminen herättää minussa mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuus nousee pelosta, että en ole miehelle tärkeä. Ja koska hän on minulle tärkeä, niin haluaisin sen olla myös toisin päin.
Se on sitten eri keskustelunaihe, miten tämän tunteen jälkeen reagoi.
Jos seurustelet niin ääliön miehen kanssa, että läsnäollessasi pitää flirttailla muille ja kuolata niin seurustelet vaan yksinkertaisesti sellaisen ääliön kanssa, joka ei välitä sinusta yhtä paljon kuin sinä hänestä. Ei siihen tarvita mitään ihme kyttäämistä. Rakkaus on vapaata, sitä joko on tai ei ole.
Ethän itsekään kuolaa muita miehiä miehesi läsnäollessa tai yleensä muutenkaan niin miksi ihmeessä "välität ´" tuollaisesta tyypistä???
Myötähäpeä on juurikin oikea sana.
Etsi aikuisempia miehiä niin ei tarvitse "välittää" olemalla mustasukkainen.
Olet oikeassa, mutta halusin vain kuvata, mistä mustasukkaisuus kumpuaa.
Sinäkin kirjoitat kyttäämisestä. Mitä tekemistä kyttäämisellä on _tunteen_ kanssa?
Kyttääminen on sitä sairaalloista mustasukkaisuutta, joka on jo aloituksessa rajattu ketjusta pois. Ei tunne itsessään ole muuta kuin tunne. Ei tunne ole toimintatapa, kuten kyttääminen on.
Vrt. Ei viha tarkoita huutamista. Huutaminen on toimintatapa. Viha on vain tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Minusta mustasukkaisuus oikeastaan kuuluu rakkaussuhteeseen (= molemminpuolinen rakkaus).
Mustasukkaisuuden motivoima kohteen rajoja rikkova käyttäytyminen eli stalkkaaminen, henkilökohtaisen vapauden rajoittaminen, kuulusteleminen jne. sen sijaan ei kuulu rakkauteen.
Ihmisen täytyy hillitä ja säännellä tunteitaan eikä aina käyttäytyä niiden pohjalta. Mustasukkaisuudesta on hyvä myös puhua. Tunne ei saa olla ohjaksissa.
Avioliitossa rakastavaiset tulevat toistensa omiksi, puolisoiksi. Mustasukkaisuus tunteena on luonnollinen seuraus siitä.
Mustasukkaisuudella ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Rakkaus on universaalia. Omistava rakkaus ei ole rakkautta, vaan se on jotain muuta.
Minusta edellinen kirjoittaja on oikeassa, vaikka omistaminen ei rakkautta tarkoitakaan. Mutta ihminen haluaa toisen itselleen ja vain itselleen. Harva meistä suostuu avoimeen suhteeseen tai rakastaa kaikkia ihmisiä samalla tasolla, yhtä tasavertaisesti ajatellen, että kaikki ovat vapaita tekemään mitä vain.
On omistamistavaa rakkautta ja on ”omistavaa rakkautta”. On normaalia omistusta ja sairaalloista omistusta. Ap rajasi sairalloisen tästä kejusta jo pois.
Eri
Freudilainen lipsahdus vai ontuvasti sanoitettu mielipide?
Ei, ei tosiaankaan ole mitään normaalia toisen ihmisen omistusta, ei ole normaalia haluta toista kokonaisuudessaan vain itselleen, ne on ne tietyt asiat mitkä sovitaan ekslusiivisiksi. Terve parisuhde tai ylipäätään mikään ihmissuhde ei perustu minkäänlaiseen omistamiseen, ei rahalla eikä rakkaudella vaan siihen että eletään YHDESSÄ ja LUOTETAAN toiseen. Yhdessä sovitaan rajat ja muut pelisäännöt.
Pitäisin pienen tuumailutauon peilin edessä jos millään tapaa kokisin luontavaksi käyttää sanaa ”omistaa” kun puhutaan toisista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten määrittelet terveen, hyvän, positiivisen mustasukkaisuuden?
Yleensähän tuo sana nimenomaan tarkoittaa sitä pahaa, sairasta, negatiivista mustasukkaisuutta.
Minä määrittelen hyvän mustasukkaisuuden välittämiseksi. Toinen ei ole minulle samantekevä.
Jos toisen teot eivät hetkauta minua ollenkaan, niin olen välipitämätön. Silloin suhde on kaverellisella tasolla. Mies saa flirttailla tai kuolata muita naisia, ja minua korkeintaan naurattaa. Koska en välitä. En välitä, koska mies ei ole edes luvannut minulle uskollisuuttaan. Tai jos on luvannut, niin minua ei kiinnosta ottaa sitä uskollisuutta vastaan.
Jos välitän, niinnse kuolaaminen herättää minussa mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuus nousee pelosta, että en ole miehelle tärkeä. Ja koska hän on minulle tärkeä, niin haluaisin sen olla myös toisin päin.
Se on sitten eri keskustelunaihe, miten tämän tunteen jälkeen reagoi.
Jos minun mieheni läsnäollessani flirttaisi muiden kanssa tai kuolaisi muiden perään, päällimmäisin tunteeni olisi myötähäpeä.
Se kanssa on Tilanteeseen osuva tunne. Ja senkin tunteen kohdalla pitää valita, miten käyttäytyy: voin hymyillä takaisin, voin piiloutua, voin lähteä kotiin, voin alkaa huutaa.
Sama valinta pitää tehdä, jos tuntee mustasukkaisuutta. Tunne on vain tunne.
Suostuisin tuntemaan itseni noloksi ja nolatuksi tasan yhden kerran. Seuraava kerta olisi viimeinen. En ihan oikeasti kehtaisi liikkua miehen kanssa, joka ei osaa käyttäytyä.
Tästä tulikin mieleen, että onko häpeä ja mustasukkaisuus toisiaan lähellä? Ehkä.
Vähän samoilla linjoilla, on ihan eri asia tuntea tulleensa satutetuksi kuin olla mustasukkainen. Jos joku pettää luottamuksesi on ihan oikeutettua tuntea asiasta pahaa mieltä, mustasukkaisuus taas kumpuaa aina toisen omasta epävarmuudesta. Tosielämän esimerkki (yksi niistä) ;poikakaverin kaveri jota en edes tunne oli ohimennen kysynyt jotain minusta, minä sain kuulla kunniani ja katella muutaman päivän mykkäkoulua...
En oo tuota tissiä paljoa seurannut mutta ymmärtääkseni monen osallistujan paha mieli on ihan oikeasti ollut aiheellista, ei mustasukkaisuutta.